Moi.
Palstalla paljon on keskustelua vauvan uniongelmista ja olen lukenut niitä. Nyt aionkin kirjoittaa meidän vauvasta kohta 7 kk ja haluiaisin tietää onko muilla tämmöistä ja miten olette toimineet, jotta yöt saadaan rauhoittumaan.
Eli tyttö on aina saanut korviketta ja rintamaitoa. Nyt syö myös 5 ateriaa päivässä kiinteitä. Illalla ennen nukkumista imetän tytön omassa huoneessa pimeässä, jolloin tyttö on yleensä rauhoittunut, ei nukahtanut. Sitten silittelyt uneen omassa sängyssä. Yleensä rauhoittunut puolessa tunnissa. Nyt on todella levoton, pyörii ja hyörii ja itkee. Nyt imettämisestä on tullut aivan tuskaa ja tyttö touhuaa kaikkea muuta kuin imee. Noh, olisin ihan valmis lopettamaan imetyksen, mutta vauva ei jostain syystä huoli pulloa illalla eikä myöskään yöllä, tissi on ollu ainoa tapa tähän asti rauhoittaa illalla ja yöllä, jos herää. Joskus riittää myös silittely.
Nyt on alkanut sitten valvomaan tuntitolkulla öisin kun herää. Ei kelpaa mikään. vauva on hyväntuulinen kunnes on yliväsynyt ja itkee vaan. ja sitten se uni ei tule! Tyttö ei syö tuttia, ei mitenkään. Tyttö, kun huudon yöllä sit keikailun jälkeen alottaa, ei auta sylit ei mitkään, ei kelpaa tissi, ei pullo. Yrittää nukahtaa välillä,mut alkaakin huutamaan taas. Sitten aamulla noustaan ennen kuutta ylös. Viime yönäkin nukku vaan 6 tuntia yhteensä.
Mä en tiiä, miten mun kantsis tehä. Antaa huutaa? Ottaa syliin ja huutaa siinä? Koska syliin ei nukahda. Unikoulu? Ei vaan oo oikein mitään, mistä sen pitäs luopua kuten tissi, kun se ei kelpaa.. Mä oon ihan neuvoton..Aattelin nyt samalla kiukulla lopettaa kokonaan tissittelyn. Vaikka pelottaa, koska se on joskus ainut tapa saada nukkumaan, jos on keikkunut monta tuntia.. Auttakaa.. Toivottavasti joku ymmärtää millasta meillä on. On niin hankala kirjottaa sanoin! Mä en ainakaan osaa noita MLL:n unikouluohjeita osaa soveltaa meidän tapaukseen.
Palstalla paljon on keskustelua vauvan uniongelmista ja olen lukenut niitä. Nyt aionkin kirjoittaa meidän vauvasta kohta 7 kk ja haluiaisin tietää onko muilla tämmöistä ja miten olette toimineet, jotta yöt saadaan rauhoittumaan.
Eli tyttö on aina saanut korviketta ja rintamaitoa. Nyt syö myös 5 ateriaa päivässä kiinteitä. Illalla ennen nukkumista imetän tytön omassa huoneessa pimeässä, jolloin tyttö on yleensä rauhoittunut, ei nukahtanut. Sitten silittelyt uneen omassa sängyssä. Yleensä rauhoittunut puolessa tunnissa. Nyt on todella levoton, pyörii ja hyörii ja itkee. Nyt imettämisestä on tullut aivan tuskaa ja tyttö touhuaa kaikkea muuta kuin imee. Noh, olisin ihan valmis lopettamaan imetyksen, mutta vauva ei jostain syystä huoli pulloa illalla eikä myöskään yöllä, tissi on ollu ainoa tapa tähän asti rauhoittaa illalla ja yöllä, jos herää. Joskus riittää myös silittely.
Nyt on alkanut sitten valvomaan tuntitolkulla öisin kun herää. Ei kelpaa mikään. vauva on hyväntuulinen kunnes on yliväsynyt ja itkee vaan. ja sitten se uni ei tule! Tyttö ei syö tuttia, ei mitenkään. Tyttö, kun huudon yöllä sit keikailun jälkeen alottaa, ei auta sylit ei mitkään, ei kelpaa tissi, ei pullo. Yrittää nukahtaa välillä,mut alkaakin huutamaan taas. Sitten aamulla noustaan ennen kuutta ylös. Viime yönäkin nukku vaan 6 tuntia yhteensä.
