palstan miehistä on ollut aikoinaan mukana
synnytyksessä? Minulla oli mies mukana ja kokemus hänelle oli aika karmea.
synnytyksessä? Minulla oli mies mukana ja kokemus hänelle oli aika karmea.
Kuinka moni
Hengitä hitaasti
823756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Älä unohda minuaNainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit siihen mahdollisuuden. Olen pettynyt itseeni, ja se kyllä närästää. Naiselle Mieheltä
- Eläkeikä nousee 70 vuoteen. Joudunko palaamaan työelämään?Nyt se on sitten päätetty, että eläkeikä Suomessa nostetaan 70 vuoteen. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012324133.html Pääsin 67 vuotiaana eläkkeelle viime syksynä. Tarkoittaakohan tämä, että joudun palaamaan takai…
- Nyt on nytTurha miettiä menneitä tapahtumia. Niitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä on mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa. Korjausliikkeetkin voi tehdä jos niihin tuntee tarvetta. Paluu tulevaisuuteenkin voi olla mahdollinen jos v…
- Kadutko mies?Silloin kuin vielä yritin lähestyä, etkä tarttunut siihen. Asioista pitäisi voida aina keskustella.
- Perussuomalaiset nostamassa eläkeiän 70 vuoteenRiikka Purran johtama valtiovarainministeriö haluaa nostaa eläkeiän 70 vuoteen ja taloutta sopeutettaisiin ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla. Perussuomalaisten johtama ministeriö ilmeisesti arvelee, että seits…
- Hyvää huomentaEräälle Naiselle ❤️🩹
- Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin.Mitä mieltä olette asiasta?
- Niin haluaisin sut nähdä ja jutella!🙂
- Moi kulta😍Eikös se ollut marraskuuta kun se meidän "flirttailu" alkoi silloin vuosia sitten? tarkoitan lähinnä niitä pitkiä katseita 🤩☺️ Kohta on siis maata mullistavien katseiden vuosipäivä 😘🤭
- Empaattiset ihmisetOnko empaattiset ihmiset, etenkin naiset antavaisempia, kun ns. tavikset? Kaverin puolesta kysyn Oisko niinku mahkui?
- Onko tällainen kuvio teistä okOnko tällainen kuvio teidän mielestänne ihan normaali ja hyväksyttävä? Nainen seurustelee miehen kanssa, mutta pitää samaan aikaan läheistä yhteyttä toiseen mieheen kertomatta tälle toiselle, että on parisuhteessa. Tämä…
- Tuntuu kuin olisin vaimosiSe on erikoista se.
- Haluatko ettäUnohdetaan toisemme?
- TTK-juontaja Veronica Verho lataa suorat sanat tatuointien arvostelijoille: "Mä toivoisin, että..."Veronica Verho juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa yhdessä Ernest Lawsonin kanssa. Yksi puhuttaneimmista aiheista on ollut, miten suosikkijuontajan näyttävät tatuoinnit sopivat ohjelman pukuohjeistukseen ja tullaa…
- Et nosta minua ylösOk ei se mitään. Vajoan syvempiin vesiin💔
- Jos haluat viestin...Olen vielä tämän illan palstalla. Laita halutessasi vinkki, sinä komea keski-ikäinen mies 😗
- Tunnut niinKaukaiselta jo.
- Nyt kun kaikki on ohiToivon, että sulla menee hyvin ja pystyisin sinut kokonaan unohtamaan. Joskus on vaikeita hetkiä ja olen tosi pahoillani, miten sinua loukkasin ja loukkaan yhä. Se täytyy saada loppumaan.
- Anonyymipalstan ongelmaJoskus tämä palsta on kyllä melkoinen ihmiskoe. Yksi ihminen yrittää saada yhteyttä yhteen tiettyyn henkilöön ja antaa tunnisteitakin, mutta hetken päästä ketjussa on jo puoli Suomea vastaamassa kuin viesti olisi tarkoi…
- Sut tahtoisinSinä senkin kusimutteri menit ja katkaisit kaiken yhteyden minuun. Tajuan nyt, että meidän roolit vaihtuivat ja sinä projektoit omia pelkojasi minuun. Anna minun välittää sinusta, älä työnnä mua pois. En oo vaatinut sul…
Vastaukset 82
Vanhimmat
mukana molempien lasteni syntymässä/synnytyksessä.
