Olen tässä miettinyt. Olen elämäni aikana tavannut eräänkin naisen, jolla on aikaisemmin ollut suhde mieheen. Pitkä avioliitto, keskipitkä avoliitto tai lyhyt suhde ja sen seurauksena lapsia. Mietin, mikä saa heteron tai bi:n siirtymään lesbojen sarjaan? Miksi avioliiton miehen kanssa solminut nainen päätyy naisiin?
Itse olen patalesbo, eikä minulla koskaan ole ollut vakavaa suhdetta mieheen. Voisiko homma toimia siis myös toisin päin, niin että ”naisiin pettynyt” nainen voisi ruveta yhtäkkiä heteroksi? Tai mikä voisi olla se syy miksi hän näin tekisi? Itse en sellaista syytä ihan heti keksi.
Näinä vaikeina aikoina yksi hyvä syy voisi olla taloudellinen turva. Kun nainen ei enää pysty elättämään itse itseään, hän voisi ottaa rikkaan miehen, jonka varallisuuden turvin elää leveämpää elämää? Sama toimii tavallaan ehkä myös toisin päin, hulttioäijän tilalle voi ottaa taloudellisesti asiantuntevan naisen, joka huolehtii kodin hengestä, perheen toimeentulosta, asumisesta ja hyvinvoinnista?
Akkojen mielentilan muutokset ovat olleet minulle aina mysteerio, miksi vaihtaa joukkuetta kesken kauden? Suurin osa politiikan loikkareistakin taitaa muuten olla naisia, olisiko kyseessä siis joku naisen perusluonteenpiirre vaihtaa statusta aina kun se on mahdollista tai tuntuu tarpeelliselta?
Tämä on siis ihan asiallinen keskustelunavaus näin sunnuntaimatinean aikaan, joten odotan asiallisia kommenttejanne, eikä mikään ”ympäristön paine” riitä nyt vastaukseksi, vaikka se luonnollisesti olisi se ensimmäinen vastausvaihtoehto taas kerran.
Itse olen patalesbo, eikä minulla koskaan ole ollut vakavaa suhdetta mieheen. Voisiko homma toimia siis myös toisin päin, niin että ”naisiin pettynyt” nainen voisi ruveta yhtäkkiä heteroksi? Tai mikä voisi olla se syy miksi hän näin tekisi? Itse en sellaista syytä ihan heti keksi.
Näinä vaikeina aikoina yksi hyvä syy voisi olla taloudellinen turva. Kun nainen ei enää pysty elättämään itse itseään, hän voisi ottaa rikkaan miehen, jonka varallisuuden turvin elää leveämpää elämää? Sama toimii tavallaan ehkä myös toisin päin, hulttioäijän tilalle voi ottaa taloudellisesti asiantuntevan naisen, joka huolehtii kodin hengestä, perheen toimeentulosta, asumisesta ja hyvinvoinnista?
Akkojen mielentilan muutokset ovat olleet minulle aina mysteerio, miksi vaihtaa joukkuetta kesken kauden? Suurin osa politiikan loikkareistakin taitaa muuten olla naisia, olisiko kyseessä siis joku naisen perusluonteenpiirre vaihtaa statusta aina kun se on mahdollista tai tuntuu tarpeelliselta?
Tämä on siis ihan asiallinen keskustelunavaus näin sunnuntaimatinean aikaan, joten odotan asiallisia kommenttejanne, eikä mikään ”ympäristön paine” riitä nyt vastaukseksi, vaikka se luonnollisesti olisi se ensimmäinen vastausvaihtoehto taas kerran.
Vastaukset 20
Vanhimmat
No minä ainakin en näe mitään joukkueita tässä erikoisen monimuotoisessa systeemissä nimeltä vaikkapa "rakkauden kentät"
Miten ihminen niissä liikkuu, ei ole mitenkään loogista, johdonmukaista eikä aina edes järkevää... mutta jos ei niissä liiku, ei toteuta elämän perustarkoitusta (mielestäni) eli rakastamista.
