Puolison kotitausta häiritsee

No enpä usko että miehelläsi mitään vakavampia ongelmia lapsuudestaan on jäänyt, varsinkin kun käyttäytyy nykyään ihan hyvin. Ei siinä ole mitään että hyvistä oloista tulleilla lapsilla menee aina hyvin elämässä tai että huonoista oloista tulleella huonosti.

Tunnen monta tapausta jossa alkoholisti/rikollis/moniongelma perheen lapsesta on kasvanut ihan hyviä ihmisiä, niin korkeasti koulutettuja kuin peruskoulupohjalla olevia menestyneitä yrittäjiä. On totta että alkoholismi/tupakointi/perheväkivalta yms. huonot tavat on helppo oppia kotoa, mutta ei niiden keskellä kasvaminen aina tee lapsesta samanlaista.

Miehelläsi on potentiaalia ja ehkä jos hän olisi tullut jostain "paremmasta" perheestä, niin hän olisi päässyt elämässään vielä paljonkin nykyistä pidemmälle. Kannusta miestäsi yrittämään ja kehittämään itseään, äläkä murehdi menneitä. Kyllä se miehestä näkyy jos nuo menneisyyden haavat ovat ongelma. Ei niitä sinun tarvitse alkaa murehtimaan, anna menneiden olla menneitä.

PS. Minäkin hain pikkutyttönä isäni usein joskus 80-luvun alussa vanhoilla maitokärryillä paikallisen baarin pihalta kun oli siihen sammunut. Eikä tuosta minulle jäänyt mitään vakavampia traumoja, muuta kuin vieroksuntaa humalaista käyttäytymistä ja ehkä vähän alkoholiakin kohtaan. Isäni oli juoppo, eikä tuo tapaus häneen tai minun suhtautumiseeni häntä kohtaa mitenkään vaikuttanut.

jos lapsi pystyis ja vois valita perheensä ja olosuhteensa, moni valitsis. Sillä tuskin on ollut minkäänlaista valinnanvaraa. Inhottaa vain sinun suhtautumisesi lapsen elämään. Ikäänkuin hän olisi huono siksi, että on joutunut vielä sellaiset olosuhteet kärsimään. Yhtä vähän sä olet voinut vaikuttaa siihen, mistä olet kotoisin. Mutta eiks ole kiva lyödä lyötyä. Saa olla sun siippas aika lujaluontoinen, et kestää vielä sun naljailut ton kaiken päälle. Voi ollakin, ettei hän välttämättä jaksa katsella sun asennettasi elämään, jos se on tuollainen.

..elävään elämään:

"Tai että perheen lapsista kellään ei koskaan ollut lapsille sopivia suksia, luistimia tai polkupyöriä. Siis ei koskaan! Nämä asiat tuntuvat tosi oudoilta nyky-Suomessa (tai no, 15-25 vuotta sitten)."

Ei mitenkään harvinainen tilanne edes nykypäivänä. Sun on syytä hieman päivittää näkemystäsi tästä ah, niin ihanasta nyky-Suomesta....

Tuo, että tavatessasi että vuosisatoja vanhan ihastuksesi saa sinut hakemaan aviomiehestäsi ja lastesi isästä oikein suurennuslasilla negatiivisuutta, on kyllä todella kieroa ja väärin!

Eiko korkeasta koulutuksestasi huolimatta tajuntaasi uppoudu asia että lapset eivät voi valita vanhempiaan.

Mikä viestistäsi oikein huutaa, on uskomattoman upea saavutus mieheltäsi: kaikista lähtokuopan vaikeuksista huolimatta hän on päässyt tuolta kuopasta ylos!!!!!!!!! Ja ilmeisesti aivan omin voimin!!!!!!!!!!!!
Tuo on saavutus jota jokaisen jolla on enemmän kuin yksi aivomolekyyli osaa ja täytyy arvostaa ja kunnioittaa suunnattomasti.

Kerrot että hän on loistava ihmisena. Tuon jokainen lukija uskoo. Mies haluaa täysin panoksin lapsilleen sellaisen kodin jota hänellä itsellään ei koskaan ollut. Sinä ja hän olette luoneet yhdessä sen kodin.

Kuinka sinä edes VOIT haaveilla hajoittavasi sen?! Rikkovasi lastesi turvallisuuden ja heittäväsi mieheltä saamasi rakkauden ja kauneuden vanhoille sioille?

Iänkaiken vanhat eronneet heilaihastukset tulevat ja menevät. Nuo heilat selvästikään eivät koskaan loytäneen elämänkumppanikseen mitään lähellekään yhtä kaunista ja arvokasta kuin sinä!

Sinulla on timantti, vaali ja kunnioita sitä niinkuin kuuluukin!

otsikkosi kertoo kaiken. Nyt vaan sahaamaan sohvapöytää kahtia ja etsimään mediaseksikkäämpää anoppia kuvaan. Eihän se käy laatuun, että alemmasta kastista ja että eihän sitä nyt viitsi olla edes tietoinen, että oman navan ympärillä on erilaistakin elämää ja et on erilaisia tilanteita. Miten lie, alkaakohan varmaan Victoriallakin kohta harmittamaan, sentään kuninkaallista taustaa hänkin ja Daniel jostain pikkukylästä.. Voisit vähän häntäkin ohjeistaa, miten voi käydä, kun näkee entisen heilan.

"Tai että perheen lapsista kellään ei koskaan ollut lapsille sopivia suksia, luistimia tai polkupyöriä. Siis ei koskaan!"

Mua jotenkin nauratti tämä aloittajan suhtautuminen.... onko se jotenkin pois jos ei lapsena ole omistanut suksia, luistimia ja polkupyöriä? :D Kyllä niitä jumaliste halvalla jostain olisi saanut jos vanhemmat olisi potkineet itseään persauksilleen.

Enkä kyllä ymmärrä mikä on koko viestin aihe? Onko siinä jokin ongelma kun miehelläsi on täysin erillainen lapsuus? En ymmärrä....

muutamasta asiallisesta ja fiksusta vastauksesta. Tämä kotitaustojen erilaisuus on tosiaan parisuhteessamme aika pieni asia, enkä ole muuta koskaan väittänytkään.

Yllätyin kyllä noista aika monista ilkeämielisistä vastauksista. En varmaan osannut sitten itseäni ilmaista oikein, sillä EN TODELLAKAAN OLE ITSEKÄÄN MIKÄÄN HIENOHELMA, JOKA ELÄÄ JOSSAKIN HYVINVOINTIPILVILINNOISSA. Olen elämässäni joutunut kantapään kautta kokemaan monenlaista, enkä varmasti ole päässyt keskimääräistä helpommalla elämässä.

Olisin ehkä näiden muutamien kaikkitietävien kommenttien sijaan toivonut "kohtalotovereiden" kertomuksia, joilla siis tosi erilaiset taustat puolison kanssa. No, vielä ehtii...

Jos ei ole itse tällaisessa tilanteessa ollut, ei voi tietää, miltä musta tuntuu. Mutten ole missään vaiheessa tätä "ongelmaa" kovin isona pitänyt!

Ja voi kyllä, on se vaan jotenkin lapselta pois jos ei lapsena ole omistanut suksia, luistimia ja polkupyöriä. Kyllä se vaikuttaa lapsen sosiaalisiin suhteisiin ja asemaan toveripiirissä aika lailla, ja tietenkin liikunnallisuuteen etc. Ja sitten en ymmärtänyt, kun itsekin (awef) mainitsit, että olisihan niitä jostain halvalla saanut. Niin juuri, ja se minua onkin ihmetyttänyt, kun eivät appivanhempani mistään niitä vaivautuneet käytettyinä hankkimaan. Lapsiparat.

Hei! Kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Tylsää että muut kommentoijat ovat lähinnä suuttuneet sinulle. Minusta kirjoituksesi oli hyvin antoisa koska seurustelen itse onnettomasta alkoholistiperheestä tulevan miehen kanssa (oma taustani on onnellinen ja hyvin toimeentuleva) ja pystyin samastumaan moneen mainitsemaasi asiaan. Olemme seurustelleet paljon vähemmän aikaa kuin te, mutta muuten tilanne kuulosti hyvin samanlaiselta. Kuten sinä, minäkin ihailen miestäni yli kaiken ja etenkin juuri sitä, että hän on saavuttanut kaiken saavuttamansa aivan omilla ansioillaan, kotoa kun sitä tukea ei ole tullut. Hän on paljon vahvempi ihminen kuin minä, joka olen aina voinut luottaa perheen turvaverkkoon.
Taustojemme ero ei häiritse minua; en koe, että mieheni olisi jotenkin "huonompi" kuin joku muu tai että taustaa pitäisi hävitä, vaan asia on kuten sanottu melko lailla päin vastoin. Tapasimme vasta aikuisina, ja tässä iässä pitääkin mielestäni voida ottaa ihminen omana itsenään, ei lapsuudenperheensä edustajana. Enhän minä hänen sukulaistensa kanssa seurustele, vaan hänen. Mies on itse tehnyt hyvin selväksi, ettei hän pidä juuri ollenkaan yhteyttä sukuunsa eikä hän halua muistella lapsuuttaan, vaan elää nykyistä elämäänsä. Kunnioitan tätä. Silti... kuten sinullakin, aina välillä jotkut asiat ihmetyttävät. Esimerkiksi olen vähän huolissani siitä, että jos joskus hankimme lapsia, niin putkahtaako miehessäni silloin esille jotkut tukahdutetut, vaikeat tunteet? Olisiko oma vanhempisuhde sittenkin parempi käsitellä jo nyt, eikä vaan jatkaa asiasta vaikenemista? Voi tietenkin olla, ettei hänelle tule mitään ongelmia, mutta...
Jonkin verran minua myös surettaa, etten saa appivanhempia, kälyjä tai lankoja (niitä olisi kiva saada koska oma sukuni on niin pieni), mutta tämän hyväksyn. Minun "menetykseni" on pientä verrattuna siihen, mitä mieheni on saanut kestää. Ja hän on sen verran upea mies, ettei edes tarvitse kylkiäisiä :) Turha murehtia jotain, mitä ei kuitenkaan tule saamaan. Ja monethan eivät edes tule toimeen puolisonsa sukulaisten kanssa, joten säästynpähän sellaiseltakin murheelta.
Minullakaan ei ollut tämän enempää pointtia. Mutta tuntuu hyvältä purkaa ajatuksia edes tuntemattomille. Nämä ovat vaikeita asioita, joista en halua puhua tuttujeni kanssa.

muutamasta asiallisesta ja fiksusta vastauksesta. Tämä kotitaustojen erilaisuus on tosiaan parisuhteessamme aika pieni asia, enkä ole muuta koskaan väittänytkään.

Yllätyin kyllä noista aika monista ilkeämielisistä vastauksista. En varmaan osannut sitten itseäni ilmaista oikein, sillä EN TODELLAKAAN OLE ITSEKÄÄN MIKÄÄN HIENOHELMA, JOKA ELÄÄ JOSSAKIN HYVINVOINTIPILVILINNOISSA. Olen elämässäni joutunut kantapään kautta kokemaan monenlaista, enkä varmasti ole päässyt keskimääräistä helpommalla elämässä.

Olisin ehkä näiden muutamien kaikkitietävien kommenttien sijaan toivonut "kohtalotovereiden" kertomuksia, joilla siis tosi erilaiset taustat puolison kanssa. No, vielä ehtii...

Jos ei ole itse tällaisessa tilanteessa ollut, ei voi tietää, miltä musta tuntuu. Mutten ole missään vaiheessa tätä "ongelmaa" kovin isona pitänyt!

Ja voi kyllä, on se vaan jotenkin lapselta pois jos ei lapsena ole omistanut suksia, luistimia ja polkupyöriä. Kyllä se vaikuttaa lapsen sosiaalisiin suhteisiin ja asemaan toveripiirissä aika lailla, ja tietenkin liikunnallisuuteen etc. Ja sitten en ymmärtänyt, kun itsekin (awef) mainitsit, että olisihan niitä jostain halvalla saanut. Niin juuri, ja se minua onkin ihmetyttänyt, kun eivät appivanhempani mistään niitä vaivautuneet käytettyinä hankkimaan. Lapsiparat.

Mitä ihmettä, kyllähän tuollaisia perheitä Suomi on täynnä jossa lapsilla ei ole ollut sopivia suksia. Jos vanhemmat tai edes toinen on työttömänä, kuussa rahaa tulee asumistuesta riippuen 400 eurosta ylöspäin per työtön ja lapsilisät päälle. Sillä rahalla ei joka vuosi uusia suksia osteta. Minulla oli 80-luvulla äiti työttömänä muutaman vuoden ja isä töissä, minä ja siskoni käytimme serkkujen vanhoja vaatteitta ja leluja. Ei se ole mitään traumoja jättänyt, päinvastoin, opettanut hyväksymään erilaisuutta, kehittänyt luovuutta ja arvostamaan elämää yleensäkin. En usko että sopivat sukset tai mikään muukaan materia olisi tehnyt yhtään onnellisemmaksi. Toivottavasti et kauhistele miehesi menneisyyttä sillä tavalla että teet hänestä katkeran ja pinnallisen ihmisen. Ei tavara tai raha ole onnen mitta. Se on tietenkin harmillista että miehesi on joutunut hyysäämään alkoholisti-isäänsä, eikä sellaisen pitäisi kuulua lapsen elämään.

Kuulostaa siltä että olet kasvanut melko pimennossa todelliselta maailmalta, kun päästelet suustasi moisia sammakoita ("sellaisesta pölykasasta") viitaten ihmisen varakkuuteen. Voi olla että sinulla on henkisessä puolessa vielä kehitettävää. Se millainen ihminen on sydämeltään ei riipu siitä kuinka iso palkkapussi vanhemmilla on, kuinka helposti sen nyörit heltiää.

aina kaikenlaisia erilaisia ihmiskohtaloita. Joko omaan tai puolison sukuun. Jos itsellä ei ole omakohtaista kokemusta esim. päihteiden väärinkäytöstä, sitä ei varmaasti osaa arvostaa raitista tai kohtuukäyttäjä puolisoa ja muita läheisiä. Ja jos aina on saanut kaiken, ei sitäkään osaa riittävästi arvostaa sitten kun saa asioita jos ne ovat itsestäänselvyyksiä.

Jos aina pitäisi hävetä kun joku sukulainen, oma tai miehen on jotenkin syrjäytynyt, mielenterveyspotilas, alkoholisoitunut tai muuten vaan mulkku, niin eihän sitä muuta kerkeisi tehdäkään. JOKAISELLA näitä ihmisiä on lähipiirissään, oli kuinka hienosta/koulutetusta/rikkaasta perheestä tahansa.

