Kuljen polkua pientä ja maasta juuri ja juuri erottuvaa
istahdan pienelle kivelle metsän ääniä kuuntelemaan
kevään ensi auringonsäteet lämmittävät kasvojani
lintujen liverrys on lähes huumaavaa
Ah kuinka nautinkaan näistä kevätpäivistä
tuoksujen ja värien esiinpuhkeamista
taas jaksan jatkaa kulkua arjen kiireessä
istahdan pienelle kivelle metsän ääniä kuuntelemaan
kevään ensi auringonsäteet lämmittävät kasvojani
lintujen liverrys on lähes huumaavaa
Ah kuinka nautinkaan näistä kevätpäivistä
tuoksujen ja värien esiinpuhkeamista
taas jaksan jatkaa kulkua arjen kiireessä
Vastaukset 3
Vanhimmat
ropisee peltiseen ikunalautaan. Ihana kesäinen ropina.
tuoksuu metsä
huumaavalle
sateen jälkeen
Vaihdoin kolmesti paikkaa. Harmitti, hetkisen, ja vain vähäsen. Juuri kun oli tälläytynyt, kotiutunut ja löytänyt rennon asennon pehmeältä sammalpeitteeltä korkealla kalliolla, vaipunut vaan vastaanottamaan aurinkoa, aurinko jäikin suuren suuren männyn latvan taakse. Leirin siirto. Ja uusiksi. Viimeinen paikka oli loistava. Lootusasennossa kallion reunalla, ja kun silmänsä avasi aurinkoa siristellen, alla oli lähes synkkä pimeä levollinen metsä. Mutta mikä ettei. Sukat pois jalasta ja avojaloin aurinkotervehdykset puiden latvojen korkeudella pehmeällä kuivalla lämpöisellä sammaleella. Jos joku katseli, niin varmasti ajatteli, että metsässä jos missä voi kevätauringossa nähdä lähes mitä tahansa - ja saada hyvän mielen.