Mikä ihme teitä siinä uhrin osassa oikein viehättää, tälläkin palstalla se paistaa monista kannanotoista, jos ei homma skulaa niin maantietä kyllä piisaa.
Hyvät naiset
50+ mies köriläs
40380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
pitkä se maantie on miehellekin.
Ja mulle se maittaa jos siltä tuntuu, vaikka ois pölyinen niin on vapaa, en ainakaan jää uhrin osaan kärvistelemään, baanalle vaan ja sillä tiellä ollaan.
olevansa "uhri" kuka ei, vaikkei se elo aina niin makiaa oliskaa, voi sitä elää kaikesta huolimatta, ilman urhrina olemisen tunnetta. No, kuka mitenkin, jokainen tekee ratkaisunsa oman tuntemuksen ja muiden tekijöiden mukaan.
Mie en tunne ainakaan olevani millään tasolla uhri:))))
Enpä liioin minä suostuisi uhrin osaan ((( vaikuttaa siltä etteivät" uhrautujat " aivan helposti
muuta osaansa uudessakaan elämäntilanteessa mikäli eivät ole käsitelleet uhri osaan taipumistaan.
Ikävä osa ,jos tämä näytelmä jatkuu ,kunnes esirippu sulketuu lopullisesti .
Hyvää aamua vain kaikkialle.
Erinomainen alkukirjoitus.
Opittua osaltaan luulen. Äitini on koko elämsä ajan ollut uhri ja vaikertaja.
Nyt hän on 78 ja sama peli jatkuu vaan.
Itse olin aivan samanlainen, sitten sairastuin 40 v vaikeaan masennukseen ja sain keskusteluapua noin vuoden verran.
Asiaa ja asoita osaa katsella eritavoin kunhan joku kääntää aivosi oikeaan suuntaan.
Siihen loppui oma käpertyminen, muiden syyttely, tuhkan ripottelu.
Kaksi asiaa, oikeat uhrit, ja uhrin osaan ehdoin tahdoin heittäyttyjät, jälkimmäinen ei edes halua pois sillä tietää kun laskun aika tulee voidaan olla, "ei se mun vika ollu", ilmeellä, uhrin osaan heittäytyminen on pelkkää manipulointia, jolla vedetään huomio jostain tärkeämmästä asiasta.
Jossain määrin, nähkää mut huomatkaa mut, mä olen omaa syyttäni tuuliajolla, eikö muka kuullosta tutulta hä?
vaikeasti masentunu syyttelee vain itseään ja on hyvin aloitekyvöttömässä olotilassa, joten ihmettelen suuresti tätä minkä nyt kerroit.
kummallista, uhrin osaan hakeutuva toivookin juuri sitä "voi kun sulla menee huonosti" ilmettä muilta, pitääkseen sen mä olen uhri ilmeen, en suinkaan vähättele masennusta mut sellainen tarvii potkun persuksille. Siitä se lähtee.
Sinulle kävi tavallaan masennuksen kautta "hyvä tuuri "sait itsellesi uuden elämän))))
Äidilläsi on tuota oppimisikää rajallisesti, jotta muutokset hänen kohdallaan toteutuisivat .
tarvitsee serotoniinia aivoihin ja kannustuksen punaisenlangan ja kyvyn taidon ja rohkeuden potkaista persuuksille sitä dominoivaa räksyttäjää joka on kirjoittanut pahimmalla manipuloinnilla epävarmuuden, heikkouden ja syytösten alimittaiset, kaikkialta tihkuvat vääristykset masentuneen sisäiseen puheeseen, hän tarvitsee ihmisiä jotka tsemppaavat askel askeleelta eteenpäin ja ulos tuosta suosta tai lentohiekan imusta. Uhrin roolissa oleva on yleensä jotain muuta kuin masentunut, mutta hänen lähellään elävästä tulee lopulta masentunut, jollei satu syntyneeksi positiivisuuden tervaskannoksi mieleltään. Uhrin roolissa olija osaa valita 'uhrinsa' hyvin tarkasti ja taidokkaasti kuten hämähäkki kärpäsensä: tyhjiin imettävänn on aika vaikea irtautua verkosta.
että tarkoitan tuossa edellä uhrain roolissa olevan uhrautuvaksi marttyyriksi, joka korostaa tätä rooliaan ja kehrää ympärilleen hyvin monisanaisesti, huokaillen, vaikerrellen, murjottaen, näkyvästi 'vaieten' sitä puhetta, että häntä on kohdeltu huonosti, hänestä puhutaan pahaa, häntä sorretaan jne. vaikka todellisuudessa asiat ovat hyvinkin eri tavalla.