Eikä se lapsi välttämättä koe elävänsä sen kummemmassa perheessä vaikka olisikin esim. hyvin vähävarainen perhe, ei siitä välttämättä mitään sen kummempia traumoja jää. Eikä maailmassa mikään mene tasan. Toisilla on erilailla mahdollisuuksia matkustaa ja ostaa uutta kun toisilla. Perusturvallista perhettä tietty jokaiselle toivoisi, mutta ei maailma valitettavasti ole mikään lintukoto.

Minun lähipiiriini tuli alkoholisteja kaksin kappalein kun avioiduin mieheni kanssa. Anoppi siihen sitten menehtyikin täysin syrjäytyneenä. Säälittäväähän se oli,kun ei lapsia voinut viedä hänelle hoitoon, ja aina hänen vierailujensa aikaan "hävisivät" viinapullot mystisesti baarikaapista... Lapsen synttäreille ei tullut enää vuosiin, aina soitti viime tingassa, että "nyt on flunssa" tai milloin mitäkin.
Appiukko onneksi pääsi kuiville. Mies on ihan kohtuukäyttäjä vaikka malli onkin ollut toinen.

Tai toisinpäin: raivoraittiista vanhemmista rikkaasta perheestä ystävättäreni veli ajautui huonolle polulle ja istuu vankilassa huumausainerikoksista.

Ts. ihan sama keneen on suhteessa, aina siitä lähipiiristä löytyy monenlaisia elämänkohtaloita, jotka vaikuttavat muiden elämään.

Itselläni on oikeastaan samanlainen tilanne. Oma sukutaustani on aivan normaali (erot ovat se suurin juttu, mitä voisi tapahtua...), mutta poikaystäväni sukutausta on varsin kirjava. Alkoholismia, huumeita, adoptioita, huostaanottoja ym... Olin tietysti hieman järkyttynyt, kun sain kuulla, mutta minua tämä tausta ei haittaa. Olen vain ollut järkyttynyt siitä, kuinka sellaisesta suvusta voikin löytyä niin täydellinen helmi, kuin mitä poikaystäväni on, ja miten paljon hän on joutunut kokemaan. Olen tavannut hänen sukulaisiaan ja pitänyt kaikista tapaamistani. Vaikka taustamme ovat aivan eri päädyistä niin olemme silti niin samalla aaltopituudella niin poikaystäväni kuin hänen sukunsa kanssa.
Vaikka hän ei olekaan ihan joka äidin unelma vävy materiaalia sukunsa takia, niin silti rakastan häntä ja en anna hänen taustojensa häiritä millään tavalla missään suhteessa. :)

Tapasit entisen ihastuksesi ja totesit, kuinka erilaista elämä voisikaan olla...

...Mutta siitä huolimatta miehesi on tosi ihana ja kaikkee...

Voi jeesus tätä sinkkuelämää -sukupolvea.

sinä olet itse itsellesi suurin ongelma ja viellä on alkanut ruoho näyttämään aidantakana vihreämmältä ja miehestäsi etsit vikaa käytökseesi:) Hyi sinua:))))
Sinähän voit tehdä valinnan ja mennä sen toisen mukaan ja katsoa milloin hänessä jokin alkaa sinua mietityttään.....

Oliko tämä taas pitkä tapa sanoa että vanha suola janottaa ja haluaisit jonkunlaisen oikeutuksen tuntemattomilta hypätä punkkaan toisen miehen kanssa? Siltähän se vähän kuulosti.Muuten olisin vain sanonut että ota ero tai opettele hyväksymään asia niinkuin se on, etenkin kun tulet ilmeisesti miehen itsensä kanssa toimeen hyvin.Toisaalta sanoit jo että olit jo oppinut elämään hänen taustansa kanssa..?

Haloo, onhan se hienoa, että olet rehellinen, mutta aika ahdistavan kuvan sain arvomaailmastasi. En yhtään ihmettele, että tuskastuttaa, mutta ei se miehesi taustasta johdu, vaan tavastasi ajatella. Kasva aikuiseksi! Opettele kunnioittamaan ihmisiä sellaisena kuin ovat ja saatat huomata, että elämääsi tulikin kaivattua sisältöä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että "hienot ihmiset" saattavat olla yksinkertaisia ja tunnevammaisia, koiraa ei pidä karvoihin katsoa, eikä lapsia tuomita vanhempiensa valinnoista. Taidat lopulta etsiä vain syitä tyytymättömyyteen, joka johtuu taatusti muusta, kun miehesi taustasta, ole rehellinen itsellesi. Miehesi aistii asenteesi ja mietipä hetki, miltä hänestä tuntuu?

Koska miehesi on nähnyt ja kokenut kaiken tuon epämääräisen elämän, niin silloin (yleensä) on saanut sellaisen opetuksen, että ei toista omassa elämässään samoja toilauksia.

Se on hyvä se.

ko jotku on pimeitä...OLEX IKINÄ KUULLU ET JOILLAKIN ON IHAN OIKEITA ONGELMIA.SUN MIEHES SUKULAISILLA EHKÄ,MUTTA SINÄ PERKELEEN KANA!!!

Ole nyt hyvä ihminen onnellinen siitä, että miehesi on kulkenut omia polkujaan, eikä ole ajautunut alkoholismiin tms. kuten niin helposti olisi tuolla taustalla voinut käydä. Hänellä siis on selkärankaa ja varmasti näkemystä elävästä elämästä enemmän kuin keskimäärin saman ikäisillä. Jos tämä kirjoituksesi ei ole provo, niin se tuntuu ihmeelliseltä, että olet elänyt niin pumpulissa ja tietämättömänä, siitä, että kaikilla perheillä ei (tänäpäivänäkään) ole varaa ostaa lapsilleen kaikkia mitä lapset tarvitsevat ja etenkään mitä haluavat. Ja näin on vaikka vanhemmat eivät olisi alkoholistejakaan. Elämässä ei vain kaikki mene niin kuin "elokuvissa" ja kaikki eivät synny "kulta- tai edes hopealusikka suussa".
En ihan ymmärrä pointtiasi.... mikä tuossa nyt mättää, kun kerran miehesi on ihana ja hyvä aviomies.
Onko kyse siitä, että mietit mitä kaikkea voisitte ostaakaan, jos appivanhempasi olisivat rikkaita ja lahjoittelisivat teille rahaan.... vai mietitkö sitä miten olisi kiva prassailla "tyttökavereille" ostoksilla, että miehesi tohtori-isä tuli juuri Brysselistä ja toi valtavan kauniin ja kalliin laukun sinulle.... =))
Mieti itseksesi, oikeasti ja rehellisesti, miksi asia vaivaa sinua. Ja mieti myös miksi entinen ihastuksesi on eronnut.... vaikka hän on "hyvästä perheestä" (tarkoittanee siis sitä, että on paljon rahaa). Myös rikkaissa perheissä tapahtuu ikäviä asioita (väkivaltaa yms.), mutta niissä kulissit on yleensä pakko säilyttää pystyssä viimeiseen asti, koska sosiaalinen paine on niin kova. "Ajatus menee jotenkin näin..."Että mitä se naapurin lääkärirouvakin sanoisi, jos tietäisi mieheni lyövän minua... eihän meitä enää kutsuttaisi rotarien kekkereihin"
Tämä nyt oli yhtä "hakuammuntaa" tämä minun kirjoitus, mutta toivoisin sinun ymmärtävän miten hyvin sinulla on!

Aloittaja et ole pinnallinen, sehän tästä vielä puuttuisi.

On aivan pakko kysyä, oletko aito blondi vai blondattu.... Tämä "ongelmasi" on aivan käsittämätön. Voiko enää pinnallisempaa ihmistä olla kuin sinä. Tai siis ainakin ajatuksesi tässä viestissä ovat sitä!

Siis kehtaatko sinä aikuinen ihminen ottaa vastaan taloudellista tukea vanhemmiltasi?
Jotka vasta viime vuosina ovat saaneet taloutensa vakautettua. Olet pinnallinen ja pilalle hemmoteltu, toivottavasti miehesi ottaa eron ja löytää paremman. Kyllä hänkin varmaan on tavannut niitä entisiään ja miettinyt että mitä jos....

se minusta on miettiä tuollaisia asioita. Eri asia on mitä käytännössä toteuttaa. Minä itse olen aivan täysin erilaisesta perheestä kuin mieheni. Taustani on varakas ja arvostettu suku pienellä paikkakunnalla ja mieheni taas työläistaustainen, joka on kuitenkin hankkinut akateemisen loppututkinnon ainoana suvussaan. Naimisiin mennessäni sovimme, että minun ei tarvitse missään tapauksessa olla tekemisissä hänen sukulaistensa kanssa.

Vuosien varrella olen saanut useamman kerran pettyä omaan sukuuni aivan uskomattomalla tavalla. Voisinpa vielä kymmenien vuosien jälkeen muuttaa kaiken ja alusta alkaen suhtautua mieheni sukuun avarakatseisemmin. Olen nyt sivusta seurannut miten he huolehtivat toisistaan ja kuinka hauskaa heillä on yhdessä jne

Tästä voisi jatkaa pitkästikin......., mutta työt kutsuvat.

Kaikki ei todellakaan ole niin mustavalkoista.

Tekosyitä taidat hakea vaan jotakin varten, ilmeisesti sitä toista miestä varten. Ei siinä mitään, ihmiset on sellasia, mutta totuus on aina totuus.

sie elät!!! Herää jo elämään ;)

Olen samaa mieltä kuin ap ja näin se vain on.

Pystyn olemaan hyvän päiväntuttu alkoholistiperheen lapsien kanssa, mutta lähempään ystävyyteen en pysty, koska arvo ovat niin erilaiset. Minulle viikon kohokohta vaan ei ole paikallispubissa käynti vaa se muu elämä jota on viikollakin!

Yleensä valitettavan usein lapset alkavat muistuttamaan vanhempiaan, ei toki aina. Mutta hyvä esimerkki on se että mies soittaa naiselle neljän aikaa yöllä ja valittaa siitä kun ei naiselle viinamaistu ja mikä on vikana kun bilettäminen ei kiinnosta.

minäkään sinun pointtia kirjottaa tänne. Mä en nyt oikeen ymmärrä miten miehesi lapsuus vaikuttaa siihen mitä tunnet häntä kohtaan. Ne on sivuseikkoja jos niistä ei suhteelle ole mitään olennaista merkitystä. Sehän on ihan sama kun tuomitsisit jotenkin kaikki lapset jotka ovat alkoholisti kodissa. Sinun tehtäväsi on päinvastoin kannustaa miestäsi ja arvostaa sitä mitä hän on saanut aikais3eksi vaikeasta lapsuudestaan huolimatta eikä marista siitä. Pinnallinen ajattelutapa syö teidän suhteenne ennenpitkään.

Hei AP.
Meillä on samankaltainen tilanne, mutta toisinpäin.

Mies on porvaritaustaisesta, hyvästä ja vakavaraisesta perheestä, jolle suku oli ja on tärkeä. Hän on asunut lapsuutensa Helsingin Kruunuhaassa, ja vaikka hän hokee, ja vaikka anoppi ja appi hokee, että aika niukkaa se elämä 70 luvulla oli, ja arki vaatimatonta, niin puhumme kuitenkin ihan eri asioista.

Minä olen pohjoissuomesta ja duunariperheestä. Vanhemmillani oli vähäinen koulutustausta, eikä meillä arvostettu kouluttautumista, opiskelua.

Rahaa oliu todella vähän. Siinä kun miehen 5-henkinen lapsuusperhe teki autolla euroopan matkan, meidän 6 henkinen lapsuusperheeni matkasi helsinkiin tai lappiin, telttamatkoilla. isompana totesimme, että nyt sitten syödään kotona pottumaitoo (perunamaitoa) ja säästetään vuosi, että päästään taas lomamatkalle. Arki oli niin niukkaa, ja ruoka yksipuolista.

Rahaa upposi isän juoptteluihjin, mutta onneni on, ettei hän kotona kännännyt, minulla ei siis ole alkoholisti-perhje-kokemusta, Perheemme riiteli, koskaan ei kehuttu eikä kannustettu, aina moitittiin ja fyysinen selkäsana oli arkipäivää.

Miehen perheessätaas taiteltiin lautasliinaa polvelle ja pöydästä sai nousta vasta kun kaikki olivat syöneet lautasensa, siis yhtäaikaa, ja aterimet oli asetettu kello viiteen siihen lautaselle....

Oli kannustusta, rohkaisua, rakkautta, harmoniaa.

Minun vanhempani kuolivat kun oli hyvin nuori, lapsi vielä. Olen muuttanut paljon ja joutunut paljon huolehtimaan itse itsestäni, ollut välillä taloudellisesti hyvinkin tiukalla. Tein lapset nuorena, joten opiskelin kahden lapsen yksinhuoltajana. Minulla ei ole ollut mitään sukua tai vanhempia tai lapsuuden rakkautta ja hyväksyntää tukena ja taustaturvana.

Olen koulutenkin vaatimattomista oloista huolimatta kouluttautunut ihan keskitason hyvään ammattiin. Mies taas on jättänyt lopintonsa kesken. Tekee hanttihommia.

Minua haittaa toisinaan tämä meidän erilainen tausta. Miehen suvulle status on tärkeää: menestys, raha, hieno titteli. Sillä arvotetaan ihminen, ulkoisesti pitää ollas hienoa.


Minulle taas ihminen itsessään on arvokas. Emme saa miehen vanhemmilta minkäänlaista rahallaista apua tai tukea, emme edees lastenhoitoapua, meille on yhteiset pienet lapset. En ole kelvollinen miniä.

Osaan käyttäytyä ja pukeutua tilanteen mukaan, mutta ...

Miksi sitten me ja te kaksi erilaisesta tuastasta lähtöisin olevat olemme yhdessä. Niin. En tiedä, Jotain samaa kuitenkin sitten on, yksilöissä, kun taustoistaan huolimatta ollaan yhdessä.

Miehen vanhemmat nimittäin joskus seurustelumme alussa ihmettelivät tätä, meidän hyvin erilaista lähtökohtaa, jo maantieteellisesti.

Tulet avautumaan tänne "ongelmastasi" ja kuitenkin

"Meillä on perhe, ja parisuhde hyvällä mallilla."