Mä en tiiä, miten mun kantsis tehä. Antaa huutaa? Ottaa syliin ja huutaa siinä? Koska syliin ei nukahda. Unikoulu? Ei vaan oo oikein mitään, mistä sen pitäs luopua kuten tissi, kun se ei kelpaa.. Mä oon ihan neuvoton..Aattelin nyt samalla kiukulla lopettaa kokonaan tissittelyn. Vaikka pelottaa, koska se on joskus ainut tapa saada nukkumaan, jos on keikkunut monta tuntia.. Auttakaa.. Toivottavasti joku ymmärtää millasta meillä on. On niin hankala kirjottaa sanoin! Mä en ainakaan osaa noita MLL:n unikouluohjeita osaa soveltaa meidän tapaukseen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En osaa tuohon ongelmaasi antaa neuvoja, mutta tuli mieleen kysäistä, minkä verran vauvasi nukkuu päiväunia? Jos nukkuu päivällä liikaa eikä unta sitten riitäkään enää yöksi?
Vähän yli kolme tuntia sanoisin..
saada vauvaa nukkumaan kun menee yliväsyneeksi.Nukkuisko kuitenkin paremmin samassa huoneessa/vieressä.Vieressä ollessa olisi helppo tyrkätä tissi suuhun ennen kuin kunnolla edes herää.Mikä tietty toisista ei ole oikea tapa kun pelätään liikoja tissiriippuvuuksia.Itse tein niin ja toimi loistavasti enkä silloin jaksanut murehtia jääkö tapa päälle,vieroitin sitten aikanaan paremmalla hetkellä yösyötöistä.Hampaat voivat tietty vaivata öisin ja kehitykset vauvassa jolloin yöhulinointia riittää enemmän ja siihen auttaa ikävä kyllä parhaiten aika..Noista unikoulujutuista en tiedä,jotenkin koko sana saa mun karvat nouseen pystyyn
Meillä myös 9kk tyttö alkoi heräilemään yöllä n. 8,5 kk iästä siten että tuntui ettei mikään auttanut. Oli lopulta täysin virkeä. Huoh. Noh, meillä on toimittu silloin siten että annettu tytön olla ensin vähän aikaa hereillä ehkä vartin verran tms. (sylissä, sitterissä tms.) sitten on aloitettu iltarutiinien osittainen toisto. On ensin käyty "katsastamassa" sänky uudelleen ja todettu se ihanaksi paikaksi, luettu iltakirjaa (meillä aina sama kirja,vaikka kyllästyttääkin) ja hyräilty iltalaulua ja annettu hörppy maitoa ja sitten kannettu sänkyyn ja on kyllä hyvin sitten jäänyt sinne. Niin ja meillä käytetään himmeää yövaloa. En tiedä miten nukkuisi ilman sitä. Tuo mielestäni turvaa vauvalle jos herää yöllä että vähän näkeekin jotain.
kainaloon vaan! Luulen että tuossa iässä vauvan eroahdistus, käsitys itsestä ja äidistä erillisinä olentoina, lähestyy. läheisyyttä kaipailee, eikä sitä liikaa voi vauvalle antaa. 70-luvulla vielä suositeltiin olla pitämättä liikaa sylissä ettei tottusi syliin. Nyt se tuntuu naurettavalta. Nyt pelätään vieressä nukuttamisissa samaa, mutta kyllä se lapsi aikanaan oppii yksin nukkumaan. Mun 7kk vauva on nukkunut syntymästään asti lähellä, ei valvo, eikä itke. Voi olla että on temperamenttikysymys, mut ei se läheisyys ainakaan huononna lapsen itsetunnon ja turvallisuuden tunteen kehitysta. Mutta tiedän että jokainen tekee miten itse kokee parhaaksi eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole. Mutta kaikkea kannattaa kokeilla.
