nyt puhutaan paljon tästä lasten hyäksikäytöstä. Kerronpa oman tarinani. Olen Pohjois-Pohjanmaalta -40 syntynyt. köyhästä perheessä, 7-v. orvoksi jäänyt, nuorempia vielä 4. Tätini oli Varsinais-Suomessa opettajana. Pyydettiin minut sinne 14v. hänen kahta lasta hoitamaan. Olin hyvin kehittynyt, rippikoulun kävin siellä. Tädin mies alkoi osoittamaan kiinnostuksen merkkejä, jotenkin ymmärsin ne aloin pelätä kertoa en voinut kenellekkään. He olivat niin sanottua kermaa, tätini opettaja hänen miehensäkin kaikissa paikallisissa riennoissa mukana, ja molemmat ns. uskovaisia. Eräänä iltana, tädin ollessa kirkkokuorossa tilanne riistäytyi, mies kävi päälleni, yritti riisua minut. Olin vahva jaksoin tapella vastaan, tiesin ettei kukaan kuule huutamista, muuten pitää pärjätä. Sitten ilmestyi auton valot pihapiiriin, täti tuli mieskin tajusi sen ja hellitti otteensa minusta. En tiedä miten he välinsä selvittivät, minua ainakin vannotettiin etten saa asiasta kertoa kenellekkkkkään, sisälläni se pysyikin lähes 30v.Sitten kerroin miehelleni. Asia on minua piinannut ja häirinnyt . Kertokaa omia kokemuksianne.
Mutta sinne tätini luokse piiaksi menin, että pääsisin siellä kaquppakouluun, en päässyt vaan maitojunalla takasiin pohjoiseen. Nyt molemmat niin tätini kun hänen miehensäkin ovat jo kuolleet.
Mutta sinne tätini luokse piiaksi menin, että pääsisin siellä kaquppakouluun, en päässyt vaan maitojunalla takasiin pohjoiseen. Nyt molemmat niin tätini kun hänen miehensäkin ovat jo kuolleet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun olin 8-10 ikäinen, naapurin parikymppinen poika nappas minut kun olin siellä käymässä. Siellä oli myös ikäisiäni poikia, jotka olivat mun leikkikavereita. Mulla oli yksi veli, ja olimme aina leikkimässä yhdessä, veljeni ja naapurin kaksi poikaa.
Posti tuli siihen aikaan vain siihen taloon, ja kaikki hakivat postinsa siitä talosta. Minä olin kans samalla postia hakemassa, kun menin sisälle kattomaan, onko nuoremmat ikäiseni kotona että päästään leikkimään. Eivät olleet, mutta vanhin parikymppinen poika oli. Taisi olla vähän ylikin 20:nen. Hän nappas minut syliinsä siitä penkiltä, ja kaato lattialle. Tunki kätensä mun housuun ja sormensa pimppiin ja makasi mun päälläni. Minä tappelin vastaan, purin syljin ja potkin. Ja sain otteen, että pääsin vihdoin eroon.
Minua hävetti hirvittävästi. En tiennyt enka tajunnut mistä oli kyse. Ja sen jälkeen pelkäsin tavattomasti sitä poikaa ja naapursissa kävin vain pakon edessä. Ja se riiviö vielä meni naimisiin mun pikkuserkun kanssa, ja mä jouduin sen häihin keittiöhommiin tiskaamaan. Koko ajan oli mielessa se tapaus ja häpeä.
En ole koskaan kelleen kertonut asiasta mitään, ainoastaan näillä anonyyminettipalstoilla osallistunut keskusteluun ja oman tarinan kertomiseen.
Kävin heillä kyllä pari vuotta sitten mutta onneksi tämä naapurin poika ei ollut kotona, vaan hänen vaimonsa, eli mun pikkuserkku. Itse asiassa tämän pikkuserkun tähden poikkesin käymään, kun en ollut nähnyt häntä sitten häiden, eli 50 vuoteen.
Nuo teidän kummankin tapaus nykylain mukaan on erittäin vakavia. Kysehän on lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mitenhän tuo laissa silloin määriteltiin? Kyllähän tuon oli laitonta pakko olla? Luultavasti tuommoiset teot olivat silloin vieläkin hävettävämpiä kuin nykyaikana, joten niistä ei puhuttu. Eikä näin mitään oikeudenkäyntejäkään käyty. Eli rikolliset pääsivät kuin koira veräjästä. Teidän kummankin tapauksessa se hyvä puoli, että yhdyntäähän ei onneksi kerinnyt tapahtua. Minä olen nyt 35- vuotias. 19- vuotiaana minulle kävi niin, että minut jätettiin mökkiin keskelle tuntematonta maakuntaa tuntemattoman miehen kanssa. Hän oli alakoulun rehtori. Hän juotti minulle viinaa, ja sitten, kun menin nukkumaan hän käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Tajusin vasta liian myöhään mitä on tapahtunut ja ajoin miehenkin tietysti matkoihinsa. En uskaltanut tehdä rikosilmoitusta. Tuohan oli seksuaalista hyväksikäyttöä, kun käytettiin avutonta tilaani hyväksi. Tästä on jo pian parikymmentävuotta aikaa, mietin sitä yhä. Olen toivonut, että jossakin vaiheessa en mieti sitä enään. Ehkä tämä valitettavasti pysyy mielessä vuosikymmenet, kuten teilläkin. Voimia!
Miten te muut olette onnistuneet hyväksymään elämän ikävät tapahtumat?
