13v tiibetinspanieli nartulla alkoi vajaa viikko sitten eläinlääkärin mukaan epilepsia torstaina rajulla kohtauksella. Viikonloppuna niitä tuli kolme vaisumpaa kohtausta lisää. Koira tärisee ja horjahtelee, sekä ulisee kuin susi. Voiko asiaan liittyä neljä viikkoa sitten ollut outo ulinapäivä? Nyt koiralle annetaan diapamia estolääkkeeksi, tänään saadaan oikeat epilepsialääkkeet. Onko muilla kokemuksia tämmöisestä rajusta alkamisesta? Olemme tosi huolissaan mikä tipsulla on. Mistä johtuu, ja onko lääkkeistä yleensä apua? Entä jos vaan pahenee... Apua, kertokaa jos tiedätte..
Äkkiä alkanut raju epilepsia
huolestunut
4913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No tämä ei nyt ole niin kovin rauhoittavaa tietoinffoa, mutta vastaan silti..
Eli on normaalia, että koiralle tulee vanhetessaan epilepsiakohtaus tai parikin, kun niitä tulee enemmän kuin esim. 1-3 niin on syytä mennä e.lääkäriin muuten kohtaukset pahenevat koko ajan pikkuhiljaa ja lopulta koira saa niin vahvan kohtauksen, että kuolee..
Tässä siis tarina miten käy _ilman lääkkeitä_.
Te olette käynneet e.lääkärillä ja saanneet lääkityksen koirallenne ja tiedätte mikä sillä on ja mitä tehdä, jos koira saa kohtauksen.
Lääkityksen tehtävä on estää kohtauksia tulemasta, mutta silti mikään lääke ei ole 100% varma, kuten tiedät varmasti myös ihmistenepilepsiasta, mutta moni voi elää ilman kohtauksiakin, kun on lääkitys.
Ottaen huomioon koiran iän niin kohtausten alkaminen ei ole omituista, koska koira on vanha. Ja tässä tapauksessa lääkitys on tarpeen ja se kuinka hyvin toimii on minun vaikea sanoa - sen te näette itse.
Jos vain pahenee ja pahenee kannattaa harkita koiran lopetusta (ottaen huomioon, että lääkkeenvaihtokaan ei auta), koska silloin yleensä koira saa lopulta niin pahan kohtauksen, että kuolee ja silloin kannattaa punnita millä tavalla mieluiten antaa rakkaan ystävänsä lähteä lepoon.
Ei kovin lohduttavaa faktaa, mutta kunnon (ja toimivalla)lääkityksellä koirasi voi elää vielä vuoden ja ylikin jopa ilman kohtauksia, mutta sitä ei kukaan voi valitettavasti ennustaa.
Lemmikin vanheneminen on kamalaa, mutta vain totuus joka on hyväksyttävä. :/
Toivotan onnea ja voimia koirallesi ja sinulle.
asiallisesta ja lämpimästä vastauksesta.
Eilen aamulla tosiaan teimme vaimon kanssa raskaan päätöksen..
Koira ei enää toipunut ollenkaan viikonloppuisten kohtauusten jälkeen. Teimme eilen neljän aikoihin kolmestaan viimeisen kävelylenkin pihalla, jossa koira on koko ikänsä asunut. Kesken pilvisen päivän alkoi aurinko paistaa, ja koira sai nuuskia tuttuja tuoksuja ja paikkoja vielä kerran.
Jaksoi vielä kävellä pikkuisen vaikka hoiperteli jo pahasti. Lääkäri kävi tekemässä työnsä ja veimme itse rakkaamme tuhkattavaksi. Kauhea kun on ikävä... Mutta ratkaisu oli varmasti oikea ja paras kaikille. Oikeastaan on hyvökin että koiran kunto romahti niin nopeasti niin se ei ehtinyt paljoakaan kärsiä. Saa vaan nähdä milloin tämä suru ja ikävä helittää, muistot säilyy varmasti aina.
Otan osaa todella paljon.
Se on tuo vanhuus ja epilepsia vielä, kun tulee..Ei vain voi mitään, kun katsoa kauan koira elää ja miten lääkkeet toimivat.. :(
Päätöksesi oli oikea, mutta todellakin vaikea - tiedän.
Muista kuitenkin surussasi, että koirasi eli pitkän ja onnellisen elämän kanssasi ja sai asianmukaista hoitoa loppuunasti.
Muistele lämmöllä ja rakkaudella koiraasi ja älä mieti oliko syy sinun tai olisitko voinnut tehdä jotain toisin niin näin ei olisi käynnyt - pystyn sanomaan, että et olisi voinnut tehdä mitään estääksesi tätä. Syy ei todellakaan ole sinun.
Koita toipua surustasi ja vielä kerran osanottoni.
Minun koirallani oli epilepsia.
ja se todettiin kun se oli 9-vuotta.
sitä ennen se sai noin kerran vuodessa kohtauksen josta ei oikein tiennyt mikä se oli.
sen laukaisi kuuma auringonpaiste,stressi, tai sitten pitkällä lenkillä ja sen jälkeen.
rotu oli irlanninsetteri.
sitten lääkitys aloitettiin 9-vuotiaana.
ja se auttoi hetken. sitten tuli taas rajuja kohtauksia ja käytiin lääkärillä ym.
sitten oli taas puoli vuotta hiljaista.
mutta kun koirani ikä oli jo 12-vuotta niin
sitten tuli tosi kova kohtaus ja se ei selvinnyt siitä,sille annettiin piikki.eläinlääkärin sanojen mukaan jos se tuosta selviää niin se ei välttämättä ole enää samanlainen.
vaikutti aivoihin sen verran ne kohtaukset.
että parempi oli päästää se hauvojen taivaaseen.
mutta sen voin sanoa että sunkin koira on aika vanha jo että ne kohtaukset on aika rajuja ja kannattaa seurata tarkasti eikä rasittaa koiraa.
lopuksi me ei käyty kuin pieniä kävelylenkkejä koirani kanssa ja se oli hyvä.
onnea koirasi kanssa ja seurantaa