kannattaa kokeilla ja unohtaa se "en halua totuttaa siihen" hömppä. Miksei voisi mennä helpommalla nyt ja paremmalla hetkellä sitten vierottaa tissistä tai vierestä tms. Kokeile sitä samassa huoneessa nukuttamista tai vieressä. Kokeile imetyksen lopettamista tai sitä unikoulua. Puhutko lapselle, kun hän herää yöllä, mitä teet silloin, otatko heti syliin, silitteletkö??? Pidä kontakti ja puhuminen mahdollisimman vähäisenä ja vältä katsekontaktia ja kaikkea mikä virkistää lasta. Minä soveltaisin unikoulua teidän tapauksessa niin, että vauvan herätessä kuulostelisin hetken herääkö hän oikeasti vai riennätkö paikalle liian aikaisin (siis jos vauva vain unissaan inisee ja herääkin siihen, että menet paikalle ja suuttuu). JOs hän alkaa ääntelehtiä niin, ettei ole vain unenpöppörössä, menisin tassuttelemaan ensisijaisesti. JOs hermostuu kovasti ja alkaa huutamaan kurkku suorana, ottaisin hänet syliin ja tyynnyttelisin, kunnes hengistys rauhoittuu ja itku loppuu. Sen jälkeen laittaisin takaisin omaan sänkyyn ja katsoisin nukahtaisiko, pitääkö tassutella vai alkaako huuto uudelleen. Tätä toistaisin kunnes lapsi oppisi, ettei yö ole seurustelu aikaa. Lähellä olemalla ja syliin ottamalla
Ton ikäisenä alkaa eroahdistus, joka helpottaa vasta noin 1 v 6 kk ikäisenä.
Meillä nukkui vieressä. Ennenku ehti herää kunnolla tein sen mikä toimi, tissi tai tutti ja nukahti minuuteissa takas. Ei ehtiny herätä eikä itkeä. Mitä ois tehny jos ois nukkunu eri huoneessa.
Nyt otat sen vauvan sängyn sun sänkyys kiinni, otat laidan pois ja hoidat yöheräämisen niin pian kuin kykenet. Ei tarvi nousta sängystä, ei laittaa valoja eikä tarvi seurustella. Imetät vain hetken ja rauhoitat kädellä. Kyllä se siitä parin viikon sisällä paranee, eli jatkaa unia tyytyväisenä, ku olet lähellä. Läheisyyttä se tarvitsee ja pelottaa olla yksin omassa huoneessa.
Moikka!
Meillä on just vedetty unikoulu kotona 10kk tytölle, hänellä alkoi varsinainen show siitä lähtien kun reilu kuukausi takaperin sairastettiin. Ohjeet saatiin paikkakunnan unikouluneuvojalta.
Isä toteutti tämän, ja näin se myös parasta, koska äiti tuoksuu maidolta.
-yhdet päiväunet
-päivällä ruokaillaan
iltapuuro klo 17.30
-nukkumaan kello 18.00!! pienet tarvitsee paljon unta, ja yleisin virhe minkä vanhemmat tekee, on se että laitetaan nukkumaan liian myöhään 20-22
unikoulun vetäjä on aina sama, sen jälkeen ei ole väliä kuka nukkumaan laittaa.Vetäjän täytyy olla määrätietoinen, ja extra rauhallinen.
puuron jälkeen isän syliin, 2-3 min sylissä, sitten omaan sänkyyn. Silitetään ja sanotaan että nyt nukutaan. Voi itkeä, mut ei paniikkia, silitetään ja lähdetään pois huoneesta. Ei hiivitä karkuun. No sitten alkaa se itku.. :) Odotetaan kovan itkun (ts sydän särkyy äitillä) 1minuutti, sit huoneeseen, lapsi nukkuma-asentoon, EI katsekontaktia, silitetään ja rauhotetaan.taas pois huoneesta ja näin jatketaan kunnes lapsi nukkuu, ja taas herää. Syliin ottaminen on viimeinen keino rauhoittaa, ja siihenkin on turvauduttu. Seuraavana päivänä odotetaan 2min, ja sit 3min...jne. Aikaa tähän menee 3-5vrk, harvoin on kuulemma lasta vastaan tullut joka tarvitsee enemmän aikaa nukkumaan opetteluun.
Parhaat tulokset saavutetaan 8kkn ikäsillä, mut meilläkin tosiaan ihan helppoa ollut. Jos sulla on mies kuvioissa, teidän täytyy pelata yhteen :) Niin, ja lapset ei saa tästä traumoja! :) yleensä ne tykkäävät, kun vanhemmat päättää nukkuma-ajan (ja yleensä kaiken muunkin, milloin syödään jne..)
Päivärutiinit on hyvä olla samat aina. Miltäs tuntuis tällänen? Itse suosittelen kaikille väsyneillä vanhemmille tätä sydämeni pohjasta!
ja tassuhoito. Auttoi meillä.
Meillä pojan kanssa alkoi tissillä venkoilu hieman ennen puolen vuoden ikää. Kun ei siihen enää nukahtanut muutettiin iltarutiinia siten että puuro iltamaito kirjan luku tai iltalaulelua omaan sänkyyn johon itsekseen oppi nukahtamaan ihan samantien. Oma lääkekuurini lopetti tissittelyn kun seinään aika tasan puolen vuoden iässä eikä poika huutanut tissin perään ollenkaan. Maito kelpasi pullosta siinä kun tissistäkin kun ei siihen maitoiluun nukahtanut enää muutenkaan.
