kysymys?

Leikittiin enemmän

hullunkiilto silmissä kumimiekka kädessä syrjäänvetäytyneinä omiamme mumisten verhoon kääriytyneenä naapurin mummon kissoja ja kun ikää tuli niin vaihdettiin kumiset miekat oikeisiin ja nyt väijytään itse naapureita...hähää

Ei vaan, aika yleinen kuva larppaajista joku tuollainen tuntuu olevan. Harrastus siinä missä muutkin samapa tuo, harrastaa jotkut hullumpiakin juttuja. Itse joskus nuorempana vajaan vuoden kokeilin epäsäännöllisesti millaista homma oli kun pelailin paljon roolipelejäkin yhdeesä vaiheessa.

Ei oikein larppi sitten napannut, vähän liikaa porukkaa mukana jotka ottivat jutun niin tosissaan että melkein pelotti mitä korvien välissä liikkui. Valtaosa nyt otti ihan ns. huvin ja pelin kannalta mutta jokaiseen joukkoon mahtuu muutamia arveluttaviakin tapauksia tietty, mutta niinhän vähän joka harrastusporukkaan. Ei sen puoleen ymmärrän kyllä että se päällepäin näyttää vähän oudolta puuhalta...

larppasimme jo silloin, sääntöjä ei ehkä ollut ja propsitkin olivat mitä olivat, mutta selviä yhtäläisyyksiä löytyy vaikka kuinka paljon. Suurin osa lapsista harrasti tällaista larppauksen esiastetta. Kuten suuri, viisas, wanha tietäjä kerran sanoi:' Kaikki keskustelut johtavat ropeltamiseen.'

Luettiin fantsukirjoja (kyllä, kaikki Harry Potteristit ovat vaaravyöhykkeessä), scifiä (kaikki trekkiet samoin) ja sarjakuvia (Aku Ankan tilaajat ovat erityisen ohuella jäällä). Pelattiin lautapelejä, erityisesti monopolia ja cluedoa, tietokonepelejä (syytän Bubble Bobblea nörttiydestäni) ja seurapelejä (Pictionary ja Actionary erityisesti johtavat live-pelaamiseen). Lisäksi leikittiin (barbit ja transformersit johtavat roolipelaamiseen), pelattiin (kymmenen tikkua laudalla on vaan strategiapelien urheilullisempi versio) ja harrastettiin joukkueurheilua (joukossa tyhmyys tiivistyy, sano).

Roolipelaaminen tuli kuvioihin vasta teini-iässä, äitini oli erityisen huolissaan kun vietin viikonloppuni sulkeutumalla huoneeseeni neljän vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa...