Kun nyt H. Pellen toimesta - kiitän - tuli esille tämä rituaalimagia aiheena, niin mieleeni juolahti että mitähän saisi irti pakko-oireisten ihmisten ns. maagisista toiminnoista. Näillähän piruparoilla on tapana esim. hyppelehtiä kivetyllä tiellä railojen yli, "ettei tapahdu mitään kauheaa" yms. sellaista rasittavaa. Tila on siis kärsijälleen haitaksi, ja joskus ympäristöäkin rassaava (jos esim. puoliso kiskoo ennen kotoa lähtöä about kaikki sähköjohdot seinistä irti ettei vain se sähkö sieltä jotenkin omituisesti karkuun lirahda kun ei ole kotona).
(En mitenkään naureskele tässä pakko-oireilulle, vaikka värikästä kieltä käytänkin.)
Ovatko erilaisia rituaaleja Kaiken Pahan pelossa suorittavat pakko-oireilijat jonkinlainen reliikki niiltä ajoilta kun ihmiskunta noin yleensäkin ottaen oli hyvin taikauskoista? Kuinka syvältä rituaalikäyttäytyminen voi tulla (silloin kun se ei ole vapaaehtoista)? Miksi se tulee ja mihin se perustuu? Entä tapahtuuko sellaista eläimillä?
Tietävätkö pakko-oireilijat syvällä sisimmässään vaistomaisesti jonkinlaisia lainalaisuuksia jotka muulta väestöltä ovat hukkuneet? Vai onko kyse vain turvallisuuden hakemisesta?
Voiko pakko-oireisesta rituaalikäyttäytymisestä kärsivä päästä oireilustaan kehittämällä tietoista ja vapaaehtoista rituaalikäyttäytymistä sen tilalle?
(Kys, kys... Ei minulla ole kovin usein mitään valmiita näkemyksiä välttämättä, joten tässä virvelöin muiden aatoksia.)
(En mitenkään naureskele tässä pakko-oireilulle, vaikka värikästä kieltä käytänkin.)
Ovatko erilaisia rituaaleja Kaiken Pahan pelossa suorittavat pakko-oireilijat jonkinlainen reliikki niiltä ajoilta kun ihmiskunta noin yleensäkin ottaen oli hyvin taikauskoista? Kuinka syvältä rituaalikäyttäytyminen voi tulla (silloin kun se ei ole vapaaehtoista)? Miksi se tulee ja mihin se perustuu? Entä tapahtuuko sellaista eläimillä?
Tietävätkö pakko-oireilijat syvällä sisimmässään vaistomaisesti jonkinlaisia lainalaisuuksia jotka muulta väestöltä ovat hukkuneet? Vai onko kyse vain turvallisuuden hakemisesta?
Voiko pakko-oireisesta rituaalikäyttäytymisestä kärsivä päästä oireilustaan kehittämällä tietoista ja vapaaehtoista rituaalikäyttäytymistä sen tilalle?
(Kys, kys... Ei minulla ole kovin usein mitään valmiita näkemyksiä välttämättä, joten tässä virvelöin muiden aatoksia.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni kuvailemasi kaltainen pakko-oireisuus on yksinkertaisesti hulluutta.
Magian ja hulluuden raja on kuitenkin veteen piirretty viiva. Hulluus ja noituus vaikuttavat ihmisen aivoissa kytkevän päälle jossain määrin samoja aivojen alueita, joten niissä on samaa makuakin.
Se on vähän niinkuin surrealistimaagi Salvador Dali sanoi, että "Ainoa ero Dalin ja hullun välillä on se, ettei Dali ole hullu."
Hulluudelta minun korvissani kuulostaa skitsofrenia, psykopatia, psykoottisuus yms. kama jolle ei sitten niin kukaan oikein mahda mitään.
Pakko-oireilijat vaikuttavat enemminkin neuroottisilta yksilöiltä, jotka ovat reagoineet johonkin epäreiluun tai vaikeaan tilanteeseen kehittämällä neuroottisen käyttäytymisen. Esim. epäjohdonmukaisesti kasvatettu koira saattaa reagoida komentoihin täysin irrationaalisella tavalla. Tällainen voi kuitenkin olla pois-opittavissa. (Taannoin jossakin dokumentissa puhuttiin siitä kuinka tietynlainen virusinfektio oli myöhemmin aiheuttanut lapsissa pakko-oireilua, joka jäi pysyväksi.)
Mutta jos funtsaillaan, kun Magia-osastolla ollaan, niitä "hulluja" jotka voivat tilanteelleen aktiivisella omalla panoksella jotain tehdäkin... Niin... Olisikohan se mahdollista. Voiko pakonomaisen rituaalikäyttäytymisen korvata vapaaehtoisella toisella kuviolla...
Dali sanoi että ainoa ero MINUN ja hullun välillä on se, että MINÄ en ole hullu... Dali tuskin puhui itsestään kolmannessa persoonassa.