Kesä on kaikkien odottama vuodenaika. Luonto valmistautuu kukoistukseensa, ihmiset aktivoituvat lisääntyneen valoisuuden ja auringon säteiden ansiosta. Eipä ole kuin kolmisen viikkoa kun on kesäpäivän seisaus. Nautitaan kesä ajasta täysin siemauksin.
Näin yksin eläjälle TV:n anti jää uutisia lukuunottamatta vähäiseksi, eipä siellä ole kun etupäässä uusintoja joista Teemalla Löytöretki uusintaa maanantaisin tulee seurattua nimenomaan matkalaisten mielialojen muuttumisen näkökulmasta. Kirput purevat, avaruuslakanat ritisevät kahden vuoteissa ja muut matkalaiset liiallisen väsymyksen vuoksi eivät saaneet riittävää yöunta.Annettiinhan avaruuslakanoista palautetta. No, matka jatkuu ja hiki virtaa, varpaat ovat tiukilla.
Koulut päättyvät juhlallinen suvivirsi kaikuu koululaisten laulamana. Ilo on katsella lomalaisten riemua kesästä ja sen tuomista uusista virikkeistä.
Kaunista kesäkuuta, kipakoita saunan löylyjä kaikille palstalaisille tasapuolisesti.
Näin yksin eläjälle TV:n anti jää uutisia lukuunottamatta vähäiseksi, eipä siellä ole kun etupäässä uusintoja joista Teemalla Löytöretki uusintaa maanantaisin tulee seurattua nimenomaan matkalaisten mielialojen muuttumisen näkökulmasta. Kirput purevat, avaruuslakanat ritisevät kahden vuoteissa ja muut matkalaiset liiallisen väsymyksen vuoksi eivät saaneet riittävää yöunta.Annettiinhan avaruuslakanoista palautetta. No, matka jatkuu ja hiki virtaa, varpaat ovat tiukilla.
Koulut päättyvät juhlallinen suvivirsi kaikuu koululaisten laulamana. Ilo on katsella lomalaisten riemua kesästä ja sen tuomista uusista virikkeistä.
Kaunista kesäkuuta, kipakoita saunan löylyjä kaikille palstalaisille tasapuolisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanoo heinä allergikot jälleen tulevina viikkoina. Mie taas kiroile itikoiden armeijaa kimpussani. Onneks on näitä mainoita hyttysbalsameita, joilla holvata suojavaatetusta paljaaksi jääneet ihonkohdat.
Kiitokseksi nuo kirotut pikkupaskiaiset kutinaa aiheuttavia paukamia. Pidin tänään iille puheenkin:
Odottakkas hemmetin pikkupaskiaiset pari kuukautta niin eiköhän verenimemisinto ala laantumaan.
sinunki vertais himoitsee. Mistähä muuten erottaa nais-ja miespuolisen hyttysen noin niinkun ulkonäön perusteella! Onkohan ininä-äänellä erroo, liekkö tyttöhyttysillä korkeempi ääniala kuin uroksilla (hauska nimitys hyttysistä uros-), väitöskirjaa ei taia tästä olla tehty. On se muuten, asiasta toiseen, noilla tutkijoilla fakki-idioottimaista elämää, miettiä vaikka koko elämänsä jotain ihan muita kiinnostamatonta asiaa.
Lienenkö ite tullut ihan immuuniks näille hyttysille, kun melkeen vauvasta saakka soillekki raahattiin rämpimään. Ja enimmäkseen Itä-Suomen korvissa lapsuuden ajat kesäaikaan taapersi, kyllä ne minnuuki pistää, muttei kutise eikä tuu paukamii. Paarmat ja mäkärät ovatkin eri juttu, eihän niille oo keksitty mitään karkotuskonstii. Paarma käy kimppuun kuin Hornetti konsanaan.Ei auta vaik ois kokonaisen valkosipulin järvelle kuumana kesäpäivä lähtiessään syöny. Jotkut muut saattaa kyllä venneestä kaikota.
Nämä pikkuötökät ovat tosi harmillisia kesän inisijöitä. Pattia pukkaa jos joku inisijä pääsee iholle askartelemaan, on oltava Etono-puikko taskussa varmuuden vuoksi. En tiedä minkä rotusia pienen pienet mäkärät ovat. Tuupovaaran seuduilla sain sellasen määrän niiden rokotuksia kaulalle ja poskiin että lääkärissä käynti oli välttämätön saadakseni kortisonia suoneen. Pari päivää meni ennenkuin naamataulu näytti entisenlaiselta.
