Mitä mieltä olette siitä onko 16-vuotias valmis vaimoksi täysi-ikäiselle (18 v) uskovalle pojalle? Siis kaikki kotihommat, synnyttäminen, lasten kasvatus jne. Yhteenmuuttaminen tai pidempi seurustelu ei siis tule kysymykseen ilman avioliiton solmimista. Ehkäpä juuri tämä motivoi tyttöä häähaaveissaan?
Enäähän ei tarvita presidentin lupaa 16-vuotiaan naimiseen mikä on ihan hyvä juttu.
Hieman huolettaa, mutta toisaalta suurperheen vanhemmilla tuskin on mitään sitä vastaan, että yksi lähtee jo pois... tässä on monta hyvää ja epävarmaa asiaa samassa...
kommentteja?
Enäähän ei tarvita presidentin lupaa 16-vuotiaan naimiseen mikä on ihan hyvä juttu.
Hieman huolettaa, mutta toisaalta suurperheen vanhemmilla tuskin on mitään sitä vastaan, että yksi lähtee jo pois... tässä on monta hyvää ja epävarmaa asiaa samassa...
kommentteja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
todellinen lapsivaimo ja sellaiseksi jää koko elämänsä ajaksi. Ei pääse aikuistumeen, kun joutuu alistumaan lapsientekokoneeksi.
Ensin ihmisen pitää itsenäistyä, että pystyy selviytymaan uuden sukupoven kasvattamisesta.
Ehdottomasti ei ole valmis avioon.
Suurperheen lapsi voi ihan samalla tavalla kuin muutkin opiskella ja luoda pohja omalle tulevalle elämälleen olipa se sitten avioliitossa tai ei. On sanoinkuvaamattoman vanhan aikaista, että 18 vuotiaan miehen kanssa avioituessa olisi tulevaisuus turvattu. Se on mitä epävarmin ratkaisu nyky aikanan.
pelkkä seurustelu on paljon parempi vaihtoehto ilaman avioliiton kahleita.
Ehkäpä tyttö haluaa paeta omasta suurperheestään eikä näe muuta keinoa kuin avioitua kun on kasvanut sellaiseen moraaliin.
Kannatan ehdottomasti esiaviollisia suhteita ettei tarvitse mennä naimisiin tehdäkseen sitä. Voihan olla, että tämä nuori pari on tehty toisilleen mutta hyvää tekisi kummankin asua jonkun aikaa itsekseen, aikuistua ja mennä sitten naimisiin jos vielä haluttaa.
asua ensin itsenäisesti vuosi, pari. Itse muutin opiskelemaan pois kotoa toiseen kaupunkiin 18v:na ja se oli todella hyvä asia, itsenäistyin ja aikuistuin valtavasti. Yhteen muutettiin ja kihloihin mentiin miehen kanssa vasta kahden vuoden kuluttua, kun olin 20, ja naimisiin mentiin kun olin 22. Ehdottomasti kannattaa olla jonkin aikaa itsenäisesti, ettei heti kotoa vielä lapsellisena 16-vuotiaana muuta aviomiehen kanssa yhteen.
Joo, olen samaa mieltä, että 16-vuotiaana ei välttämättä tarvitse olla kova kiire naimisiin. Mutta tuo yksin asumisen tärkeys ja hienous on asia josta minulla on erilainen kokemus.
Tapasin oman puoliskoni jo yläasteiässä, ja kun kaikki jankkasivat sitä miten tärkeää ja hienoa ja kasvattavaa on asua ensin yksin, niin päätin, että minun tulee asua jonkin aikaa yksin ennen yhteenmuuttoa. Muutin kotoa 18-vuotiaana omilleni, osasin jo maksaa laskut, suunnitella talouteni, tehdä ruokaostokset, huolehtia sopimusasioista (esim. vuokrasopimus) ja ottaa vastuun omasta arjestani, joten en kyllä mielestäni sen vuoden aikana mitenkään erityisesti aikuistunut. Se vuosi oli yksinkertaisesti helkkarin tylsä ja tarpeeton :) Toki yksinkin on pärjättävä, mutta kun nyt kerran puolisko ja tiivis suhde jo oli, niin tuntuipa tyhmältä yrittää väkisin kökkiä öitä ja joskus iltojakin yksin kotona. Ei mitään järkeä, mutta toisaalta eipähän tarvitse koskaan miettiä millaista yksin asuminen olisi ollut! Yhteen muutettiin kun oli 19 ja naimisiin mentiin kun olin 22.
Varmaan joillekin yksin asuminen on hieno ja hyödyllinen kokemus, mutta en suorilta käsin pitäisi huonona vaihtoehtona suoraan yhteen muuttamistakaan, se riippuu niin ihmisistä.
Tuon ikäiset eivät osaa ajatella elämäänsä kovin pitkälle vaa elävät huumassa, kunnes muuttavat yhteen ja kaikki menee päin helvettiä. Rupee nyt sitten 16-vuotiaana hakemaan avioeroa, eikö ole pikkuisen liian aikaista.
typerä provoaloitus.