"Tulen kyllä toimeen miehen kaikkien perheenjäsenten kanssa. Mitään riitaa, tms. meillä ei ole koskaan ollut. "
"Anoppi on kyllä toisinaan lapsenvahtina, ja se sujuu hyvin. "

Miehesi on lisäkouluttautunut myöhemmin

ja "kaikesta huolimatta mieheni on tosi ihana ja hyvä mies ja isä. Tuntuu aika uskomattomalta, miten sellaisesta pölykasasta voi löytyä tuollainen timantti. :) "


Mikä se ongelma nyt sitten oli?

rtsi sopiva puoliso pyllykirjasta http://www.pyllykirja.fi

Hyvä ihminen. Älä edes ajattele mitään toista, koska asiat ovat noin hyvin. Miehesi on kunnollinen vaikka perhetausta on erilainen kuin sinulla. Hän on pystynyt omalla asenteellaan muuttamaan elämänsä suunnan parempaan päin. Olisi kiva jos tukisit häntä tällä tiellä. Eläkää omaa elämäänne ja ottakaa perheenne ulkopuoliset jäsenet kuten äiti ja sisarukset huomioon, niinkuin tähänkin saakka.Kun kerran ei ongelmia ole ollut. Tällä tavalla te omalla toiminnallanne tuette heidänkin elämäänsä. Tämä nykyinen yhteiskunnan elämänasenne on joillakin ihmisillä vääristynyt ja imu siihen on kova. Laittakaa hanttiin kaikin mahdollisin keinoin. Tehkää koti- ja vapaa-ajastenne mahdollisimman mukava= harrastakaa, matkustakaa, tehkää asioita yhdessä. Iloista kesää ja ihanaa yhdessä oloa teille.

HEI !
Eipä ole tälläistä tekstiä vielä ollutkaan...murehditko jo etukäteen...jos sittenkin tässä on aikapommi ?
Taustat eivät ratakaise...vaan ASENNE...engl .ATTITUDE...kuvaa pearemmin...on terävämpi !
Sinun asenteesi ratkaisee...EI MIEHESI, koska tuntuu, että hänellä on kaikki hyvin...Jos vilkuilet muihin
pöytiin ja aidan taakse...onhan siellä aina vihreämpää ja seksikkäämpääkin seuraa...TÄSTÄ EI HYVÄÄ SEU-
RAA ! Muista nyt vaan omat juttusi...älä lähde sekoilemaan...

Yksi hyvä vinkki : PIDÄ PESÄEROA VIINAKSIIN...ITSE , ja vedä myös miehesi pois tälläisestä seurasta...
Tämä pelastaa teidän liittonne...Sinun haikailemisesisessasi on tuhon siemen ...PERKAA SE POIS !

Koulupohjista ei ole mihinkään...ne vain vievät harhaisiin maailmoihin ihmisiä...kuka on opettanut
ja missä...ihmisiä ne opettajatkin vain ovat...työsi voit menettää koska vain...ja mitä sinulle sitten jää ?
HYVÄ AVIOLIITTO ja -MIES ! PIDÄ NYT VAIN ENSIMMÄISESTÄ SUUNNITELMASTA KIINNI !

hei!
Olen itse kasvanut alkoholistiperheessä..mieheni perhe on ollut aika köyhä silti hän on saanut tukea ja turvaa kotona ja mielestäni hänellä on hyvä perhe..
itse olen alkoholistivanhempien tytär..en ole saanut tukea enkä turvaa..lapsuuteni on ollut turvatonta ja ahdistavaa jopa pelottavaakin ajoittain...Minulla ei todellakaan ollut onnellinen lapsuus vaikka sain aina kaiken tarpeellisen..Olen nyt onnellinen, onnellisessa suhteessa jne..En vaihtaisi perhettäni/lapsuuttani vaan juuri kaiken sen takia minä olen nyt tässä ja onnellinen..
Kuitenkin mitä haluaisin sanoa on se että mitkään lelut/tavarat ja esineet eivät ikinä olisi tehneet minua onnelliseksi. Minulla oli kuitenkin suht hyvin toimeen tuleva perhe aluksi, myöhemmin ei..mutta lapsena kaipasin vain rauhallista yhdessä oloa ilman viinaa!!Siis mikään lelu tai tavara ei tuo lapselle onnellisuutta tai hyvää lapsuutta..halusin vain sen sanoa..mieheni on varmasti minua paljon tasapainoisempi, vaikka köyhästä perheestä onkin..
Ns. normiperheessä kasvanut ei voi ymmärtää mitä on kasvaa alkoholistiperheessä. Miehelläsikin on varmasti sisällään paljon ahdistusta lapsuudestaan vaikkei sitä näyttäisikään..Kun hän on kuskannut juoppoa isäänsä hän on joutunut olemaan aikuinen omassa perheessään eikä ole saanut olla lapsi joka turvaa vanhempiinsa..Hän on siis joutunut huolehtimaan omasta isästään!!vaikka oikeasti roolit pitäisi olla toisin päin hän ei ikäänkuin ole koskaan saanut olla lapsi..ja se on se mikä vaikuttaa häneen varmasti enemmän kuin se ettei saanut jouluna lahjoja!!!
Minä itsekin suurinpiirtein vihaan joulua..en siksi etten olisi muka saanut lahjoja jouluna vaan siksi että sekin oli vain yksi syy vanhemmille taas juoda!!jouluna nuo lapsuuden ahdistavat joulut tulevat aina väkisin mieleen ja se ahdistaa edelleen vaikka olen jo 30-vuotias..
ja vaikka sinä saatat luulla ettei jouluna juoda monissakaan perheissä niin totuus on että se on yleisempääkuin luuletkaan..Lapselle on todella ahdistavaa ja traumaattista nähdä omat vanhempansa kännissä, minä tiedän sen ja siksi olenkin päättänyt etten koskaan juo omien lasteni nähden!!Harmillista vain on että olen nähnyt ympärillä useitakin perheitä joissa silloin tällöin juhlitaan juomalla ja lapset on mukana näissä juhlissa..Vanhemmat varmaan ajattelevat että silloin tällöin juhliminen ei vahingoita lasta..Voin sanoa että vahingoittaa...

"En koe olevani heidän kanssa kovin samalla aaltopituudella"
kirjotuksestas oikein huokuu ajatus että oot parempi kun miehes perheenjäsenet.

se, miten sun pitäis ajatella, on että sun miehelläs on mieletön kokemus taustalla ja sen turvin se varmasti osaa arvostaa nykyistä tilannetta, sekä toimintatapoja jos rahapula iskee.

mun mielestä sä olet turhauttava haaska. anteeks vaan. raha ennen rakkautta?

Siis mikä tässä tilanteessa häiritsee sinua? Ei kai se miehesi vika ole, jos hänellä ei ole lapsena ollut suksia tai polkupyörää? Eikä sekään että hänen vanhempansa ovat/ovat olleet mitä ovat? Kuten sanoit, miehesi on itse pärjännyt elämässään varsin mallikkaasti huolimatta lapsuudestaan ja nuoruudestaan alkoholistiperheessä. Miehesi on "tosi ihana", omia sanojasi lainatakseni. Mitä odotat tältä ihastukselta sitten? Että olisi vielä ihanampi? Siksikö vain että hänen taustansa on erilainen kuin miehesi? Eikö enemmän kuitenkin merkitse tämänhetkiset sanat, teot ja tavoitteet, yhteiset vuodet, yhteiset suunnitelmat ja unelmat?

Kukapa ei olisi joskus miettinyt, missä olisi tällä hetkellä sen exän tai ex-ihastuksen kanssa. Eiköhän se ole ihan normaalia. Omalla kohdallani olen kyllä huomannut, että näistä pohdinnoista ei todellakaan mitään haikailuja synny, vaan huomaan todellakin tehneeni oikeita valintoja, vaikka aikoinaan ei ehkä koko ajan siltä tuntunutkaan. Jokaisella tietysti omat mietteensä, ja se sallittakoon. Kehottaisin kuitenkin ihan vakavasti pohtimaan, mikä siinä miehessäsi nyt sitten niin häiritsee. Jos anoppi ei ole erityisen esittelykelpoinen, se ei kai sentään miestä pahenna?

kuuloista tarinaa kirjoitat,,,,,
ite olin jotain 8 v kun oltiin isän kanssa yhdessä kyläpaikassa ja isä alkoi sammumaan niin olin taluttanut hänet mossen takapenkille ja ajanut auton kotiin onneksi asuimme maaseudulla niin oli hiljainen kylätie,,
ja vastaavia tapauksia sattui myös myöhemmällä iällä mutta aina selvittiin kunnialla kotiin,,,))

En ihan kaikkia vastauksia jaksanut lukea, mutta silti pienen mielipiteeni tänne kirjoitan myös minä... ex mieheni oli ns. hyvästä perheestä, eli oli rakastavat vanhemmat ja rahaa. No niin, mitä oli elämä tämän miehen kanssa??.. Alkoholismin alku ja henkistä pahoinpitelyä.
Nykyinen mieheni on elänyt yksinhuoltaja äitinsä ja siskonsa kanssa suurimman osan elämäänsä, äiti juoksi ravintoloissa ja mieheni ja hänen siskonsa söivät kuivia makaroneja kotona. Mitä on elämä tämän miehen kanssa?... välittämistä, lapsista erittäin hyvin huolta pitävä ja rakastava mies... tottakai ongelmia on jotka juontavat varmasti nuoruudesta, mutta yhdessä niistä ongelmista on selvitty ja mieheni usein mainitseekin että kiitos että olen antanut hänelle oikean perheen. Hänellä ei ole ammatillista koulutusta, mutta silti hän on töissä. Siskokin on erittäin ihana ihminen ja kouluttanut itsesä aikuisiällä korkeaan asemaan. En palaisi korkeasti koulutetun ex- mieheni luokse mistään hinnasta. Sen sijaan ero tästä miehestä sattuisi ihan älyttömän paljon, koska me Rakastamme toisiamme.
Ei meillä ole rahaakaan juurikaan, mutta äitinä minua sattui ajatus, että tulevaisuudessa joku miniä katsoisi meitä nenänvartta pitkin, koska joka vuosi en pysty ostamaan uutta pyörää tai suksia ja luistimia lapsilleni.

Olen ns hyvästä perheestä, mutta silti veljeni ja sisareni on / oli alkoholisteja.

Puolisoni osoittaa minulle ajoittain halveksuntaa, joka kohdistuu minuun, (raittiisiin) vanhempiini sekä niin alkoholisoituneeseen veljeeni kuin toiseen (vielä elossa olevaan ja raittiiseen) sisareeni. Me olemme huonoja ihmisiä, hylkiöitä ja vaikka mitä. Se ei tunnu hyvältä ja on vienyt pohjan oikealta avioliitolta ja parisuhteelta. En kerro tätä saadakseni sääliä tai myötätuntoa, mutta sinulle ap viestiksi, ettet lähtisi tuolle linjalle. Sitä miehesi ei ole ansainnut, ainakaan sinun kuvaamasi mukaan.

Olen itse raitis ja ihan riittävän hyvin pärjännyt - omasta mielestäni - en puolison.

Ja uskovaisille tiedoksi: rakkaus ei kestä ihan kaikkea.

"Tuntuu aika uskomattomalta, miten sellaisesta pölykasasta voi löytyä tuollainen timantti. :) "

Eiköhän vastaus löydy tuosta =) Veikkaan että elät miehesi kanssa parempaa elämää kuin kuin esim. jonkun kultalusikka suussa syntyneen itsekkään paskiaisen kanssa. "Hyvä" pehetausta ei takaa hyvää miestä tai naista.

Nauti onnestasi täysin sydämin.

kuule, mien ymmärrä mitä pahaa tässä aiheessa nähdään. eikö sen pitäisi olla päivänselvää että puolison ahdistava menneisyys ahdistaa myös itseä? oletko puhunut miehesi kanssa siitä miltä sinusta tuntuu kuulla tuollaisista asioista? muista, että mennyt on mennyttä ja että hän on saanut nostettua itsensä ylös. tue häntä kaikissa tilanteissa myös pitämään itsensä ylhäällä. hän on elänyt koko elämänsä ympäristössä, jossa perheestä ei välitetä, ja moisesta mallista voi olla vaikea päästä täysin irti, vaikka haluaisikin. ja hän varmasti haluaa. luulen, että pelkäät hänestä tulevan joskus samanlainen kuin vanhemmistaan ja siksi halusit puhua aiheesta.?
puolison perhetaustan erilaisuus on pelottavaa. et kuitenkaan voi sille mitään. et voi muuta kuin sopeutua asiaan ja yrittää puhua aiheesta miehesi kanssa.

pakko sanoa, etten itsekkään kuitenkaan ymmärrä, millä tavalla elämäsi ehkä olisi ollut erilaista tämän vanhan ihastuksesi kanssa? sanoit kuitenkin miehesi olevan hyvä isä.. olet kuitenkin suhteessa miehen itsensä, et hänen perheensä kanssa, eikö vain ;)

kantensa valitsee-kuuluu vanha sanonta ja pitää paikkansa.meitä yhdistää nyk.mieheni kanssa että olemme tavallisia tallaajia molemmta ja kummankin vanhemmat jos eläisivät vielä olisivat yli kahenksan kymppisiä...minun vanhemmat olivat maatilallisia ja eläkkeellä...hänen isänsä työläinen kunnes menehtyi tapaturmaisesti...äitinsä teki töitä milloin mitäkin sattui siihen aikaa olemaan ja elätti yksin työllään isohkon perheensä.minun mielestäni on aivan sama mitä puolison vanhemmat ovat tai ovat olleet,jos ukko on ihan ok.ja kaikkea niitä mitä luettelit omastasi.miksi siis kaivata ex:ien perään?tai miettiä ukon vanhempia?sinä olet ukkos kans yhessä ja vanhemmat ovat hänen -ei sinun.samoin ukkos sisarukset-itse päätät kuinka paljon haluat olla heidän kanssaan tekemisissä.kehottaisin sinua tutustumaan alkoholismiin-kirjallisuuden tai netin kautta.alkoholismi on sairaus ja tutkittu että myös periytyvää joissakin määrin.jos miehes äiti hoitaa lapsia ja tulet toimeen hänen kanssaa,annan pienen neuvon-älä vain missään vaiheessa ITSE ota asiaa puheeksi anoppisi kanssa mitä heidän elämänsä on ollut aikoinaan,arvet ovat varmasti vielä pinnalla...luulempa että kun anopillasi ei ole ollut aikaa ja voimavaroja omien lastensa ollessa pieniä-heidän hoitamiseen hän hyvittää sitä näin.ja se että miehesi on joutunut toimimaan isällesi juoppokuskina-mistä tiedät vaikka hänet on pakotettu siihen?tai jospa hän on pelännyt että isänsä satuttaa itseään ja toisia jos lähtee itse kännissä ajamaan?aivan hirveätä tuollainen lapsuus ollut kaikille heille,voin vain kuvitella ...ja tosi rohkeaa mieheltäsi kertoa niistä sinulle,varmaan ollut piinallista pitää niitä kaikkia sisällään vuosikymmeniä.tosin harmillista että sinä lähdet ruotimaan niitä tällä palstalla...puolisona olen/olisin otettu jos ja kun mies pystyy kertomaan kipeimmätkin asiat minulle,moni tuollaisia kokenut olisi hakenut apua jostakin muualta tai sitten vaiennut iäksi.on pienempiäkin asioita tuon rinnalla kuullut(jotka suuria joidenkin mielestä) ja joista ei ole saanut puhua ääneen.mieti vielä ennenkuin lähdet tekemään ratkaisuja puoleen jos toiseen.voithan itse hakea apua jos tuntuu että asia käy liian ylivoimaiseksi mietittäväksi.

