Näin etusivulla keskustelun "Silloin tajusin olevani rakastunut", joten kysytäänpäs nyt kysymys teiltä.
Kertokaan milloin tajusitte olevanne rakastunut (tai ihastunut) johonkin henkilöön.
Siitä tulee se pieni kutkutus vatsanpohjaan, kun tajuaa "hei minähän olen rakastunut häneen oikeasti"
Tajusin olevani rakastunut kun...
Kertokaan milloin tajusitte olevanne rakastunut (tai ihastunut) johonkin henkilöön.
Siitä tulee se pieni kutkutus vatsanpohjaan, kun tajuaa "hei minähän olen rakastunut häneen oikeasti"
Tajusin olevani rakastunut kun...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tajusin olevani rakastunut, kun etsin häntä joka paikasta. Halusin törmätä häneen aamuisin, päivällä ja illalla. Kaipuu toisen luokse oli suunnaton. Halusin aina istua hänen viereensä tai ainakin lähettyville. Vaikka vuodet ovat kuluneet tunnen yhä kaipuuta, ehkä eritavalla, mutta silti kaipaan. Vieressäsi sydämeni sykkii aivan eri tahtiin ja joskus olen hermostunut. Rakkautta, Rakkautta kaikki on vain...
Tajusin olevani ihastunut silloin, kun aloin odottaa joka viikko enemmän ja enemmän niitä hetkiä kun nään sinua ja kun etsin epätoivosesti katsettasi, hymyäsi ja mietin... voisitko sä koskaan tykätä musta... ja tän kaiken lisäks mun mahas vihloo oudosti kun katseemme kohtaa ja oon sun lähellä, sekoilen sanoissani ja tunnen itseni tosi pöntöksi välillä... Ja sit tajuun meidän joskus tuijottavan vaan toisiamme sanomatta silmiin "vähän liian pitkään" ja mulla masussa taas velloo ja tulee höntti olo, mielikuvitus laukkaa jne...
kello viisi iltapäivällä ***** on kietoutunut valkoiseen lumivaippaan
nainen astuu bussista asemalle, kello on tasan viisi iltapäivällä
hänen häränverenpunaiset saappaansa iskeytyvät kalkinvalkeaan lumeen
asemarakennuksen kellon viisari nytkähtää vavahtaen tasan kello viisi
pakkasen uuvuttama ***** vaipuu iltaan kuin tehden kuolemaa
hehkuvan, punaisen auringon laskeutuessa ***** metsien taa
havupuiden latvat kuin verenpunaiset häräntappoaseet
huutavat äänettöminä kohti taivasta kello viisi iltapäivällä
aseman ovi avautuu ja sulkeutuu kuin lämminverisen sydämen läppä
hengityksen huuru kuin härkätaisteluareenalta nouseva hiekan pöly
hiljaisuus, kuin hetki jälkeen kun härän sarvet ovat lävistäneet sydämen
ja kuivaan kurkkuun tarttuneet sanat, veri, hiki ja kyyneleet
pestään pois, haavat sidotaan morsiusvalkeaan vaippaan
kello viisi iltapäivällä, maanantaina, *****, nääs
(Matatora on sittemmin vaihtanut alaa, joten tarina on nykyisin täysin kuvitteellinen)
Sama juttu, sama juttu!! :D En tiedä missä vaiheessa kunnolla tajusin, se kävi lopulta niin nopeaan, muistan kyllä jopa sen päivän ja hetken jolloin tajusin katselevani häntä vähän eri silmällä kuin ennen.. ja sen jälkeen ei kauaa mennyt kuin tajusin että olen ihastumassa.. hän on mielessäni (edelleen) koko ajan, hetket jolloin näen hänet on aina viikon kohokohtia ja joka paikassa vain toivon törmääväni häneen, kaikki katseet ja hymyt hänen puoleltaan merkitsee niin paljon, vatsassa kouraisee jos joku vain mainitseekin hänen nimensä ja jalat hän saa myös täysin alta... ja tunnen itseni välillä niin hölmöksi hänen lähettyvillään. Siinäpä sitä riittää aika selviä merkkejä joista tajusin. ;)
hän tallusteli sisään kiireisenä, hiukset sekaisin, hymyillen, vihreä takki päällään, kumisaappaat jalassa -mietin että onpas tuossa ihmisessä valoa ja preeesenssiä kuin muille jakaa... itse oli sydämeni kyllyydestä ilahtunut nähdessäni hänet että tajusin olevani harvinaisen tietoinen jokaisesta hiuskiehkurasta, lantion liikkeestä, silmien välkkeestä... vai oliko se sittenkin jo aiemmin kun mietin arkisähellyksen keskellä että minkälainenkohan on ihminen tällaisen kädenjäljen takana... vai oliko se lopullisesti kuitenkin silloin eräänä hikisenä iltapäivänä kun tajusin tekeväni kaikenlaista ihan vain hänen takiaan tai nähdäkseni hänen leikkisän katseensa ihan vain sillon tällöin
tarinassa saattaa olla toispuoleista kuvitteellisuutta
ajattelen häntä paljon. aamuisin teen voileivälle sydämen, jonka sisään piirrän nimikirjaimemme
... tajusin sen kun hän meni yhteen yhden toisen tytön kanssa. Se sattui ja silloin tajusin olevani rakastunut. Kipu oli todellista ja vaikka siihen asti en ollut ymmärtänyt mikä minulla oli, tiesin sen nyt.
