Sairastuvalla

Julle oli oikein saatanan kova pinnari, koko komppanian pahin lusmu ja melkein päivittäin hän kävi lääkärin vastaanotolla valittamassa milloin mitäkin sairautta josta olisi tarvinnut vapautusta päivän palvelusta. Hän oli sairastanut normaalit kuumeet ja flunssat ja vatsataudit, potenut kipeitä polviaan ja nilkkojaan, kaatunut pyörällä päänsä puhki, jättänyt sormensa oven väliin, saanut roskan silmäänsä ja valittanut heikkoja hermojaan. Sellaista sairautta ei varmasti ollut keksittykään, josta Julle ei olisi lääkärille käynyt valittamassa. Julle tunnettiin siis myös lääkärin vastaanotolla hyvin.

Kerran sattui niin että Julle oli menossa vaihtamaan alusvaatekertansa puhtaisiin. Varusvarasto oli samassa rakennuksessa kuin lääkärin vastaanottokin, ja koska ulkona satoi eikä Julle ollut muistanut ottaa reppua mukaansa, hän tunki ulos mennessään käsissään kantamat alusvaatteet takkinsa alle ja näytti siltä kuin mies olisi yhtäkkiä lihonut oikein huomattavasti.

Lääkärin vastaanotolla avustava lääkintäalikessu katseli lääkärin ikkunasta kuinka Julle harppoi pihan poikki maha pystyssä, ja huusi pöytänsä takana istuvalle ja kirjoittavalle lääkärille: - Herra tohtori! Julle tulee taas, ja uskokaa tai älkää mutta nyt hän on raskaana!