Minun kokemukseni mukaan AINAKin seuraavanlaiset taustatekijät vaikuttavat asiaan
*lisääntymisvietti
*tarve löytää sielunkumppani -joku joka todella syvällisesti ymmärtää
*mielihyvähormonit (liittyvät ekaan) jotka vahvistavat sidettä siihen jonka kanssa tulee syystä mistä hyvänsä jaettua läheisyyttä
*itsensä toteuttamisen, kapinoinnin, oman elämän tarve -eikä vain teineillä
*draaman haku
*kyllästyminen johonkin vanhaan, halu sekoittaa päänsä rakkauscoctaililla
*omat lapsuusperheen ihmissuhteet
*omat idolit
*uskonto, elämänkatsomus hyvästä elämästä
*kaveripiiri
*toimeentuloasiat
*siipensä polttaminen rakkausasioissa, ikäänkuin rokottautuminen jotain asiaa (es. sukupuolta) kohtaan
*geenit
*roolileikit
... ja varmaan paljon muita seikkoja. Varmaa on vain se, että rakkaus ja rakastaminen tekevät monta ihmistä onnelliseksi ja samaten myös pohjattoman onnettomiksi. Ja kumpaakin yhtä aikaa!
En usko mihinkään määräyksiin rakkauden kentillä. Heti kun sellainen keksitään, toiset alkavat innokkaasti tehdä nimenomaan vastoin määräystä. Jotta tässä hötäkässä jotenkin pysyisi tolkuissaan, pitää vaan yrittää kuunnella itseään rehellisesti (mitä ikinä sitä itse keksiikin rakastaa) ja koittaa toimia viisaasti ja rakastavasti, hyvään pyrkien, mahdollisimman vähän muita ja itseään satuttamatta. Ja se ei ole helppoa, eikäkukaan ulkopuolinen voi oikeastaan mitenkään hahmottaa koko tilannetta, siinä on niin valtavasti muuttujia.
Lykkyä pyttyyn ihmiset! Älkää astuko miinoihin, ja jos astutte niin muistakaa että moni selviää siitäkin. Rakastaminen on aina arvokasta ja sillä voi aina aikaansaada paljon hyvää. Vaikka omissa odotuksissaan pettyisikin.
Tässäkin yksi tällä hetkellä vinksahtaneesti rakastunut perhettään rakastava mikälie
ASIALLINEN vastaus HETI ja tällä foorumilla, jossa yleensä turpa paukkuu ja haistatellaan. Olisiko niin, että maailmassa on vielä toivoa ...
Itse olen miettinyt, että olisko meissä useimmissa kuitenkin sisään rakennettuna kyky rakastua IHMISEEN, ei siis sukupuoleen vaan siihen millainen ihminen on sisimmältään. Mutta meidät on aivan pienestä pitäen opetettu siihen, että kuuluu rakastua vastakkaiseen sukupuoleen ja niinhän se luonnon kannalta tietenkin on. Harvalla ihmisellä kuitenkaan on nuorena sellaista itsetuntemusta ja rohkeutta, että uskaltaisi kuunnella sisimpäänsä niin tarkoin kuulisi myös ne ns. valtaväylän vastaiset tuntemukset. Vasta vanhempana tuntee itsensä tarpeeksi hyvin ja on ehkä riittävän rohkea kuunnellakseen sisintään vastoinkäymisistä huolimatta. Itekin olen ikäni puuhannut miesten kanssa, mutta nyt vain yksi ihminen sytyttää mieleni, hän nyt vain sattuu olemaan nainen.
Vuosia on tutkittu homoseksuaalisen käyttäytymisen perussyitä ja poltettu yhteiskunnan rahoja tähän tutkimukseen. Jos maailma olisi vapaa, eikä meidän tarvitsisi todistaa sukupuolista suuntautumistamme, ei koko tutkimusta olisi tarvittukaan?
No, tutkimustulokset kuitenkin osoittavat, kaikkien miljardien eurojen ja dollarien jälkeen, että seksuaalisen suuntaumisen perussyy on aivojen rakenteessa joka vaikuttaa myös hormonaaliseen toimintaan. Toisaalta, jos maailma vapautuu, ei pelkkä aivojen rakenne ehkä enää ratkaisekaan, vaan ihmiset voivat vapaasti olla mitä haluavat?
totta.
tunteeko tämä joka rakastuu toiseen, tunteeko hän seksuaalista vetoa on toinen juttu.
ihminen rakastuu persoonaan ilman muuta, kaipaa häntä jne. mutta jos on naisiinpäin kallellaan tai suuntautunut niin voi mennä sänkyyn. kummankin on tunnettava himoa.