IDIOOTTIKO OLET????
Mitä sitten jos on erilaiset taustat!
Luuletko olevas jotenki parempi ihminen? Kyllä musta tuntuu että SINÄ et osaa arvostaa sellasta mitä sinulla on,itket semmosen perään jota sulla ei ole.
Just tommoset ihmiset jotka on kasvatettu pumpulissa ja saaneet kaiken,on todella itsekkäitä.
Mä ite olen todella vaikeista oloista,mutta olen IHMInen ja hyvä sellainen.....ei ole "koiraa karvoihin katsominen"
Luulen että miehesi arvostaa elämää enemmän kuin sinä ikinä,ei raha ja tavarat rakkautta tuo.
Se on se mikä on ihmisessä sisällä,ei ulkona eikä suksissa!!!!!
Pölvästi olet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

En rupea haukkumaan mutta sinussa on hyviä puolia kertoon mutta ajattele kun teet sen näin julkisesti niin moni antaa haukkuja, mutta avase silmäsi tähän päivään ja äläkä anna menneisyyden häiritä ! Äläkä ainakaan hajoita suhdettasi sillä katsomalla mitä toisilla on, muista miehelläsi on kans tunteet jotka ovat sinua kohtaan siis arvosta myös niitä koska hänelläkin on suuren odotukset sinusta joten älä anna hänen pettyä vaikka hän sen kestää, siis avaise silmäsi tulevaisuudeelle ja se ei tarkoita että rupeat ajatteleen itseäsi !Anteeksi näin suora sanonta !

Meikäläisellä ei ollut edes vaatteita lapsena. Talvipakkasilla kuljettiin kumikengissä ja koulureppuna oli muovipussi. Ei ollut luistimia, saati suksia. Ei ollut vara kouluttautua, vaan tein siivous-ym.töitä.
Kerran "erehdyin" rikkaisiin naimisiin ja muutin miehen taloon asumaan. Hänellä oli kotiinsa kaksi ovea. Toisesta sai kulkea hänen sanojensa mukaan "paremmat" ihmiset eli hänen suku ja toisesta ovesta sitten minun suku. Onneksi pääsin hänestä eroon suhteellisen kivuttomasti.

Aika sälittävää ja kapeakatseista sinulta tuomita miestäsi hänen taustansa perusteella. Itse olen menestynyt elämässä jne, vaikka olenkin alkoholistiperheestä minäkin. Oletko ajatellut, että se voi olla jopa hyvä asia: antaa hieman perspektiiviä elämään? Sellaiset ihmiset, jotka ovat selvinneet vaikeista asioista ja kääntäneet ne voitokseen eivät yleensä valita ihan turhasta. Oma mieheni on onneksi nimenomaan ylpeä minusta kaiken sen jälkeen, mistä olen selvinnyt. Kunhan itse ei katkeroidu (sillä katkeran ihmisen kanssa eläminen on rankkaa), niin kyllä vastoinkäymiset ja niiden voittaminen voi nähdä jopa hyvänä asiana. Ota opiksi miehesi kokemuksista ja ole onnellinen omasta taustastasi, mutta älä hyvä ihminen arvostele ketään hänen menneisyytensä vuoksi. Emme me ihmiset onneksi ole tuomittuja elämään menneisyys taakkanamme lopun elämäämme eivätkä "helpolla päässeet" ihmiset ole sen arvokkaampia.

Se sinun ns ongelmasi ei taidakkaan olla siinä "heikkotaustaisessa" miehessäsi vaan siinä että et tunne omia halujasi ja tarpeitasi. Katsoisit peiliin, sielä se ongelma on.
Ettei vaan olisi vieraan lihan himo päässyt yllättämään kesän alkajaisiksi? Vaikea nähdä muuta syytä avautumiseesi, mies on kuitenkin hyvä ja ihana ja isänäkin kelpo, missä se ongelma muualla on kuin sinussa. Sanoiskohan noin että tyypillinen suomalainen nainen ja purkauksensa; opettele nauttimaan siitä mitä sinulla on ei siitä mitä sinulla ehkä olisi. Sen teini-ihastuksen kanssa kun alat säätämään niin sen perästä sulla ei välttämättä ole asiat edes nykyisellä tasolla. Pidä siitä timantista kiinni ja keskity sen hiomiseen.

No huhu ..olipa suurikin ylläri et muistakin kotioloista voi tulla tasapainosii ja fiksui ihmisiä! Toi on juts niin rasittavaa.. tunnen monia tapauskia, jotka ovat kasvaneet niin sanotussa "onnelisessa perheessa" ja ovat nyt koukuissa vaikka mihin aineisiin ja varastavat, kun taas osa niistä ihmisitä, jotka ovat kasvanee ongelma perheissä ( mm. äiti tenyt isemurhan, isä pahoinpidelyit, huumeita/päiheitä käyttäviä sisarruksia/perheen jäseniä, työttömyyttä , rikollisuutta tai sitten vähän näitä kakkia) ja silti ovat nyt menestynetä ja elävät tällä hetkellä onnellisessa parisuhteessa. Ei sais tuomita omen kotitaustojen perusteella. Ja minusta onkin ihenoa että olette löytäneet toisenne ja olette onnellisia yhdessä... vaikka tää ihme avautminen täälä sai mut kyllä miettiään häpeätkö miehesi taustoja? Ei kannatais

tästä sun viestistä ymmärsin ettet sä ole kovin älykäs. toivottavasti sun mies jättää sut ja löytää paremman naisen.

ja mun exä oli parhaasta mahdollisesta perheestä mitä voi kuvitella ja paljastui aivan hirviöksi suhteemme edetessä. Väkivaltainen, alkoholisti, jne. ei se aina se kotitausta...

voi olla tosissasi.. millanen ihminen oikein olet.. että ilkeät edes kirjoittaa moista.. huh, huh. En viitsi edes enempää kommentoida mutta.. tajuat toivottavasti itsekkin millaisen kuvan itsestäsi annat, et ainakaan ole täydellä järjellä varustettu. Odotat asiallisia vastauksia.. Onnea..

Tässäpä oli hyvä esimerkki miten saatanan pinnallisia suomalaiset naiset on. Ei hyvä jumala että menee kyllä kaikki usko naisiin kun näitä juttuja lukee.

Parempi, että lähdet läiskimään, miehesi ansaitsee paremman kumppanin. Mitä mihen tausta merkkaa, jos hän on kunnollinen ja hyvä isä. Ai anoppi kelpaa lapsenlikaksi ja piiaksi, muttei muuhun. Puhuppas miehellesi nämä ajatukset, toivottavasti hän jättää sinut ja vie lapset mennessään. Itse olen hienostoperheestä isäni oli eläkkeellejäämiseen saakka erään suuren konsernin johtaja ja olen käynyt kouluja, valitsin puolisoksi samoin alkoholiperheestä olevan miehen. Kunnioitan ja arvostan mieheni äitiä, joka siivoojan työllä hankki heille omistusasunnon, vaikka ei heilläkään ollut pyöriä ja suksia, mutta muut asiat oli ok. Itse olen saanut aina kaikki mitä halusin, mutta olen opettanut omille lapsille, ettei tavara tule muutan kuin säästämällä tai työtä tekemällä. Ota nyt ihmeessä se vieras mies ja ole toivottavasti hänen kanssa onnellinen, jos onni riippuu hyvästä suvusta. Häpeä että kehtaatkin tänne tuommoista soopaa kirjoittaa

Se on kuule ihan normaalia, että nuoria naisia häiritsee monet, vielä jopa tätäkin asiaa mitättömämmät asiat :)

Timantit syntyvät mustista hiilistä, jäänteestä. Sen jälkeen ne altistuvat vielä hionnalle, ennen kuin niistä tulee säihkyviä.

Olet kyllä oikeassa kiinnittäessäsi huomiota perhetaustoihin. Yleensä niihin tulee kiinnittää huomiota seurusteluvaiheessa ja hyvä nyrkkisääntö on, että kannattaa SEURATA, miten perhetausta näkyy toisessa seurustelun aikana ja ottaa se huomioon, ettei mene vain rakastumisen huuman mukaan.

Nyt kuitenkin olette jo naimisissa, joten miehesi on sinulle se oikea. Lisäksi perhetausta ei aiheuta näemmä negatiivista. Kannattaa myös huomata, että hyvin samoista lähtökohdista lähteneet laittavat sukset ristiin ja lusikat jakoon.

Olet löytänyt poikkeuksen, joka vahvistaa säännön. Ole siitä poikkeuksesta äärimmäisen onnellinen koska olet erittäin onnekas nainen! Hyviä miehiä ei mainitsemassasi "nykysuomessa" synny edes hyvissä perheissä.

Mitä tahansa ongelmia teillä voi ollakaan, puuttukaa niihin ennen niiden kasvamista. Rikkaruohot on paras repiä heti kun ne pistävät latvan ylös mullasta. Jokaisella parilla on eriäväisyyksiä - ihan sama mistä taustasta tulee.

Et ole naimisissa suvun kanssa. vanhat tai uudet ihastukset voivat hämmentää ja laittaa ajattelemaan, mutta ne johtuvat vain siitä, että ihminen on olento, jolla on mielikuvitus. On aivan typerää miettiä, millaista jokin asia olisi. Käytä se energia tekemään teille ruusuisempi TÄMÄ PÄIVÄ (ei edes tulevaisuus).

Kirjoittajan tekstistä tuli juurta jaksain selville mistä on kysymys. On kysymys ns. hyväosaisten vahvoista ennakkoluuloista vähempiosaisia kohtaan. Ei lapsuuden onni tai onnettomuus ole kiinni merkkivaatteista tai merkkileluista. Lapsuuteni ainut leikkikalu oli kattopäre, se toimitteli milloin laivan, milloin maansiirtoeuclidin virkaa. Kun nyt olet jo aikuinen ihminen ajattele lähimmäistäsi, miten loukkaavaa on mitätöidä toisen elinympäristö ja siitä saadut kokemukset. Huomaat, että omat vastoinkäymisesi (et ehkä , saanut samanlaisia punaisia perhotossuja kuin naapurin Liisa , vaan vihreät). Kasva aikuiseksi ja arvosta miestäsi siitä, että hänellä on ollut sisua ja selkärankaa kasvaa sinulle HIENOHELMA kelpaavalle tasolle. On tainnut mennä jo aikapäiviä ohitsesikin.

Niinpä, normaali Suomalainen tarina.

Omat vanhemmatkin ovat jo alempaa kastia kun ne ei oo sivistyneitä, eivät aikanaan saaneet yhteiskunnalta ilmaista koulutusta, ja jälkikasvulla on noussu kolulutus ja titteli vesirajasta voimalla ylöspäin.

Ja kas, puolisokin on muuttunut ei salonkikelpoiseksi kun ei sillä oo tiotteliä, ja sen vanhemmat ei yhtä "hienoja. Yäk.

Hei haloo 99.9 % näistä korkean kolutuksen saaneista on ihan normaaleja työläiskuleja kun tekevät verokirjalla hommia.

Ihan samalta se näyttää immeinen tittelillä tai ilman, samat tarpeet ja murheetkin.

Jos tääkin prinsessa on nostettu kotona jalustalle ei ihme jos päässä pyörii moisia ajatuksia, toi liitto ei tu kauaa kestään, tää prinseesa heivaa rakkaan ukkonsa pihalle ja ottaa tilalle jonkun reppanan jonka arvo on kirjattu A-4 papruun.

Kahta ei voi valita - säätä ja sukua ! Olisit ylpeä siitä , että miehesi taustastaan huolimatta ei ole
ajutunut samalle tielle kuin se perhe missä hän on kasvanut. Tiesithän sitäpaitsi tästä kun aloit
yhteiselon hänen kanssaan. Se on koko paketti - ei voi valita miestä ilman hänen menneisyyttään.
Lopeta turha haikailu olemattoman perään ja keskity nykyisen hyvän vaalimiseen.

Eihän aloittajalla oikeastaan ole mitään ongelmaa. Välit ovat ok, arki sujuu. En ymmärrä, mitä avautumista tuollaisessa tilanteessa olisi. Mutta yhden asian tahdon aloittajalle sanoa: Kertoo ihmisestä aika paljon, jos perhetausta saa miettimään parisuhteen toimivuutta - ihan kuin olisitte eri luokan jäseniä.

Ei se, että ei ole ollut suksia tai luistimia tarkoita sitä, etteikö ihminen olisi kokonainen tai olisi vähemmän arvokas kuin rahakas ihastus. Itse asiassa on tullut tässä elämän kuluessa huomattua että ne, joilla ei penskana ole ollut tavaraa ja irtorahaa, osaavat tehdä järkeviä hankintoja ja useimmiten heillä on myös vähän sukanvarressa. Ns. rikkaasta perheestä kotoisin olevana en tajunnut tulevani vähemmälläkin toimeen ennen kuin duunariperheessä kasvanut mieheni sen opetti.

Rikkaana pentuna minä olen jäänyt vaille äitiä, joka olisi halannut tai isää jonka olisi joskus nähnytkin. Sen sijaan miehelläni oli isä, joka kuljetti poikaansa töissä mukana. Olisin myös mieluummin saanut äidin, joka olisi ollut kotona laittamassa ruokaa ja jota olisi saanut halata ilman puvun rypistymisen pelkoa. Miestäni myöskään ei ojennettu selkäsaunoilla tai aresteilla, vaan puhumisella. Olisin antanut kaikki hienot joululahjat ja muut, jos olisin saanut kasvaa hänen perheessään.