Ajattelen itse näin jospa ihminen pikkuhiljaa masentuu omaan osaansa, nimittäin uhrin
osassa oleva harvemmin toteuttaa omia toiveitaan ,vaan pikemminkin alistuu toisten
ihmisen vallakäyttöön joskus jopa pakon edessä .Eräs kirjoitti juuri tästä uhrin osaan opettamisesta vallan hyvin kuvatessaan oman äitinsä tapaa käsitellä osaansa.
Uhrin osaan taipuvaisella on myös usein historiassaan samankaltaisia kokemuksia.
Käyttätymisterapiallakin luodaan uusia näköaloja uhriutuneen henkilön näkökenttään.
paneutumalla uhrin käyttäytymiseen .
Usein tällaiset ihmisten väliset rakenteet havaitaan vasta siinä vaiheessa kun henkilö
itse kokee tarvetta muuttumiseen hän havahtuu omassa elämässään olevaan tyhjiöön
uhratessaan elämänsä uhrin osaan.
Kyllä itse kullekkin tekee hyvää pohtia omaa uhrautumistaan mikäli tällainen tilanne
tuottaa pahaa oloa .
sut on nähty ja huomattu =)))
Marttyyrina oleminen voi olla tiedostamatonta, tai sillä voidaan tarkoituksellisesti hakea valtaa. Mikäpä sen makeampaa. Näennäisellä heikkoudella voi saavuttaa enemmän kuin runnomalla tahtonsa muulla keinoin läpi, joten outo on aloituksesi kysymys ”mikä siinä viehättää”.
Nimimerkki "hyvä olo" kertoo minun käsittääkseni näin. Muiden syyttely loppui kun hän masentui ja sai apua. Ennen masennusta hän syytti muita.
Ymmärsinkö oikein.
Itsellä ollut syvä masennus ja silloin on kyllä just niin kuin "facta on factaa" kirjoittaa. Tai oli mun kohdalla. Muista en tiedä. Tuskin on niin factaa sekään ettei voisi olla osittain toisinkin.
mistä sä puhut, yhtään en taaskaan ymmärrä.
Meinaatko väkivallan uhri, henkisen tai ruumiillisen, vai jotain muuta?
Mä en oikein voi mitään jos ei ymmärrys riitä, tarvitset siis taluttajaa, nyt on tilitilanne kunnassa niin huono ettei kykene.
tulet sitten kun ehdit ja rahatilanne on joustavampi.
Pääsenhän minä omin avuin tuohon pihalle, konttaan nurtsia pitkin keinulle ja vähän kun
ponnistan niin a`vot, jo istun keinun kyydissä ;O))
tämän palstan vanhoilla miehillä on naisia vastaan loputon katkeruus.
Se paistaa kaikista naisvihamielisistä viesteistä.
Samalla udellaan vaihdevuosista ja fysysistä mitoista.Haaveillaan tisseistä ja pilluista
Sorry nyt vain miehet, me naiset ei olla pelkästään teitä varten maailmassa, meillä on omakin tehtävä.
Olla oma itsemme ja elää omaa elämäämme.Lapsiemmekin.
Ikävää jollei sellainen miellytä, vaan pitäis aina vain jumalaoida mitä tahansa alkoholin kostuttamaa ja pöhöttämää äijänkuvatusta joka on vielä mahdollisesti mielialalääkityksellä.
Maailma nyt vaan ei ole sellainen kuin joku pienessä päässään toivoo sen olevan, vaan muillakin ihmisillä on elämä.
Oma elämä
Pitää nyt typeryys ja uhrin osa osata erottaa, sulla on molemmat hallussa.
aikoihin nähnyt...mustetahraa?
Varsinainen luomakunnan kruunu
jäi mullekkin vähän epäselväksi.
Tiina kyllä sä sen osaat, mut en tiedä tajuatko.
en kyllä ymmärrä siis minkä osaan.
jotka tuntevat olevansa uhreja parisuhteessa, tekevät sen ensimmäisen aloitteen joko parisuhteen parantamiseen perheterapian avulla (joihin useimmat miehet eivät lähde koska heissä ei ole koskaan mitään vikaa), taikka ottamalla puheeksi avioeron.