Yritän vastata asiallisesti, sillä kysymyksesi on erittäin asiallinen ja ajankohtainen. Tätä tapahtuu koko ajan enemmän.
Omalla kohdalla kysymys on bi-seksuaalisuudesta.
:) Olen välillä mieskaudessa ja välillä naiskaudessa. Nämä kaksi vaihtelevat sitten oikeastaan vuodenaikojen mukaan. Keväisin on naiskausi. Naiset alkavat kiinnostaa enemmän ja enemmän.
Tiedän tämä on hirveää luettavaa, (monet eivät hyväksy) mutta luulen on että nämä ovat bi-seksuaaleja jotka vaihtavat ukkonsa sitten naiseen. Lesbo tuskin on kiinnostunut miehestä ja homo naisesta.
En päihitä fiksuudellani millään tässä jo tulleita vastauksia, joten en voi kun omalta kohdaltani vastata. Nainen antaa sen mitä mies ei anna ja taas toisinpäin.
Ihanne tilanne olisi, jos minulla olisi mies ja nainen.
(kiitos hei, ja äkkiä karkuun ->)
älä ota kesäkissaa, kuitenkin hylkäät sen syksyllä.Hyi hyi tuhma tyttö oot;)
no ei vaiskaan..tosiasiassa minäkin olen ihminen ja rakastun ihmiseen.
En siis katso niinkään sukupuolta, vaan sitä mikä tunne herää kun katson. Outoa on se, että naiset vievät suhteessa voiton tavallaan..
-nainen kuuntelee
-nainen ymmärtää
-nainen on parempi sängyssä
-naisessa on herkkyyttä
mutta sitten taas toisaalta..
miehessä on
- voimaa
- turvallisuutta
- perhettä
- tietylaista älykkyyttä
Näistä ei voi valita. Bi seksuaalin elämä on helvettiä.
Kaikille tutkimuksien tekijöille tiedoksi, että mm. minä olisin mieluummun lesbo tai ihan hetero. Ei ole kiva olla suhteessa, ja sitten alkaa kaivata toista sukupuolen edustajaa.
Tai en vain ole löytänyt sitä oikeaa..minulle ei sellaista välttämättä ole.
olen itsekin bi-seksuaali, mutta en todellakaan rieku naisen ja miehen välillä vuoron perään! oon ollu vaan naisten kanssa 2ja puol vuotta, enkä miehiä ikävöi. johtuu ehkä siitäki että olen taiteilija eikä mikää perhe ja vakiintumine sovi mun kuvioihin. voin nähä seksi unia miehistä, mut siihen se jää koska kokemuksesta tiedän ettei se oo niin hehkeetä ku unissa.
miehet on kivoja kavereita ja rakastan veljeäni, mut suhde?? äh never mind. just sun laisten bissejen takia koitan välttää bi-tyttöjä.
taiteilija ja sekö tekee susta muka vähemmän bissen ??? mitenkä luottettava mahdat sitten olla naisten suhteen kun oot taiteilija. never mind..
Seurustelin miehen kanssa 4 vuotta ja yksi lapsi siitä käteen jäi.
Kolmen vuoden seurustelun jälkeen aloin kiinnostua naisista, mutta vaati rohkeutta lähteä suhteesta pois kun oli lapsi.
Olemme eronneet reilu vuosi sitten ja olen edelleen naisiin suuntautunut, en ole edes miettinyt miehiä, koska en koe heitä seksuaalisesti kiinnostavina.
Valitettavasti tääs yhteiskunnassa on edelleen normi näkemyksenä et suhde kuuluu kahdelle eri sukupuolen edustajalle. Ja siihen liikaa kasvatetaan!!
Omalla kohdalla ainakin on näin menny.
Joskus teini iässä oli "inho" homoseksuaaleja vastaan. Ei sellasia kuulunu olla, koska normit sanoo et naisen tulee rakastuu, mennä naimisiin, hankkii talo ja koira, ja sitten tehdä pari muksuu MIEHEN kanssa. (Ja tämä ei si tosiaan ole se ajatusmaailamani enää nykyään)
Sittemmin tuli se miehen metsästys kausi. Jollon vaan huomas et ei ne yksinkertasesti sytytä! Mut silti vaan etti sitä oikeeta.