Minulla oli vähän samankaltainen tilanne, mutta entisen ihastuksen tavatessa sorruin vähän pahemmin. Onneksi huomasin, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Se ei oikeasti ole. Rahalla ei ole niin hirveästi väliä, kunhan vain on joku, jonka kanssa uuteen päivään herääminen tuntuu kivalta, ei haasteelta. Siitä ihastukseen sortumisesta sen verran, että siitä vain oppi, kuinka oma mies pussaa minulle sopivasti ja kuinka oman miehen kanssa voi istua vaikka tuntikausia sohvalla eikä tarvitse olla menossa baareihin jne. Joskus on opittava kantapään kautta ja voinkin tarjota neuvon, että älä lähde sen ihastuksen perään. Totuus on usein turhan kankea.

tämä! Miehesi ei ole syyllinen perheongelmiinsa ja köyhään lapsuuteensa. Kuten sanoit osuvasti "tällaisesta pölykasasta voi löytyä tällainen timantti". Mitä vielä epäilet, häpeätkö häntä, sinulla itsellä taitaa olla itsetunto-ongelmia. Olisitko välttämättä rikkaamman kanssa onnellisempi? Sinullahan kuitenkin asiat on kunnossa nykyisen kanssa, ole siihen tyytyväinen vaan. Ei tuoho aidan takana ole vihreämpää, usko vaan.

Meillä samanlaiset taustat, mutta toisinpäin. Usein ajattelee miltä tuntuisi jos olisi valinnut sivistyneemmän taustan omaavan kumppanin. Eipä se kuitenkaan kai vaihtamalla parane :)

Sulla on liian hyvä ja kiltti mies kun vieraita aattelet. Odotat hänen ratkeavan johonkin. Mikset kerro näitä juttuja ukollesi vaan täällä tilität. Oletko kertonu hänelle kuinka hyvä hän on ? Kyllä hänkin aattelee samoin, tunteee ehkä joskus olevansa huonompi. Sinun täytyy voimakkaana naisena nostaa hänet vertaiseksesi ja hiukka paremmaksikin, sillee että, hän luulee olevansa parempi. Silloin hän pitää Sua korokkeella ja maailman parhaimpana vaimona ja naisena.
Pidä vaan kiinni.
MUTTA , jos haikailet toisen perään tee ratkaisu TÄNÄÄN. Älä tuhlaa molempien elämää omiin fantasioihisi.

Elä tässä hetkessä, jos kerran asiat hyvin. Miehesi luultavasti itse on ihan tarpeeksi kärsinyt lapsuudestaan. Älä sinä nyt vuosien jälkeen tuommoisia juttuja murehdi. Ne ovat menneessä ajassa. Ja kyllä niitä vertailukohtia aina löytää. Ja jokin vikahan siinä nuoruuden ihastuksenkin suhteessa on ollut jos on erota täytynyt. Jos nyt asiat hyvin nauti siitä. Ei se ruoho aina kuitenkaan ole vihreempää aidan toisella puolella. Varsinkin kun kerroit, että miehesi on timantti.

Mikä tässä nyt on ongelmana? Ei sinun miehesi voi omiin kotioloihinsa vaikuttaa. Eikä se ole hänen syynsä. Lähinnä viestiäsi lukiessa tuli mieleen, että sinua olisi alkanut vanha suola janottamaan.

Sinuna miettisin mikä teidän...tai siis sinun oma motiivi on oll aparisuhteessa??
Onko se tuulessa lepattavat lahkeet kun se oma valkohampainen, pellavapäinen hammaskirurgimies ajaa avobemarilla, niin että kaikki näkee, unohtamatta tietenkään kultaista..tai ainakin kullattua kelloa kimaltamaan auringossa??
Kotonahan olisi tietysti arvoporsliini astiastot, joita olisi kiva kattaa pöytään kun ns ystäviä tulisi käymään??

..vai olisiko aika pysähtyä miettimään mikä vaikutus mahdollisesti juuri sinulla, eli rakkaudella sinua kohtaan ja antamallasi rakkaudella on ollut, että ihminen jonka elämän perusta on tuhottu jo paljon ennen elämän alkuakaan, kykenee venymään elämässään tuollaiseen saavutukseen, kuin hankkimaan normaali elämän kaikesta huolimatta???

Itsellä on nyt elämässä se tilanne, että taloudellisesti menee hyvin eikä tarvitse laskea miten arkea pyörittää, mutta muistan kyllä valtavan hyvin senkin ajan kun näin ei ollut, vaan laskut piti katsoa kiireellisyys järjestykseen ja jättää aina osa maksamatta, Harrastuksia ei voinut olla, kun ei ollut varaa tankata autoa, jolla olisi päässyt liikenteeseen. (asuin taajaman ulkopuolella).
Silloin elämässä oli kuitenkin vahva side parisuhteessa, joka on tuntunut heikentyvän rahan vaikutuksesta.

Mielestäni suhteessanne on yhdessä koetun kautta niin valtavan tiukka side, jota ei kannattaisi heikentää sen takia, että joku muu on sattunut saamaan elämän alussa paremmat kortit käteensä. Lopputulosella luulisi olevan tärkeämpi merkitys, kuin sukujuurilla???? Jos ei, niin suosittelen kumppaniksi Wahlströmiä tai esim Hjallis Harkimoa.

En oikein tajua, mikä sitten mättää...? Olet kiinnostunut ex-ihastuksestasi, koska miehesi kotitausta on huonompi kuin omasi... ?!?!?!
Omat appivanhempani ovat alkoholisteja ja omillakin vanhemmillani omat ongelmansa, eikä se ole ikinä meidän elämäämme häirinnyt (emme ole tekemisissä nykyään oikeastaan kuin isäni kanssa, koska en halua lasteni näkevän juoppoja ja mielisairaita isovanhempiaan jotka olisivat heille oikeasti vaaraksi ja äitini ei halua olla kanssamme tekemisissä. Ohimennen joskus mieheni vanhempien kanssa juttelemme kun kylillä törmätään). Omaa perhe-elämäämme, parisuhdettamme tai vanhemmuuttamme se ei ole haitannut, enkä todellakaan ala haikailla exieni perään koska mieheni vanhemmat juovat ja miehelläni on ollut hankala lapsuus...!!! Joten jos miestä haluat vaihtaa niin etsi parempi tekosyy... ;)

Uskomatonta, että joku viitsii tuollaista edes kirjoittaa. Eiköhän se miehesi "huono tausta" ole jo teidän seurustellessa tullut selväksi? Miksi sitten enään jatkaa, jos sitä noin suunnattomasti häpeät? Ei ole tainnut olla silloin itselläsikään kauheasti valinnan varaa......

Ja tuosta koulutuksesta. Ei se korkeasti koulutettu ole yhtään sen parempi, kuin ammattikoulussa käynytkään. Viisaasti valittu, kun on ammattikouluun mennyt ja suurilta opintolainoilta välttynyt.Tiedän monta ihmistä, joka on mennyt suoraan peruskoulusta ammattikouluun ja nyt tienaa mininkertaisesti yliopisto- ja korkeakouluopiskelija tuttaviini verrattuna. Ja tänä päivänä ammattimiehet- ja naiset ovat katoava laji ja voivat pyytää palveluksistaan suunnattomia summia.

Joten, jos olet noin nirppanokka, niin vaihda. Miehesi ainsaitsee huomattavasti paremman naisen itselleen.

Olette kuitenki aika tasavahvoista perheistä, mutta totuus on, että ei pidä sekaantua erillaisiin sosiallluokkiin! Siitä ei oo ku harmia. Oma sukunimi kannattaa ainakin pitää! Sitä voi vielä tarvita!

vaan puhu kenellekkään ääneen että olet noin pönttö päästäsi. Jos se timanttisi saa siitä pinintäkään vihjettä niin et tule näkemään hänestä edes perseläven varjoa ovenkarmien sisäpuolella kun hän on jo karannut maisemaan.
Tuntuisi sille että sun kannataa alkaa pikkuhiljaa tutustumaan myös itseesi ja peilin kanssa. Rakkautta on, tulette hyvin toimeen ja mies on isänäkin hyvä, mitä ihminen tarvitsee muuta??
Salapanon puute vai mikä sinut pisti kirjoittamaan, muuta ei säälittävästä provostasi irti ota.

olet lievästi säälittävä. Sinulla on ongelma jota ei ole kuin mielikuvituksessasi.

"..Mun mies on aikoinaan menestynyt aika hyvin peruskoulussa, mutta silti hän käynyt lyhyimmän mahdollisen ammattiin johtavan koulutuksen, josta ei ole alun alkaen juuri edes pitänyt. Rahapulassa ei ollut oikein muita vaihtoehtoja. Myöhemmin hän on kyllä kouluttautunut lisää omien säästöjensä turvin.."

eli kun käy pelkän ammattikoulun niin kuuluu alempaa kastiin vai?

"..Tapasin viikonloppuna sattumalta entisen ihastukseni, joka on eronnut, ja aloin huomaamattani miettiä, miten erilaista elämä voisikaan olla hänen kanssa. Toivon asiallisia vastauksia. :).."

Tuo ei ansaitse edes kommenttia, sen kummepaa kuin että hae se "kaivattu elämä" ja jätä nykyisesi ettei hänen tarvitse olla kenenkään ihmisen kanssa joka haikailee muiden perään, huh huh..

"..Niin, perheestään huolimatta mieheni on tosi ihana ja hyvä mies ja isä. Tuntuu aika uskomattomalta, miten sellaisesta pölykasasta voi löytyä tuollainen timantti. :).."

Tuo on ihan ristiriidassa muiden juttujesi kanssa, toivon vain että miehesi löytää oikean ja rakastavan naisen rinnalleen, joka ei kyylää "perhetaustoja" ja mitä sillä on ylipäätänsä väliä jos on kunnollinen mies, no sulle varmaan kun ei ole aatelistoa niinkuin sinä!

Itse olen miehesi kaltaisesta perheestä ja olen elämässäni päässyt pitkällä vaikka olenkin pelkkä duunari.

..valitse kaltaisesi mies.

Ettei tarvitse myöhemmin katua.

Noi asiat ei periaatteessa "tällä hetkellä merkitse mitään", mutta siinä on perää kun sanotaan että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sinä olet tottunut suht "normaaliin menoon", ja se saattaa tuntua hassulta sinusta että miehesi on joutunut käymään lävitse tuollaisia asioita, vaikka tiedät sen, mutta uskon että ihmetyksesi on osittain tiedostamatonta. Ihmisen ensimmäiset vuodet kuitenkin määrää pitkälti, miten hän elämään kasvaa ja suhtautuu. Herkemmällä ihmisellä olis voinut mennä pasmat jo tuosta sekaisin.

Suomi on aika murheellisesti täynnä tollasia viinaankin liittyviä tarinoita, alkoholismi kierretään tai siitä ei puhuta tai sitä ei myönnetä ongelmaksi. Mutta se on totta, että varakkaistakin perheistä voi tulla sellasia yksilöitä, jotka sitten vanhempien hyvinvoinnin siivellä luulevat että voivat juoda & narkata välittämättä mihin tähtäävät vanhempana luottaen että: ei mun mitään tarvitse tehdä kun vanhemmat seisovat kaiken takana. Tämä johtaa perheen sisäiseen pahoinvointiin herkästi.

Mut ehkä ei kannata miettiä liikaa tuota entistä heilaa, olen kyllä huomannut että "aika kultaa muistot" ja jos käväisee vanhassa niin samaa se suunnilleen on ja muistaa ettei se ehkä niin ruusuista ole. Oma arki saattaa näyttää joskus tylsältä ja ajatus saattaa käydä siinä "millaista ennen vanhaan on ollut ja millaista voisi olla".

Uskon et miehesi on hyvä saada puhua menneestä ja ehkä mahdollisesti jopa vieraalle, jotta ei suakaan liikaa kuormittaisi/lapsia sitten kun he alkavat ymmärtämään enemmän maailmanmenosta.

- Vaan ymmärrykseni ei kykene eroittamaan ns.luokka-eroa...On vain ongelmia miehesi vanhemmilla enemmän, kuin sinun perheelläsi.
Enkä usko että luokka-ero on kaikkein eroittavin tekijä, koska niitä en näe suhteessanne. Älä anna viettelysten haitata omaa hyvää ja toimivaa suhdetta.
Nuoruudestasi on piirtynyt hetkiä , joita olette viettäneet yhdessä, vaan se onni ei takaa sopivuuttanne keskenään. Hänellä nyt ero käsissä. Etkö pelkää, että itsellesi käy samoin ,kun muutaman hetken asustelette samaa taloutta. Sanoisin, että ruoho on vihreää aidan toisella puolen, vaan se ei onnea takaa.
Päinvastoin kannusta nykyistä miestäsi, ja jos tukesi riittää hänen koulutukseen, niin tee se. Teillä hieno tulevaisuus.- Ja toisaalta kirjasta saatu sivistys on tosin pinnallista. Se on jokaisella jo syntymästä saatu, ja
eikö kerro jotain, kuinka elämänkumppanisi avuliaasti on isäänsä kuskannut,tosin laittomin konsten, mutta ehkä pelastanut monesta muusta tilanteesta. Isä on aina isä, oli se sitten juoppo tai koulutettu.
Toivon teille hyviä hetkiä elämäänne

esim. tuo millaista olisi sen ja sen kanssa ollut, mutta jos miehes kerran on hyvä niin et kai voi tosissas miettiä sen jättämistä ja eroa. Ja jos teillä on lapsia, nehän tilanteesta saattaisi hirveästi kärsiä. Mutta tuollaiset ihmiset tuollaista oloista ovat kyllä enemmän poikkeus kuin sääntö. Tuli vaan sellainen mieleen tuosta ajamisjutusta, että käyttäytyykö miehes kuitenkin säännösten mukaisesti liikenteessä? Eli ei räikeitä ylinopeuksia jne.

olet ihan idiootti

Tollasella ongelmalla Pärnasen korjaamolle,molle,molle,molleppa ,,,,,

noin hyvää miestä. Katsoppa peiliin ja katso kuinka itserakas ihminen siellä sinua katsoo! Miehesi parasta ajatellen, lähde nopeasti sen entisen ihastuksen perään!