Oliko kokemus karmea? En käyttäisi sitä sanaa, vaikka siinä oli kyllä pelottavia ja ahdistaviakin tunteita. Mutta ne sekoittuvat ihmeen, todistamisen ja osallisuuden tunteisiin. Ainakin näin muistoissa. Mutta en muista että ne olisivat olleet karmeita kokemuksia, merkittäviä ja miestä muuttavia kylläkin.
... kuinkas tuore tuo kokemus teillä on? Kysyn siksi, kun ollaan 50 -palstalla, jossa synnytyskokemukset eivät ehkä enää ole päällimmäisenä pinnalla
tuolta seitkytluvulta ja silloin se oli uutta. että miehet mukaan. Hän joutui toimenpiteeseen konkreettisesti.
Kätilö komensi auttamaan, mutta hyvin se meni kuitenkin ja apuja tuli tietenkin nopeasti mukaan.
Hyvin hiljainen oli mieheni tapahtuman jälkeen.
tämä melko vanha tapahtuma on nyt aktivoitunut? Onko tullut jotain puhetta asiasta lähiaikoina?
toinen puolisko on poistunut tästä maailmasta.
Mutta tapahtuman kohde voi hyvin.
Ei näköjään ketään miestä vastaamassa kuin minä.
Olin mukana, enkä huomannut mitään ihmeellistä.
Aluksi olin ihmeissäni, luulin, että synnytys olisi kuten leikkaus ;
lääkäri ja paljon hoitsuja ympärillä.
Ketut.
Yksi kätilö paikalla.
Muija kiroili ja pieri, mutta tulihan se sieltä.
Ja sitten kätilö heitti kakaran syliini ja käski pestä.
Mitään mahtavaa kokemusta en tuntenut.
Mutta en katsokaan Housea, enkä pidä runoista.
toisessa. tarkistivat penikan yleiskunnon ja lykkäsivät syliin: Käy pesemässä.
Ja siellä minä pesaisin penikan ja kiedoin pyyhkeeseen. Sen jälkeen on aina huutanut. Huutaa vieläkin, vaikka on jo 32v.
Ja aina ilman aihetta. Minkä minä sille voin, että en, viikottain, kerkiä raportoimaan olotilaani ja naiasioitani.
Saisi mennä itse naimisiin, niin näkisi mitä herkkua se on ja ymmärtäisi kuinka onnellinen, uusiopoikamies, isi on.
Aika näyttää, josko se minut, aikanaan, pesee.
Siis on, tyttö.
itseäsi saat syyttää jos lapsesi sinua eivät arvosta. Itse kaiketi ikäsi olet toitottanut heille ettet heitä tähän maailmaan halunnut, niin saavat he nyt sinulle antaa takaisin kaikin mitoin.
Tuskin tulevat sinun pissavaippojasi vaihtamaan saatikka käymään petisi äärellä. Varmaan heillä on silloin muuta tekemistä.
Vielä kerran, kyllä lapsi tietää ja tuntee ja vaistoaa syntymästään saakka jos hän on rakastettu.
tuollaisen pesemättä, krematoriossa palaa loppukin paska pois. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, pitää edelleen kutinsa.
vähän täsmentää miten kamala.
Näitä kysymyksiä ihmisille näkyy nyt satelevan ilman että aloittaja kertoo itsestään mitään,muiden asiat kyllä pitäisi sada tietää.
Että jospa aloitat pohjustamalla tätä aloitustasi nyt omasta näkökulmastasi.
Onhan se sitten helpompi meidänkin jutella kun tiedetään miltä se sinun ukostasi on tuntunut
ihan vakavasti.
Minua rassaa nämä heittelijät aina.
Heitetään ajatus ihan ilmaan, roskaa.
Epäilen niiden olevan lapsia, joilla ei ole mitään tietoa mistään.
H.
on myös kysymys siitä että ihmiset kertoisivat muistojaan, jokainen jollekkin. Kysymyksiä tulee ja menee.
Kukin kertoo jos haluaa, tämähän on vain elämää.
Oma synnytukseni alkoi yllättäen ja tytär syntyi maailmaan jo neljän ja puolen tunnin ponnistelujen jälkeen.
Mutta kyllä se oli kova kokemus maalaispojalle, hienoa kuitenkin että hän tuli mukaan vaikka se ei siihen aikaan niin kovin yleistä ollutkaan.