Valitettavasti vielä vuonna 2010:kin on olemassa naisia jotka eivät pääse pois huonosta suhteesta luonnevikaisen miehensä takia, ja jos pääsevät heidät tapetaan.
Kuvailemasi miehet tuskin hyötyisi mitään mistään terapiasta, jos on idiootti niin on ei siihen terapeutit auta.
Esimerkkinä Tukholman -syndrooma uhrit .
Uhreja
Syndrooma kehittyy uhrin pyrkimyksestä asettua vangitsijan asemaan tai ansaita kidnappaajien sympatia puolelleen
kulttuurisesti sukupuolirooliin asetettu ominaisuus vähän samalla tavalla kuin miehillä on taipumus asettua yksinäisen selviytyjän rooliin.
Molemmat roolit näyttävät sukupuolen sisältä katsottuina luonnollisilta, ulkopuolelta katsottuna omituisilta?
"selviytyjistä" tulee joko alkoholisteja tai mielenterveyspotilaita.
Tai sitten yksinäinen poikamies laukkaa lääkärillä ja sairaalassa saadkseen huomiota.
Kaikki mikä leikata voidaan myös leikataan.
Ainakin viikon on siskot hellät vuoteen ympärillä.
Sitten pitääkin palata hiljaiseen kämppään ja omaan surkeuteensa
Mielestäni kyse on monimuotoisemmasta ja hienovaraisemmasta ilmiöstä, sekä yksinäisessä selviytymisessä että uhriutumisessa. Monet eivät koskaan edes tunnista noita ominaisuuksia itsessään. Ja sadattuhannet miehet ja naiset elävät sen ihan tavallisen elämänsä noiden roolien kanssa.
Ei tätä tarvitse polarisoida ja ruveta puhumaan narsistien uhreista ja alkoholisteista. Se vain vie huomion pois siitä asiasta, että nuo roolit koskettavat jollain tavoin itse kunkin elämää.
Ensin ajattelin, että en viitsi vastata sinun aloitukseesi ollenkaan. Nyt kuitenkin tässä huomaan naputtelevani ja suhteellisen kiukkusen kopajavaa naputusääntä näppäimistöltä lähtee.
Ensinnäkin me kaikki tiedämme, mitä Uhri-sana sanana merkitsee. Uhri on uhri ja en usko, että ketään ajattelee, että siinä olisi jotakin viehättävää tai haluttavaa tai ylipäätään mitään sellaista, mihin voisi tarrautua. Se ei ole haluttava olotila.
Aloituksesi oli hyvin pinnallisesti ajateltua, syyttävää, vähäpätöinen "tokaisu", vähättelevä ja muka-tietoa-uhkuva, vaikka tiedosta ei olisi näytillä tipan lirua. Yleistävä, aivan kuin kaikki naiset nimenomaan Olisivat uhreja.
Jos ajatellaan vaikka Narsistin uhreja. Eivät he omasta halustaan ole Ryhtyneet uhreiksi. Heidän päämääränään ei ole ollut tahto tulla omassa parisuhteessaan uhriksi.
Jos ajatellaan, että puoliso on narsisti, niin ei hän omia "piikkejään" ole näyttänyt suhteen alussa.
Uhriksi tullaan pikkuhiljaa, vaihvihkaan, kuin salaa.
On kyse hyvin monimutkaisesta asiasta, jota ei pitäisi lähestyä pinnallisesti.
Me ihmiset olemme myös erilaisia, me Koemme asiat eri tavoilla. Tällainen yleinen keskustelupalsta on mielestäni hieman "vaarallinen" paikka keskustella tällaisesta asiasta. "Läjä" ihmisiä, jotka niin eri tavalla suhtautuvat ylipäätään tuohon Uhri-sanaan. jotkut saattavat olla uhreja, jotkut ovat olleet uhreina, jotkut eivät ole eivätkä koskaan tulekaan, joillakin on Paljon tietoa uhrina olosta, jotkut eivät tiedä mitään ja sanovat mielipiteitä niillä tiedoilla mitä on ja jos niitä on liian vähän, niin kuinka "arvokas" tällainen tieto sitten on.
