Uusikko ei halua tavata

jumalauta tän idiootin kannanottoja.
Ei tälläistä paskaa viitsi sen enempää edes kommentoida.

Painostamalla ja "korottamalla ääntäsi" takaat vain sen, ettei miehesi kumppani todellakaan halua tavata sinua. Koska silloin tapaamisenne ei ole ollut yhteinen, kahden tasavertaisen päätös, vaan toisen osapuolen painostamalla aikansaatu keinotekoinen tilanne, jossa miehesi kumppani varsinkin tuntisi olevansa suurennuslasin alla, "hyväksyttäväksi vaadittu".

Jos lapsesi on vallitsevaan olotilaan tyytyväinen, ja entinen miehesi, ei sinulla ole osaa eikä arpaa miehesi nykyisen perheen olemisiin.

Miehesi kumppanin halu tavata sinut voisi (jos ylipäätään osaat antaa tilaa) syttyä itsestään ajan saatossa.
Rippijuhlia ja häitä saattaisitte jo kaikki juhlia samoissa tiloissa.

Käymällä päälle ja vaatimalla, kuinka asiat -sinun mielestäsi- pitäisi hoitaa ja olla, et saa positiivisia tuloksia aikaan, saati paranna kuvaasi miehesi kumppanin mielessä.

Lissuhan tän tietää....sehän ei ole antanut lastensa tavata isäänsä eikä isän naikkosia. ja sit jakelee täällä näitä paskaneuvoja.
Voi hyvää päivää kun ihminen on tyhmä !

sit oikein kahdesti kommentoida samaa kirjoitusta.....

Aloittajan ex-puolison uusi kumppani tapaa jo aloittajan lapsia.

Älä huoli ei hän sinua uhkana pidä. Hän ei vaan halua sinua elämäänsä, niin yksinkertaista se on.

on käyny lukemassa näitä kirjoituksia, joissa ex-vaimot toitottaa, etteivät halua nähdä lasten isän naikkosia, eikä niitä saisi lapsillekaan näyttää, mitäs ovat tulleet rikkomaan perheen ja viemään lapsilta isän!

Niinpä tämä uusi naisystävä ei tiedä, että on olemassa myös sinun laisiasi terveen uteliaita ihmisiä, jotka ihan oikeasti haluaisivat tietää, millaisen ihmisen kanssa lapsi isän luona ollessaan myös on tekemisissä.

Toivottavasti ajan kanssa saat tavattua naisen, vaikkei teistä sen kummempia kavereita tulisikaan. Itsestänikin olisi asiallista esittäytyä ja pystyä juttelemaan arkiasioita.
Oletko muuten varma, ettei tuo nainen olekin joku tuttavasi? Jos hän ei jostain syystä halua, että tiedät hänen seurustelevan exäsi kanssa?

Vähän hienotunteisuutta peliin. Lapsesi elää toisessa perheessä johon sinulla ei ole asiaa. Silloin kun lapset ovat isän vastuulla niin silloin et voi mennä sinne sotkeentumaan. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toisin - varsinkin jos osaat kunnioittaa heidän tarvetta omaan yksityiselämäänsä.

Juu kyl toi on fiksuinta, että antaa nyt olla. Ymmärrän hyvin, että haluat tutustua ja kivempi aina se, kuin vältellä. Mutta jos nyt selvästi toinen osoittanut, että ei tahdo ja siitä alkaa vääntämään, niin jää kummallekin turhan takia huono maku suuhun ja asenteet kiristyy, joka on aina kurjaa. Syistä ei voi tietää, mutta itse tarjosit treffejä ja sillä hyvä. Hän syystä tai toisesta kieltäytyi. Ja uskon, että säkin lopulta luotat miehesi arvostelukykyyn vanhempana eli älä nyt huolehdi lapsen kannalta asiaa.

Itse olen tavannut mieheni exän ja rupatellutkin. Mutta en kyllä muutamaa ohimennen kertaa enemmän. Ja toisaalta olen ihan tyytyväinen siihen. Välimme ovat todella asialliset. Minä suhtaudun häneen hyvin ja hän minuun. Kumpikaan ei puhu pahaa toisesta vaan päinvastoin. Ehkä siinä on sekin, että kun tietää/nähnyt/kuullut kuinka ne ex-nyxä-akselin välit voivat oikeasti tulehtua niin pahasti, että kenenkään ei ole enää hyvä olla, niin sitä tahtookin säilyttää sellaiset etäisemmät välit. Asialliset, toisiaan kunnioittavat, mutta etäiset, jolloin on helpompi ajatella toisesta vain hyvää eikä turhanpäivästen seikkojen tai eleiden tarvitse vaikuttaa asenteisiin. Ja kun vuosikausienkaan jälkeen kiinteämmille väleille ei ole mitään tarvetta, todella hyvin mennyt muutenkin. Suostuisin itse toki tapaamisehdotukseen, mutta en nyt sellaista hingu. Ja jo pelkästään lapsen kautta ex varmasti tietää enemmän kuin tarpeeksi siitä, miten lapsi minut kokee. En tiedä voisiko sitten olla jotain lihavan riidan pelkoa taustalla ja ehkä hänelle se tilanne on vain outo ja karsastaa sitä. Ihan kuten jotkut exätkin voivat vihoviimeiseen asti karttaa uuden kumppanin tapaamista. Täällä alussa ex hiukan karsasti tilannetta ja musta se oli ihan ymmärrettävää ja hänelle täysin uutta ja omituista. Minullekin toki, mutta ei tainnut näkyä ainakaan sen kummemmin. Ja ei sellaisissa kohdissa kauheasti kannata alkaa vaivaamaan päätänsä miksi nyt se noin tekee ja miksi näin, koska sillä vain lietsoo itseään turhan vuoksi huonompaan asenteeseen.

Eli tosiaan anti olla ja jatkatte sopuisia elämiänne kaikesta huolimatta. Ikävää, että meni mönkään mutta so what - kyllä sitä uusperhekuvioissa saa varmasti oikeitakin ongelmia helpommin kehitettyä. ;) Ja jos tuossa tosiaan lähtee kauheasti vaatimaan ja toistamaan toistamisen jälkeen, niin sinne toiseen päähän tulee käsitys, että sä just vaadit nykyistä tulemaan sinulle jotenkin näytille ja hyväksyttäväksi. Ja se ei ole kauhean rakentava asetelma. Eli siellä ryhdyttäisiin suhtautumaan negatiivisesti vaikka ei syytä ja sinä lopulta yhä enemmän ja enemmän kuvittelisit, että tämä uusi nainen jotenkin inhoaisi sinua - eikä sekään varmasti pidä paikkaansa. Voi olla että ylipäätänsä uusperhe-elo aiheuttanut kriisiajan ja tuo ei ole mitenkään henkilökohtaista sinua kohtaan, hän voi vieläkin olla totuttelemassa kuvioon ja vasta luomassa suhdetta lapseen ja kokee siinä olevan tarpeeksi työnsarkaa eikä siten tahdo teidän välejä lähteä siirtämään suuntaan tahi toiseen.

ltkjai kirjoitti:

Vähän hienotunteisuutta peliin. Lapsesi elää toisessa perheessä johon sinulla ei ole asiaa. Silloin kun lapset ovat isän vastuulla niin silloin et voi mennä sinne sotkeentumaan. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toisin - varsinkin jos osaat kunnioittaa heidän tarvetta omaan yksityiselämäänsä.

Lue lisää

Mikä helvetti sä olet täällä kantaa ottamaan? Tollainen yksinäinen raukka-parka joka ei ole
edes kokenut toisen aikuisen kosketusta vuosiin.
Sulle on turha asiallisesti vastata, sillä olet niin helvetin tyhmä ettet pysty mitään ottamaan vastaan.
Ihme jos et ole holhouksen alainen.

Happamia sanoi kettu kirjoitti:

Mikä helvetti sä olet täällä kantaa ottamaan? Tollainen yksinäinen raukka-parka joka ei ole
edes kokenut toisen aikuisen kosketusta vuosiin.
Sulle on turha asiallisesti vastata, sillä olet niin helvetin tyhmä ettet pysty mitään ottamaan vastaan.
Ihme jos et ole holhouksen alainen.