Kiva, että joskus edes aiheena on jokin muu, kuin vastakkaisen sukupuolen viat. Nyt sinä kirjoitat jopa yhdistävästä asiasta!
itseasiassa aika tarkeä. Arvostan niin niitä miehiä jotka ovat tukeneet toista kyseisellä hetkellä vaikka se on varmaankin ollut vaikeaa, mutta osoittaa suurta välittämistä ja halua auttaa.
Uskon että se on saamut paljon hyvää aikaan kyseisissä perheissä. Lähentymistä kuitenkin vielä lähemmäs kuin muuten voisi tehdä.
Tärkeä asia, jos osaa, ja viitsii sitä viisaasti lähestyä.
olin mukana ja ihan pääroolissa vielä. Siitäkään iltapuhteesta en muista yhtään mitään.
olet lapsi tälle palstalle siis.
äo -rajaa, niin pääset sinäkin loistamaan.
Yläraja täällä varmasti harvalla pilviä tavoittelee.
sinulle Judge evk.
Kulkekoon auvo kanssasi elon ylä- ja alamäissä.
mennään jo aika lujaa kohti loppuhuipentumaa, ja sen jo alkaa pikkuhiljaa tajuta.
Tärkeimmäksi tulee se mitä jättää jälkeensä ja siivoaa tähteensä. Senkin alkaa ymmärtää. Ja huomaa
että se onkin elämän tärkein kysymys? Mitä jätät jälkeesi?
ja viimeisessä kätilö sanoin leikillään, että voitko vähän neuvoa .:-D)))))))))
varmaan saanut maailmaan ihania lapsia. Tuolla empatialla, että kätilökin menetti konseptinsa. Hyvä!
lasta minulla on ja erittäin lämpimät ja hyvin läheiset suhteet kaikkiin. Muuttamien kanssa ollaan kontaktissa päivittäin, vaikka kolme asuukin ulkomailla. Nykytekniikka onneksi auttaa siinä.
aikaiseksi sen yhden ihanan ja nyt minulla on kaksi maailman parasta lapsenlasta. Ettei mennyt hukkaan synnytysoperaatio silloin aikoinaan, vaan olen saanut lisää hyvää elämään. Vaikka yksi onkin tästä kokonaisuudesta jo muualla. Mutta sellaista on elämä.
mutta kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa. Olen tulossa toisen kerran isoisäksi syyskuussa ja siitä olen erityisen iloinen. Nyt on pojanpoika ja kun tyttö syntyy, niin sitten on molempia. Yritän olla hemmottelematta heitä pilalle. Vaarifani on tämä 2,5 vuotias poika.
tämä elämä jota täällä elämme on ihanaa sen vuoksi että nyt saamme nautia niistä hedelmistä mitä aikoinaa synnytimme. Ja minä olen iloinen kun tänään viisivuotias tyttärentyttäreni sanoi, että minulla oli sinua ikävä, vaikka näemme jatkuvasti. Minä rakastan elämää ja haluan siirtää sen rakkauden seuraavalle sukupolvelle niin hyvin kuin pystyn.
rakastamalla se rakkaus siirtyy eteen päin.:-D)
tajua, että tämäntyyliset aloitukset on silkkaa vittuilua nille, jotka päivät päästään pohtii naiseuden olemusta ja ongelmia.
Siihen tarvitaan yks kyllästynyt mies joka laulattaa teitä auringonlaskuun asti.
Ja kanalauma vastailee naama vakavana...
Minä taas en usko, että Tämä aloitus on tarkoitettu tuohon keskusteluun.
en ainakaan tajunnut :-o
kun ei tarvitse tajuta, jos noin negatiivisesti ajattelee niin kannattaa mitata verenpaine heti.
Se voi näyttää negatiivisia lukemia. Positiivisia mietteitä toivoo turbolle.
vastata kuin omasta puolestani ja muistella mieheni tuntoja. Tuskin hänelle mitään traumoja jäi. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen (-75) neuvolan täti oli tohkeissaan, kun hänen neuvolastaan isukki pääsi mukaan ensimmäisenä (Vantaa) naistenklinikalle...Toinen (-79) syntyi kättärillä ja isä oli mukana. Silloin se oli jo normaalia, että isät osallistuvat synnytykseen...Mulle tämä jälkimmäinen oli kovempi paikka, vaikka lapsi oli pienempi, kuin ensimmäinen...Muutaman kirosanan voimin sain hänet vihdoin pihalle vaikka tiukkaa teki...Onneksi hänelle ei ole jäänyt siitä traumoja, nyt hän odottaa itse toista lastaan. Ensimmäisellä on kolme pientä tyttöä, vanhin menee syksyllä kouluun...