Sitte tuli jonkinlainen kieltovaihe, "ei hitto! en varmaan oo lesbo, vaikka kuin toi nainen kiinostaa muo, en vaan oo viel törmänny siihen oikeeseen mieheen".
Kunnes vihdoin ymmärsi myöntää sen itelleen: Ei oo tuntei miehii vaan vain ja ainoastaan naisii kohtaan.
Kiinnostais tietää onko joku muu kokenut myös asain samalla tavalla?
on mulla tie kulkenut. Olen totaalisesti kieltänyt mahdollisuuden naisten välisestä rakkaudesta omalla kohdallani aina kolmikymppiseksi asti. Kunnes sitten vaan yksinkertaisesti ja peruuntumattomasti rakastuin naiseen. Sen rinnalla ihan kaikki mieskokemukset kalpeni, vaikka mielestäni mulla oli maailman kunnollisin, rehdein, älykkäin ja komein mies. Sydämeni varasti 10 v nuorempi, kapinallinen ja villi tyttölapsi. Olen aina neidille kiitollinen minun herättämisestäni, now I love only ladies.
RKP:n kansanedustaja 1987-95. SDP:n edustajana europarlamentissa 90-luvulla, pyrki eduskuntaan RKP:n sitoutumattomana ehdokkaana 2003. Liittyi sittemmin taas SDP:hen. Nousi eduskuntaan 2007 kevääksi varamiehenä RKP:n mandaatilla, jolloin erosi SDP:stä." Donner oli myös SKDL:än edustaja kaupungin-
valtuustossa 70-luvulla.
Naisia ja miehiä löytyy tasaisesti joka lähtöön (myös politiikassa) ja turvallisen kumppanin voi löytää molemmista leireistä. kuten myös niitä hulttioita. Onko kuitenkaan siipan sukupuolen valinta pettymyksestä kiinni. Sitä en usko ja siksi en myöskään usko että sellainen toimisi ns. toisin päin. Veikkaan että edellisten sukupollvien esimerkki on nuorilla suurin vaikutin ja myöhemmin taas itsetuntemuksen kasvu.
Ei sinun kannata patalesbona ryhtyä säätämään miesten kanssa, mutta ehkä sinun kumppaninvalinta kriteereissä muuten olisi korjaamisen varaa, jotta sellainen luotettava nainen sinullekin löytyisi.
Tahan lienee yhta monta vastausta kuin vastaajaakin. Kaikilla on oma tarinansa. Minun tarinani on varmaan melko tavanomainen.
Ensisuudelmani ikina oli toisen tyton kanssa. Olimme ystavia, han "rakastui" minuun ja asiat olisivat voineet menna vaikka miten, ellen olisi saikahtanyt ja paattanyt, etteihan tama tallainen kay. Enhan voi olla toisen tyton kanssa, eihan se ole oikein jne. Olin hyvin nuori enka osannut kasitella asiaa. Joten epavarmaa ja hapuilevaa nuoruuttani leimasi sarja lyhytaikaisia poikaystavia seka taysi-ikaisyytta lahestyessani yksi pitkaaikainen poikaystava. En hanta rakastanut intohimoisesti, mutta arvelin sen olevan normaalia - en vain ole kovin intohimoinen ihminen. Seksi ei tuntunut missaan, mutta sekin on kai normaalis, eivathan monet nuoret tytot saavuta seksuaalista huippuaan ennen kuin vanhempina.
Sitten 20-vuotiaana tajusin ihastuneeni kaveriini. Mitaan muuta kuin tavallista humalassa pelleilya (tanssimista ja pikkupusuja) enempaa ei tapahtunut, mutta tama oli minulle jonkinlainen kaannekohta, koska viimein tajusin ja hyvaksyin olevani kiinnostunut naisesta. En kuitenkaan saanut erottua poikaystavastani ennen kuin tapasin sen ihmisen, joka vei jalat alta ja jarjen paasta.
Tasta on nyt 8 vuotta ja olen edelleen saman ihmisen kanssa. Jos pitaa maaritella, itseni maarittelisin lesboksi, koska en ole koskaan aidosti ollut kiinnostunut miehista. Ympariston paine, oma epavarmuus ja se, etten aiemmin tavannut "sita oikeaa" selittakoon, miksi niillakin seuduilla (siis heterovillessa) vuosia harhailin. Tiedan, etteivat jotkut lesbot (jotka ovat olleet tarpeeksi onnekkaita tajutakseen lesboutensa jo varhaisessa iassa) hyvaksy "ex-heteroita", mutta eipa se minua niin valtavasti kiinnostakaan. Jokaisella on oma tarinansa eika muiden mustavalkoinen tuomitseminen tee kenenkaan maailmasta parempaa.