Etköhän sinä ole ollut selvillä alunalkaenkin hänen taustastaan.Mitä hän ensinnä taustalleen mahtaa.Ei yhtään mitään!!
Eivät kaikki synny kultalusikka suussa,ikävä kyllä.Mielestäni sinä käytät miehesi taustaa uskomattoman törkeällä tavalla hyödyksesi haikailessasi vieraan miehen perään.Tuskin se sinun kanssasi yhtään kummemmin onnistuisi yhteiselo kuin edellisenkään kanssa.Ethän voi tietää millainen tästä entisestä ihastuksestasi on tullut.Voihan hän olla vaikka kaappijuoppo.Ei se ole aina kiinni taustasta millaiseksi se elämä loppujenlopuksi menee.
Neuvoisin olla haikailematta menneiden perään.Sinulla on kuitenkin kaikki hyvin.Hyvä mies ja lapsille isä.Isää kun ei voi kukaan muu korvata.
Kaikesta huolimatta onnea päätöksen teossasi.
Elämän siipirikot ry / Kirsi Karttunen

Kummanko sä meinasitkaan naida miehen vai miehen vanhemmat jos mies on itse asiallinen mitä merkitystä hänen vanhemmillaan on asian kanssa paitsi jos mies roikkuu mamman tississä ja siinä tapauksessa mä kehotan jättään koko miehen HETI!! Jos tunnet että et ole miehesi ensimmäinen nainen niin silloin sinä saat varautua siihen että mies kysyy joka asiassa mielipidettä äidiltään eikä sinun mielipiteellä olekkaan mitään merkitystä.

Häpeä on vaikea asia. Helposti häpeää toista, vaikka 'se jokin' onkin omassa itsessä. Ehkä itselläsi on jokin asia, joka hävettää. Silloin sitä helposti siirtää ulkopuolelleen. Suomessa asuu häpeän kulttuuri. Häpeämättömyys on asia erikseen, mutta usein sitä häpeää asioita, joille ei voi mitään. Ja niitä oikeita, moraalisesti merkityksellisiä, asioita ei tajua loukkaavansa niin, että sietäisikin hävetä. Esim. tuo kirjoituksesi ilmensi sellaisen piirteen, että onko moraalisesti hyväksyttävää arvottaa ihmisiä heidän kotitaustansa vuoksi, eihän sille kukaan mitään voi, millaiseen perheeseen syntyy.

Mieti niitä syitä, miksi alun perin ihastuit mieheesi. Onko aika tehnyt niistä ominaisuuksista jotenkin vähempimerkityksellisiä?

Ehkä itse haluaisit saada jotain hyvää sieltä miehesi puolelta, mutta sitä ei voine odottaa. Kannattaa kuitenkin tiedostaa omat motiivinsa ja tunteensa, niille ei ehkä kannata hakea syytä ulkopuolelta.

Sinulla on timantti kotona, mutta itse olet nyt aivan jotain muuta! Miehesi on perhetaustastaan huolimatta kouluttanut itsensä, on hyvä isä ja mies, sinä taas perhetaustastasi huolimatta mietit tuollaista asiaa. Ainakaan se hieno perhetaustasi ei ole sinua sivistänyt, etkä osaa arvostaa mitä olet saanut. Nyt suukku kiinni, ole järkevä nainen ja lopeta heti tuollaiset ajatukset. Minä olen 2 miestä ottanut hyvästä perheestä ja molemmat olivat isänä ja aviomiehenä paskoja kun olivat kaikki saaneet tarjottimella. Olen sen ikäinen nainen (55v.) että uskallan sanoa että parempaa et enää saisi. Ole kiitollinen ja pysy miehesi rinnalla.

eiköhän kuitenkin sinun ja miehesi suhde ole se tärkein, ei niinkään se että minkälaisista taustoista tulette. niin kuin itse sanoit niin miehesi on kunnollinen mies ja hyvä isä. ei hän itse taustoilleen mitään voi etkä voi sinäkään. keskittyisit perheeseesi ja onneesi etkä kaivelemaan hänen taustojaan ja mennesyyttään joita ei kukaan voi muuttaa
et voi tietää millainen suhde sinulla olisi entisen ihastuksesi kanssa, voi olla että suhteesi häneen ei toimisi vaikka olettekin samanlaisista taustoista.

Mikä luuseri, siis sinä ja tämä on mielestäni aivan asiallinen vastaus.

Itsellä vähän samanlainen tilanne.

Minä olen ns hyvästä perheestä, ja poikaystäväni vähän "alemmasta kastista", hänen isänsä aikoinaan joi ja käytti huumeita aina siihen saakka että kuoli siihen ollessaan reilu 30v. Hän oli myös erittäin väkivaltainen ja poikaystäväni ja hänen äitinsä olivat monta kertaa tämän vuoksi päästä hengestään. Poikaystäväni äiti ei voi pahoinpitelyiden vuoksi esim. saada lapsia. Poikaystäväni äidillä oli useita miessuhteita ja jotenkin hän aina ajautui väkivaltaisten alkoholistimiesten kanssa naimisiin (useita kertoja siis), ja myös ne ovat jättäneet ankarat arvet poikaystävääni. Nyt hänellä on mies (olleet yhdessä 6vuotta) jonka kanssa hän itsekin aloitti ryyppäämisen, aina siihen asti kun maksa rupesi sanomaan sopimustaan irti.

En voi sietää poikaystäväni vanhempia, mutta joten kuten hammasta purren tulen heidän kanssa toimeen. Kaikin mahdollisin tavoin kuitenkin aina pyrin välttämään heidän kohtaamisensa. En yksinkertaisesti JAKSA kuunnella anopin tekeleeni ainaista valitusta; Hän ei käy töissä ja valittaa alinomaan kun pitää niin kiirettä (tavallisten kotiaskareiden kanssa, kuten ruoan teko/siivoaminen/kukkien istuttaminen, jotka itsekin hoidan opiskelun ohessa valittamatta!) tai kun ei ole rahaa,
Ärsyttää, kun hän poikaystävältäni ruikuttaa rahaa "lääkkeisiin", milloin mihinkin ja mihin lie rahat oikeasti menevät. Velkaa hänelle on kertynyt useita kymmeniä tuhansia. (Ja tottakai poikaystäväni lainaa, koska kokee jotenkin olevansa ikuisessa anteeksipyynnön velassa nuoruutensa hurjasteluiden vuoksi). Nuoruudessaan hän siis oli pahoin masentunut ja meinasi jo silloin ajautua alkoholistiksi, yläasteiästä lähtien ajeli autolla yleisillä teillä ja on kolmesti kärähtänyt ratista (nämä kolme kertaa ovat vain murto-osia siitä kuinka paljon hän tällaista harrasti).

Lisäksi minua NIIIIIIIIIN paljon ärsyttää tämä tekele, koska hän aina paapoo poikaansa, joka on kuitenkin jo aikuinen mies! Hän pyytää tätä töiden jälkeen "kotiin" syömään, ja kyselee mitä tämä haluaa syödä silloin tällöin ja tuolloin. Töihin hän tekee valmiit eväät, ja raahaa selkä vääränä ruokaa muutenkin. Milloin hän oikein ymmärtää että pikkupojasta on tullut aikuinen mies, joka ei enää ole äidin helmoissa kiinni?!

Poikaystäväni ei kehtaa sanoa äidilleen tämän olevan jo häiritsevää, koska pelkää loukkaavansa häntä.
Yhtään sääliä sille akalle ei heru, oli tämä kokenut miten pahoja tahansa.



Ehkä pointtina ei nyt ollutkaan se että poikaystävän taustat häiritsevät, vaan lähinnä tuo anoppi :DD Mutta kuitenkin.

Tapasit exäsi ja samantien aloit miettiä millaista olisi olla hänen kanssaan. Olet jo ollut nykyisen kanssa 5 vuotta, kas kummaa kun hänen taustansa tuli nyt vasta mieleen.

Kokeekohan Ruotsin Prinsessakin saman kohtalon kuin sinä.
Itse on sentään kuninkaan tytär ja poikaystävä vain tavallinen hurri. Ja naimisiin ollaan menossa.

Olen köyhästä perheestä pienestä kaupungista. Isä kuoli taaturmaisesti kun olin 5v ja äiti huolehti sitten yksinhuoltajana meistä kolmesta lapsesta joista olin nuorin. Elämä oli puutteellista nykypäivän vinkkelistä. Kaikki vähänkin arvokkaampi urheiluväline tms. ostettiin käytettynä ja kun olin pahnan pohjimmainen niin minulle jäi aina se kaikkien jo käyttämä resuinen pesäpalloräpylä tms. Minullakaan ei ollut ikinä uutta pyörää ennenkuin kesätienesteillä sen itselleni ostin.

Seurustelin lukion viimeisillä luokilla rikkaasta perheestä olevan tytön kanssa, oltiin kuin paita ja peppu ja meillä oli yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia kunnes tytön isä otti minut puhutteluunsa ja ilmoitti kategorisesti, että ei ikinä tule sallimaan tyttärelleen minun kaltaista köyhää jonka kanssa tytärkin joutuisi köyhyyttä kärsimään. Yritimme vielä tuonkin jälkeen seurustella mutta tytär oli kuuliainen isälleen ja armeijaan lähtöni kynnyksellä "lemppasi" minut. Näin hänet sitten kaukaa kotilomallani seuraavana kesänä rikkaan pojan auton kyydissä ja kuulin, että oli tämän pojan kanssa mennyt kihloihin.

Armeijan jälkeen ryhdyin opiskelemaan kaupallisia aineita, tapasin mukavan tytön johon rakastuin ja meistä muutamassa vuodessa kehittyi nelihenkinen perhe. Perustin maahantuontiyrityksen, laajensin sitä ja vielä kerran laajensin kunnes myin sen isommalle toimijalle joka halusi kasvattaa markkinaosuuttaan maksoi mitä maksoi ja tottavie pistin tämän yrityksen maksamaan.

Ostin osuuden eräästä kasvualueella olevasta yrityksestä ja vanhojen verkostojen avulla sain yrityksen kukoistamaan, lunastin muiden osuuden itselleni ja kun parin laajennuksen jälkeen myin yrityksen sain siihen sijoittamani rahat muutamasatakertaisesti takaisin. Tämä yritys josta osuuden ostin oli sattumoisin x-tyttöystäväni perheen perikunnan omistuksessa, tämä minulle "lemput" antanut isäukko oli kuollut.

Tämän jälkeen olen ollut vain satunnaisissa konsultointitehtävissä sekä muutaman yrityksen johtokunnissa.

Nyt olemme perheemme kanssa asemassa jossa työnteko ei ole enää se tärkein asia. Asumme vaimoni kanssa talvisin etelä-Ranskassa ja kesäisin suomessa. Molemmat lapset ovat omillaan omissa ammateissaan joskin kummallekkin on riittänyt aineellista tukea runsain mitoin.

Tapasin x-tyttöystäväni pk-seudulla eräässä tilaisuudessa. Olin toki kuullut hänestä aiemmin. Kuulin hänen eronneen, menneen naimisiin ja taas eronneen. Lapsia hänelle ei ollut sinunaantunut. Hänestä ja koko habituksestaan näki, että alkoholi oli näytellyt tärkeää osaa elämästään ja kun hän tuli vaihtamaan muutaman sanan kanssani ennen puhe-esitystäni, näin hänen katselevan arvostavalla katseella hoikkaa ja kaunista vaimoani. Minulle hän sanoi vain ohimennen myöhemmin samassa tilaisuudessa, että "isällään olisi saanut olla kristallipallo".

Se, että lapsella ei ole uutta polkupyörää ei ole lainkaan merkityksellistä. Perhe ja perheen antama tuki on merkityksellistä.

Ai kauhia ko sull on vaikkeet. Saas nähä mistä sitten kitiset kun oikeet ongelmat tulee silmille. Miehen tausta ei ilmeisesti ollut selvä kun aloit vaimokseen? Ei mullakaan oo vaimo kuwaitin öljysukua mutta akan vakanssin se kyllä taustastaan huolimatta hoitaa ihan hienosti, eikö ookkin ihmeellistä?
Oli niiiiiiin mauton provo, että pakko oli reagoida, noin tyhmää tuskin onkaan kuin ap!

vanha suola janottaa.

nyt halutaan lähteä vieraisiin ja jokin syy täytyy keksiä....siispä miehen lapsuuden kotiolot...kelpaa...ai että inhottaa tuollaiset ..jotka..pitäävät itseeän jotenkin parempina...tuo anoppi juttu oli ..outo..kelpaa lapsenlikaksi...tekee mieli...mennä vieraisiin se on tän jutun pointti...nää jutut tunnetaan ...eikö näin ole...perimmäinen syy...tähän kirjoitukseen..pakko kirjoittaa suoraan kun ihmiset ..teeskenteelee ja on muka jotenkin onnettomia... ..toivon että miehesi löytää arvostavan kumppanin joka ei haihattele ex...perään..oikeesti halusitko sanoa tällä että vanha ihastus viehättää...ja menojalkaa vipattaa..kerro miehellesi...tuo juttu...mitä se hyödyttää täällä avautua...

Ongelma on entisen ihastuksen uudelleen syttyminen eikä miehen perhetausta. Syytä mahdolliseen eroon pitää nyt tikulla kaivaa, että olisi hyvä syy lähteä ja mennä vanhan ihastuksen syliin. Näin se käy.