Eukot mieliaiheessaan. Äitinikin palasi aina jos kuuli sanankin synnytyksestä viimeiseen synnytykseensä, vaikka kaikki jo tiesivät sen kulun piirun tarkkaan.
Miesten kokemuksia?
en ole koskaan kenellekään puhunut, en kielteistä enkä myönteistä. Jokainen synnyttävä nainen saa itse kokea mitä se on, mitä niistä puhumaan. Tosin äskeisessä sanoin, että jälkimmäinen teki tiukkaa, mutta synnytetty (30 v) itse ei ole sitä kuullut : )
Kuolleet eivät kerro ja jälkeenjääneet eivät voi samaistua kuolleen tunteisiin. Aloittaja oli nainen ja leski, montako miestä on kokemuksensa julkituoneet? HTZA ja TEO otannan tulos.
Aika parastaa tuskat ; ) ja kaunistaa lapset.
Mutta nyt saunaan, löylytellään ; )
jotain voivat kertoa ja jälkeenjääneet sen vahvistaa, sen tietää sitten kun kokee sellaisen elämäntilanteen. Muuten kaikki on mielikuvituksen tuotetta ja voi olla ihan mitä vain. Jos Korppiksella on faktaa tietoa elämästään niin hyvin hän voi sen tässä kertoa. Kuolleista.
Muuten hyvää saunaa vaan ja kovia löylyjä hänelle sinne.
ennakoida, hyvin jos menee niin hienoa. Toisille helppoa onneksi.
Minä olen oppinut, että kuolema katkaisee elämän ja kun joku kuolee hän ei tule kertomaan jälkeenpäin miltä elämä maistui ; ) Tosin usen vanhempani vierailevat unissani ja joskus saan hyviä neuvojakin heiltä. Olen hyvin onnellinen näistä henkimaailman tapaamisistani.
todeta, että happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Onhan sinulla kuitenkin ne kaksi fiksua ja filmaattista poikaa, etkä niitä lastenlapsia aiemman kertomasi mukaan edes halua.
Ei pidä olla noin hapan Mandi:)). Eikä ilkeä..
ihmeessä? synnytykset ovat hyvin yleinen naisten keskeinen keskustelun aihe.
Minun eka jutskani oli kauhistuksen kanahäkki, jossa mieheni oli mukana. Hullumyllyn jälkeen hän pesi esikoisen ja oli hölmönä onnesta, mutta myös tajusi kuinka raskas 3.2 kg pojan synnytys oli ikäneidolle. Kuopus 4,8 kg yli nelikymppiselle kokeneelle tuli kuin tuuleen pieraisten eikä isukki edes ehtinyt mukaan ; ))
Tämmöiset fiksut paukut pieraisin.
esikoistamme synnyttäessämme hän ei saanut tulla mukaan synnytys saliin, muuten hän oli mukana siihen saakka, toista lastamme kun synnytin hänen täytyi hoitaa esikoista kun emme saaneet ketään lapsenvahtia. Kolmas synnytys abortin kautta jätettiin minulle yksin, silloin oli hänelle tärkeämpää materiaali,ei ollut varaa ihmiselämälle, mutta hienolle autolle kylläkin. Se myös tuhosi avioliittomme.
Aijaa, tämmöistäkin kysytään. No minä olin, paria viikkoa vaille 20 vuotta sitten.
kyllä mennä mutta poika otettiinkin vetoketjun kautta (helpotuksen huokaus).
Minä olin Essolla, kun poikani syntyi. Koska kännyköitä ei silloin ollut, niin vaimoni oli pyytänyt kätilöä soittamaan Essolle, jota saisin tiedon iloisesta perhetapahtumasta. Iloisena Einari Essonenkin tuli minulle ilmoittamaan pojan syntymästä, ja samalla hän tarjosi minulle keskarin.
Ilmaisen keskarin juotuani lähdin kukkakaupan kautta synnytyslaitokselle katsomaan tuloksia. Poika oli vielä aika vastasyntyneen näköinen, joten kotiin tultuani jouduin ottaman lääkkeksi vielä pari konjakkia. Oikean asenteeni vuoksi pojasta ei tullut hulttiota.
meidän poikalapsistamme on ollut mukana synnytyksessä ? Saiskohan sitä kunnian olla oman lapsenlapsensa synnytyksessä.?
Minä en paljon säiky verta, paskaa, sisäelimien osia, idiootiksi paskiaiseksi yms. haukutuksi joutumista. Myönnän että synnytys oli kokemuksena raju ja nosti useita erilaisia tunteita pintaan. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut halua lähteä pois tilanteesta. Kai tuo on niin yksilöllistä. Minulla on sellainen luonne, että en pelkää kohdata omia tai muiden tunteita. Synnytyksessä tunteet vaihtelevat kuolemanpelon, ihastuksen, rakkauden, inhon, kauhun ja jälleen rakkauden välillä. Äkkinäisesti sellainen tunnemyrsky voi olla jo itsessään liikaa. Sitten tietysti joku noista huonoista tunteista saattaa päästä voitolle.
Synnytyksessä kunnioitus ja arvostus vaimoani kohtaan kasvoi entisestäänkin. Myös elämän alun todistaminen oli elämäni hienoin kokemus. Ensimmäinen tyttäremme on edelleen minulle suuri ihme. Kaunis ja lahjakas ihmisen alku. Toinen tyttäremme syntyi selvästi keskiarvoa suurempana ja kätilö sanoi, että hän ei yleensä koskaan anna 10 pistettä, niin nyt antoi. Kyllä. Myönnän olen ylpeä isä. Ja muistan siitä lapsilleni usein kertoa. Kertoa kuinka rakastan heitä ja arvostan. Samoin kerron vaimolleni.
Olen vähän höpsö. Mutta onneksi he sen sietävät. Tosin taitavat siitä jopa pitääkin.
Taustaksi. Me odotimme esikoistamme 11 vuotta. Lääketiede tuli onneksi apuun ja nyt meillä on kaksi hurmaavaa nuorta neitoa kasvamassa ja koulupolulla.
Kuvasin esikoisemme syntymän 1972.
Mielestäni neuvolan diasarja oli luokaton joten kuvasin omani alkaen laitokselle menosta, päätyen kotiin tuloon.
Muuten sain toteuttaa itseäni mutta jälkeisten poiston kuvaus täytyi, vaimon vaatimuksesta, tehdä pääpuolesta.
Toisen penskan synnytyksen aikana nukuin sairaalan käytävällä.
Koskaan en anna anteeksi henkilökunnalle kun eivät herättäneet minua.
Ehkäpä heillä oli tärkämpääkin huolehdittavaa?!
naisena...olisi halunut edes miestäni mukaan...eikä kyllä hänkään sinne hinkunut;)) Kuitenkin sitten päädyttiin jotenkin siihen että, hän tuli mukaan vain siihen alkuvaiheeseen...jolloin pääsi hieromaan minua selästä ja pitämään kädestä kiinni...ja talutti yhdessä hoitajién kanssa synnytyssaliin...muistan kuinka sanoi hänelle reippaasti mene vain himaan odottamaan kaikessa rauhassa..kohta täältä soitetaan ei tässä kauan mene....mutta, kaikki ei sitten mennytkään niin....
Ainoa kundi tuli maailmaan vihdoin 20 tunnin jälkeen hätäsektiolla...Sen muistan kuinka kiireesti vietiin leikkausaliin nukututettiin hississä;) ajattelin että, aivan sama miten käy...pää-asia että, tämä loppuu...
Jälkeenpäin kävi sitten niin että, mieheni oli hädissään soitellut sairaalaan...ja kysellyt mitä ihmettä tämä tarkoittaa soittoa kun ei kuulunut...Hän hätääntyi täydellisesti...kun vastus oli sellainen: Että ei tiedetä kuinka meidän oli käynyt... Kundin oma faija sitten tämän pienen käärön näki minua ennen..ja tunteet sen mukaiset;)) minulle vaan sopersi jotain käsittämätöntä;)) se on poika...ja pienet kädet..
Onneksi kuitenkin selvittiin hengissä kundi että minä. Sai vain jäädä viimeiseksi...
Kysymyshän oli asetettu miehille;))....nooh. Itse ajattelin silloin ja ajattelen vieläkin...että, miestä ei pitäisi pakottaa synnytykseen myöskään mukaan...kaikki eivät halua...ja sitä päätöstä tulisi naisen kyllä kunnioittaa myös...
tsau:Friidu
kyllä miehellä on oikeus päästä synnytykseen ja kannattaa kunhan ei alapäätä katso.sillon yleensä pyörrytää ja muuta.onhan mies ollut lapsen teossakin osallisena paitsi jos se on uuni tai koeputki lapsi
minusta ois häpeä jos ei osallistuisi kys tapahtumaan.
Sovittiin keskenämme sairaalaan mennessä ettei tule mukaan. Sattui olemaan vuorossa sen verran topakka kätilö, että sai isukin ylipuhuttua. Tuumasi vain jälkeenpäin, että jos olisin mennyt sinne taksilla, olisi se muija taksikuskin sinne pakottanut...
Muut menikin sitten ihan omalla painollaan, eli mukavia muistoja kaikista:)
molempien poikieni synnytyksessä mukana ja katkaisin jopa molempien poikien napanuorat. Pesin ja puntaroin myös pojat ja palautin pikinmiten äitinsä viereen. Mutta tuosta hommasta meille pojille on jäänyt luja, kaikenkestävä suhde välillemme. Uskon sen kestävän loppuelämme ja ei se nyt niin kauheaa ollut, vaikka itse olin jo lähemmäs nelikymppinen tuohon aikaan.
Olin nuoremman tyttäreni synnytyksessä mukana ilman valmennusta ex temporee 1992 ja kokemus oli kaikessa raakuudessaan ihmeellinen. Tapahtuma ei ollut kaunis, mutta uusi syntymä on aina ihme. Sitä paitsi minusta oli apua vaimolle ja kätilölle.
Itse olen puskettu maailmaan -51 Synnytys oli kuulema kotona juuri pahimpaan maatilan työaikaan eli heinäkuussa. Vanhin siskoni oli jäänyt katsomaan perääni kun synnyttänyt äiti meni heinäpellolle ja navettatöille. Isäni oli ollut päästäjänä kun naapurit olivat kilometrien päässä. Siihen aikaan kuoli kylmästi heikot pois. Omien lasten synnytyksessä olen ollut kaikissa mukana. Äidille on iso helpotus varmasti kun mies on siinä lähellä jopa auttamassakin. Tapahtuma yhdistää kummasti perhettä. Suosittelen mukanaoloa.
tässä on hyvä aiheeseen liittyvä video:) http://www.youtube.com/watch?v=dUnkMjwayaQ
Eikös synnytys ole kamalin kokemus äidille, ja isän mahdollinen kärsimys on vain mukanaoloa. Kaikki kivut ja koko voimainkoitoksen joutuu kokemaan nainen, ei mies, eikä mies pysty edes kuvittelemaan mitä sellainen kipu on. Siis kaikissa tapauksissa synnytys on pahempi kokemus naiselle kuin miehelle, ja jos naiset kestää sen niin miksi ei miehet. Yleensä miehet sanovat että oli mahtava kokemus.
mutta yllätys yllätys, se kipu unohtuu pian sen synnytksen jälkeen.
Sitten kohta ollaan valmiita synnyttämään uudelleen.
Se on kait se luonnon laki näin, se on se naisen osa.
Miehen rooli on toinen.
Jokainen mies voi pohtia sitä roolia kohdallansa.
Naisen näkemys, ainakin meikäläisen, tähän on, että miehen tulisi ilman muuta aina osallistua synnytykseen onhan hän ollut alunperin mukana tätä tapahtumaketjua käynnistämässäkin.
Kysymys on todellakin jostakin muusta kuin seksistä.
kun näkee että vaimoon sattuu.
Tapahtumassa ei mies voi paljon auttaa, ja se avuttomuuden tunne on aika paha.
Kaverit ovat kertoneet että vaimo haukkui heitä pahasti, pyysivät kyllä, myöhemmin anteeksi, ja kertoivat että mihen läsnäolo oli kuitenkin hyvästä.
Mene, tiedä?
Kyllä kai jotain.
Vaimoni hieman puristeli lakanaa mutta ei edes ähissyt.
Eikä jälkeen päinkään pitänyt sitä luonnollista tapahtumaa kummempana.
Naapurihuoneen muija huusi kuin pistettävä sika.
