Vehnäterriereistä

Vehnä on ensimmäinen koiramme, joten ei ole kovasti vertailukohteita, mutta en voisi ihanampaa koiraa kuvitella. Puolitoistavuotias tyttömme on kiltti, aktiivinen, iloinen, mutta kuitenkin osaa rauhoittua kun on sen aika. Mitään ongelmia ei ole luonteen tai terveydenkään puolesta ollut. Kuitenkin on paljon yksilöllisiä eroja rodun sisällä, meidän tyttelillä ei noita terrierimäisiä piirteitä niin paljoa ole. Joskus on pientä valikoivaa kuuloa havaittavissa :)

Ainoa huono puoli (jos sitä voi siksi sanoa) on turkki. Se on todella suuritöinen etenkin pennusta vuodenikään saakka. Kammata saa päivittäin ja pestäkin tiheästi, että turkin hoito on helpompaa. Lenkin jälkeen turkista löytyykin kaikenlaista risua ja käpyä :)
Me kyllä hoidamme turkkia mielellämme, joten ei se pahalta tunnu, johan siinä vahvistuu koiran ja omistajan suhdekin -jotkut tuntuvat valittavan kovastikin. Mutta onhan se ollut tiedossa jo koiraa hankkiessa. Hyvää on se, ettei vehnästä lähde juuri nimeksikään karvaa. Että kumman haluaa tehdä mielummin, imuroida päivittäin nurkissa leijuvia karvaläjiä, vai kammata tiheästi...


Vehnä on ihanteellinen harrastuskaveri agilityyn, tokoon ja kaikkeen muuhunkin, jos vain alueella on harrastusmahdollisuuksia.
Pelkäksi sohvaperunaksi siitä ei ole -koirasta tulee tuholainen ennen pitää, jos sillä ei ole mitään puuhaa.
Tokoa suosittelen kyllä kaikille muillekin, perusteiden oppimisen jälkeen voi lujittaa koiran ja omistajan välistä kontaktia muutenkin ja kouluttaa fiksun koiran.

Katsopa vielä kennel Wheatstonen kotisivuilta yleisempiä kysymyksiä vehnistä, jos et ole vielä sinne eksynyt:
http://koti.mbnet.fi/wheat/

Olette varmaan tutustunut näihin sivuihin?
http://www.sci.fi/~kerho/

--> sieltä löytyy myös runsaasti linkkejä venhäaiheisille sivuille

Toivottavasti tästä oli yhtään apua. Tuntuu, että vehnäkuume iskee uudelleen meillekin :)

terrierreistä kaikkein pehmein luonteeltaan. On kyllä puolustustahtoinen, eli jos joku hyökkää, tai käyttäytyy uhkaavasti, varmasti tulee tappelu.

yleensä kivoja luonteeltaan, nykyisin on ollut muutamissa linjauksissa heikkohermoisia yksilöitä.

Mutta koira on kuitenkin terreri, sitä ei sovi unohtaa. Eivät yleensä hauku paljoakaan. Erittäin oppivaisia, totteleminen on sitten toinen juttu. Sisällä niiden pitäisi olla tosi rauhallisia, eli kodin pureskeleminen ja riehuminen ovat oireita jostain, ei rodunomaista käytöstä.

Mielestä aikuisten koirien turkin hoidossa irlantilaistyyppinen on helpompi hoitaa kuin jenkkiturkkinen vehnä. Kaikki koirat eivät pidä agilitystä tai tokosta, vaikka kaikki edellytykset rodulla siihen onkin. Vehniä on nykyisin myös rauniokoirina. Se on myös mitä mainioin kotikoira, sellainen jokapaikan piski se on alunperin ollutkin. Niitä on paimenkoirinakin, irlantilaistyyppisillä ainakin on monella metsästysvietti tallella, niillähän on aikoinaan ja edelleenkin esim. Irlannissa metsästetty pienpetoja. Toisin sanoen tädin kissa voi päästä hengestään vehnän hampaissa. Ruotsissa on ollut yksi jopa hirvikoirana, se on kyllä pieni poikkeus vakiotyypistä.

Mikäli ette käytä koiraanne näyttelyssä, turkin hoito helpottuu pitämällä turkki lyhyenä. Karvaahan siitä ei lähde.

Kannattaa mennä kerry- ja vehnäterrieri sivuille:
http://www.saunalahti.fi/~kerho/index.htm, katsoa sieltä kasvattajalistaa ja soitella muutamille kasvattajille, he kaikki kertovat varmaan mielellään rodusta.

Näiltä palstoilta saa aina vähän liian yksipuolista tietoa.

Jos vaivautuu harjoittelemaan trimmaamisen itse, ei turkinhoidosta pitäisi ylivoimasta ongelmaa muodostua. Kun säännöllisesti pesun yhteydessä voi turkkia aina siistiä, se pysyy lyhyehkönä ja helpompi hoitoisena. Kerry ja vehnäterrieri kerho järjestää ainakin hyviä trimmauskursseja. Ja vaikka trimmaussakset maksavatkin jonkun verran niin verrattuna trimmaajalla käymiseen on saksien osto halvempaa.