olivat todellinen syy väliaikaisesti sulkea wincapita syksyllä 2008. Riita Hannun ja suursponssien välillä oli yltynyt 2008 siihen pisteeseen, että Hannun johtotiimi päätti sulkea uusien sijoitusten vastaan ottamisen.Kielto koski vain uusia jäseniä, jolla oli vanhoihin jäseniin se vaikutus, että tuo temppu 400% varmasti osoitti, etei toiminta ole ponzi, vaan entistäkin etuoikeutettujempien sijoittajien klubi. Samalla ilmoitettiin, että uudetkin sijoittajat voivat "kiertää" sijoituskiellon siten, että sijoittavat vanhojen klubilaisten kautta.Tämän piti tosiasiassa houkutella uusia jäseniä lisää klubin itsensä mainostaman "kiertotien kautta".
Jo paljon ennen syksyä 2008 oli Hannun johtotiimin ja suursponssien välillä ilmiriita, että eräät jäsenet käytävät omaksi hyödykseen klubin (ponzi)menetelmää väärin. Jäsenpalvelu yritti mollata näitä "väärinkäyttäjiä" minkä ehti. Vaitiolosääntöihin oli vähän vaikea puuttua esim. viranomaisten kautta, koska kysymys oli rikoksesta eikä oikeasta liketoiminnasta. Sallimalla sponssien nimissä tapahtuvan (sponssille käteisenä maksetun) sijoitustoiminnan wincapita itse asiassa oli vararikon partaalla loppuvuodesta 2008. Yhä useammat sponssit, jotka vielä aikaisemmin eivät olleet harrastaneet "omaa businesta", heräsivät huomaamaan, että ei ollut mitään järkeä antaa klubille 10% ja vielä riskeerata sijoitus, jo ponzi kaatuisi. niinpä alkoi 2008 sponssien oma varjopyramidisysteemi kukkia, ja sponssit perivät omissa pyramiideissaan paitsi sponssipalkkion 20%, myös klubipalkkion 10 %. Samalla saatiin myytyä vanhoilla papereilla ABCX-lisenssejä ja joku kuulemma myi vielä vanhoja offshoreosakkeitakin. Varjopyramidien tuotto oli valtaisa. Jos jätti kumuloitumaan, arvioiiin tuoton jopa tuplaantuvan. Tunkki mietti, että nyt on minulla rahasampo. Pienempänä yksikkönä varjopyramidilla oli sekin etu, että se pystyi tarjoamaan tunkkiasiakkaalle rahoituksen kokonaispalvelua: panttaamalla osakkeita ja kiinteistöjä sponssi saattoi lainata tunkille vaikkapa miljoona, jos se vain sijoitetaan varjopyramidiin (jota tunkki luuli wincapitan soittimeksi). Tunkin miljoonaa sponssi ei tilittänyt wincapitaan, koska hänellä oli siellä jo riittävästi omilla nimillään virtuaalirahaa; jos wincapita kaatuisi, voisi sponssi näyttää tunkille virtuaalitiliotteen, jossa kaikki raha oli menenetty. Ei jäänyt muuta jäljelle kuin tunkin antamat vakuudet joko pankin tai sponssin taskussa. Sponssille toiminta oli täysin riskitöntä.
Varjopyramidien määrän kasvaessa oli wincapitan pakko avata klubi taas uusille sijoittajille entistä ehompana, koska nyt oli mahdollisuus myös itse vaikuttaa omiin voittoihinsa alkamlla harjoittaa treidausta.
Ei.varjopyramidisponssit saivatkin alkuvuodesta 2009 ennen näkemättömän ryntäyksen ja rahavirran (oliko se 35 miljoonaa tai sinne päin), kun vihdoin tämä ihmetuote oli avattu isommalekin etuoikeutettujen joukolle. Varjopyramidit hiostivat kuitenkin edelleen Hannun tiimin ja varjosponssien välejä. Hannun tiimi varmaankin yllättyi siitä, että riidasta huolimatta rahaa tuli myös wincapitaan ennätysmäinen määrä. Määrä oli nyt perustajille "riittävä", jotta hekin voisivat siirtyä elämään vaurasta elämää "tekemättä mitään", golffaamaan Thaimaassa, nauttia drinkkejä, jossa on se hassu sateenvarjo ja käydä nostamassa pankin seinästä muutama kymppitonni käyttörahaa. Töpseli vedettiin seinästä ja alkoi pakoilu.
