Hei!
Olen 18-vuotias tavallinen lukiolainen, ainakin päälle päin.
Elämääni kuitenkin varjostaa pelko, josta varmasti täälläkin juteltu, mutta haluaisin kuulla muiden mielipiteitä ja jakaa ajatuksiani. Tässä tarinani:
Olen aina ollut huolehtija, kiltti ihminen kaikille. Isäni on narsisti, tulkintani mukaan. Kasvoin melko turvattomassa kodissa äidin työmatkojen ajan isäni hakattavana. Sain tuolloin paniikkikohtauksia ynnä muuta.
Kolmatta luokkaa edeltäneenä kesälomana kärsin unihäiriöistä, pelot voimistuivat öisin. Sain pakkokäyttäytymistä, suojatiellä piti kävellä niin ja niin, vältää tiettyjen asioiden suorittamista, ettei pahaa tapahdu. Pelkäsin kuolemaa ja yksin jäämistä. Pakkokäyttäytyminen tuli niin luonnolliseksi osaksi elämää, etten ennen lukioon siirtymistä tajunnut asiaa. Ollessani yötä vieraassa paikassa tuli hirveä ahdistus.
Vatsahaavasta sain diagnoosin keväällä 2009. Tämän tapahtuman yhteydessä minut määrättiin verikokeeseen jossa tutkitaan maksa-arvot. Tuosta alkoi pelkoni. Aloin pelkäämään sairastavani hiviä tietämättäni. Siitä asti tunsin itseni sairaaksi. Syksyllä lähdimme Thaimaahan. Siellä tapoin hyttysen ja todellinen paniikki alkoi. Koetin saada pelot pois puhumalla ammatilaisille joiden mukaan riskiä ei ollut. Kävin kuitenkin testissä, huhtikuussa. Se oli negatiivinen. Tämän jälkeen aloin pelätä testineulan olleen likainen. Hetken kuluttua pään täyttivät pelot saksilla sormeen leikkaamisesta, kassatyöstä ja keksi jälleen tuhat reittiä. Soiteltuani sinne ja tänne vakuutuin ettei huolta ole. Sitten mieleeni muistui abiristeily, jolla olim huutohumalassa 9 vkoa ennen testiä. En harrastanut suojaamatonta seksiä. Aloin pelätä jonkun piikittäneen minua huomaamattani tai astuneeni neulaan. Mutta tyynnytin mieleni ajatuksella, että testi olisi varmaan ollut positiivinen silloin. Aids-neuvoja kertoi että 98 prosentilla asiakkaista positiivinen tulos näkyy jo 8vk kohdalla. Sain hetkeksi mielen rauhan tämän spesialistin vakuuteltua että olisin huomannut piston.
Nyt olenkin alkanut miettimään, että mitä jos olen ollut niin tiedottomana että itse löytänyt ruiskun ja piikittänyt itseäni. Koska en täydellisesti muista mitä vessassa tein. Välillä oloni on ok, seuraavaksi tulen hysteeriseksi ja olen varma teoriastani, läheiset pitävät minua hulluna. Sanovat ewttä jos pelkään piikkejä ja tauteja niin en minä tahallani sellaista humalassa hanki. Paniikki seuraa aina kun olen ollut tilanteessa joka on ollut tavallinen mutta jota en jälkeenpäin muista. Tuolloin alan pelätä jotain käyneen. Kaipaisin muiden kokemuksia. Olenkohan tulossa hulluksi kun alan itse uskomaan noihin teorioihin ja pää sekoaa. Minulla on tarve kontrolloida kaikkea.
Pahin pelkoni on että sairastutan läheiseni. Saan taudin ja tietämättäni tartutan poikaystävääni. Hän pitää minua pimeänä ja hermostuu kun pohdin että "hei, mitä jos olen piikittänyt itseäni, tartuttanut sinutkin" Ajoittain saan määrittelemättömiä itkukohtauksia ja poikaystäväni epäilee, että olen pettänyt häntä ja yritän peitellä asiaa. Menen uuteen testiin maanantaina. Pelkään positiivista tulosta ja että olen tartuttanut poikaystäväni ja hän inhoaa minua. Nyt jos olen saanut taudin huomaamattani, ei hän sitä usko, vaan olettaa minun piikittäneen itseäni kuten olen teorioinut. Toivottavasti osaisitte auttaa.
Kai minä nyt tuntisin seuraavana päivänä kipua enkä neuloja neuroottisesti pelkäävänä itseäni pistäisi humalassa. Tiedostan pelkojeni olevan tuulesta temmattuja. Siitä huolimatta pelkään. Toisekseen noilla risteilyillä vain abeja enkä usko että abit käyttäisivät suonensisäisiä huumeita kantaisivat hiviä ja jättäisivät ruiskun lojumaan. Tiedän ettei tapahtumaa jossa pistän itseäni ole tapahtunut mutta minulle alkaa kehittyä valemuistoja kun luen muiden neulajuttuja netistä ja muistelen paljon taaksepäin.
pakkoneuroosi/hypokondria
7
1988
Vastaukset
- Neiti Kyyhkynen
Halaus sinulle, aurinko! Minä olen sinua jonkin verran vanhempi nainen (vaikka välillä kyllä tunnen itseni ihan tytöksi). En tiedä, onko tästä mitään apua, mutta haluan vain sanoa, että tiedän, miltä sinusta tuntuu. Itsekin olen elänyt vähän vastaavien ajatusten kanssa aika pitkään.
Mitä jos olisimme molemmat vaihteeksi itsellemme kilttejä ja hakisimme apua? Ymmärrät varmasti itsekin, että varsinainen vaivasi ei ole tuo aids (jota sinulla ei kuvauksesi perusteella ole), vaan nuo ajatukset. Tiedän, että ne voivat olla hyvinkin rankkoja ja ahdistavia, mutta ne ovat kuitenkin vain ajatuksia, eivätkä voi sinua vahingoittaa.
Tiedän, miten vaikeaa tällaisista asioista on puhua, mutta nuo ajatukset eivät tarkoita, että olisit jotenkin hullu tai viallinen. Jonkinasteisia pakkoajatuksia on yllättävän monella, en nyt muista prosenttilukemia, mutta muistaakseni David Beckhamkin kuuluu jengiin. ;) En ole mikään psykologi, mutta ihan arkikokemuksen perusteella luulisin, että monella kyse voi olla jonkinlaisesta aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta, ja varmasti vaikeat kokemuksetkin vaikuttavat. Itsekin olen nähnyt elämän nurjaa puolta, joskin kokemukseni ovat erityyppisiä kuin sinun. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut, että stressi ei ainakaan selkeytä ajattelua.
Ihan ensiksi sinun pitäisi tajuta, että olet hyvä ja hieno ihminen, joka ansaitsee saada apua. Olet vielä nuori, ja sinulla on vielä paljon hyviä vuosia edessä. Mene ja puhu peloistasi jollekin ammattilaiselle! Niin oudoilta kuin ne läheisistäsi saattavat kuulostaakin, psykologeille ne ovat peruskauraa. Hyvää kesää meille molemmille! - LKV
Sinulla on selvä pakko-oireinen häiriö (OCD). Tutki netistä oireita, vaikka varmaan olet jo niin tehnyt. Tekstisi perusteella olen siitä 100 % varma, syystä että itselläni on sama sairaus ja diagnoosi tehty. Samoin on lääke ja kognitiivista psykoterapiaa vielä 1 kerta jäljellä. Minun oireet olivat vähän erilaisia, hirveitä pakkoajatuksia ja ahdistusta, mutta perussyy myös jokin kontrolloinnin tarve ja sen menettämisen pelko. Ja jokin turvattomuus on kai aiheuttanut. Sinun tapauksessa onkin aika selvää mikä, minun lapsuus ei myöskään ollut ihan täydellinen, mutta väkivaltaa yms. ei ole ollut...
Käy lääkärissä, pyydä lähete terapiaan (eri kaupungeissa varmaan eri systeemi) , täällä päin käydään ensin 3 kk kunnallisessa juttelemassa ja sitten voi hakea Kelan tukemaan yksityiseen psykoterapiaan. Myös lääke voi olla paikallaan. Minua on auttanut Sertalin-lääke. Avun hakeminen kannattaa, ja oireesi ovat hyvin selkeät! Kyllä lääkärit nämä tietää.- aurinko919
vastauksistanne. haluaisin vielä kysyä onko teilläkin niin että "selvänä" melkeenpä nauratte ajatuksillenne, mutta paniikin lyödessä tuntuvat pelot todellisilta ja aiheellisilta. sitten hetkeksi unohtaa mitä panikoi, kunnes muistaa että huolia.. itse olen aamuisin täysin hiessä ja tärisen, vaikken heti muistaisi mitä murehdin. toisaalta ajatus minusta tuon sairauden kanssa tuntuu mahdottomalta, mutta välillä keksin kaikki mahdolliset ja mahdottomat teoriat mistä olisin taudin hankkinut. onko teillä samaa?
- Neiti Kyyhkynen
aurinko919 kirjoitti:
vastauksistanne. haluaisin vielä kysyä onko teilläkin niin että "selvänä" melkeenpä nauratte ajatuksillenne, mutta paniikin lyödessä tuntuvat pelot todellisilta ja aiheellisilta. sitten hetkeksi unohtaa mitä panikoi, kunnes muistaa että huolia.. itse olen aamuisin täysin hiessä ja tärisen, vaikken heti muistaisi mitä murehdin. toisaalta ajatus minusta tuon sairauden kanssa tuntuu mahdottomalta, mutta välillä keksin kaikki mahdolliset ja mahdottomat teoriat mistä olisin taudin hankkinut. onko teillä samaa?
Kyllä minä välillä odotan mielenkiinnolla, mitä kummallista luova alitajuntani seuraavaksi keksii. Tämä ei todellakaan tarkoita, että nauraisin sinun tai kenenkään muunkaan ongelmille, mutta itseään saa toki pilkata niin paljon kuin jaksaa.
Minulla meni pitkään varsin kivasti, mutta syksy oli erinäisistä syistä todella stressaava ja pelottavakin, ja nyt muun ahdistuksen mukana nousee taas turhia murheita mieleen. Olen menossa juttelemaan asioista, mene sinäkin.
Mutta nyt tuutulandia kutsuu. Hyvää yötä, ja yritetään kaikki jaksella! - Neiti Kyyhkynen
aurinko919 kirjoitti:
vastauksistanne. haluaisin vielä kysyä onko teilläkin niin että "selvänä" melkeenpä nauratte ajatuksillenne, mutta paniikin lyödessä tuntuvat pelot todellisilta ja aiheellisilta. sitten hetkeksi unohtaa mitä panikoi, kunnes muistaa että huolia.. itse olen aamuisin täysin hiessä ja tärisen, vaikken heti muistaisi mitä murehdin. toisaalta ajatus minusta tuon sairauden kanssa tuntuu mahdottomalta, mutta välillä keksin kaikki mahdolliset ja mahdottomat teoriat mistä olisin taudin hankkinut. onko teillä samaa?
Toivottavasti en tuolla uusimmalla viestilläni loukannut, puolinukuksissa ei aina tule muotoilleeksi ajatuksiaan kovin selkeästi. Tarkoitin vain sanoa, että itseäni joskus auttaa, jos löydän vaikeista asioista edes jonkin pienen huvittavan puolen, silloin ne eivät tunnu niin suurilta ja pelottavilta. Minun kohdallani huvittava puoli on se ihmetys, jonka ihaillen kohdistan oman mieleni luovuuteen. ;)
Toisten ongelmille en koskaan naura, koska tiedän, miten lannistavalta tämä elämä voi pahimmillaan tuntua. Sen sijaan muiden kanssa keskustelu voi kyllä auttaa näkemään asiat uudesta näkökulmasta, ja silloin ne eivät ehkä enää tunnu niin mullistavilta.
Hyvää ja parempaa jatkoa kaikille, kyllä se kesäkin sieltä varmaan vielä tulee, kunhan on sadekiintiö tullut täyteen. :) - halu rohkaista
Neiti Kyyhkynen kirjoitti:
Toivottavasti en tuolla uusimmalla viestilläni loukannut, puolinukuksissa ei aina tule muotoilleeksi ajatuksiaan kovin selkeästi. Tarkoitin vain sanoa, että itseäni joskus auttaa, jos löydän vaikeista asioista edes jonkin pienen huvittavan puolen, silloin ne eivät tunnu niin suurilta ja pelottavilta. Minun kohdallani huvittava puoli on se ihmetys, jonka ihaillen kohdistan oman mieleni luovuuteen. ;)
Toisten ongelmille en koskaan naura, koska tiedän, miten lannistavalta tämä elämä voi pahimmillaan tuntua. Sen sijaan muiden kanssa keskustelu voi kyllä auttaa näkemään asiat uudesta näkökulmasta, ja silloin ne eivät ehkä enää tunnu niin mullistavilta.
Hyvää ja parempaa jatkoa kaikille, kyllä se kesäkin sieltä varmaan vielä tulee, kunhan on sadekiintiö tullut täyteen. :)Haluaisin rohkaista teitä pakkoneurootikkoja eräällä itseäni autaneella menetelmällä.
Minulla paha pakkoneuroosi ollut oireettomana vuosia itse jouduin tekemään niin että kun pakkoajatus tuli SE ON HETI HYLÄTTÄVÄ JA JATKETTAVA ETEENPÄIN VAIKKA KUINKA AHDISTAISI niin huomaakin esim 2 tunnin kuluttua asia on helppottunut tai sitten kokonaan unohtunut,kun esim kirjassa kerrasta poikki kehoitetaan siirtämään pakkoajatusta esim ensin 5 min,se voi joillekin olla hyvä,mutta jos pakkoneuroosi pääsee pahaksi silloin minun oli kertakaikkiaan hylättävä kaikki tarkistus esim sainko rahasta oikein takaisin,tai onko kännykkälasku oikein.Iselläni nimittäin puhkesi pakkoneuroosi vuosienjälkeen nyt keväällä yhdestä ainoasta pakkoajatuksesta,liittyen juuri rahaan sainko oikein rahasta takaisin,nyt on taas aloitettava alusta itsensä terapoiminen eli kerrasta poikki,tai muuten saan kestää tätä helvettiä taas pitkään,se on ikävää kun tauti pääsee pahaksi ei voi nauttia esim ulkomaanmatkailusta,mikään ei tunnu miltään,suomen kesä joka on lyhyt menee pilalle pakkooireiden takia.OLKAA LUJIA ÄLKÄÄ ANTAKO PERIKSI ELI KERRASTA POIKKI,niin huomaatte noin 1kk kuluttua olette terveet.Minulla on kokemusta,ja nyt myös kokemusta siitä miten se voi alkaa uudestaan vuosien jälkeen jos antaa esim pakkoajatelulle vallan,,oikein hyvää kesää kaikille meikäläisille...
- 17v
Itsellähän on ollu sama pelko 2v jo ja alkoi ensimmäisen yhdynästä ilman suojaa ja on vain pahentunut kävin testeissä,mutta lääkäri oletti että se ei ole tarpeen joten niinpä vieläkin elän pelossa...ja pahenee vain koko aika...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1006524
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t313900törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/303315Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu3811792- 331408
- 271350
Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi471053Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv11986Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:11920- 42889