Lue lisää

Elän parisuhteessa ja uusperheessä ja elämäni on täynnä rakkautta. Vaalimme tätä perhettä pitämällä mm ex-puolisoita loitolla. Kuuluvat menneisyyteen :D

ltkjai kirjoitti:

Vähän hienotunteisuutta peliin. Lapsesi elää toisessa perheessä johon sinulla ei ole asiaa. Silloin kun lapset ovat isän vastuulla niin silloin et voi mennä sinne sotkeentumaan. Muutaman vuoden päästä tilanne voi olla toisin - varsinkin jos osaat kunnioittaa heidän tarvetta omaan yksityiselämäänsä.

Lue lisää

lasten luo sillon kun itse haluaa! Sitä ei kuule kukaan päätä ei varsinkaan ulkopuolinen ihminen.

Uusion kuuluu kunnioittaa lapsia ja heidän äitiään siinä määrin, että pitää huolta omista asioista, eikä puutu toisten elämään. Kumma ettei miehet näe miten heidän uudet suhteet ieroilee heidän selän takana. Tai sitten he eivät välitä ja uskovat että uusikko kyllästyy tuohonkatkeroitumiseensa ja lopettaa kunhan aikansa riehuu.

Äidin lapset kirjoitti:

lasten luo sillon kun itse haluaa! Sitä ei kuule kukaan päätä ei varsinkaan ulkopuolinen ihminen.

Uusion kuuluu kunnioittaa lapsia ja heidän äitiään siinä määrin, että pitää huolta omista asioista, eikä puutu toisten elämään. Kumma ettei miehet näe miten heidän uudet suhteet ieroilee heidän selän takana. Tai sitten he eivät välitä ja uskovat että uusikko kyllästyy tuohonkatkeroitumiseensa ja lopettaa kunhan aikansa riehuu.

Lue lisää

ja äitiä ei ole kutsuttu, niin et voi noin vaan mennä toisten kotiin.

Mikä pitää sinut vuodesta toiseen täällä, vaikka uusperheellisyys ei liity sinuun mitenkään?

Miten sinulla (oletan että aikuisella ihmisellä, koulujakin ehkä käyneellä) on noin kieroutuneet näkemykset asioista?
Vänkäät ihan itsestäänselvistä asioista, jotka tulee jo yleissivistyksessä opittua (kuten toisen kotiin meneminen ilman kutsumista)?

Äidin lapset kirjoitti:

lasten luo sillon kun itse haluaa! Sitä ei kuule kukaan päätä ei varsinkaan ulkopuolinen ihminen.

Uusion kuuluu kunnioittaa lapsia ja heidän äitiään siinä määrin, että pitää huolta omista asioista, eikä puutu toisten elämään. Kumma ettei miehet näe miten heidän uudet suhteet ieroilee heidän selän takana. Tai sitten he eivät välitä ja uskovat että uusikko kyllästyy tuohonkatkeroitumiseensa ja lopettaa kunhan aikansa riehuu.

Lue lisää

Ei tietenkään voi mennä toisten kotiin jos ei ole kutsuttu. Sitä kutsutaan kotirauhan häiritsemiseksi. Poliisit tuollaisten kusipää-exien kimppuun ja kovat sakot jos luvatta tunkeutuvat toisten koteihin. Vaikka joskus on levittänyt jalkansa ja pamahtanut paksuksi niin se ei tarkoita että on oikeus häiriköidä.

Äidin lapset kirjoitti:

lasten luo sillon kun itse haluaa! Sitä ei kuule kukaan päätä ei varsinkaan ulkopuolinen ihminen.

Uusion kuuluu kunnioittaa lapsia ja heidän äitiään siinä määrin, että pitää huolta omista asioista, eikä puutu toisten elämään. Kumma ettei miehet näe miten heidän uudet suhteet ieroilee heidän selän takana. Tai sitten he eivät välitä ja uskovat että uusikko kyllästyy tuohonkatkeroitumiseensa ja lopettaa kunhan aikansa riehuu.

Lue lisää

EX:ää ei ole mitään syytä kunnoittaa. Ei ainkaan sun kaltaista.
Lapset on eri asia.
Ex:t kuvittelee olevansa jotain puujumalia kun ovat saaneet pykättyä pari jälkeläistä maailmaan.
Mutta fakta on se, että ex ei kuulu lastensa isän elämään.
Ex on entinen, jätetty, historiaa.

Ihmettelijä nro2 kirjoitti:

ja äitiä ei ole kutsuttu, niin et voi noin vaan mennä toisten kotiin.

Mikä pitää sinut vuodesta toiseen täällä, vaikka uusperheellisyys ei liity sinuun mitenkään?

Miten sinulla (oletan että aikuisella ihmisellä, koulujakin ehkä käyneellä) on noin kieroutuneet näkemykset asioista?
Vänkäät ihan itsestäänselvistä asioista, jotka tulee jo yleissivistyksessä opittua (kuten toisen kotiin meneminen ilman kutsumista)?

Lue lisää

Kyllä lasten oma äiti voi mennä sinne missä lapset ovat! Miksei voisi? Mitä salattavaa sellaisessa paikassa on mihin lasten äiti ei pääse? Se epäilyttää heti, mikä ei kestä äidin silmää??? Ilman muuta. Minä ainakin menisin.

Mutta mun ei tarvi, kun lapset ei ole olleet isän luona sen jälkeen kun hän meidät hylkäsi, joten meillä on on ollut lapsilla helppo lapsuus, kun ei ole tarvinnut olla riidanaiheena eikä kukaan ulkopuolinen ole päässyt vaikuttamaan heihin eikä haukkumaan.

Mutta jos he menisivät isän luo, niin aivan varmasti katsastaisin paikan ja tarkkailisin tilannetta.

Näin on ! kirjoitti:

EX:ää ei ole mitään syytä kunnoittaa. Ei ainkaan sun kaltaista.
Lapset on eri asia.
Ex:t kuvittelee olevansa jotain puujumalia kun ovat saaneet pykättyä pari jälkeläistä maailmaan.
Mutta fakta on se, että ex ei kuulu lastensa isän elämään.
Ex on entinen, jätetty, historiaa.

Lue lisää

Onko se sulle uhka? Miksi pelkäät lasten äitiä? Exillä on tapana pitää lapsistaan huolta, kun mies luistaa vastuusta, useimmiten.

Miksi ei voisi? kirjoitti:

Kyllä lasten oma äiti voi mennä sinne missä lapset ovat! Miksei voisi? Mitä salattavaa sellaisessa paikassa on mihin lasten äiti ei pääse? Se epäilyttää heti, mikä ei kestä äidin silmää??? Ilman muuta. Minä ainakin menisin.

Mutta mun ei tarvi, kun lapset ei ole olleet isän luona sen jälkeen kun hän meidät hylkäsi, joten meillä on on ollut lapsilla helppo lapsuus, kun ei ole tarvinnut olla riidanaiheena eikä kukaan ulkopuolinen ole päässyt vaikuttamaan heihin eikä haukkumaan.

Mutta jos he menisivät isän luo, niin aivan varmasti katsastaisin paikan ja tarkkailisin tilannetta.

Lue lisää

Heh, heh - entä jos poliisit sitten raahavat käsiraudoissa pois ja makselet sitten sakkoja kotirauhan häirinnästä? Katsos, ei se että on saanut muutaman lapsen maailmaan ja sen jälkeen tyrinyt parisuhteen tarkoita että olisi lakien yläpuolella.

hyvä äiti kirjoitti:

Onko se sulle uhka? Miksi pelkäät lasten äitiä? Exillä on tapana pitää lapsistaan huolta, kun mies luistaa vastuusta, useimmiten.

Kyse ei ole pelkäämistä vaan minulla on täysi oikeus päättää kenen kanssa vietän aikaani. Minä myös suojelen perhettäni ulkopuolisilta ja seurustelen sitten meidän omien sukulaisten ja läheisten kanssa. Kehoittaisin tuollaisia äitejä hankkimaan itselleen elämä ...

Miksi ei voisi? kirjoitti:

Kyllä lasten oma äiti voi mennä sinne missä lapset ovat! Miksei voisi? Mitä salattavaa sellaisessa paikassa on mihin lasten äiti ei pääse? Se epäilyttää heti, mikä ei kestä äidin silmää??? Ilman muuta. Minä ainakin menisin.

Mutta mun ei tarvi, kun lapset ei ole olleet isän luona sen jälkeen kun hän meidät hylkäsi, joten meillä on on ollut lapsilla helppo lapsuus, kun ei ole tarvinnut olla riidanaiheena eikä kukaan ulkopuolinen ole päässyt vaikuttamaan heihin eikä haukkumaan.

Mutta jos he menisivät isän luo, niin aivan varmasti katsastaisin paikan ja tarkkailisin tilannetta.

Lue lisää

minkäänlaista lupaa mennä kenenkään toisen henkilön kotiin tai edes tontille,
ellei sinua ole pyydetty.
Se että olet äiti, ei anna sinulle oikeuksia ohi suomen valtion lainsäädännön.
Ja vaikka itse niin kuvittelet, sekään ei anna sinulle oikeutta mennä kutsumatta mihinkään, ei vaikka siellä olisi sinun omat lapsesi.
Eikä kyse ole mistään salailusta, vaan kansalaisoikeudesta.
Niin ja sinua nyt epäilyttää ihan kaikki, ja varmasti menisit, mutta varmasti saisit myös äkkilähdön.

Miksi ei voisi? kirjoitti:

Kyllä lasten oma äiti voi mennä sinne missä lapset ovat! Miksei voisi? Mitä salattavaa sellaisessa paikassa on mihin lasten äiti ei pääse? Se epäilyttää heti, mikä ei kestä äidin silmää??? Ilman muuta. Minä ainakin menisin.

Mutta mun ei tarvi, kun lapset ei ole olleet isän luona sen jälkeen kun hän meidät hylkäsi, joten meillä on on ollut lapsilla helppo lapsuus, kun ei ole tarvinnut olla riidanaiheena eikä kukaan ulkopuolinen ole päässyt vaikuttamaan heihin eikä haukkumaan.

Mutta jos he menisivät isän luo, niin aivan varmasti katsastaisin paikan ja tarkkailisin tilannetta.

Lue lisää

teeppä se, mene, niin huomaat miten äkiä on poliisi selkäsi takana ja saat syytteen kotirauhan rikomisesta.
Jos miehe4n ex meille änkeisi, niin soittaisin kyllä poliisille heti, ja ämmä sais lähteä.
Sen jälkeen sitä voisi hakea vaikka lähestymiskeiltoa kun näyttöäå häiriköinnistä on.
Sitä kun vielä rikkoisi niin aina rapsahtaisi vähintään sakot mahdollisesti jopa vankeustuomio.

Sinulla ei ole mitään asiaa kenenkään kotiin ilman lupaa.

hyvä äiti kirjoitti:

Onko se sulle uhka? Miksi pelkäät lasten äitiä? Exillä on tapana pitää lapsistaan huolta, kun mies luistaa vastuusta, useimmiten.

ei ole.
Soinähän se täällä mesoat miten ex saa mennä lasten luo ilman kutsua jos lapset ovat isän ja isän uuden vaimon luona.
Mulla ei ole mitään tarvetta pelätä mieheni lasten äitiä, mä en vaan siedä koko ämmää. Se kun melkein lyö sut laudalta tuossa häirintyneessä luonteessaan. Tosin sä kyllä taidat olla sitäkin sairaampi.

Odota että aikaa kuluu. Ole ystävällinen ja asiallinen. Kyllä se ajan kanssa. Ehkä hän tarvii enemmän aikaa tottua ajatukseen. Sinullehan uusperhekuviot on jo tuttuja.

entisen miehesi kanssa sopia muiden ihmisten elämästä. Olisitte pysyneet yhdessä, jos kerran halusitte päättää kahden kaikista perheenne ja lastenne asioista. Samat sanat entiselle miehellesi.

tutustua mieheni ex-vaimoon, vaikka hän tyrkyttikin itseään meille kylään. Mieheni kysyi mitä mieltä olen asiasta ja kun sanoin ehdottoman ein, oli miehenikin helpottunut. Hänkään ei halunnut psyykkisesti tasapainotonta ex-vaimoaan meille. Minä olen systemaattisesti kieltäytynyt menemästä tilaisuuksiin, joissa kyseinen henkilö on. Mieheni haluaisi minut mukaansa, mutta olen sanonut etteivät hänen lapsenlapsensa ja heidän ristiäisensä kiinnosta.

Uusikkovaimo kirjoitti:

tutustua mieheni ex-vaimoon, vaikka hän tyrkyttikin itseään meille kylään. Mieheni kysyi mitä mieltä olen asiasta ja kun sanoin ehdottoman ein, oli miehenikin helpottunut. Hänkään ei halunnut psyykkisesti tasapainotonta ex-vaimoaan meille. Minä olen systemaattisesti kieltäytynyt menemästä tilaisuuksiin, joissa kyseinen henkilö on. Mieheni haluaisi minut mukaansa, mutta olen sanonut etteivät hänen lapsenlapsensa ja heidän ristiäisensä kiinnosta.

Lue lisää

Nyt lissu on oikein uusikko,,,,voi vittu miten ihminen voikaan olla noin mielenterveydeltään epävakaa.

Lissu on ääliö kirjoitti:

Nyt lissu on oikein uusikko,,,,voi vittu miten ihminen voikaan olla noin mielenterveydeltään epävakaa.

ei ollut lissu, et nyt tunnistanut, häh häh hääää.

ihmemaa.. kirjoitti:

ei ollut lissu, et nyt tunnistanut, häh häh hääää.

Lissun hih hih hii onkin vaihtunut nyt häh häh hääksi....
Paskan tunnistaa vaikka paketti vaihtuu.

************ kirjoitti:

Lissun hih hih hii onkin vaihtunut nyt häh häh hääksi....
Paskan tunnistaa vaikka paketti vaihtuu.

huti, en ole tosiaanka lissu..

Hei!

Olen ollut vähän aikaa pois koneen ääreltä ja selailin uusia ja vanhoja viestejä. Tämä tarttui silmään. Ja Wilman vastaus myös; hyvä Wilma - sinulla on hyvä tyyli kirjoittaa ja asiaa myös!

Kysyisinkin edelleen Hämmästyneeltä äidiltä, että miksi siihen ex-miehen uuteen pitäisi tutustua? Eihän elämässään muutenkaan kaikkien kanssa olla kavereita; edes samassa työpaikassa ei olla jokaisen kanssa erityisen läheisiä. Mikä siitä entisen miehen uudesta tekee poikkeuksen?

Sitä tarkoitan, että osannet kuitenkin arvioida onko lapsen isä ihan normaali järjellä varustettu ihminen, joka varmasti haluaa lapsensa parasta. Etkö luota mieheesi isänä?

Miten olette voineet eron jälkeen tehdä päätöksiä siitä miten elämää erillänne jatkatte? Eikö molemmilla ole oikeus jatkaa elämäänsä niin kuin itse haluaa?

Ja kyllä suurin osa myös uusista kumppaneista haluaa lasten parasta; niidenkin jotka eivät ole omia. Täällä vain kirjoittajista muutamat kirjoittavat tahallaan kaikenlaisia provoja, kuinka inhotaan miehen lapsia jne. Oikeasti suurin osa lapsista saa uusperheissään hyvää kohtelua ja heistä välitetään; myös sinun pieni lapsesi. Siitäkin huolimatta, että epäilit ex-miehesi uuden kumppanin olevan huono roolimalli lapsellesi. Toivottavasti olet itse hyvä roolimalli, etkä näitä teini- tai muita epämiellyttäviä epäilyitäsi ala vihjailla lapselle...

Ja kyllä se tilaisuus sinullekin vielä tulee, kun päädytte samoihin "kekkereihin" tämän miehesi uuden kumppanin kanssa. Tuleehan niitä päiväkodin, kerhojen, harrastusten, koulun ja vaikka minkä kautta. Ota ihan rauhallisesti vaan, äläkä nyt ainakaan kovin useasti ääntäsi korota... Turhaa verenpainetta itsellesi sillä vain keräät ;-)

Miksi ei voisi? kirjoitti:

Kyllä lasten oma äiti voi mennä sinne missä lapset ovat! Miksei voisi? Mitä salattavaa sellaisessa paikassa on mihin lasten äiti ei pääse? Se epäilyttää heti, mikä ei kestä äidin silmää??? Ilman muuta. Minä ainakin menisin.

Mutta mun ei tarvi, kun lapset ei ole olleet isän luona sen jälkeen kun hän meidät hylkäsi, joten meillä on on ollut lapsilla helppo lapsuus, kun ei ole tarvinnut olla riidanaiheena eikä kukaan ulkopuolinen ole päässyt vaikuttamaan heihin eikä haukkumaan.

Mutta jos he menisivät isän luo, niin aivan varmasti katsastaisin paikan ja tarkkailisin tilannetta.

Lue lisää

Se paikan tarkastaminen on lastensuojelun tehtävä jos se nähdään olevan tarpeen.

Anonyymi kirjoitti:

Se paikan tarkastaminen on lastensuojelun tehtävä jos se nähdään olevan tarpeen.

Kunnan "lastensuojelu" ei ole lapsia koskevassa asiassa oikeustoimikelpoinen, asianosainen- ja sopimusosapuoli, piste.

nähdä ex miehen ja ex isän uusikkoa tai uusikkoja! Emme ole mitenkään kiinnostuneita niistä naisista, eikä haluta että he meille tulisivat tai muutenkaan olisimme yhteydessä heihin.

Hyvä että saa valita keitä ottaa ystäviksi ja keitä ei, kaikkien kanssa ei kuitenkaan halua olla kavereita.

Lapset tapaa isäänsä meillä jotta välttyvät isän naisten kiusaamisilta ja haukuilta.

Samaa mieltä että olisi hullua alkaa jutusteleen vieraan naisen kanssa joilla on ollut sama mies!! Ei ikinä onnistuisi, sillä uusio alkaisi kuitenkin kehumaanitseään ja halveeramaan meitä muita. Sen verran tiedän tästä naisesta että exäni löysi hänet "kadulta" huhu näin kertoo, ja uskon vahvasti näin olleenkin, joten en voisi alistua moiseen.

miettiä kyllä omaa asennettaan, ennen kuin tuo homma räjähtää naamalle.
Sinulla ei ole velvollisuuksisia, se on totta, mutta miehesi pakettiin kuuluu hänen
lapsensa ja sukunsa (johon siis ex-puoliso EI kuulu) ja jos et ole valmis tuota porukkaa
hyväksymään ja heille sydäntäsi avaamaan kannattaa nostaa kytkintä, ennen kuin siinä
on lisää lapsia kärsimässä tilanteesta.
Uusperhe ei vaadi naimisissa oloa, kyllä sitä silloin ollaan perhe kun asutaan yhdessä.

Meillä ei vieraita kirjoitti:

nähdä ex miehen ja ex isän uusikkoa tai uusikkoja! Emme ole mitenkään kiinnostuneita niistä naisista, eikä haluta että he meille tulisivat tai muutenkaan olisimme yhteydessä heihin.

Hyvä että saa valita keitä ottaa ystäviksi ja keitä ei, kaikkien kanssa ei kuitenkaan halua olla kavereita.

Lapset tapaa isäänsä meillä jotta välttyvät isän naisten kiusaamisilta ja haukuilta.

Samaa mieltä että olisi hullua alkaa jutusteleen vieraan naisen kanssa joilla on ollut sama mies!! Ei ikinä onnistuisi, sillä uusio alkaisi kuitenkin kehumaanitseään ja halveeramaan meitä muita. Sen verran tiedän tästä naisesta että exäni löysi hänet "kadulta" huhu näin kertoo, ja uskon vahvasti näin olleenkin, joten en voisi alistua moiseen.

Lue lisää

blaaa blaaa blaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Siellä ei ole sama tilanne. Uusikko haluaa mm. hakea lasta tarhasta, jos exä ei pääse, hoitaa lasta mielellään, esittelee lasta omille sukulaisilleen jne... Eli hän on hyvin kiinnostunut lapsesta. Erilainen tilanne siis.

Sinulle annan saman vinkin kuin joku muukin täällä. Kun elät miehen kanssa, ota koko paketti tai älä mitään. Puolisoni kanssa olemme monta kertaa puhuneet siitä, että lapset ovat osa meitä. Voit yllättyä mukavasti, kun tutustut puolisosi lapseen.:)

aloit. kirjoitti:

Siellä ei ole sama tilanne. Uusikko haluaa mm. hakea lasta tarhasta, jos exä ei pääse, hoitaa lasta mielellään, esittelee lasta omille sukulaisilleen jne... Eli hän on hyvin kiinnostunut lapsesta. Erilainen tilanne siis.

Sinulle annan saman vinkin kuin joku muukin täällä. Kun elät miehen kanssa, ota koko paketti tai älä mitään. Puolisoni kanssa olemme monta kertaa puhuneet siitä, että lapset ovat osa meitä. Voit yllättyä mukavasti, kun tutustut puolisosi lapseen.:)

Lue lisää

hih.. joo parempi jättää moiset yllärit sikseen, me emme kaipaa ex miehen naisten tuomia ongelmia emmekä tarvi heitä mihinkään. Olen pärjännyt lsten kanssa yksin senjälkeen kun mies kyllästyi lapsiin ja jätti heidät enkä ole edes sukulaisten apua tarvinnut. Mihin tarvin vierasta naista?? Lapsetkinovat onnellisiempia, kun ei vieraat ihmiset kuleksi ja ravaa kotonamme eikä halua isän naisia meille tai lähelleen.

Pitäkööt mies ihan omanaan, itseppähän on tiensä valinnut ja maksaa korkean hinnan siitä että hylkäsi lapsensa.

ei ylläreitä kiitos kirjoitti:

hih.. joo parempi jättää moiset yllärit sikseen, me emme kaipaa ex miehen naisten tuomia ongelmia emmekä tarvi heitä mihinkään. Olen pärjännyt lsten kanssa yksin senjälkeen kun mies kyllästyi lapsiin ja jätti heidät enkä ole edes sukulaisten apua tarvinnut. Mihin tarvin vierasta naista?? Lapsetkinovat onnellisiempia, kun ei vieraat ihmiset kuleksi ja ravaa kotonamme eikä halua isän naisia meille tai lähelleen.

Pitäkööt mies ihan omanaan, itseppähän on tiensä valinnut ja maksaa korkean hinnan siitä että hylkäsi lapsensa.

Lue lisää

Tarkoitin kyllä viestissäni, että kun tutustuu lapseen, voi yllättyä positiivisesti. En tarkoittanut exää. Toki häneenkin tutustuminen olisi ehkä plussaa, mutta tärkeintä olisi lapseen tutustuminen. Eli koko paketti, mies ja lapsi.

ei ylläreitä kiitos kirjoitti:

hih.. joo parempi jättää moiset yllärit sikseen, me emme kaipaa ex miehen naisten tuomia ongelmia emmekä tarvi heitä mihinkään. Olen pärjännyt lsten kanssa yksin senjälkeen kun mies kyllästyi lapsiin ja jätti heidät enkä ole edes sukulaisten apua tarvinnut. Mihin tarvin vierasta naista?? Lapsetkinovat onnellisiempia, kun ei vieraat ihmiset kuleksi ja ravaa kotonamme eikä halua isän naisia meille tai lähelleen.

Pitäkööt mies ihan omanaan, itseppähän on tiensä valinnut ja maksaa korkean hinnan siitä että hylkäsi lapsensa.

Lue lisää

blaaa blaaa blaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Lissu on ääliö kirjoitti:

blaaa blaaa blaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

lissuttelu nyt kertakaikkian, sillä muillakin ihmisillä on mielipiteitä, eikä vain lissuilla!

Siis asiaan. Enk käistä mikä vimma on laittaa omat lapset vieraan ihmisen hoidettavksi? Kyll minä ainakin olen aina halunnut omat lapsetni hoitaa. Töihinkinm eni vasta kun viimeinen lapsi oli koulussa. En kertakaikkiaan voinut laittaa lapsiani edes tarhaan, sillä en luota hyvään hoitoon siellä isossa lapsilaumassa.

Joten en koskaa ole edes antanut lapsiani isällekkään jos hänellä on ollut naislauma yksi tai enemmän kotonansa. Lapset eivät ole siis koskaan nähneet isänsä naisia koska he eivät kuulu meidän elämään.

Äipätti* kirjoitti:

miettiä kyllä omaa asennettaan, ennen kuin tuo homma räjähtää naamalle.
Sinulla ei ole velvollisuuksisia, se on totta, mutta miehesi pakettiin kuuluu hänen
lapsensa ja sukunsa (johon siis ex-puoliso EI kuulu) ja jos et ole valmis tuota porukkaa
hyväksymään ja heille sydäntäsi avaamaan kannattaa nostaa kytkintä, ennen kuin siinä
on lisää lapsia kärsimässä tilanteesta.
Uusperhe ei vaadi naimisissa oloa, kyllä sitä silloin ollaan perhe kun asutaan yhdessä.