Varjopyramideissa toimittiin paljolti käteisellä tunkin kädestä sponssille, joka tekee tutkinnan tietysti hankalaksi, mutta ei mahdottomaksi. Asioiden selkiinnyttyä todellisuus selviää aikanaan ja sponssi joutuu vastuuseen tunkkia kohtaan tekemästään petoksesta. Jos varjosponssin järjestämä sijoituslaina oli otettu pankista ja pankki tiesi systeemistä, on syytä tarkastastella aikananaan myös pankin vastuusta. Jos taas sponssi myönsi "sijoituslainan" itse, jäi asiasta sormenjäljet pankkiin jälkipanttausasiakirjojen ansiosta.
Niin tai näin, oli rahaa tässä petosvyyhdissä rahaa paljon enemmänkin kuin tuo 100 miljoonaa.
Mieluisin tunkkikohde olivat yrittäjät, joilla oli mahdollisuus maksaa käteistä joko enemmin tai vähemmin pimeästä arkusta tai sitten yksinkertaisesti lainaamalla omasta yrityksestä. Sen vuoksi rikosilmoituksia ei tältä kohderyhmältä helposti heru, koska seuraukset voivat olla kohtalokkaat itse uhrille. Paikkakunnalla sponssit kyllä tunsivat yrittäjäjoukkonsa ja kuulemma myös verkostoituivat ahkerasti laillisiin yrittäjäjärjestöihin saalistamaan uusia uhreja.
Homman kaatuessa keväällä 2009 oli se helppo selitys varjosponsseille välittää tunkeille:" Nyt meille kaikille kävi tosi köpelösti". Tosiasiassa köpelösti kävi vain tunkeille.Sponssilla oli tunkkien käteiset tallin ylisillä hyvässä tallessa.Tunkkien elämä oli tuhottu, mutta sponssilla on TOIVO ja homma jatkuu.
Jo paljon ennen syksyä 2008 oli Hannun johtotiimin ja suursponssien välillä ilmiriita, että eräät jäsenet käytävät omaksi hyödykseen klubin (ponzi)menetelmää väärin. Jäsenpalvelu yritti mollata näitä "väärinkäyttäjiä" minkä ehti. Vaitiolosääntöihin oli vähän vaikea puuttua esim. viranomaisten kautta, koska kysymys oli rikoksesta eikä oikeasta liketoiminnasta. Sallimalla sponssien nimissä tapahtuvan (sponssille käteisenä maksetun) sijoitustoiminnan wincapita itse asiassa oli vararikon partaalla loppuvuodesta 2008. Yhä useammat sponssit, jotka vielä aikaisemmin eivät olleet harrastaneet "omaa businesta", heräsivät huomaamaan, että ei ollut mitään järkeä antaa klubille 10% ja vielä riskeerata sijoitus, jo ponzi kaatuisi. niinpä alkoi 2008 sponssien oma varjopyramidisysteemi kukkia, ja sponssit perivät omissa pyramiideissaan paitsi sponssipalkkion 20%, myös klubipalkkion 10 %. Samalla saatiin myytyä vanhoilla papereilla ABCX-lisenssejä ja joku kuulemma myi vielä vanhoja offshoreosakkeitakin. Varjopyramidien tuotto oli valtaisa. Jos jätti kumuloitumaan, arvioiiin tuoton jopa tuplaantuvan. Tunkki mietti, että nyt on minulla rahasampo. Pienempänä yksikkönä varjopyramidilla oli sekin etu, että se pystyi tarjoamaan tunkkiasiakkaalle rahoituksen kokonaispalvelua: panttaamalla osakkeita ja kiinteistöjä sponssi saattoi lainata tunkille vaikkapa miljoona, jos se vain sijoitetaan varjopyramidiin (jota tunkki luuli wincapitan soittimeksi). Tunkin miljoonaa sponssi ei tilittänyt wincapitaan, koska hänellä oli siellä jo riittävästi omilla nimillään virtuaalirahaa; jos wincapita kaatuisi, voisi sponssi näyttää tunkille virtuaalitiliotteen, jossa kaikki raha oli menenetty. Ei jäänyt muuta jäljelle kuin tunkin antamat vakuudet joko pankin tai sponssin taskussa. Sponssille toiminta oli täysin riskitöntä.
Varjopyramidien määrän kasvaessa oli wincapitan pakko avata klubi taas uusille sijoittajille entistä ehompana, koska nyt oli mahdollisuus myös itse vaikuttaa omiin voittoihinsa alkamlla harjoittaa treidausta.