Pari kuukautta kului ja vielä herätteli öisin ja vaati joskus maitoa joskus syliä. Sitten alkoi yömellastus (oppi ryömimään konttamaan jne) johon auttoi se että pinnasänky siirrettiin ihan isin ja äidin sängyn viereen. Siinä alkoi sitten samantien läpiöiden nukkuminen ja jäi maidottelut ja sylittelyt pois. Tutteja kourallinen sänkyyn jota sitten heti tarjosin kun inahti yhtään silleen että saattais herätä. Ja tassuhoitoa päälle. Kättä pyllylle ja niin se tuttisuu jatkoikin aina unia samantien. Aamun asti. Kaksi viikkoa tätä riitti että tuttia ja tassuttelua. Sitten siirrettiin samantien omaan huoneeseen meidän huoneen vastapäätä ja siitä asti on omassa huoneessaan nukkunut 10-12tuntisia yöunia läpiyön. Tutit löytää suuhun itse yöllä havahtuessaan ja vain harvoin on juoksuttanut äitiä tai isiä sylittelemään. Joskus on herännyt ilmeisesti pahaan uneen huutaen ja lapsen ollessa kipeänä äiti nukkuikin lapsen kanssa samassa huoneessa.
Iltarutiinit on kaiken a ja o veikkaisin. Aina samaan aikaan samat toimet ja muuten kylvetys rauhoittaa lapsen mainiosti ainakin meillä. Telkkarin ääressä ei ennen nukkumaan menoa olla ollenkaan. Yöllä jos heräsi yritettiin pitää lapsi sängyssä vaikka siellä omiaan mellastikin. Oli joskus pirteäkin ja saattoi omia juttujaan pulputella mutta jos ei ollut hätäitkua annettiin olla ja leikittiin nukkuvaa :) Kyllä se sinne joskus ihan itse palasi, joskus silittelyllä ja tutilla saatiin nukkumaan taas. Aika monenlaisia öitä aiemmin vietettiin. Nyt vuoden ikäisenä pikku-ukko nukkua pössöttää lähes aina 12h inahtamattakaan. Kuumakalle kun on hermostuu vain jos peitellään paksulla peitolla tai toisaalta jos on viileä huoneilma kitisee sitä kunnes saa fleecepeiton päälleen :) Tarkka poika. Ja sukkia ei saa olla jalassa!
Granju suosittaa, että lasta ei jätetä yksin öiseen aikaan. Perhepeti voi taata paremman unen koko perheelle, kun vauvan yöheräämiset vähenevät. ”Please, please, please don’t Ferberize your baby”, Granju kirjoittaa – Dr. Richard Ferber on amerikkalainen lääkäri, joka on kirjoittanut Babywise-oppaan, jossa suosittelee huudattamisunikoulua vauvoille parempien yöunien takaamiseksi.
Granjun mukaan vauvan jättäminen yksin huutamaan on kaikkea muuta kuin suositeltavaa. Se on piittaamattomuutta vauvan tarpeista ja tylsyttää vanhempien vaistoa lapsen viestejä kohtaan. Lisäksi pitkitetty itkeminen on haitallista vauvoille. Kaiken huipuksi huudattaminen ei paranna yöunia yleensä kuin tilapäisesti.
” Kokeilimme sitä, kun Jenna oli puolivuotias, vaativa ja suuritarpeinen vauva. Jenna alkoi huutaa kurkku suorana sillä sekunnilla, kun lähdimme huoneesta (siliteltyämme ja taputeltuamme häntä ensin, kuten Ferberin kirjassa suositellaan). Hän jatkoi hirvittävää, korviasärkevää karjuntaansa pieniä taukoja lukuunottamatta neljän tunnin ajan.
Silloin tällöin kävimme kertomassa hänelle, että rakastamme häntä ja teemme tätä vain hänen omaksi parhaakseen. Joka kerta, kun näin hänen pienet kyynelten juovittamat kasvonsa anelemassa, etten jättäisi häntä, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta kirjan mukaan meidän oli tehtävä se, mikä oli Jennalle parhaaksi, jos halusimme olla hyviä vanhempia. Muuten hän ei koskaan oppisi nukahtamaan itsekseen. No, lyhyesti sanottuna hän ei lopultakaan nukahtanut tuona yönä ja minä tunsin sisälläni, että se mitä teimme, oli todella väärin.