Kesä on kesää vaikka sanktioita saa hyönteismaailmalta. Paheneeko allergiat vanhetessa kun en muista nuoruuden aikana näin allerginen hyönteisten pistoille olleeni.
Luulen, että tässäkin tulee mukaan ns. salaliittoteoriat. 'Lisenssit' sanovat, että koiraspuoliset itikat imevät vain kasvien nesteitä. Joo jo; entäs ne promillet?
Olen seurannut keväällä lehtipuiden mahlan aikaan kusiaisten intoa etenkin käyneen mahlan kittaamiseen; jo alkuillasta monet kimmokusiaiset ovat niin päissään, ettei puuhun nouseminen enää onnistu.
Pientähän tämä ötökkämäärä vielä meillä täällä etelässä. Jouduttiin Muoniossa pysähtymään bensamittarille menoveden käydessä vähiin.
Mäkäröi oli niin pirust, että ne täyttiit autonkin. Ohovista eivät perusta yhtikäs mittään. Lapin mäkäkäröitä tuli vielä autokotteron mukana etelään asti.
Tutkijoissa on kaikkia muitakin kuin fakkiutuneita,
tunnen erään, joka tekniikan tohtorina hallitsee oman alansa,
musiikista sekä teorian, musiikin historian että käytännön musisoinnin,
kirjallisuudesta enemmän kuin kirjallisuuden maisteri,
kuvataiteet, itsekin hyvä jne.
Yleistykset eivät ikinä pidä, kaikissa on kaikkia.
Katson minäkin toista kertaa tuon löytöretken, joka Teemalta tulee. Tosi ansiokas sarja. Kertaakaan eivät kuvaajat ja tekninen henkilökunta vilahda sarjassa, onpa hienosti tehty. Parasta on noiden vaeltajien keskustelut ja omien tunnelmien kuvailut. Kuusi toisilleen vierasta ihmistä erilaisine ihmiskohtaloineen.
Tapasimme tänään kolme vanhaa työkaverusta, josta yksi oli ollut kolme vuotta sitten sillä pyhiinvaelluksella. Se ei ollut se pisin 740 km, vaan puolet siitä. Madridista vei juna reitin puolivälin paikkeille, joten patikoitavaa tuli n. 350 km. Ystävä on tehnyt retkestään kuvakertomuksen, jota pääsemme katsomaan.
Kesä tuo tullessaan monenmoisia asioita mieleen. Olen pohtinut Löytöretkeä miten 750km matkalla kulkijat tutustuvat toisiinsa ja mikä on matkan anti taivaltajalle. Ainakin siinä fyysinen kunto kohenee, on todettu hyvä fyysinen kunto lisää myös psyykistä kestävyyttä. Tapahtuuko matkan aikana olemassa oleville sisäisille haavoille eheytymistä ja missä mitassa. Vertaistuki antaa voimavaroja jatkaa matkaa hankaluuksista huolimatta. Vaikeita asioita ei kait voi unohtaa mutta ajan mittaan niiden kanssa on helpompi elää.
Matkaajista Lefa taitaa olla ainut joka panosti luonteensa särmien hiomiseen, muilla oli särkyneitä ihmissuhteita. Muistoja matkalta saa jokainen taivaltaja matkaevääksi myöhempään elämään.
Lähimetsikön rastas pariskunta on saanut 3 poikasta miltei lähteviksi itsenäiseen elämään. Siinä aamutuimaan siipiä räpytellään pesän reunalla kantaisivatko ne jo kauas maailmaan.
Pihlajat kukkivat runsaina läheisyydessä, hauska seurata punaisten marjojen ilmestymistä oksille, sitten onkin jo syksyn alkua.
Auringon ottoa on joutuu odottamaan, kylmää on ja vesikin vielä kovin viileää. Kesävieraita on tulossa, tulee uutta vipinää arkisiin päiviin. Joku erään palstan kirjoittajista pitää omana tunnuslauseenaan "viraton kun vanha akka" niin kait se on tässä iässä yksinäisessä torpassa.