Ei.varjopyramidisponssit saivatkin alkuvuodesta 2009 ennen näkemättömän ryntäyksen ja rahavirran (oliko se 35 miljoonaa tai sinne päin), kun vihdoin tämä ihmetuote oli avattu isommalekin etuoikeutettujen joukolle. Varjopyramidit hiostivat kuitenkin edelleen Hannun tiimin ja varjosponssien välejä. Hannun tiimi varmaankin yllättyi siitä, että riidasta huolimatta rahaa tuli myös wincapitaan ennätysmäinen määrä. Määrä oli nyt perustajille "riittävä", jotta hekin voisivat siirtyä elämään vaurasta elämää "tekemättä mitään", golffaamaan Thaimaassa, nauttia drinkkejä, jossa on se hassu sateenvarjo ja käydä nostamassa pankin seinästä muutama kymppitonni käyttörahaa. Töpseli vedettiin seinästä ja alkoi pakoilu.
Varjopyramideissa toimittiin paljolti käteisellä tunkin kädestä sponssille, joka tekee tutkinnan tietysti hankalaksi, mutta ei mahdottomaksi. Asioiden selkiinnyttyä todellisuus selviää aikanaan ja sponssi joutuu vastuuseen tunkkia kohtaan tekemästään petoksesta. Jos varjosponssin järjestämä sijoituslaina oli otettu pankista ja pankki tiesi systeemistä, on syytä tarkastastella aikananaan myös pankin vastuusta. Jos taas sponssi myönsi "sijoituslainan" itse, jäi asiasta sormenjäljet pankkiin jälkipanttausasiakirjojen ansiosta.
Niin tai näin, oli rahaa tässä petosvyyhdissä rahaa paljon enemmänkin kuin tuo 100 miljoonaa.
Mieluisin tunkkikohde olivat yrittäjät, joilla oli mahdollisuus maksaa käteistä joko enemmin tai vähemmin pimeästä arkusta tai sitten yksinkertaisesti lainaamalla omasta yrityksestä. Sen vuoksi rikosilmoituksia ei tältä kohderyhmältä helposti heru, koska seuraukset voivat olla kohtalokkaat itse uhrille. Paikkakunnalla sponssit kyllä tunsivat yrittäjäjoukkonsa ja kuulemma myös verkostoituivat ahkerasti laillisiin yrittäjäjärjestöihin saalistamaan uusia uhreja.
Homman kaatuessa keväällä 2009 oli se helppo selitys varjosponsseille välittää tunkeille:" Nyt meille kaikille kävi tosi köpelösti". Tosiasiassa köpelösti kävi vain tunkeille.Sponssilla oli tunkkien käteiset tallin ylisillä hyvässä tallessa.Tunkkien elämä oli tuhottu, mutta sponssilla on TOIVO ja homma jatkuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nähdä paljonko noita varjosponsseja oli. Tämän toiminnan osalta Hannu ei tietenkään ole ottanut syytä niskaansa, vaan todennäköisesti syyttää näitä koko toiminnan kaatumisesta. Melkoisia ilmiriitoja siis odotettavissa.
2009??? Eikös ne sivut menneet kiinni maaliskuussa 2008 ?
rikosilmoitus rikollisjärjestön sääntöjen rikkomisesta. HehHeh! Oli siinä Handella ihmettelemistä, kun muutkin amiksen käyneet tajusivat, että 30% tunkin sijoituksista ja voitoista on enemmän kuin20%. Tunkin 100.000,- virtuaalisijituksesta ja voitosta tekee 30.000,- sponssille.Aika hyvä kate ilman riskiä (tai siis tunkin riskillä).
Ei siis ihme, ettei EOK puhu tunkkien asemasta, näillä ei taida olla niitä liittymis-ja jäsenmaksuja enää irrottaa. Sen vuoksi ehkä EOK:n ja wishin postitusjakelu rajoittuu vain "menestyneisiin sijoittajiin". Heissä on potentiaalia ja vielä lompakko kunnossa.
näköjään jäljessä yhden vuoden. Tarkoitin tietysti syksyä 2007 ja kevättä 2008. Sorry.
hyväntekijä, kun suuttui siitä, että jotkut jäsenet alkoivat käyttää systeemiä omaksi hyödykseen.Pitikö kaiken hyödyn lopulta tulla wincapitalle eli nettisivulle.