Lue lisää

kuulunut koskaan lapset muualle kuin minulle ja ex miehelleni ja meidän yteiseen sukuun. Lapset ei ole halunneet koskaan olla isänluona jos siellä on ollut naisia, enkä ole heitä sinne laskenutkaan.

Sovime exän kanssa, ettei hän tuo niitä naisia meille ja lasten lähelle,j otta he saavat isänsä hylkäämisen jälkeen olla rauhassa hänennaistensa haukuilta. Niino n saanut, ja nyt kun lapset ovat aikuisia, eivät edelleenkään siedä isänsä naisia elämässään.

Mieskin oli samaa mieltä ettei tuo niitä naisia meille sillä ne eivät ole sopivaa seruaa lapsillemme.

ei meille naisia kirjoitti:

kuulunut koskaan lapset muualle kuin minulle ja ex miehelleni ja meidän yteiseen sukuun. Lapset ei ole halunneet koskaan olla isänluona jos siellä on ollut naisia, enkä ole heitä sinne laskenutkaan.

Sovime exän kanssa, ettei hän tuo niitä naisia meille ja lasten lähelle,j otta he saavat isänsä hylkäämisen jälkeen olla rauhassa hänennaistensa haukuilta. Niino n saanut, ja nyt kun lapset ovat aikuisia, eivät edelleenkään siedä isänsä naisia elämässään.

Mieskin oli samaa mieltä ettei tuo niitä naisia meille sillä ne eivät ole sopivaa seruaa lapsillemme.

Lue lisää

että sä olet rasittava.
En voi kun ihmetellä eikö sulla ole MITÄÄN MUUTA tekemistä kun hokea tuota saatanan samaa mantraa vuodesta toiseen.
Ihme että sulla on kone ja netti siellä suljetulla osastolla.

Kuningatar Gatarin kirjoitti:

lissuttelu nyt kertakaikkian, sillä muillakin ihmisillä on mielipiteitä, eikä vain lissuilla!

Siis asiaan. Enk käistä mikä vimma on laittaa omat lapset vieraan ihmisen hoidettavksi? Kyll minä ainakin olen aina halunnut omat lapsetni hoitaa. Töihinkinm eni vasta kun viimeinen lapsi oli koulussa. En kertakaikkiaan voinut laittaa lapsiani edes tarhaan, sillä en luota hyvään hoitoon siellä isossa lapsilaumassa.

Joten en koskaa ole edes antanut lapsiani isällekkään jos hänellä on ollut naislauma yksi tai enemmän kotonansa. Lapset eivät ole siis koskaan nähneet isänsä naisia koska he eivät kuulu meidän elämään.

Lue lisää

Lopeta jo.
Sä olet saatanan pelle, et edes Lissu, sekin on tuollaiselle paskalle liian hyvä nimi.
Sä olet pelkkä raukka pelle, et muuta

Lissu on ääliö kirjoitti:

Lopeta jo.
Sä olet saatanan pelle, et edes Lissu, sekin on tuollaiselle paskalle liian hyvä nimi.
Sä olet pelkkä raukka pelle, et muuta

Minäpä kerron, miltä tuntuu nyt, kun olen jo lähemmäs kuuttakymppiä.. Vanhempani erosivat hyvin riitaisasti ollessani kutakuinkin viidentoista - olivat pysyneet aviossa ns.'lasten vuoksi' ja erosivat, kun olettivat lapsien olevan tarpeeksi vanhoja pärjäämään omillaan. Isällä oli jo uusi vaimo katsottuna ja avioitui tämän kanssa salaa jossain vaiheessa - uudella vaimolla oli kaksi lasta suunnilleen samaa ikäluokkaa. Uusi vaimo oli leski. Isäni ja äitini eivät enää koskaa eron jälkeen tavanneet tai puhuneet keskenään - me lapset tapasime isäämme hyvin harvakseltaan. Uusi vaimo tuntui kyllä kohtuullisen mukavalta - oli yliystävällisen teennäinen, kun joskus isääni tapasin, mutta mitään kiintymystä ei välillemme syntynyt. Äitini ei koskaan avioitunut uudelleen. Tilanne meni vuosien saatossa siihen, ettei sisarukseni tavannut tai jutellut isämme kanssa viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen enkä itsekään nähnyt isäämme enää useaan vuoteen. Syy - isän vaimo jotenkin omi isän - kielsi tapaamiset, keksi aina jotain, ettei voinut mennä käymään tai etteivät he missään tapauksessa voineet tulla kyläilemään. Isämme ei koskaan nähnyt lapsenlapsenlapsiaan ja lastenlapset näki vilaukselta heidän ollessaan hyvin pieniä..Aivan viime hetkillään isä yritti soittaessani hänelle kysellä lapsenlapsenlapsistaan, äidistämme, yleensä elämästämme, josta oli vieraantunut vuosien saatossa. Sitten isä otti ja kuoli aivan yllättäen. Sisarukseni ei osannut surra lainkaan, koska piti isäämme jonain vanhana ukkona, joka oli lapsensa hylännyt. Itse olin kyllä pyrkinyt edes puhelimitse pitää jonkinlaista yhteyttä - soittelin kerran kuukaudessa. Isän vaimo järjesti hautajaiset, jossa kyllä me lapset olimme kuin myös vaimon lapsi perheineen. Perinnönjaossa vaimo riemastui - heillä oli keskinäinen testamentti, jossa toiselle jätettiin kaikki, mutta vaatiessamme lakiosaamme vaimo suuttui todella. Meni yli vuoden, niin saimme perintöosamme - vaimo jätti shekit asianajajalle, eikä tullut paikalle lainkaan.Tästä vaimosta emme kuulleet hautajaisten jälkeen mitään. Jättikö tuo jälkensä? Isä avioitui uudelleen ja 'unohti' vaimonsa avustuksella omat biologiset lapsensa? Kyllä jätti arvet - omat lapseni ja lapsenlapseni olivat varmasti halunneet tutustua isoisään ja isä oli minulle hyvin tärkeä ollessani lapsi ja nuori. Isän vaimoa en muistele hyvällä enkä koskaan halua olla tämän kanssa enää missään tekemisissä - tosin uskon, että tunne on vahvasti molemminpuolista. Mitä haluan sanoa? Lissu ON tavallaan oikeassa. Mitä vanhemmaksi tulen niin oma tausta vaikuttaa mielipiteisiini vahvasti - uusikot eivät ole lasten varavanhempia - lapsi ei tarvitse kuin omansa eikä vanhempien uusia puolisoita. Miten se sitten järjesteään - en tiedä. Itse olen ollut myös 'uusikko' ja myönnän ihan suoraan, että suhtautumiseni silloin puolisoni lapsiin ei ollut ihan kuvakirjoista. Tunnesiteet lapsiin luodaan ihan syntymästä asti molemminpuolin - vieras on vieras, vaikka voissa paistaisi. Ratkaisua ei minullakaan ole, mutta tosiasia on kohdallani, että vieläkin näin isoäiti-iässä kärsin isäni uuden avioliiton jälkimainingeista. Enkä ihan varmasti ole ainoa, vaikka asian kanssa olen oppinut elämään enkä enää tapahtuneille mitään mahda - puhuakaan ei enää voi koska isä on lopullisesti poissa.

isoäiti49 kirjoitti:

Minäpä kerron, miltä tuntuu nyt, kun olen jo lähemmäs kuuttakymppiä.. Vanhempani erosivat hyvin riitaisasti ollessani kutakuinkin viidentoista - olivat pysyneet aviossa ns.'lasten vuoksi' ja erosivat, kun olettivat lapsien olevan tarpeeksi vanhoja pärjäämään omillaan. Isällä oli jo uusi vaimo katsottuna ja avioitui tämän kanssa salaa jossain vaiheessa - uudella vaimolla oli kaksi lasta suunnilleen samaa ikäluokkaa. Uusi vaimo oli leski. Isäni ja äitini eivät enää koskaa eron jälkeen tavanneet tai puhuneet keskenään - me lapset tapasime isäämme hyvin harvakseltaan. Uusi vaimo tuntui kyllä kohtuullisen mukavalta - oli yliystävällisen teennäinen, kun joskus isääni tapasin, mutta mitään kiintymystä ei välillemme syntynyt. Äitini ei koskaan avioitunut uudelleen. Tilanne meni vuosien saatossa siihen, ettei sisarukseni tavannut tai jutellut isämme kanssa viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen enkä itsekään nähnyt isäämme enää useaan vuoteen. Syy - isän vaimo jotenkin omi isän - kielsi tapaamiset, keksi aina jotain, ettei voinut mennä käymään tai etteivät he missään tapauksessa voineet tulla kyläilemään. Isämme ei koskaan nähnyt lapsenlapsenlapsiaan ja lastenlapset näki vilaukselta heidän ollessaan hyvin pieniä..Aivan viime hetkillään isä yritti soittaessani hänelle kysellä lapsenlapsenlapsistaan, äidistämme, yleensä elämästämme, josta oli vieraantunut vuosien saatossa. Sitten isä otti ja kuoli aivan yllättäen. Sisarukseni ei osannut surra lainkaan, koska piti isäämme jonain vanhana ukkona, joka oli lapsensa hylännyt. Itse olin kyllä pyrkinyt edes puhelimitse pitää jonkinlaista yhteyttä - soittelin kerran kuukaudessa. Isän vaimo järjesti hautajaiset, jossa kyllä me lapset olimme kuin myös vaimon lapsi perheineen. Perinnönjaossa vaimo riemastui - heillä oli keskinäinen testamentti, jossa toiselle jätettiin kaikki, mutta vaatiessamme lakiosaamme vaimo suuttui todella. Meni yli vuoden, niin saimme perintöosamme - vaimo jätti shekit asianajajalle, eikä tullut paikalle lainkaan.Tästä vaimosta emme kuulleet hautajaisten jälkeen mitään. Jättikö tuo jälkensä? Isä avioitui uudelleen ja 'unohti' vaimonsa avustuksella omat biologiset lapsensa? Kyllä jätti arvet - omat lapseni ja lapsenlapseni olivat varmasti halunneet tutustua isoisään ja isä oli minulle hyvin tärkeä ollessani lapsi ja nuori. Isän vaimoa en muistele hyvällä enkä koskaan halua olla tämän kanssa enää missään tekemisissä - tosin uskon, että tunne on vahvasti molemminpuolista. Mitä haluan sanoa? Lissu ON tavallaan oikeassa. Mitä vanhemmaksi tulen niin oma tausta vaikuttaa mielipiteisiini vahvasti - uusikot eivät ole lasten varavanhempia - lapsi ei tarvitse kuin omansa eikä vanhempien uusia puolisoita. Miten se sitten järjesteään - en tiedä. Itse olen ollut myös 'uusikko' ja myönnän ihan suoraan, että suhtautumiseni silloin puolisoni lapsiin ei ollut ihan kuvakirjoista. Tunnesiteet lapsiin luodaan ihan syntymästä asti molemminpuolin - vieras on vieras, vaikka voissa paistaisi. Ratkaisua ei minullakaan ole, mutta tosiasia on kohdallani, että vieläkin näin isoäiti-iässä kärsin isäni uuden avioliiton jälkimainingeista. Enkä ihan varmasti ole ainoa, vaikka asian kanssa olen oppinut elämään enkä enää tapahtuneille mitään mahda - puhuakaan ei enää voi koska isä on lopullisesti poissa.

Lue lisää

että sinulla on ollut tuollainen kokemus.
Onneksi kaikki tarinat eivät ole samanlaisia.

Äipätti* kirjoitti:

että sinulla on ollut tuollainen kokemus.
Onneksi kaikki tarinat eivät ole samanlaisia.

lapsesa täysi ku uusi suhde tuli kuvioihin. Sitä ennen lapset olivat tärkeitä ja olivatkin isän kanssa monta kertaa viikossa tekemisissä, olimme koko perhe välillä yhdessä. Kun uusi nainen tuli lapset jäivät kuin seinään, isä ei vastannut puhelimeen ja minulle ja lapsille ärjyi välillä kuin hirivö... kaikki uuden suhteen tähden ja painostuksesta. Se nainen halusi ettei mies olisi tekemisissä lasten ja minun kanssa, oli niin katkera ja kateellinen kun itsellä ei ollut lapsia...!
Nyt on kulunut monta vuotta eikä isä ole tavannut lapsia vuosiin ja kaikki jo lähes aikuisia ja osa perheellinenkin eikä ole edes nähnyt lastenlapsia. Kielsin lapsia menemästä isän luo sillon kun hänellä on naiset luonaan, eikä lapset itsekkään halunneet jättäjä isän naisia nähdä. Mies itsekkin oli sitä mieltä että hänen naiet ovat huonoa seuraa lapsillemme. Olemme välttyneet lasten ja minun haukkumiselta ja manipuloinnilta ja huonoilta vaikutteilta. Se on paras päätös elämässämme myös. En voisi kuvitellakaan että naiset tulisivat meille tai olisimme heidän kanssaan tekemisissä, tai edes lapset!! Olisi järkyttävää. Mies itse katuu aivan varmasti että hylkäsi lapset ja perheensä ja antoi naistenpainostaa itseään hylkäämään koko ex perheen ja elämän. Mutta sitä mies varmasti halusi olla lapseton ja vapaa, ja kyllästyi lapsiinsa ja häippäsi.
Mutta meillä on kaikki hyvin, koko suku on lähellä, ja olemme lasten kanssa tekemisissä jatkuvasti ja he luottavat minuun ja minä heihin. Isä tässä menetti kaikista eniten uskomalla hömpppään naisten suhteen.

On näitä tositarinoita varmasti enemmänkin voit uskoa. Mies tiesi että minä en lapsiani hylkää, siksi hänen oli helppo itse hylätä ja jättää lapset. Nuorimmainen ei edes muista millaista on olla kun on isä! Ei mitään käsitystä, ei koskaan edes osaa kaivata tai puhua hänestä.
Mutta siitä olen onnellinen, ettemme laskeneet miehen naisa elämäämme sotkemaan ja lapset kiittävät että pidin heidän puoliaan.

Onnellinen äiti/mumm kirjoitti:

lapsesa täysi ku uusi suhde tuli kuvioihin. Sitä ennen lapset olivat tärkeitä ja olivatkin isän kanssa monta kertaa viikossa tekemisissä, olimme koko perhe välillä yhdessä. Kun uusi nainen tuli lapset jäivät kuin seinään, isä ei vastannut puhelimeen ja minulle ja lapsille ärjyi välillä kuin hirivö... kaikki uuden suhteen tähden ja painostuksesta. Se nainen halusi ettei mies olisi tekemisissä lasten ja minun kanssa, oli niin katkera ja kateellinen kun itsellä ei ollut lapsia...!
Nyt on kulunut monta vuotta eikä isä ole tavannut lapsia vuosiin ja kaikki jo lähes aikuisia ja osa perheellinenkin eikä ole edes nähnyt lastenlapsia. Kielsin lapsia menemästä isän luo sillon kun hänellä on naiset luonaan, eikä lapset itsekkään halunneet jättäjä isän naisia nähdä. Mies itsekkin oli sitä mieltä että hänen naiet ovat huonoa seuraa lapsillemme. Olemme välttyneet lasten ja minun haukkumiselta ja manipuloinnilta ja huonoilta vaikutteilta. Se on paras päätös elämässämme myös. En voisi kuvitellakaan että naiset tulisivat meille tai olisimme heidän kanssaan tekemisissä, tai edes lapset!! Olisi järkyttävää. Mies itse katuu aivan varmasti että hylkäsi lapset ja perheensä ja antoi naistenpainostaa itseään hylkäämään koko ex perheen ja elämän. Mutta sitä mies varmasti halusi olla lapseton ja vapaa, ja kyllästyi lapsiinsa ja häippäsi.
Mutta meillä on kaikki hyvin, koko suku on lähellä, ja olemme lasten kanssa tekemisissä jatkuvasti ja he luottavat minuun ja minä heihin. Isä tässä menetti kaikista eniten uskomalla hömpppään naisten suhteen.

On näitä tositarinoita varmasti enemmänkin voit uskoa. Mies tiesi että minä en lapsiani hylkää, siksi hänen oli helppo itse hylätä ja jättää lapset. Nuorimmainen ei edes muista millaista on olla kun on isä! Ei mitään käsitystä, ei koskaan edes osaa kaivata tai puhua hänestä.
Mutta siitä olen onnellinen, ettemme laskeneet miehen naisa elämäämme sotkemaan ja lapset kiittävät että pidin heidän puoliaan.

