näitä keskusteluja lukiessani tuli mieleen, miten tyhmä olen ollut hakiessani asuntoja. ensimmäisen kerran muuttaessani isäni raivosi vuoranantajista, jotka pyytävät osan vuokrasta luonnossa, kerroinhan minä miten hyvin tulin juttuun vuokranantajan kanssa. mitään ongelmia ei tosin siltä osin tullut, ainoastaan takuuvuokran palautuksen kanssa kesti, kesti ja kesti...
viime keväänä olin taas muuttamassa, ja kaverini antoi yhden perhetuttunsa numeron, joka haki vuokralaista ja oli kysynyt, olisiko tytöllä kavereita. tämä kaverini on liioitellun flirtti vanhempia miehiä kohtaan, ja kai vuokraisäntä ajatteli tytön liikkuvan samanlaisessa seurassa. taisin samana päivänä soittaa asunnosta, ja kuten kaverini oli kertonut, mies oli tosi mukava. menin katsomaan asuntoa, joka oli ihanteellisella paikalla, ja ihan hyvän kokoinen. keittiössä oli mikro ja muut vehkeet valmiina, pesukone löytyi ja huonekalujakin - tosin ne olivat mielestäni rumia ja olisivat menneet vaihtoon. asunto oli paritalon puolisko, ja takapiha suht suojaisa ja vuokraisäntä kertoi, että varastosta löytyy aurinkotuoleja auringonottoa varten, ja taloyhtiön pyykkinaruja ja grilliäkin saa käyttää. pieniin kerrostaloasuntoihin verrattuna "ihan oikea koti".
olin tuolloin ilman asuntoa ja kovalla kiireellä tahdoin pois porukoiden ja kaverin nurkista, joten asunto tuntui täydelliseltä. ilahduin, kun vuokraisäntä oli valmis tekemään sopimuksen heti huomenna, ja olisi jo sinä iltana antanut avaimet - siis ilman kirjallista sopimusta, kalustettuun asuntoon. rahanpuutteessa kaduin, etten ottanut avaimia ja tyhjentänyt asuntoa. juteltiin siinä sitten vuokraisännän kanssa, ja asunnon oveen koputettiin. siellä oli yksi tämän tyypin pojista, joka pyysi tulla katsomaan jotain juttua. ihmettelin, miten poika vaivautui jonkin pikkujutun takia kesken asunnonesittelyn, mutta kun vuokraisäntä pyysi minutkin mukaan, tajusin missä vika. se tyyppi asui kolmen suht minun ikäiseni poikansa kanssa talon toisessa puoliskossa. juotiin kahvit ja tuntui tosi kotoisalta. vuokraisäntä halusi esitellä omaa asuntoaan, ja siinä vaiheessa aloin miettiä pakokeinoa. en kuitenkaan keksinyt siihen hätään mitään tulenpalavaa kiirettä, joten käytiin katsomassa autotalli, poikien pelihuone, sauna ja uima-allas. juttu alkoi karmia, kun vuokraisäntä sanoi, että jos tykkään saunoa, voin saunoa niiden kanssa TAI YKSINKIN.
olin kohtelias viimeiseen asti, mutta kun lähdin kävelemään tosi epävirallisten asuntopaperien kanssa, tuli selväksi, etten vastaisi puheluihin. tyyppi soitteli mulle seuraavana päivänä, sitä seuraavana ja vielä viikonloppunakin, ja kyseli kovasti kaveriltani, miksen vastaa puhelimeen. sanoin kaverilleni, etten tahdo olla osa sitä perhettä.
viime keväänä olin taas muuttamassa, ja kaverini antoi yhden perhetuttunsa numeron, joka haki vuokralaista ja oli kysynyt, olisiko tytöllä kavereita. tämä kaverini on liioitellun flirtti vanhempia miehiä kohtaan, ja kai vuokraisäntä ajatteli tytön liikkuvan samanlaisessa seurassa. taisin samana päivänä soittaa asunnosta, ja kuten kaverini oli kertonut, mies oli tosi mukava. menin katsomaan asuntoa, joka oli ihanteellisella paikalla, ja ihan hyvän kokoinen. keittiössä oli mikro ja muut vehkeet valmiina, pesukone löytyi ja huonekalujakin - tosin ne olivat mielestäni rumia ja olisivat menneet vaihtoon. asunto oli paritalon puolisko, ja takapiha suht suojaisa ja vuokraisäntä kertoi, että varastosta löytyy aurinkotuoleja auringonottoa varten, ja taloyhtiön pyykkinaruja ja grilliäkin saa käyttää. pieniin kerrostaloasuntoihin verrattuna "ihan oikea koti".
olin tuolloin ilman asuntoa ja kovalla kiireellä tahdoin pois porukoiden ja kaverin nurkista, joten asunto tuntui täydelliseltä. ilahduin, kun vuokraisäntä oli valmis tekemään sopimuksen heti huomenna, ja olisi jo sinä iltana antanut avaimet - siis ilman kirjallista sopimusta, kalustettuun asuntoon. rahanpuutteessa kaduin, etten ottanut avaimia ja tyhjentänyt asuntoa. juteltiin siinä sitten vuokraisännän kanssa, ja asunnon oveen koputettiin. siellä oli yksi tämän tyypin pojista, joka pyysi tulla katsomaan jotain juttua. ihmettelin, miten poika vaivautui jonkin pikkujutun takia kesken asunnonesittelyn, mutta kun vuokraisäntä pyysi minutkin mukaan, tajusin missä vika. se tyyppi asui kolmen suht minun ikäiseni poikansa kanssa talon toisessa puoliskossa. juotiin kahvit ja tuntui tosi kotoisalta. vuokraisäntä halusi esitellä omaa asuntoaan, ja siinä vaiheessa aloin miettiä pakokeinoa. en kuitenkaan keksinyt siihen hätään mitään tulenpalavaa kiirettä, joten käytiin katsomassa autotalli, poikien pelihuone, sauna ja uima-allas. juttu alkoi karmia, kun vuokraisäntä sanoi, että jos tykkään saunoa, voin saunoa niiden kanssa TAI YKSINKIN.
olin kohtelias viimeiseen asti, mutta kun lähdin kävelemään tosi epävirallisten asuntopaperien kanssa, tuli selväksi, etten vastaisi puheluihin. tyyppi soitteli mulle seuraavana päivänä, sitä seuraavana ja vielä viikonloppunakin, ja kyseli kovasti kaveriltani, miksen vastaa puhelimeen. sanoin kaverilleni, etten tahdo olla osa sitä perhettä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitten?
jotain väärin? Ei kai ystävällisyys tee kenestäkään huonoa vuokraisäntää. Olisiko seinän takana pitänyt olla äkäinen mummeli mattopiiska kourassa?