En yhtään ihmettele että naiset ja yleensä kaikki tuttavanikin ihmettelevät että miksi tuollaisen vanhemman lapsista voi tulla hyvinkin menestyviä ja melko lailla pidettyjä. Syy on yksinkertaisesti se että kun ei ole juuri mitään, lapsista tulee itsenäisiä ja hyvin pärjääviä. Kaikki joutuu tekemään itse kun ei kerta kaikkiaan ole lapsena varaa oikein mihinkään.
Minun isäni ei sentään ollut juoppo vaan erittäin pihi ja liki koko kylälle erittäin ilkeä kun oli ennen sellainen johtaja jolla oli rahaa vaikka kuinka mutta siitä ei minulle ja kahdelle siskolleni juuri mitään koskaan herunut. Leluja ei koskaan ollut ja polkupyöränkin joutui itse rakentamaan romuista ja kun saaristossa ollaan, tosin silloin rannikolla mantereen puolella niin veneetkin oli lapsena sellaisia vanhoja puurotiskoja että hyvä että pinnalla pysyi. Tällaisella sitä sitten mentiin kouluunkin kun vettä pitkin ei olisi muutoin päässyt kuin uimalla. Ei ollut mitään pelastusliivejä eikä veneessä moottoria vaan venettä joutui soutamaan puolilahoilla airoilla ja äyskärikin oli vanhasta muovikanisterista tehty.
Lapsena sai sentään rahaa kun jaksoi kerätä pulloja ja kauppaan vietiin milloin kalaa, sieniä, omenoita, marjoja ja mitä kulloinkin sattui jostain löytämään. Vaatteetkin oli yleensä jotain halpasellaisia joten aika paljon vaatteita tehtiin myös itse. Mikään ei lapsena helpolla tullut ennenkuin pääsi kansa-ja kansalaiskoulusta pois ja töihin. Töihinkin laivaan menin ulkomaille asti jo 15-vuotiaana ja muuta koulua en sitten käynyt kuin merimiesammattikoulun ja tässä välissä suoritin myös kuorma-autokortinkin jonka itse maksoin.
Tätä on ihmetellyt koko lähitienoo että miten ihmeellä meistä lapsista ei tullut jotain sulkeutuneita mollamaijoja vaan siskotkin lukivat lopulta ylioppilaaksi asti ja ovat kyllä pärjänneet elämässä varsin hyvin. Heidän molempien miehet ovat kuunnelleet kauhuissaan siskojeni kertomuksia lapsuudesta ja sama on toistunut myöskin minun naisystävieni kohdalla. He eivät voi yksinkertaisesti käsittää että millainen lapsuus jollakin voi olla ja silti olemme keskivertoa aktiivisempia vähän joka asiassa. Ollaan kyllä kasvettu että muutoin ei elämässä pärjää jos ei itse osata vaatia maailmalta kunnollista tervettä elämää.
Meidän oli lapsena siis pakko mutta kun ajattelee näitä nykyajan lapsia joilla on kaikkea. He vasta ovat sellaisia että ovat tottuneet että kaikki on valmista ja he eivät edes tiedä miten tätä nyky-yhteiskuntaa on aikanaan kovalla vaivalla huonoista lähtökohdista aikanaan rakennettu. Ja juuri me ollaan oltu niitä miltei huutolaispojan asemassa joita toiset yrittivät koulussa jopa kiusata että mitäs köyhimys. Arvatkaas että sisuunnuttako tuo? Voin sanoa että varmasti. Ja hyvin, paremmin ollaan pärjätty.

Eikö olekin ikävää kun kaikki on noin hyvin !!!!!!!!!!!
Ei mitään oikeaa murehtimista - jostainhan sitä pitää sitten saada.-(

siinä että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. olet retkahtanut exään ja nyt etsit vikoja miehestäsi ja aikaa myöten riitelette asiasta ja sitten tulee ero....joten mieti jos miehesi on hyvä mies niin lopeta typeryydet...

Et voi mitään muuta, kuin ajatella, mitä sinä itse haluat? Jos haluat kulkea pölykasasta nousseen Timantin kanssa, niin kulje. Ei ole helppoa nousta ja erottua juuristaan, olla erilainen ja pyrkiä jotain muuta kohden, mistä tulee. Se vaatii paljon. Taustat vaikuttaa, mutta enemmän vaikuttaa se, mitä sinä haluat, mitä miehesi haluaa, mitä te haluatte. Tämä on teidän elämää. Tehkää siitä Timanttia lapsillenne ja toisillenne. Jossain hetkessä tulevassa pystytte puhumaan kaikesta menneestä toisella lailla kuin nyt, silloin, kun oma yhteinen elämänne on juurtunut ja kantaa :-) Toivon teille kaikkea hyvää. Asioita pitää pohtia, mutta Timantti on harvinaisuus.

Miksi tosiaan kirjoittelet tänne. Eihän miehesi ole voinut valita vanhempiaan eikä ole mitenkään syyllinen siihen, miten puutteellisesti hän on joutunut lapsuutensa elämään. Se, ettei hänellä ole ollut kaikenlaisia urheiluvälineitä, ei tee hänestä yhtään huonompaa ihmistä. Samoin kun mahdollisesti nälissään eläminen. Luulisin ja toivoisin sinulta löytyvän myötätuntoa ja ymmärrystä, jos muuten hän kohtelee sinua ja lapsia asiallisesti. Ei raha ja se, että saa kaiken mahdollisen lapsena helposti tee ihmisestä sen parempaa. Loppupelissä hienoin ihminen on sellainen, joka osaa olla onnellinen elämän pienistä asioista. Vaikka sinä olisit saanut lapsena vaikka kuun taivaalta, ei see sinusta parempaa ihmistä. Mieluummin olisin köyhä ja minulla olisi kuitenkin rakastavia ihmisiä kuin että rikas ja vailla sydänystäviä. Siinnäpä sinulle miettimistä. Ja sitä paitsi, voihan olla, että miehesi isä on painostanut poikansa ajamaan autoa alaikäisenä. Tilanne voi olla niin, että aikuisen vallankäyttö on ollut hänen lapsuudessaan niin voimakasta ihan pienestä pitäen, ettei lapsella ole muuta mahdollisuutta kuin alistua aikuisen tahtoon. Katsohan nyt peiliin kuka sieltä katsoo, onko sinulla pokkaa kestää lastesi suru, jos tuollaisen asian takia hajotat perheesi.

Ei sitä voi heti käydä tuomitsemaan siitä minkälaiset on jokaisen vanhemmat,sitä kun ei vanhempiaan voi valita ystävät kyllä voi. Kyllähän ne monella kotiolot on niinkuin sinulla näkyy hyvät,niinsanotusti itsestään selvyytenä saanut kaikki. Sehän on hyvä,mukava nähdä että silmäsi ovat avautuneet näkemään että huolimatta jonkun lähtöhodista asita voivat muutua ja toisella on halu muutua omista lähökodistaan huolimatta.Minusta se osoitaa että jos on halua ja kykyä aiohin voi vaikuttaa.
No ainahan sitä voi käydä entisten kanssa olemistaan mietimään,ja kannattaa tosisaan miettiä.
Toisinaan se kuitenkin on vain takaisinpäin menoa sanotaan että taantuma tapahtuisi.

Siis sulla on ihana timantti ja jotain vanhoja vielä kohkaat.
No anna sä sitä mitä sä olet saanut ja ole kiitollinen että sulla on ollut hyvin asiat.
On se sitten kumma kun asiat on hyvin niin väkisin pitää alkaa kohkata jonkun vanhan ihastuksen perään.

Siis mikään ei riitä. Ei meistä kukaan ihan täydellinen ole. Ja jos on saanut onnellisen lapsuuden niin oikeuttaako se ylenkatsomaan niitä jotka sitä ei ole saaneet. Eikö pikemminkin jakamaan sitä hyvää mistä on osallinen?

Ei se ole pölykasa, vaan murheellisten tarinoiden ja tosielämän summa. Ei heistä kukaan ole pölyä eikä roskaa, vaan ihmisiä. Se on miehesi synnyttänyt äiti, hänen kanssaan kasvaneet sisarukset ja se kuollut juoppo, on silti hänen kuollut isänsä.
Miehesi on ollut vahvin, hän on selvinnyt, muut eivät. On hienoa, että osaat arvostaa häntä. Tämä on tätä, hieno kertomus, miten hyvinvoivat ihmiset eivät elä todellisuudessa eivätkä tiedä, millainen maa Suomi oikeasti saattaa olla. Ei tuossakaan vielä ole kaikki eikä lähelläkään pahinta. Ja siis, syytti kuka ketä tahansa (omahan on vikansa, jos itse tuhoaa elämänsä: montako kertaa se on kuultu? Kuinka paljon helpompaa se on, kun olla myötätuntoinen?), köyhyys, syrjäytyminen, työttömyys ja väkivalta ja sitä kautta päihteet ja muu sellainen tuhoaa. Kukaan ei halua myöntää työttömyyden todellista tuhoa, halutaan vain syyttää "sosiaalipummeja" helposta elämästä. Niitä todellisia pummeja on muutama prosentti, muut tuhoutuvat turhautuessaan ja masentuessaan toivottomuuteen. Siinä pitää olla vahva.

Vahva pitää olla lapsenkin, vaikka miten olisimme aikuisina vastuussa, voi lähtökohdat olla kertakaikkisesti niin huonot, ettei juurikaan ole eväitä selvitä. Ei myötätuntoakaan ole välttämättä, jos sitä ei opi. Ei ne kaikki asiat kuin taikaiskusta unohdu ja korjaannu kun ikää tulee 18 vuotta täyteen. Ei ole eväitä, jos ei ole ruokaa. Jotkut osaavat hankkia itse, he ovat fiksuja, mutta kaikki eivät osaa.
Puhumattakaan elämän arvoista ja muusta. On geneettisesti periytyviä asioita, osa näistä muka-henkisistä on myös geeniperimää muokkaavaa (tutkittu juttu, esim. jatkuva pelko ja stressi saattaa vaikuttaa pysyvästi geneettiseen perimään) ja sitten henkisesti periytyviä juttuja. Lisäksi ihmiset ovat eri herkkyyksillä varustettuja. Osa traumatisoituu helpommin, siinä ei fiksuus auta enää.

Meillä Suomessa ei todellakaan ole asiat aina hyvin, ei huolehdita kaikista, osa jopa ajetaan köyhyyteen eikä kaikilla ole samoja mahdollisuuksia: ajattele, jos miehesi ei olisi saanut töitä eikä säästöjä. Miten hän olisi voinut kouluttautua uuteen ja parempaan? Ei mitenkään. Joillekin käy niinkin. Ei siinä syrjäytymisessä aina alkoholia tai huumeita tarvita, eikä ihmisessä tarvitse olla mitään vikaakaan. Me haluamme ajatella vain niin, ettei yhteiskunnallista huonoa omaa tuntoa tulisi.
Tosiasia on se, että tämä ei ole hyvinvointivaltio kaikille.

Me haluaisimme vain työntää köyhyyden toisten omaksi viaksi, syyllistää työttömät ja köyhät, ettei tarvitsisi käydä isompia vastaan eikä sanoa mielipidettään ainakaan kenellekään vahvalle (mielellään ei ottaa kantaa ollenkaan), me haluamme haudata ja unohtaa, ettei se vaan olisi meiltä pois: ettei vain meidän omaakin vikaa.

Teillä on nyt hyvä perhe, onnea sille, ja ehkä sinäkin osaat arvostaa omaa perhettäsi entistä enemmän nyt kun tiedät, mitä olisi voinut olla. Oli vain hyvää tuuria, ettet se sisko ole sinä.
Onnea siis teille, toivottavasti elämä kantaa teitä, oikein hyvää jatkoa ja kiitos tarinastasi!

"Timantti" kertoo oleellisen. Olet onnistunut saamaan todella hyvän miehen. Pidä siitä miehestä kiinni kynsin, hampain. Ei ole miehesi vika mihin sukuun on syntynyt. Sukua ei tunnetusti voi itse valita.

jOS SINULLE ON TÄRKEÄMPÄÄ OMA PERHE, NIIN UNOHDA KAIKKI MUU.
Rakentakaa omaa perhettänne kaikella rakkaudella ja mitä teille on suotu.

liian hyvin, kun tuollaisia mietit. Juuri tuollaisista kodeista monta kertaa tulevat ne sanomasi "helmet", koska ovat kokeneet oikeaa elämää. Ei vaan sitä, että kotoa saa kaikki, mitä vain ymmärtää pyytää.
Miehesi on mies isolla ämmällä, minulle ainakin kelpaisi.

PINNALLISTA PASKAA SANON MINÄ ! SUHTEESSA OLLAAN YHDEN IHMISEN KANSSA EI SUVUN !! VARMAAN JONKUN NAISEN ALKUUN PANEMAA !

Ehdota miehellesi alkoholistien aikuiset lapset AAL ryhmää. En meinaa, että hän sitä tarvitsisi, mutta paljon hän voisi sieltä saada. Olen nimittäin päihdealan sairaanhoitaja, sekä itse alkoholistin aikuinen lapsi ja itse saanut sieltä hyvin paljon. Apua ja paljon paljon muuta, sekä päässyt monesta asiasta eroon. Tiedän että suurimmalla osalla alkoholistien aikuisilla lapsilla on paljon sydämmellään, jota ei saa itse ulos.

huorimishaavee saada kovin montaa jaa-ääntä puolelleen tältä raadilta?? Et sitten mauttomampaa syytä vieraan kullin himollesi keksinyt kuin, ainakin tarinasi mukaan, varsin kelvollisen oloisen miehen perhetaustat?
Jos tämä ei ole provo, saat hävetä ihan tosissasi avaustasi ja sitten reppana pyydät vielä asiallisia vastauksia. Kas kun et heittänyt perään PLIIIIIIIIIISSSSSSSSSS.

Älä kuule haikaile toisen miehen perään noin turhamaisen asian tähden. Sen jälkeen olisit itse pettäjä ja ns. huono ihminen. Ei tausta ihmistä huononna. Ajattele lapsiasi ja miestäsi. Häpeätkö miehesi taustaa...

olen minäkin törmännyt entisiin ihastuksiin,kiva tavata, mutta mutta ajattele miksi hän on eronnut? sinulla on oma rakasperhe, pidä kiinni ja sano vaikka heti miehellesi että RAKASTAN SINUA.

kun eihän sillä oo ollu kunon suksiakaan ja muutenkin ollu varmaan epäsiisti lapsena.

Hanki elämä. Tietenkin jokainen naaras haluaa mahdollisimman tasokkaan siementäjän itselleen. Eri asia sitten on, että mihin rahkeet riittää.

Miksi et katsonut taustaa silloin seurustelu ainakansi, miehesi tuntuu olevan lapsuuteensa tyytyväinen ja tuonut onnea sunkin elämääsi. Sinä joka luulet olevasi parempi ja joka unelmoi miten olis elämä jonkun toisen kanssa. Ehkä olis erilainen, vois olla heti huonompi, ole kiitollinen että miehesi joka on hyvä aviopuoliso ja lasten isä ja lopeta tommonen kaivertelu ja vertailu että olisit paremmasta perheestä. Aika typerää sanosin, kasva jo aikuiseksi.

Mä en oikein ymmärtänyt tätä aloittajan pointtia....miten noi perhetaustat edes tähän liittyy, jos kerta teil on hyvä parisuhde ja ootte onnellisia etc...ei sil oo mtn merkitystä, jos kerta miehes ei ole sellainen alkoholisti kuin hänen vanhempansa. Jaa - ah, empä luule et se elämä siitä miestä vaihtamalla välttämättä paranis, jos kerta exäs on eronnutkin ja sinäkin oot joskus hänestä eronnut...ite en ainakaan ottais takas. Ja jos kerta olet löytänyt tuollaisesta pölykasasta timantin, miksi ihmeessä heittää timantti menemään?? Ja kun olette yhdessä vielä lapsiakin menneet tekemään...lapsethan siitä taas kärsis, jos vanhemmat eroaa etc..