Lue lisää

Kylläpä kuullostatkin TODELLA onnelliselta.
Voi luoja, että sä jaksat jauhaa tota samaa paskaa.
Onneton sä olet, todella onneton, eikä taida mielenterveyskään
olla ihan kohdillaan.

mielenkiintoista, ettei kommentteja tullut kuin Lissulta..tarkoitan lähinnä sitä, että onko kukaan kysynyt aikuisilta uusperheen lapsilta, miten he kokivat tuplaperhe-elämän - kun on useampi kuin yksi koti - on isäpuolta, on äitipuolta, on puolisisaruksia jne. Minä voin jo ja uskallankin sanoa, että 'äitipuoleni' saa minun puolestani vaikka kadota elämästä - minua se ei liikuttaisi lainkaan, vaikka 'äitipuoleni' olikin lähes neljänkymmenen vuoden ajan. En usko, että oma kokemukseni olisi mitenkään ainutlaatuinen - jumaloimani isä jätti meidät kun oli pahimmassa murrosiässä - me reissasimme paljon yhdessä niin koti-kuin ulkomaillakin, harrastimme lintubongausta, viikottaista kirjastossa käymistä, kävelyjä ja yhtäkkiä se kaikki jäi pois. Muistan, kun menin kerran isälleni joskus illansuussa , niin äitipuoleni ajoi pois, vaikka tilaa olisi ollut vaikka kirkolliskokoukselle. Nyt käy isää vähän sääliksi - kaipa tuo loppuvuosinaan ymmärsi, että oli kadottanut jotain ainutlaatuista - oman biologisen jälkipolvensa. Mutta mekin kadotimme isän - oli olemassa vaan ei enää mukana elämässämme. Jokaisen uusiopuolison tulisikin aina miettiä, miten lapset ajattelevat heistä kun tulevat aikuisikään. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin - ei ole minullakaan vastauksia. Ehkä pitäisi kuitenkin toeteuttaa enemmän sitä ' myötä-ja vastoinkäymisissä' - lupausta -eroaminen on tänä päivänä niin helppoa ja nopeaa, ettei viitsitä enää yrittää. Tai sitten ei - eihän näihin sitä oikeaa vastausta ole. Ja uusioperheen lapset puhuvat vasta sitten kun ovat poissa perheistä - jos sittenkään. Tai odottavat - kuten minä - biologisen vanhempansa kuolemaa - silloin puhumalla ei loukkaa vanhempaansa eikä uusvanhemmasta ole väliä.

isoäiti49 kirjoitti:

mielenkiintoista, ettei kommentteja tullut kuin Lissulta..tarkoitan lähinnä sitä, että onko kukaan kysynyt aikuisilta uusperheen lapsilta, miten he kokivat tuplaperhe-elämän - kun on useampi kuin yksi koti - on isäpuolta, on äitipuolta, on puolisisaruksia jne. Minä voin jo ja uskallankin sanoa, että 'äitipuoleni' saa minun puolestani vaikka kadota elämästä - minua se ei liikuttaisi lainkaan, vaikka 'äitipuoleni' olikin lähes neljänkymmenen vuoden ajan. En usko, että oma kokemukseni olisi mitenkään ainutlaatuinen - jumaloimani isä jätti meidät kun oli pahimmassa murrosiässä - me reissasimme paljon yhdessä niin koti-kuin ulkomaillakin, harrastimme lintubongausta, viikottaista kirjastossa käymistä, kävelyjä ja yhtäkkiä se kaikki jäi pois. Muistan, kun menin kerran isälleni joskus illansuussa , niin äitipuoleni ajoi pois, vaikka tilaa olisi ollut vaikka kirkolliskokoukselle. Nyt käy isää vähän sääliksi - kaipa tuo loppuvuosinaan ymmärsi, että oli kadottanut jotain ainutlaatuista - oman biologisen jälkipolvensa. Mutta mekin kadotimme isän - oli olemassa vaan ei enää mukana elämässämme. Jokaisen uusiopuolison tulisikin aina miettiä, miten lapset ajattelevat heistä kun tulevat aikuisikään. Ja kuten jo aikaisemmin sanoin - ei ole minullakaan vastauksia. Ehkä pitäisi kuitenkin toeteuttaa enemmän sitä ' myötä-ja vastoinkäymisissä' - lupausta -eroaminen on tänä päivänä niin helppoa ja nopeaa, ettei viitsitä enää yrittää. Tai sitten ei - eihän näihin sitä oikeaa vastausta ole. Ja uusioperheen lapset puhuvat vasta sitten kun ovat poissa perheistä - jos sittenkään. Tai odottavat - kuten minä - biologisen vanhempansa kuolemaa - silloin puhumalla ei loukkaa vanhempaansa eikä uusvanhemmasta ole väliä.

Lue lisää

kahvitella miehen ex- vaimon kanssa ? Itsekään en suostunut ventovieraan naisen kahvikutsuihin. Minusta siinä on paljon vain uteliaisuutta. Olen kiltti ja hyvä mieheni lapselle kun hän on luonamme. Miksi ex- vaimon pitäisi arvioida olenko tarpeeksi hyvä hänen lapselleen ? Miehen mielestä suhteeni hänen lapseensa on erinomainen. - Päätökseni etten koskaan halua mitenkään olla tekemisissä mieheni ex- vaimon kanssa, on mieheni mielestä omassa päätösvallassani.

Suvi- Marja kirjoitti:

kahvitella miehen ex- vaimon kanssa ? Itsekään en suostunut ventovieraan naisen kahvikutsuihin. Minusta siinä on paljon vain uteliaisuutta. Olen kiltti ja hyvä mieheni lapselle kun hän on luonamme. Miksi ex- vaimon pitäisi arvioida olenko tarpeeksi hyvä hänen lapselleen ? Miehen mielestä suhteeni hänen lapseensa on erinomainen. - Päätökseni etten koskaan halua mitenkään olla tekemisissä mieheni ex- vaimon kanssa, on mieheni mielestä omassa päätösvallassani.

Lue lisää

mtös sen exän joten hänellä on suuri vastuu myös lapsista, ja äiti haluaa tietää ketkä lastensa kanssa aikaa viettää ja millaset ihmiset. Ei kaikki hyväksy kaikkia.

Itse en voisi kuvitellakkaan että lapseni viettäisi isän naisten kanssa aikaa edes isän läsnä ollessa. Ehei... olen tarkka äiti. Me emme halua miehen nyksiä meille sotkemaan.

ei ystäviä enää kirjoitti:

mtös sen exän joten hänellä on suuri vastuu myös lapsista, ja äiti haluaa tietää ketkä lastensa kanssa aikaa viettää ja millaset ihmiset. Ei kaikki hyväksy kaikkia.

Itse en voisi kuvitellakkaan että lapseni viettäisi isän naisten kanssa aikaa edes isän läsnä ollessa. Ehei... olen tarkka äiti. Me emme halua miehen nyksiä meille sotkemaan.

Lue lisää

Eihän sun lapset asut sun luona. Mistäs sä tiedät ketä ne tapailee.
Sä olet niin pelle ettet sä voi olla todellinen.
Ei noin sairas voi olla muuta kun laitoshoidossa.

hgftrdy7ouvlj kirjoitti:

Eihän sun lapset asut sun luona. Mistäs sä tiedät ketä ne tapailee.
Sä olet niin pelle ettet sä voi olla todellinen.
Ei noin sairas voi olla muuta kun laitoshoidossa.

Lue lisää

tiedät ketkä kenenkäkin luona asuvat?

Hahhaaa kirjoitti:

tiedät ketkä kenenkäkin luona asuvat?

kun se täällä kerrotaan.
naikkonen vei miehen, onneksi lapset on jo isoja ja niillä
on jo omia lapsia....HALOO

Miksi pitää tutustua ja olla olevinaan kaveria. Ehkä sillä uudella puolisolla ei ole mittän intressejä exään, eikä se silti tarkoita sitä että olisi ongelmia hyväksyä miehen menneisyys lapsineen? Exänä et kuulu miehen nykyiseen parisuhteeseen mitenkään, outo ajatus "osana omaa parisuhdettaan"?
Velvollisuutta olla lapsten kanssa ei ole, mutta sinä et voi sitä kieltääkkään mikäli lasten isä asian hyväksyy ja niin toivoo. Et voi määritellä ketä lapset tapaavat silloin kun isällään ovat.