Nyt kun näinkin avoin keskustelu on saatu aikaan uskaltaudun kysymään tulenarkaa asiaa. Te naiset, joilla on ollut heterosuhde, oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi tai huomanneet itse että hormoonivalmisteiden käytöllä ja seksuaalisella mielenkiinnolla voisi olla jotain tekemistä keskenään. Hormoonikierukka, ehkäisypillerit, sterilointi tai kohdun poisto voisivat vaikuttaa naisen hormoonitasapainoon niin että hän alkaakin kiinnostua vastakkaisen sukupuolen sijaan naisista?
Tässä yhteiskunnassa nykyisin ylläpidetään kuria ja järjestystä käyttämällä lääkkeitä väestön kasvun rajoittamiseen, ihmisten ”sopeuttamiseen”, vanhusten ”hoitoon” ja kaikenlaiseen mahdolliseen ”kivunlievitykseen”. Kaikilla lääkeaineilla on kuitenkin myös sivuvaikutuksia, osa niistä tuntemattomia. Hormonaalisen tasapainon muuttuminen näkyy naisissa karvoituksen- ja parrankasvuna, käytös ja ääni muuttuu miehekkäämmäksi jne.
Onhan tietysti myös luonnollista, että suhden samaa sukupuolta olevaan on luonnonmukaisin ja paras väestön kasvua rajoittava elämäntapa, joten ihminen voi luontaisesti alkaa toimia ”parhaaksi näkemällään tavalla”.
Olen maalikko, mutta analyyttinen sellainen, joten Naiset ymmärtäkää tyhmältäkin kuulostavat ajatuksiani ja yrittäkää suhtautua mielipiteisiini rakentavasti, joskin ne ehkä voivat tuntua kaukaa haetuilta.
No ilman muuta hormoonit vaikuttaa. Muutaman raskauden läpikäyneenä voin kyllä sanoa, että ne jos mitkä vaikuttavat luonteeseen tosi huomaamatta. Ihan uskottava selitys tuokin.
Toisaalta varmaan ajatuksetkin vaikuttavat hormoneihin ja kaikkeen... kun huomasin rakastuneeni naiseen, itsestäni tuntui kuin olisin vähän androgyynimpi. Aloin miettiä että mikäli jos suhde todellistuisi, miten osamme pyörähtäisivät. Arvaanpa, että musta tulisi vähän miehisempi, sillä jo nyt tunnen häntä kohtaan suojeluhalua, ihailen hänen lämpöään ja äidillisyyttään, haluaisin kai periaatteessa olla aloitteellinen kosketuksen suhteen. Ja samalla koko tämä ajattelu tuntuu kummalliselta, sillä olen koko ikäni tuntenut olevani tosi naisellinen, vaikka en mikään "iik hiiri"-tyyppinen todella koskaan. Niin ja siksikin kummalliselta, että miksi ylipäänsä mitään yin&yang-rooleja edes pitää ottaa? Mutta jotenkin tuntuu että nyt näen kroppanikin eri tavalla, suhtaudun itseeni eri tavalla. Mutta koen tämän vain ja ainoastaan rikastuttavana.
Mutta tunnenpa tosi monia heteroparejakin, jossa mies on ns. perineteisellä mittarilla naisellisempi ja vice versa. Eli suhdebalanssin mieltymyksiäkin on niin monia... eli taas tähän samaan : voiko mitään keskiarvoja edes olla? Feminiinisen pienikokoisen miehen kanssa avioitunut nainen rakastuukin isokokoiseen rakkakuskilesboon & selitykset? A)Nainen oli aina lesbo ei vain tiennyt sitä B)hormoonit C)Isokokoinen nainen tarjoaa miehekkäämpää otetta perinaiselliselle naiselle...ööh eli kuka hitto näistä lopulta ottaa selvää?! Eli sanalla sanoen: edelleen mielestäni rakkauden kentillä on mielenkiintoisinta toi parien dynamiikka ja sellaiset asiat kuin mite ne rakastuu, miten ne muokkaantuu aikojen ja luonteiden muuttuessa, kestääkö vaiko eikö kestä ja miten, miten seksi kehittyy ja hurmaannuttaa edelleen.
omalta kohdaltani. Minulla on hormoonikierukka.