Viikkoja tapahtuman jälkeen Jenna ripustautui minuun kuin apinanpoikanen eikä halunnut päästää minua näkyvistään. Hänen kurkkunsa oli käheä huutamisesta. Hän alkoi itse asiassa nukkua paljon huonommin kuin aikaisemmin, koska hän pelkäsi, että jättäisimme hänet taas yksin. Koko kauhea kokemus sai minut etsimään uudenlaista tapaa käsitellä hänen persoonaansa."
Lapselle muodostuu tunne yhteydestä äitiin sen kautta, miten hyvin äiti ymmärtää hänen tarpeitaan ja vastaa niihin. Vauvan huudattaminen häiritsee vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta, ja äidin herkkyys lapsen viesteille kärsii.
Ajatus siitä, että jo vauvan pitäisi olla "itsenäinen", on väärä. Se, että vauvan tarpeet täytetään ja että hän saa siirtyä kehitysvaiheesta toiseen silloin, kun on itse siihen valmis, auttaa häntä kasvamaan itsenäiseksi. Granju siteeraa: ”Jokaisella vaiheella lapsen elämässä on tarkoituksensa. Jos voimme vastata lapsen tarpeisiin oikealla tavalla jokaisessa kehitysvaiheessa, hän voi siirtyä eteenpäin.”
Granju kirjoittaa, että monet vanhemmat huomaavat AP-käytäntöjen tärkeyden vasta toisen tai kolmannen lapsensa kohdalla. Ehkä esikoista on "koulutettu" huudattamalla ja ruokittu kellon mukaan, ja vasta toisen tai kolmannen lapsen kohdalla huomataan, että on helpompia ja parempiakin tapoja elää vauvan kanssa.
http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apgranju.html
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin".
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Lue koko artikkeli täältä: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Ei ole olemassa yhtä oikeaa paikkaa, jossa vauvan pitäisi nukkua. Paras järjestely on sellainen, missä kaikki perheenjäsenet saavat riittävästi lepoa. On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.
Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.
Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.
Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.
Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa.
Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.
Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan.
Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.
Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu. Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan.
Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.
Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.
(lähde: www.bebesinfo.fi)
vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.
MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?
On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.
Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.
Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.
Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.
Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.
Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.
KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.
Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta.
Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.
Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.
Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.
Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.
Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.
YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?
Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.
Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.
Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.
Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä
Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.
Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.
Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
Pikkuvauvat itkevät viestiäkseen. Ajatus, että vauva yrittäisi itkullaan manipuloida, syntyy vanhempien päässä. Suhtaudu vauvasi itkuun signaalina, jota tulee kuunnella ja johon tulee vastata, äläkä heti ala ajatella "Mitä tuo vauva nyt taas tahtoo minulta?". Jos olet huolissasi siitä, että hemmottelet vauvasi pilalle tai että vauva hallitsee sinua, vauvanlukutaitosi jää haparoinnin asteelle. Vauvan itkua tulee pitää viestintävälineenä pikemminkin kuin hallintakeinona. Vauvat eivät itke hallitakseen vaan viestiäkseen. Itku alkaa, kun vauvan ahdistus nousee huippuarvoonsa. Ennen vauvan itkua on havaittavissa muita merkkejä siitä, että vauva tarvitsee aikuisen hoivaa. Merkkeihin vastaaminen opettaa vauvalle, ettei hänen aina tarvitse itkeä saadakseen hoivaa.
Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla
PITÄISIKÖ LAPSEN ANTAA ITKEÄ?
Jossain vaiheessa uraasi vanhempana joku tulee ehdottamaan sinulle, että vauvasi itkuihin tulee suhtautua niin, että annetaan vauvan itkeä itkunsa. Anna vauvan itkeä itkunsa loppuun on neuvo, joka voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
"Anna lapsesi...."
Henkilöltä, jolla ei ole biologista yhteyttä vauvaasi, on varsin röyhkeää tulla luennoimaan sinulle siitä, miten sinun pitäisi reagoida oman vauvasi itkuihin. Vaikka neuvo tulisi isovanhemmilta tai muulta läheiseltä, ymmärrä, ettei tämä henkilö tunne vauvaasi niin hyvin kuin sinä. Hän ei myöskään ole kuuntelemassa miltä vauvasi itku kuulostaa kolmen aikaan aamuyöstä. Tällaisia neuvoja tarjotaan todennäköisesti sinun takiasi, ja koska itku mielletään häiriöksi. Mutta sinä tiedät, että se heijastaa tarvetta.