Kirjoitit: "....jos ei homma skulaa niin maantietä kyllä piisaa."
Jos sinulla olisi tietoa enemmän, et olisi tällaista lausetta laittanut. Lauseestasi puuttuu empaattisuus sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat uhreina olleet tai ovat sitä parasta-aikaa.
On hyvin vaikea prosessi lähteä uhrin asemasta maantielle.
Mahdollisesti monet kokevat häpeää ja syyllisyyttä menneen avuttomuutensa ja alistumisensa tähden. Heihin sattuu ja he ovat hauraita simuloidun ihmisen -narsistin- kanssa eletyn simuloidun yhteiselon riipaisevan kokemuksen herkistäminä. Heissä on sisäisiä arpia ja he kärsivät usein traumaattisen stressin jälkitilasta.
Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen, kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan : että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen.
Kun on jättänyt narsistin, suremisen emotionaalinen prosessi koostuu monista vaiheista.
Lähtemällä uhrit tuhoavat kiusaajansa ja minimoivat hänen merkityksensä elämässään.
Rakastamalla ja luottamalla uudestaan, kumotaan se, mitä narsisti on yrittänyt tuhota.
Anteeksiantaminen ei ole koskaan unohtamista. Mutta muistaminen ei välttämättä ole uudelleen elämistä.
Tässä on minun perusteluni siihen, että aloituksesi ei ole sovelias.
Kirjoituksestani tuli taas pitkä, liian pitkä. Se oli kuitenkin mahdollisimman lyhyeksi typistetty.
Sovelias tai ei, pysyn sanojenei takana, ei nyt ollut narsismista kyse, näin pitkään jankkaaville on sellainen käsite kuin nalkuttaja, verbaalisella vyöryllä päälle, uhrin osa tarkoitti tarkoitti heittäytymistä näennäisesti siihen omien tarkoitusperien pönkittämiseksi, ei todellisuutta.
niinkinpäin, että se miehenköriläs laitettaan tietä pitkin. Vaikka olisi nainen ns. uhri ollut aikansa.
Monesti nainen on henkisesti vahvempi kuin mies, kaikesta miesten uhosta huolimatta. Noin niinku loppupeleissä.
Mikä lie sen henkisen vahvuuden mittari.
Usein puhutaan henkisestä vahvuudesta, kellä sitä on ja kellä ei.
Mulle ei ko. termi ole vielä auennut.
Enkä tuotakaan ole suuremmin nähnyt tuota miesten uhoamista, ainakaan tässä iässä. Se kun tuo elämä opettanut, ja loppusuora häämöttää.
Tässä nyt tällainen väsähtänyt keskipäivän kirjoitus.
nuo ratkaisut tekee kai siinä neljänkympin korvilla. Silloin vielä jaksaa ajatella eteenpäin topakammin. Toki kuusissakymmenissä rauhoittuu.
Henkisen vahvuuden näkisin itse niin, että oma elämä on hallinnassa. Aika selviä ovat rajut alamäet elämän joka alueella. Eipä vahvuus usein päällepäin näy, mutta kyllä sen vaistoaa ihmisestä. Heikkokin voi olla mutta osaa hakea apua. Se on tavallaan henkisen vahvuuden mittari myös, ainakin minulla. Eikä menetä toivoaan.
Voi meitä naisia kun me ei osata mitenkään miellyttää teitä miehiä.
Aina jotain valitettavaa, milloin koosta milloin vaatteista. Ja nyt sitten tämä.
Odotan mielenkiinnolla mitä löydät seuraavaksi.
En jää tuleen makaamaan, kuraa on naisten toimesta täällä ihan vaan keskustelun lomassa tullut silmille sen verran, etten ala lipomaan kuten eräät täällä, sori vaan.
juttu meneekin pääpiirteittäin siten jotta jos homma skulaa, niin sen tulee liian usein pilaamaan halpismies jolla ei skulaa mikään eikä oo koskaan skulannut. Ja voi juku ne on vikkeliä aina tuuppaamassa paikkoihin joissa ei olis niin välikskään. Se on kuin valo jota demonit lähtevät seuraamaan, demonit ovat vain vikkelämpiä häiriköimään eivätkä anna tilaa hyvälle.
Mä olin sentään vaan nauttinut olutta en mitään Design-kamaa toisin kun sä, demoneistas päätellen.