Joskus naisen kaipuu tulee tosiaan sietämättömäksi, että se voisi selittää sen. Varsinkin kun aina ei ole edes kohdetta, jota kaipailisi.
Useilla bi-seksuaalisilla kavereillani on hormoonikierukka tai e-pillerit.
Toisaalta taas, ensimmäinen seksuaalinen kokemukseni oli tytön kanssa, se tuntui luonnolliselta ja minulla ei ollut silloin ehkäisyä. Menin ehkä ympäristön painostuksesta ihastumaan miehiin, tai etsin miestä.
Minulla oli aivan upea ensimmäinen kerta, olin murrosiässä todella seksuaalinen. Olen onnellinen että se tapahtui naisen kanssa..
Ota tästä selvää sitten :)
yhteenvetona voisi sanoa että monella naisella on nykyään hormoonikierukat, ja naiset vaihtavat miehensä naiseen useammin kun vuosikymmeniä aikaisemmin. Johtuuko se hormooneista, tai ihmisten suhtautuminen on vapaampi, joka mahdollistaa sen bi-seksuaalien kohdalla..ajat ovat kuitenkin muuttuneet. On se hyvä tai huono asia, vaikea sanoa.
Kyllä noi naisiin tuputettavat hormonit vaikuttavat asiaan tavalla tai toisella. Musta tuli pari vuotta sitten bi ja luulen et syy on osittain ainakin hormonaalinen. Olen miehen kanssa naimisissa oleva bi. Siit on yli 5v kun lopetin kokonaan kaikki hormonaaliset ehkäisyt. Kahden raskauden jälkeen tuntuu, että en edes kaipaa mitään ehkäisyjä, kun ei ole kovasti tarvettakaan ehkäistä mitään. Seksiä niin minimaalisesti. Laihduin ja kutistuin, kroppa jotenkin muuttui ja aina urheilleena lihakset tulivat kummasti esille tekemättä sen kummemin mitään ihmeellistä kuin ennenkään.
Minusta bi taipumus (emotionaalinen ja seksuaalinen) on jotenkin kirjattu myös geeneihin. Tajusin lapsuuttanikin ja kaikkia valintojani paremmin asian ilmenemisen jälkeen. En yritä puolustella itseäni tai taipumustani, esittää hyvää ihmistä. Se on myös yksi syy miksi olen ajatellut erota kirkosta. Bi:na oleminen ei ole mikään muotijuttu, kuten monet luulevat. Kuka nyt tahallaan haluaisi "pilata" elämänsä, olla vihattu ja elää syntistä elämää. Olen kuitenkin sinut itseni kanssa, olenhan vihdoin löytänyt itseni! Mutta minusta on ikävää, jos se muille tuottaa ongelmia. En ole valinnut osaani.
umpilesbon (puhun siis omasta kok) ajaa miehen kanssa yksiin vain oma tyhmyys.
Naureskelen näille hormoonikierukoille yms pillerinisteille.Ei ne vaikuta suuntautumiseen.
Hormoonit heittelee, välillä panettaa ja taas välillä ei.
Eläissäni en ole huolinut mitään hormoonivalmisteita. Luonto ajaa tikanpojan puuhun. Minulla nyt kävi niin että hukkasin heteroelämässäni useita vuosia mutta tuloksena oli upeat lapset.Kaduttaa mutta ei kaduta.
Ja tuo taloudellinen turva minua naurattaa..Mutta kaikilla ei ole ollut mahdollista olla ns omillaan.Itse täällä raadetaan perse ruvella ja maksetaan mitä jaksetaan.HAutaan et mitään mukaas saa joten kulutukseen vaan.Tosin sukanvarret on jo sevverran kuluneet että ei sitä sinnekkään ,tippumatta kadulle ,jäisi.
Ja miksi päädyin siis naiseen, siinäbä bulma jota en ole selvittänyt, mutta olisikohan tekemistä viettien kanssa jotain? seksuaalinen nautinto kun ei ole minun kohdallani mahdollista miehen kanssa.Sanoisin että ei ota eteen.Eikä taakse.