"Itkeä..."
Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi. Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.
Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.
"Itkunsa---"
Mikä itku vauvan pitäisi antaa itkeä? Onko kyseessä ärsyttävä tottumus, josta vauvan pitäisi oppia luopumaan? Tuskinpa, eihän tarvetta voi kutsua tottumukseksi. Eivätkä vauvat itke mielellään. Myös uskomus, jonka mukaan itkeminen tekee hyvää keuhkoille, on yksinkertaisesti perätön. Liiallinen itkeminen alentaa vauvan veren happipitoisuutta ja kohottaa stressihormonien pitoisuutta. Kiinnittyneelle vanhemmalle itku edustaa tarvetta. Itku ei lopu, ennenkuin tarve täytetään.
"Loppuun---"
Mitä oikeastaan tapahtuu, kun lapsi itkee itkunsa loppuun? Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään. Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä. Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.
Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin. Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä.
Tieteen tuloksia
Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.
Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.
Älä ajattele, että olisi sinun vikasi, jos sinulla on paljon itkevä vauva. Jos teet parhaasi vastataksesi herkkävaistoisesti vauvasi itkuihin, muttei aina onnistu rauhoittamaan vauvaasi, älä ajattele, että äitiydessäsi olisi jotain vikaa. Jos olet jo tehnyt kaiken voitavasi selvittääksesi, miksi vauvasi itkee, tarjoa rakastava syli, rintasi ja olkasi vauvan nojata, jottei hänen tarvitse jäädä yksin itkemään. Loppu on kiinni vauvastasi.
(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)
Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää.
Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki.
Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).
Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia.
Voi hyvä luoja miten vaikeeksi voi tehdä asiat....
No älä muuta sano.. :D
No niin juuri. Eiköhän kannata nyt hieman tutustua siihen vauvaan ja toimia niin mikä auttaa. Tuskinpa vauva yksin omassa huoneessa on paras ratkaisu. Eihän se toimi! 7 kk ikäisenä alkaa eroahdistus ja yölliset heräilyt. Kun vauva on joutunu itkemään ja näin heräämään kunnolla yksin omassa huoneessa, ei ihme, että valvoo sen pari tuntia sitten keskellä yötä. kun pelkää, että taas jää yksin. Kun vauva olis samassa huoneessa vaikka sivuvaunussa, ehtii äiti rauhoittaa vauvan ennenkuin vauva ehtii panikoida itsensä hereille. Näin yölliset valveillaoloajat rajoittuvat hyvällä tuurilla muutamaan minuuttiin ilman itkuja.
Meillä kokeiltiin kaikea mahdollista, siis ihan kaikkea! Tyttö ei kuitenkaan alkanut nukkua, meni vain pahemmaksi kun aikaa kului. Kun hän oli 10 kk olin jo niin epätoivoinen etten tiennyt mitä tekisin. Puhuin neuvolassa asiasta ja sain maksusitoumuksen Ensi-ja turvakotien unikouluun, itse olin jo niin poikki etten olisi pystynyt uudesta kotiunikoulusta suoriutumaan, olinhan jo kerran kokeillut. Ehkä en vain osannut.
Minäkin olin ajatellut että vauva itkee koska haluaa olla lähellä ja olisi haitallista ja julmaa laittaa hänet yksin nukkumaan ja olla reagoimatta itkuun, mutta olin vain totuttanut vauvan siihen kaikkeen enkä osannut opetta häntä nukahtamaan ja rauhoittumaan itsekseen. Viikko ennen yksivuotissyntymäpäivää tyttö sitten meni unikouluun ja nyt nukkuu omassa huoneessa läpi yön, saattaa äänähdellä muutaman kerran yöllä muttei herää. Enkä ole enää joutunut yöllä nousemaan tai syöttämään.
Joku kai sanoo tähän että lapsi on saanut traumoja ym. mutta hän on iloinen ja tyytyväinen lapsi joka syö, nukkuu ja kehittyy hyvin. Enkä keksi muuta mittaria lapsen hyvinvoinnin arvioimiseksi kuin tämän. Jokainen tyylillään, meille unikoulu sopi hyvin ja minustakin tuntuu pitkän ja pimeän talven jälkeen taas siltä että elämä voi jatkua, välillä jo epäilin sitä! Älä sinä päästä tätä uniongelmaa kovin pahaksi niinkuin minä tein, ja ihan turhaan.