Rakastin, kun onnesi meni omani edelle.
Kun en tiennyt miten jatkaa, jos lakkaisit olemasta.
Kun pelkäsin puolestasi pimeillä ja liukkailla talviteillä.
Rakastin, kun itkin päiviä lähestyvää erossaoloa.
Rakastin, kun halusin sanoa mitä vain, jotta saisin sinut hymyilemään kun olit allapäin.
Niin monet kerrat sain sinut itkemään. Yhdellä lupauksella, tai syleilyllä saisin sen katoamaan.
Kuinka voisin kieltää sen sinulta, joka olet sen kaiken ja enemmän ansainnut?
Rakastin, kun en pelkäsin miten pärjäisit minun jälkeeni.
Rakkaus yllätti minut; Kahlitsi minut. Teki minusta onnellisen ja onnettoman.
voihan vittu mitä skeidaa rekkalesbon rakkaudentunnustus!
on kaunista ja niin totta. Rakkauteen kuuluu usein myös tuska, ainakin minulla.
tajusin olevani rakastunut kun ymmärsin etten saa mielenrauhaa ennen kuin katseeni löytää hänet.. vaikka en ikinä uskalla katsoa häntä silmiin kun kohtaamme..
tajusin olevani rakastunut kun ymmärsin etten saa mielenrauhaa ennen kuin pääsen hänen läheisyyteensä, juttelemaan, viereen, lähelle..
tajusin olevani rakastunut kun tanssitin häntä mieluummin kuin tyttöystävääni..mieleemmin kuin ketään muuta, vaikka koko yön..
tajusin olevani rakastunut sen jälkeen, kun ruoskin itseäni viikon päivät sen johdosta että sain nukkua hänen vieressään todennäköisesti ensimmäisen ja viimeisen kerran, ja nukahdin heti.. toivottamatta edes hyvää yötä..
tajuan olevani rakastunut, kun en enää tunne itseäni tässä järjettömässä olotilassa.. tajuan olevani rakastunut kun toivon enemmän kuin muuta saavani suudella häntä, ottaa kädestä kiinni, vaikka hän on varattu, vaikka hän on hetero..
Kun kulkee väreily hartioista jalkoihin.
Kun haukkoo happea raittiissa ilmassa.
Kun on tapaturma-altis ja omissa mietteissään.
Kun hän on kaikkialla, vaikka todellisuudessa
vain piirtyneenä omiin verkkokalvoihin.
Kun puhuu ennen kuin ajattelee
ja ajatus kulkee tunnin myöhässä.
Kun kuulee musiikin soivan, rockin ja viimeisen valssin.
Kun kieli tapailee hänen nimeään, hänen sanojaan, jatkuvasti.
Kun poski haluaa koskettaa, käsi tarttua hänen käteensä.
Kun kaikki on epävarmaa, ihastuminen.
Kun rakastaa, toista tahtoo ymmärtää.
Kun haluaa tulla vastaan ja olla rinnalla joka tapauksessa.
Kun osaa antaa anteeksi ja luopua omastaan.
Kun tahtoo yrittää ja antaa vielä enemmän.
Kun saa olla oma itsensä.
Kun saa olla rehellinen ja haluaa olla luottamuksen arvoinen.
Kun tekee kompromisseja käsi kädessä.
Kun peiton alta vilkkuu kaksikymmentä varvasta ja kuuluu kahden sydämen yhteinen rytmi.
Seinän takana narisee tuulessa vanhoja päiviä varten ostettu puinen kiikkutuoli.