PS. EN VOI YMMÄRTÄÄ TEITÄ NAISIA, JOTKA VOITTE OTTAA TUOLLASIII JUOPPOJA MIEHEKSI! MÄ EN IKINÄ OLIS SELLAISEN RYYPPÄÄJÄN KANSSA....SAATI HANKKISI SIIHEN MUKAAN VIELÄ LAPSIAKIN SELLAISEN SÄÄLITTÄVÄN DEEKUN KANSSA.....ÄLY HOI ÄLÄ JÄTÄ! TAI NOOH, MIKÄS SIINÄ JOS JOKU TYKKÄÄ ;) MUT JOKU TASO PITÄS KYL OLLA...MÄ EN IKINÄ KATTELIS SELLASTA RYYPPÄYSTÄ, BAARIREISSUJA YM. AINAKIN MULLE TASO ON TODELLA TÄRKEÄÄ, MULLE EI MIKÄ TAHANSA KELPAA. AINAKIN TIEDÄN TISMALLEEN MITÄ MITÄ ELÄMÄLTÄNI HALUAN JA MILLAISEN MIEHEN. OLEN MIELUMIN YKSIN ONNELLINEN SINKKUNA, KUIN HUONOSSA PARISUHTEESSA HUONON MIEHEN KANSSA!

Hei. Mielestäni miehesi on melkoinen selviytyjä! Hän on joutunut elämään epäinhimillisissä ja köyhissä oloissa, joissa ei lapsen tarpeita ole huomioitu. Kuitenkin jokin ihmeellinen voima on kantanut häntä, ja hän on saanut hyvän elämän.
Teillä on asiat hyvin. Se, millainen tausta miehelläsi on lapsuudesta, ei pitäisi vaikuttaa teidän suhteeseen, jos et anna. Tärkeintä on elää TÄSSÄ JA NYT, ja antaa menneiden olla. Miehesi on joutunut kenties käymään monia sisäisiä kamppailuja, ja ponnistellut, mistä sinä et tiedä mitään. Hänellä on koko loppuelämä mennä eteenpäin ja kehittää itseään, kuten sinullakin.
Tärkeintä, mitä vaimona voit tehdä, on rakastaa häntä sellaisena kuin hän nyt on. Aina ei tarvitse olla parasta kaveria sukulaisten kanssa, riittää kun tulee jotenkin toimeen. Teidän kahden välit ratkaisevat.
Hyvää jatkoa teille!

Sun ongelma on sun päässäs. Idioottimaista jauhaa toisen taustasta. Oot tosi surkee ja rajoittunut. Olis miljoona sanaa kirjottevana tollasesta alle 100 äö omaavasta, mutta eiköhän tullut selväksi

Perinteinen korkean koulutuksen saaneiden realismin ja todellisuudentajun puute. Kaikilla kun ei se elämä ole alusta asti ollut ihan niin hyvin kuin esim sinulla. Tietysti sinun on vaikea sitä tajuta koska se ei ole koskaan koskenut sinua ja vanhempasi ovat pitäneet sinusta huolta. Suosittelen kuukauden reality kurssia vaikka Kallion kulma baareissa ja elät sen kuukauden vain muutamalla satasella. Eiköhän se siitä ala ymmärrys avartumaan sullakin kun todella tutustut niitten ihmisten elämään. Hyvä että kuitenkin tajuat että huonostakin perheestä voi löytyä ihan hyvä mies ;)

ole mitenkään epänormaalia nykyisinkään...on niin paljon surulisia perheitä maailma täynnä.ehkä se on hyvä,että huomaa tuollaisen asian jotakin kautta,eikä elä ihan täysin pumpulissa koko elämää.kannattaa olla tosi ylpee miehestä,koska on löytänyt ja halunnut paremman elämän itselleen ja perheelleen.on niin helppoa lähteä nimittäin samalle linjalle vanhempien kanssa...

Onko kirjoituksesi provo?!
Kaikkihan jossain elämän vaiheessa pohtivat, että "entä jos". Pohdi ihmeessä sinäkin ja pohdippa oikein kunnolla omia vaikuttimiasi. Luettuani kirjoituksesi, tuli hippa mieleen, että mikähän on noussut sinne päähän!
Olipa tuo avautumisesi tosi kypsymätön!

Minusta jotenkin tuntuu, että tunnet häpeää miehesi taustan vuoksi. Kuitenkin sanoit lopuksi, että ihmettelet sitä miten tuollaisesta perheestä voi löytyä tuollainen timantti. Minusta on kuitenkin tärkeintä, että hän on hyvä mies, joka kunnioittaa ja rakastaa sinua ja lapsiaan. Älä haikaile entisten ihastuksiesi perään, vaikka "ajatusleikki" siitä, millaista hänen kanssaan olisi olla tuntuisi houkuttelevalta. Minusta paras lääke siihen, ettei oma suhde pääse "leipääntymään" liikaa on se, että antaa toinen toiselleen tilaa, ja antaa itselleen riittävästi myös omaa aikaa. Jokainen tarvitsee kuitenkin sitä vaikka yhdessä ollaankin. Olet kuitenkin onnekas että olet löytänyt tuollaisen timantin, älä luovu timantistasi :) Rakkaus ja toisen kunnioitus on tärkeintä.

Ootko ajatellut että miehelläsi on kokemusta tuosta kurjemmasta puolesta elämää.Itse olet saanut syntyä kultalusikka ns.suussa.Miehesi ehkä osaa arvostaa kunnon elämää sinua paremmin.Ei ihminen voi vaikuttaa mihin perheeseen syntyy.Ei ihmistä pidä leimata toisten tekemisistä.Jos se on isänsä pakottamana vähän kuskannut autolla niin mitä toi nyt sitten.Uskaltaisin väittää että olet mahdollisesti opettaja koska olet noin tiukkapipo.Seurustelin kaksiviik.opettajan kanssa ja minulle riitti.Ehkä sinulla on alkanut ns.kutina käydä vieraissa ja haet tekosyytä hypätä aidan yli.Ei se ruoho sen maittavampaa siellä ole.Turrut siihenkin äkkiä.Toivottavasti unohdat miehesi tekemiset ja lähdettä vaikka lenkille ja haette yhteistä tekemistä.

Kuvitelmat kuuluvat kaikkiin liittoihin. Kyllä minuakin vähän jurppisi, jos mieheni sukulaiset olisivat tuota lajia. Teillä on silti pariskuntana mahdollisuus tehdä aivan toisenlainen tarina omille lapsillenne muisteltavaksi. Uusia sukulaisia ette voi hankkia, mutta ehkäpä silläkin on jokin tarkoitus, että miehesi tausta on tällainen. Jossain määrin alkoholismiin taipuvaisuus on periytyvää, joten osaatte ehkä järjestää lapsillenne sellaiset olot, että viina pysyy heistä kaukana myös aikuisiällä.

mutta olet tosi pinnallinen...Ei miehesi taustalla pitäisi olla mitään tekemistä teidän parisuhteen kanssa..

Rakas ystävä. Aiemmin et juuri ollut asiaa miettinyt, mutta kun tapasit entisen ihastuksesi niin asia tuli mieleen ja alkoi painaa.Olen työssäni nähnyt todella paljon KÖYHIÄ perheitä ja ongelmia myös. Ei köyhyys ongelmat tee ihmisestä huonompaa ja pöljempää, vaan rikkaus ja järkiviisaus voi tehdä ihmisestä ylimielisen, aivottoman, toisia ihmisiä hyljeksivän ja peräti onnettoman ihmisen. Vastoinkäymiset jalostavat monesti ihmistä, tulee elämiseen maanläheisempi katsanto. Tuosta koulutuksesta vielä... harvoin lääkäri nai putkimiehen, onko sulle käynyt nyt näin... olet alkanut miettimään häpeämään miehesi ammattia. Älä sie sellaista tee, vaan ole onnellinen että on ammatti, työpaikka ja perheesi elää suht normaalia elämää. Täss kiivaassa maailman ajassa ihmisiltä unohtuu tavallinen elämä, aletaan tuijottamaan ympärille liiaksi eikä enää osata elää omaa elämää ja nauttia siitä , elämän suurista pienistä ihmeistä.

hei
Ei kaikki voi olla rikkaita tai normaalituloisia, edes silloin......ennen vanhaan....
No, se oli silloin, jolloin ei vielä ollut näemmä mitään lakeja, että alaikäinen poika on isänsä juoppokuskina
eikä mitään muutakaan...... kyllä se pitää olla KUNNON LAIT KAIKKIA KOSKEVAT !
Itse en oo vielä tavannut mahdollisesti tulevia appivanhempia, enkä rakkaani muitakaan perheenjäseniä,
ei olla vielä niin pitkällä..... en tiiä siitä juurikaan mitään, vielä.....ties minkä näkösii ja nimisii nekin mah-
taa olla...... sen tiiän, et sillä on sisko ja veli, nuorempia vai vanhempia, en tiiä sitä....ja sillä on kummityt
tö olemassa......iästä ei tietoa....
Näin omat lapsuuden ja vauva kuvat, ja ne vaatteet oli kyllä häpeällisen näkösiä..... ei niillä kuulemma ol
lut varaa parempiin siihen aikaan.....ihme että edes oli vaatteita päälle pantavaksi.....
Oikeessa olet, jos miehesi voi muuttua sellaisesta kunnolliseksi mieheksi. Ihmiset VOI muuttua, jos tahto-
vat ! se on omasta halusta kiinni. Tämä on tullut koettua....... ei tosin liity tähän asiaan millään lailla se...

juttu on provosintia...tai kaikesta hyvästä huolimatta..kasvatuksesi on menny perseelleen..et arvosta muita...ja korkeasti koulutettu...ei helvetti...voiko suomessa olla 2010-luvulla..noin tampiota ihmisiä..ei kyllä tän täytyy olla provosintia...

...ongelma ei ole siis se, että miehelläsi on kurja kotitausta, vaan se,
että sinua on alkanut kiinnostamaan vihreä ruoho aidan toisella puolella - hyvä sitten ottaa syyksi miehen perhetausta...no jos tuo kirjoitus on totta eikä tehty tälle palstalle, niin täytyypä ihmetellä mistä sitä aina ottaa syynsä kukin kun alkaa vieras kiinnostaa. Otapa selvää mistä johtui entisen ihastuksesi ero - löytyykö sieltä yhtä ihanaa miestä kuin sinulla nyt on. Järki käteen - ja ota tosiaan selvää siitä, onko Suomessa nykyään jotenkin kummallista olla köyhä, syrjäytynyt...olisipa ihmelandia jos sellainen lintukoto jostain maailmasta löytyisi, jossa ei tuota olisi!

Tyhmyyttä kirjoitella tällaiseen paikkaa tunnistettavia henkilökohtaisuuksia. Mutta, eihän korkea kouluttautuneisuus yleensä näy elämän/ihmissuhdetaidoissa.

Ihan käsittämättömiä viestejä osa. En tainnut todellakaan valita sanojani oikein, kun tollaisen ryöpyn sain vastaan.

Ensinnäkin: EN OLE VAIHTAMASSA MIESTÄ, OTTAMASSA SYRJÄHYPPYÄ TMS. VAAN OLEN ONNELLISESSA PARISUHTEESSA, JOSSA AION OLLA LOPUN IKÄNI. Oli minulta harkitsematonta kirjoittaa mistään ex-heilasta, koska se ei ole mitenkään oleellinen asia.

Toiseksi: En ole tarkoittanut, että rahalla ja tavaroilla saisi onnea, vaan nimenomaan perusturvallisuus löytyy ihan muusta. En ole itsekään varakkaasta perheestä, ja käytetyillä suksilla sun muilla olen koko ikäni pärjännyt.

Omituisia yleistyksiä täällä näköjään tehdään. Niinkun niistä suksista ja luistimista -se, ettei lapsilla ollut liikuntavälineitä, oli vain yksi esimerkki, joka hieman kuvasti miehen lapsuuden perheen tilannetta. Keskeisin asia tietenkin oli se alkoholiperheen turvattomuus.

Enää en taida vaivautua kommentoimaan. Kuten aiemminkin sanoin, kukaan, joka ei ole ollut vastaavassa tilanteessa, ei voi tietää miltä musta tuntuu...

Ja edelleenkään tämä EI OLE SUURI ONGELMA! Jokaisella on parisuhteessaan omat haasteensa, ja tämä varmaan sieltä pienemmästä päästä. Minusta mulla on kuitenkin oikeus olla harmissani siitä, että miehen sukulaiset ovat alkoholisteja ja syrjäytyneitä.

Tuollaisia koppavia ja itseään täynnä olevia ihmisiä aina tapasi aikanaan yliopistollakin. Mulla on samanlainen perhetausta kuin miehelläsi. Ehkä vielä pahempi. Sisaruksiani kasvattelin isänä ja äitinä kun toinen veti itsensä hirteen ja toista ei muuten vaan huvittanut vaatettaa ja ruokkia meitä. Välillä keräilin pulloja ja ajoittain myös pummasin rahaa jotta pienemmät sisarukset saisivat ruokaa.

Onneksi itse hukutin tuskani koulunkäyntiin ja myöhemmin opiskeluun. Nuorena ja silloin vielä komeana miehenä tuli yliopistossa seurusteltua muutamankin tällaisen kermaperseen kanssa. Selkärangattomia ihmisiä, jotka olivat järkyttyneitä taustastani ja erityisesti siitä etten kyennyt tarjoamaan mitään sosiaalista nostetta heille silloin. Lopulta tapasin nykyisen vaimoni sattumalta yliopiston kirjastossa ja hänellä oli samansuuntaiset taustat.

Voi sanoa että olemme nykyään varakkaita ihmisiä hyvien työpaikkojen ja muutaman onnistuneen sijoituksen seurauksena. Lapsemme eivät ole kurjuudesta tienneet mitään ja ovat onnellisia ja menestyviä mutta sisukkuutensa ovat perineet vanhemmiltaan.

Tuntuu vastenmieliseltä lukea tuollaisen ihmisen kirjoituksia, joka on valmis hylkäämään miehensä hänen perheensä vuoksi. Mitä helvettiä hän sille voi? Onko se joku syy rangaista? Sinuna lähinnä ihailisin häntä. Itse olen itsestäni ja vaimostani äärimmäisen ylpeitä. Myönnetään että joskus rapujuhlilla vähän hävettääkin kun kuuntelee muiden kertomuksia upeista vanhemmistaan mutta toisaalta on oppinut myös laittamaan kurjat asiat ihan toisella tavalla kontekstiin. Oli niin tai näin niin aina voisi olla vielä pahemmin.

http://www.youtube.com/watch?v=dUnkMjwayaQ