Outo on myös tuo tilanne teillä, että isä ja lasten äiti eivät pysty sopimaan aikuismaisesti lasten läsnäolosta. Minusta on omituista että sotketaan työpaikan henkilö asiaan, täysin vieras ihminen. Ei anna miehestäsi kovin hyvää kuvaa.

On ihanaa, että voit noin täysin siemauksin nauttia ex-miehesi rakkaudesta!

Tosin aika erikoisella tavalla hän sitä osoittaa (pysymällä visusti poissa ja rakastamalla toista naista), mutta meitähän on moneen junaan. Jotkut tykkäävät ryhmäsuhteista, toiset haluavat ikioman parisuhteen.

Rakkaudentäyteistä kesää sinulle!

bullshittia !

"Juuri tämän takia en halunnut, että meidän lapset olisi missään tekemissä lastemme kanssa."

HAH, Nyt lissun päässä todella vippaa...ehkä jopa normaalia enemmän.

uusikolla mitään asiaa. Emme lastemme kanssa huoli häntä meille emmekä haua olla missään tekemisissä. Mies tietää sen eikä tyrkytä naisiansa meille. Lapset luottavat isäänsä ja ovat ilmaiseeet kantansa, että hänen vieraita naisia ei meille haluta, eikä haluta nähdä.

onnellinen jos olisin sä. En käsitä mitä tekemistä niillä uusioilla olisi lapsen elämässä? Ihan vieras ihminen. Itse olen kieltänyt miestä tuomasta naisia meille koskaan, tai aikanaan eivät saaneet edes lapsia tavata, olin hyvin tarkka siitä kuka on lastemme seurassa. Näin ei koskaan ole tapahtunutkaan että olisivat tavanneet, mies oli samoilla linjoilla, että eivät saa tavata. Lapset ovat lapset, ja uuskot ovat uusikkoja. Eivät kuulu meidän elämään.

Nyt on mennyt vuosia vuosia, eikä kertaakaan ole tullut tunne että olisimme tarvinneet miehen naisia, tai lapset olisivat yhtään parempia, ei vaan lapset ovat mahtavia juuri siksi, ettei ole joutuneet isänsä toilausten haukuttavaksi ja kieroilun kohteeksi. Miksi moinen haloo miehen asioista? Mieshän sen naisen on ottanut, miski hänen pitäisi se meille tuoda? Jos hän sitä tarvii, niin miksi olettaa että me sitä tarvitsemme?

myöskin hyviä, onnellisia ja tasapainosta kertovia tarinoita. Uusperheissä on monenlaisia tarinoita, kuten kaikissa muissakin perhemuodoissa, eikä ja vain ainoastaan onnettomia, kuten yritätä väittää.

Mutta siinä mielessä ihmetelen aloittajaa kun hänen huolensa on ettei ex-miehen uusi puoliso halua tutustua? Jos ei halua niin so what? Täytyykö tehdä ongelma, siitä missä sitä ei ole. Jos lapset viihtyvät isänsä luona, he eivät lähde sinne itkien, ovat rauhallisia ja hyvän tuulisia sieltä tultua, asiat ovat varmasti hyvin iskän luona. Miksi exänä pitää päästä tunkemaan itsensä sinnekkin? Tämä uusikko nyt ei vain halua sinusta kaveria ja se on hänen valintansa. Minäkin olen sitä tyytyväisempi mitä vähemmän puolisoni exää näkyy tai kuuluu, hän kun ei ole osa meidän perhe-elämäämme. Jos on asioita niin lapset hoitavat suoraan isänsä tai äitinsä kanssa, isompia kun jo ovat.

NewOneOldOne kirjoitti:

myöskin hyviä, onnellisia ja tasapainosta kertovia tarinoita. Uusperheissä on monenlaisia tarinoita, kuten kaikissa muissakin perhemuodoissa, eikä ja vain ainoastaan onnettomia, kuten yritätä väittää.

Mutta siinä mielessä ihmetelen aloittajaa kun hänen huolensa on ettei ex-miehen uusi puoliso halua tutustua? Jos ei halua niin so what? Täytyykö tehdä ongelma, siitä missä sitä ei ole. Jos lapset viihtyvät isänsä luona, he eivät lähde sinne itkien, ovat rauhallisia ja hyvän tuulisia sieltä tultua, asiat ovat varmasti hyvin iskän luona. Miksi exänä pitää päästä tunkemaan itsensä sinnekkin? Tämä uusikko nyt ei vain halua sinusta kaveria ja se on hänen valintansa. Minäkin olen sitä tyytyväisempi mitä vähemmän puolisoni exää näkyy tai kuuluu, hän kun ei ole osa meidän perhe-elämäämme. Jos on asioita niin lapset hoitavat suoraan isänsä tai äitinsä kanssa, isompia kun jo ovat.

Lue lisää

paljon parempi kun ex mies ei tunge naisiansa meille ja lasten elämään. Ei ole koskaan tunkenutkaan, kun teimme pelisäännöt selviksi heti alusta pitäen. Olemme täysin rauhassa saaneet olla miehen naisilta. Ei ole tulleet meille, eikä lapsiamme kiusanneet.
Me ei lasten kanssa voida ymmärtää, miksi jotkut välttämättä haluavat miehen lapset nähdä?

Meille se on itsestään selvää, ettei he tule meille. Emme mekään mene sinne heitä katsomaan.

ääliö

ei uusikoita meille kirjoitti:

paljon parempi kun ex mies ei tunge naisiansa meille ja lasten elämään. Ei ole koskaan tunkenutkaan, kun teimme pelisäännöt selviksi heti alusta pitäen. Olemme täysin rauhassa saaneet olla miehen naisilta. Ei ole tulleet meille, eikä lapsiamme kiusanneet.
Me ei lasten kanssa voida ymmärtää, miksi jotkut välttämättä haluavat miehen lapset nähdä?

Meille se on itsestään selvää, ettei he tule meille. Emme mekään mene sinne heitä katsomaan.

Lue lisää

on ääliö

lissu on ääliö kirjoitti:

on ääliö

tunnistit ihan oikean lissun..

Olen asunut vuoden verran yhdessä mieheni kanssa ja hänen lapsensa asuvat meillä viikonloppuisin, lomilla ja välillä vähän muutenkin.

Lasten äidin olen tavannut kolmesti. Kaksi kertaa olemme pitäneet ns. palaveria lasten asioista ja kerran kyseessä oli lapsen juhlapäivä, jota vietettiin äidin luona. Myös äidillä on uusi kumppani, joka on osallistunut näihin tapaamisiin.

En voi sanoa nauttineeni näistä tapaamisista, mutta "palaverit" ovat olleet miehelleni tärkeitä ja jälkimmäisen näin ko. lapsen kannalta tärkeäksi. En varsinaisesti arvosta äitiä kovin korkealle, mutta minusta on kaikkien kannalta parempi, että tulemme tarvittaessa toimeen.

Lapset ovat sen ikäisiä, että kaikenlaista säätöä on vähän väliä. En silti ole mikään yli-ihminen ja väitä, ettei jatkuvat yhteydenotot ärsyttäisi minua. Nainen soittelee myös minusta sopimattomiin aikoihin asioista, jotka voisi yhtä hyvin puhua vaikka seuraavalla lastenhakureissulla (mies aina hakee lapset meille ja vie takaisin). Ja hän soittelee myös omista asioistaan: riitaa uuden kumppanin kanssa, kutsu työhaastatteluun, rahahuolia... Siihen minun kärsivällisyyteni ei tahdo riittää.

Nainen myös haluaa olla jotenkin yltiötuttavallinen. Hän esim. haluaa olla fb-kaverini ja kommentoida kirjoituksiani ahkerasti. En kehdannut kieltäytyä kaverikutsusta, mutta minusta tilanne on jotenkin kiusallinen. Hän on myös kiitellyt minua miehelleni ja jopa hänen vanhempansa, siis mieheni ex-appivanhemmat, jotka tapasin lapsen juhlissa, olivat kovasti kiitelleet minua tyttärelleen. Jotenkin luonnotonta.

Eli aloittajalle: ehkä miehesi uusi kumppani ei vain ole innostunut tapaamaan sinua ja kokee ystävyyden kiusalliseksi. Hän voi myös olla epävarma itsestään ja pitää sinua kaikesta huolimatta uhkana tai verrata sinua itseensä ja pelkää häviävänsä vertailun. Muista, että vaikak sinun tunteesi ovat neutraalit, hän on rakastunut.