Esikoisemme painoi 4100g.
En minä nyt itse tapahtumasta kovin suurin kirjaimin kirjoittelisi.
Huipentuma oli kun sain esikoisen syliini.
naisen lantio kehittyy, asiaan, sopivasti.
Kuten aina olen sanonut, minihame on kaikkeen sopiva asuste.
nimenomaan tämä tulisi myös huomioida asiallisesti.. Hienosti kirjoitit. Eivät kaikki miehet kestä nähdä, naisen kipua. On miehiä jotka ovat myös tavattomien herkkiä...
Tämä viimeinen lause ei liity synnytykseen...mutta, niinkin päin...sitten. Itseeni sattuu...kun mieheeni sattuu. Ja se avuttomuuden tunne...kun et voi mitään..tehdä...Olemme yksilöitä tässä kivun sietokysymyksessä....
En pysty itse katsomaan näitä ohjelmia missä näytetään jotain leikkauksia tai muuta johon kehoon kohdistuu joku toimenpide...tuntuu kuin kipu olisi omalla iholla...pakko vaihtaa kanavaa..
tsau:Friidu
Olen ollut mukana jokaisen kolmen lapseni synnytyksessä. Ja itkenyt olen joka kerta kun vauva on syntynyt. Kaverini ovat kertoneet omien lapsiensa synnytyksissä mukana olemisistaan että kätilö on pyytänyt isää leikkaamaan napanuoran poikki. Mulle kätilöt ei ikinä tarjonneet sitä mahdollisuutta. Olin varmaan liian hysteerisen oloinen. Vaikka ihan hyvin olisin voinut napanuoran katkaista. Liikutuksesta minä pillitin enkä järkytyksestä. No eipä sillä niin väliä. Eihän ne miehet ennenkään napanuoria katkoneet jne jne...
Ja noin muuten synnytyksessä mukana oleminen oli aika tylsää odottelua siihen asti kunnes vauva syntyi.
kerroilla olin mukana. Kun tyttö syntyi, ja vaimolle alettiin tikkejä laittamaan, niin lääkäri kysi minulta, että kuinkas kireelle laitetaan.
Mukava reissu oli kyllä.
ja kokemus "miellyttävä", mut ei mitenkään yllätys, mutse lapsen sukupuoli yllättää, mut nykyjään sekään ei ole enää yllätys...
turhan usein tulee tyttö.
olen pettynyt Sinuun. Mikäs vika tytöissä on? Tällä palstalla ainakin flirttailet "tyttöjen" kanssa.
kommenttini tuli liian helposti, joteski provosoiduin.
On masentavaa, että rakkaani muuttuvat rouviksi.
Saisivat pysyä sinkkuina.
nuoret rouvat saavat aikaiseksi pieniä poikia. Mulla neljä lastenlasta, kaikki tyttöjä ,nyt tulossa poika.
jumala armahtaa...
:)
H.
empä tiiä ehkä sun mi...... mut ei mun
se on aika jännää
pettymyys!!!!!voi miks semmonen on edes keksitty.väärin teko, salailu ja aviorikos.vaimoni on pettäny mut.
ei varmaan mua, kun juuri hiljakkoin erosin kirkosta. : )
Mun isä oli mun syntymän aikana siinä huoneessa ja se sanoi ett ei olisi tullu jos ois tienny ett se on tommoista eli tais olla aika kaamee kokemus :D
Jos olisin tiennyt kuinka kamalaa synnytys on, en olisi koskaan synnyttänyt.
Synnytykessä ei ole tarkoitus, että isä näkee synnytyksen (ei tarvii olla jalkopäässä), vaan että hän on tukemassa vaimoaan, kokemassa yhteisen lapsen syntymän ja saada vauvaan "isäkontakti" mahdollisimman aikaisin.
Eli niin kuin yksi eläinlääkäri-isä sanoi:"En mene, olen näitä porsimisia nähnyt kyllä ihan riittävästi". Saattaa olla hyvä eläinlääkäri, mutta aika keno isänalku.
levähtämine on kyl nähtävä ainki kerran oli se si miten karmeet vaan.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=2186430
Mikäli tällä palstalla kirjoittelee 50 ikäiset, niin miehen mukana olo synnytyksessä on ollut ihan normaalia.....
oo tuo rynkkyliisa vielä synnyttäny, vaikka kuinka sitä iltaisn nylpytän.