Minulla kulki väreet pitkin ruumista, kun luin tuota! Juuri noin voisin haluta uskaltaa olla toisen ihmisen kanssa, kun sinä kuvailit omaa JO RAKKAUTASI :) Tajusin itse ihastuneeni kauttaaltani ihmiseen, kun hän suuteli minua extempore hädintuskin paremmin tuntematta toisiamme. Tosin humalassa...mutta vei jalat alta. Jotain vain tapahtui siinä hetkessä ja sen jälkeen katsoin häntä aivan uusin silmin. Hämmennyin ja mietin henkilöä alati. Tarkkailin kaikkea mahdollisia eleitä, katseita, kohtaamisia, etsin hänen kiinnostustaan, yrittäen peitellä omaani. En tiedä onnistuinko peittelyissäni koskaan, mutta väitän hänen myös tunteneen jotain...koska olen tarkka aistimaan herkkiä tiloja ja aina kahden ollessamme ilmassa oli, jännityksen, hämmennyksen, ja latauksen tuntua...katseita, kyvyttömyyttä katsoa... Enkä usko yksikseni moiseen ilmapiiriin kykeneväni, niin en ole taitava...kyllä siihen tarvitaan toinenkin ihminen...
En saanut koskaan tietää mitä OLISI VOINUT tapahtua jossain tietyssä hetkessä, koska hän seurustelee. Itse koin voimakkaita hetkiä yksinkertaisesti tarttua häneen ja...hmm... En tietenkään sitä voinut tehdä, enkä tiedä olisinko uskaltanut, vaikka se olisi ollut mahdollistakin...
Nyt ajattelen, että jos voisin ja tilanne olisi sellainen tarttuisin kysymättä...Siten jäi tunne kaihertamaan. En sitten tiedä oliko kyseessä ennemmin intohimo vai ihastus...luultavimmin kumpikin...se vain oli minulle sykähdyttävä tunne ja hymyilen aina, kun ihmistä ajattelen ja niitä silmiä, sitä älykkyyttä, syvyyttä, tapaa liikkua, hymyillä, puhua, ajatella... kerrassaan upea olento!
Kenties vielä jonain päivänä...tapaan hänet...elämä on ihmeellinen. Se voi jättää jonkin asian joskus kesken...kypsyteltäväksi....myöhemmin jopa poimittavaksi.
Kaikki aistit avoinna, ihmetellen :)
Sun näkeminen saa sydämen hakkaaman lujempaa. Sulle puhuminen saa sekoamaan sanoissa. Sun kosketukses saa kylmät väreet kulkemaan kehossani. Päivät ilman sua tuntuu vaikeilta. Haen katsettasi joka paikasta. Jokainen ajatus jotenkin vaan kulkee sun kautta.
Tajusin olevani rakastunut, kun huomasin ajattelevani sut mukaan arkeen.
Tajusin olevani rakastunut, kun hymyilen itsekseni sen jälkeen kun olimme jutelleet.
Tajusin olevani rakastunut, kun toivoin vain sinun olevan onnellinen.
Tajusin olevani rakastunut, kun ikävä sun luo alkoi olemaan osa elämääni.
kaiken muun lisäksi, vaikka olen 99,99-prosenttisen varma, ettet tänne koskaan tule kirjoittamaan minua etsien. Silti jaksan selata tätä ehkä vielä ensi vuonna, todennäköisesti sen jälkeenkin.
säälittävyyteen olen itsekin sortunut... joo-o.
en voi suositella vaan vetämään rajat heti alkuunsa tuolle harrastukselle.
ota yhteyttä häneen ja koeta selvittää, olisiko tunne vastavuoroinen... tai voisiko se sellaiseksi kehittyä.
go girl! and leave that unhealthy habit!
Kun aloin väittää itselleni, etten ole rakastunut, etten saa olla rakastunut...
kattelin vanhan maatilan ympäristöä ja kävelin istumaan keskelle pellon vihreyttä ja mietin mikä tunne se on kun ajattelen koko ajan häntä.. vaikka kuinka yritin ajatella töitä niin kaiken päällä leijui hän..enkä pystynyt keskittymään töihin vaan ikävöin häntä Paha aavistus omassa mielessä oli että tätäkö se rakkaus on. Mietintä jatkui sen alkukesän...
hassu sattuma paikka oli sama jossa olin miettinyt ja kirjoittanut o,ia ajatuksia siitä mikä voisin olla/olen.
Paikka 0n edelleen eritysen Rakas, kuten tämä henkilökin ;).
Se on ihan uskomatonta miten sitä voikin ihan oikeasti lähes KOKO ajan ajatella toista!? Ja kun sitä ei pääse karkuun millään, vaikka mitä teet niin toinen on mielessäsi!! Varmaan ainakin 95 % päivästä ajattelen ihastustani. Huoh. Se nyt ainakin jo kertoo pahemmanlaatuisesta ihastumisesta, voisiko rakastumistakin olla. :)