No vaikka tuo tapaus hävetti tolkuttomasti ja on hävettänyt vuosikausia, mut kun sitä ei tiedä kukaan muu, kuin me kaksi, niin tavallaan se häpeä ei ole kuitenkaan lannistanut, niin etten mä ainakaan tietoinen ole että se olisi haitannut myöhempiä aikuisuudessa miessuhteitani. Tai jos on, niin siten, etten ole ollut mitenkään herkkä iskettävä. Pikemminkin se olen ollut minä joka isken tai en, mutta että mies olisi iskenyt minua, niin niin päin se ei juurikaan ole mennyt muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Koska asuin pienellä paikkakunnalla mummun kanssa, oli tilanne tälläinen. Kun joku oli sitten aikuinen naapurin mies tai sukulainen lähentelemässä niin sanoin heti: Kerron mummulle, näinsain olla rauhassa.
Sen talven jolloin asuin yksinolin 14vuotias tuli naapurin poika 20v sisälle, eihän ovet siihen aikaan olleet lukossa. kallisti minut hetekalle. Nousin ylös sanoen: Kerron äidillesi.
Näitä tapauksia en todellakan oikeasti voinut kertoa mummulle, olisin ennenmin kuolut. Sainhan selkääni melkein kun kuukautiset alkoi. Pelastin itseni sillä että koulussa on kerrottu (välitunnilla)
lastensuojelun kautta jouduin helsinkiin sukupuolitauti plk olin koskematon. Muistan aina kuinka makasin lattialla tapellen vastaan ja huusin kauhuissani. kolme mies pollisia nosti minut tutkimus pöydälle ja pitivät kiinni. Hailakka silmäinen poliisi puristi kurkusta kysyen, tuntuuko hyvältä.
Olin hysteerinen vaikka lääkäri kysyi miksi tappelin kun ei ollut mitään syytä.
Eikö hän tajunnut että juuri siksi... Vuosia olin sekaisin tuon kokemuksen johdosta.
Kuten olen kertonut jouduin mailmalle. Käytiin kyllä pojissakin se oli sitä sukkanauhaliivi aikaa. Kun eräs tyyppi yritti väkisin. Olin jo häviämässä kun keksin. Minulla on tippuri, joten kundi lopetti siihen.
Vuosia myöhemmin ja jo kokeneena hyökkäsi töölöönlahden rannan puskasta mies kimppuuni, pelästyin ja kaduin. Hädissäni levitin jalkani ja sanoin: siinä on. Mies lähti pois kun en tapellut vastaan. Samoin lääkärit joille olen tämän kertonut, kertoivat minun toimineen oikein.
Omille lapsilleni olen opettanut että tapahtui mitä tahansa kertovat minulle ja olen sanonut, että jos joku haluaa tehdä heille pahaa, sanovat kertovansa äidille.
Vaikka olenkin mies, niin olen kokenut nuorena hyvin hämmentävän kokemuksen. Olin nuoruudessani ehkä 12 - 13 vuotiaana mummolassa, missä olin viettänyt useita kesiä jo aikaisemminkin. Naapurin poika oli paras kaverini siellä. Hänen isänsä oli jotenkin vammautunut sodassa mutta äitinsä oli terve ainakin siinä mielessä kuin oletin siihen aikaan. Mummini kävi pävisin muutaman tunnin aina jossain. En tiedä missä. Kaverini äitiä oli pyydetty laittamaan minulle sinä aikana syötävää.
Eräänä päivänä sitten olin torkuilla naisen tullessa laittamaan syötävääni. Heräsin siihen, että hän imi kaluani. Kuumana kesäpäivänä päälläni oli pelkät uimahousut.
Olin ilmeisesti jo melko sukukypsä, koska sain valtaisan orgasnmin, mitä en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. En itse siinä vaiheessa oikein ymmärtänytkään mitä oli tapahtunut, mutta nainen selitti, että se oli normaalia.
Hän tuli sitten myös toisenkin kerran ollessani yksin paikalla. Silloin hän alkoi hipelöidä kaluani mikä tietysti jäykistyi heti. Hän tuli päälleni ja riisui omat housunsa ja hinkkasi itseään minua vasten. En tiedä tapahtuiko oikea yhdyntä tai mitä, mutta laukesin tietysti nopeasti. Hän varoitteli minua kertomasta kenellekään asiasta.
Sitä en silloin oikein tajunnut, että miksi hän varoitteli kertomasta. Itsestäni tuntui silloin, että en olisi suinsurminkaan voinut kertoa sellaista kenellekään. Ei siihen aikaan tiedetty tuollaisista ja vielä vähemmän niistä puhuttiin pienellä paikkakunnalla edes kaikkein läheisimmille tutuille.
Seuraavana kesänä mummolassa ollessani kuulin naapurin muuttaneen toiselle paikkakunnalle. Olen tavannut sen naapurin pojan joskus myöhemminkin, mutta en ole koskaan kysellyt hänen äidistään. Asia ei ole jättäny traumoja minulle eikä muitakaan muistoja. Se tuli vasta mieleen luettuani tätä palstaa. Rupesi mietityttään, miten homma olisi saattanut jatkua, jos naapuri olisi asunut samalla paikalla pitempään ollessani kesänvietossa mummolassa.
En ole katkera enkä tunne kärsineeni mitenkään. Siitähän on jo yli viisikymmentä vuotta aikaa. Ei ole edes enää vaimoakaan, jolle kertoa asiasta. Oletan alitajunnan pimentäneen koko homman tähän
asti.asti.