Olisi mielenkiintoista tietää, mistäpäin Suomea kirjoittajat ovat? Olen itse Itä-suomesta, asunut Hesassa ja Espoossa, mutta nykyisin Kanta-Hämeessä.
Tunnen tietenkin lukemattomia ihmisiä, siis ikäisiäni tuolta Pohj.Karjalan seuduilta, mutta kenelläkään ei ole taitoa käyttää nettiä, vaikka nuoriso joutuukin päivittämään tietoja EU-lakien mukaan netissä.
Isovanhemmille ei ole aikaa opastaa mokomaan joutavaan, vaikka itse haluaisin kuulla täällä heidän nasevia mielipiteitään.
Nettiyhdeydet olivatkin vaikeat pitkään ja on edelleen tuonne päin.
Tunnen tietenkin lukemattomia ihmisiä, siis ikäisiäni tuolta Pohj.Karjalan seuduilta, mutta kenelläkään ei ole taitoa käyttää nettiä, vaikka nuoriso joutuukin päivittämään tietoja EU-lakien mukaan netissä.
Isovanhemmille ei ole aikaa opastaa mokomaan joutavaan, vaikka itse haluaisin kuulla täällä heidän nasevia mielipiteitään.
Nettiyhdeydet olivatkin vaikeat pitkään ja on edelleen tuonne päin.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Kaakkois-Suomesta.
elelen nyt eli Varsinais-Suomessa. Viihdyn hyvin, ihmiset ovat mukavia vaikka usein jäykiksi ja koppaviksi moititaan. Asun melko lähellä juuriani ja miellän itseni todelliseksi varsinaissuomalaiseksi.
Kaakkois-Suomalaisille naisille elokuun alkupuolella jäädessäni kahdeksi viikoksi kesäleskeksi.
Viimeinen ilmoittautuminen 30.07. jolloin kaikki hakemukset käsitellään saman aikaisesti.
Palvelemaan, vai palvottavaksi? Leipomaan, vai leivottavaksi?
Hakemukseni jätän vasta, kun asia on selvä.
Mutta minua kiinnostaa, koska niiden seutujen läheisyydestä ajellemm Espoosta loman kiteelle. Tämä 43-vuotias äiti ei jaksa yhtäkyytiä ajaa perille näiden 4-v ja 6-v lastenkanssa, joten olemme olleet, joko Mikkelissä tai Lappeenrannassa yötä rauhallisesti yrittäen vähillä tiedoilla tutustua ko. kaupunkeihin ns. ominnokkinemme.
No, mummo 67-v seuraa mukana varakomentajana ja itse haluaisin esitellä lapsukaisille aitoja maalaistiloja. Pitäisi vain tutustua noihin maatilamajoituksiin, mutta toistaiseksi on jäänuy.
Voisitko suositella joitakin. Tutustumaan tulisimme mielellämme, minä myös sinuun, mutta siitähän ei tehdä numeroa.
Minä vain hiljakseenn kuvittelisin, kuten nuo nuoret yleensä, että ompaham minullakin "salarakas"!! Tietenkin meille käy, kuten sille ukolle joka vei lehmän kamariin eukkonsa kiusaksi, mutta ei tiennyt, kuinka hän sen sieltä pois saa.
Mutta ei viedä lehmää kamariin, riittää, kun sen näkee laitumella ja siihen on tyytyminen.
lomalle Kiteelle
miekkii, Pohjois-Karjalasta, - syntynyt Pohjois-Savossa. Misttee sie..
mistä lähemmin P -Karjalasta..ei tarvia kertoa jos Et halua :)
Miehän olen syntyny saunassa, äitini toisena lapsena. Kaks veljeeni on sen jäläkeen syntyny samassa saunassa, mutta siskoin synty peräkamarissa.
Siskoltain oon kuullu, että se kätilö, jonka piti auttaa äitiini lapsvuoteella nussi isäni kanssa. Äitiin ei senjäläkeen ottanu synnytyksen avustajii.
"Saunassa olen minä syntynyt, tuossa kauniissa Karjalassa, sinisen järven rannalla, tuossa majassa matalassa".
sitä, ja meistä useimmat silloin.
Lapsuudessani ei ollut nimitystä Kanta-Häme :-).
Nooh...siellä uudessa nimityksessä äitini vielä asuu ja siellä itse olen myös päiväni aloittanut, mutta tieni vienyt nykyisin muualle.
Syntynyt Itä-Suomessa, asunut myös Mikkelissä, Keravalla, Mäntsälässä, Oulussa ja Pieksämäellä, josta sitten Satakuntaan.
Helsingin herttoniemessä. Järvenpään vanhiksesta lähtöisin.
junantuomana ja työn perässä tullut tänne rannikolle Espooseen.
Ihanat kivenlahden rannat/lenkkeilypolut.
Terve naapuri. Mennäänkö lenkille?
Moi ! Käyn tyttäreni luona noin kerran kuukaudessa. Lenkille kyllä lähden mielelläni. Mies oon.
Toivottavasti olen maisemissa, kun seuraavan kerran saavut näille kulmille :-).
Ottakaa minut väliltä mukaan, kävellään meren rannassa. :))
Otamme toki :-).
Toivottavasti ! Matin ja Tepon sanoin: "tämän kesän annan sulle,sulle ja sulle."
ja sitten minä laulelen syksyllä biisiä "Muistan kesän" ;-)
Olen syntyperäinen Etelä-pohjalainen, maailma kuljetti Pohjois-Karjalaan missä olen viettänyt suurimman osan elämästäni.
Nyt lähden kolmeksi viikoksi synnyinseudulle, vuokrasin sieltä mökin. Saa nähdä kuinka viihdyn.
olet sopeutunut tänne P -Karjalaan, - olemmehan hieman erimaata - me molemmat :)
Luulin aikaisemmin että en ole sopeutunut. Asuin Seinäjoella kuusi vuotta välillä, en sopeutunut enää sinnekään. Ehkä olen muuttunut Pohjois-Karjalaiseksi, tai ainakin tottunut täkäläisiin ihmisiin.
Muutin pohjanmaalta pois hyvinkin nuorena, ...toimin jokusen vuoden täällä nykyisessä kaupungissani potilaiden omaisten kanssa, kuten yöpymiseen ohjailut jne. Ainoastaan murre oli tuttu, kaikki muu meni ihmettelyksi, ...jotenkin se uteliaisuus ja kateus/katkeruus löi hiljaiseksi.
Toki tajusin , et pelko tekee käyttäytymiseen paljon myös negatiivisiä sanoja , vaan tajusin ettei minulla ole paluuta enää e-pohjammaalle.
No, olenhan vain puolikas...puolet on karjalaista tempperamenttia, siitä olen iloinen.:)
Sukututkimus on pitkään ollut kiinnostunut tästä pakolaisaallosta.
"Kun Venäjän sotajoukko tunkeutui Suomeen v. 1713, suuri joukko säätyläistöä ja vaurainta väestöä pakeni miehittäjän tieltä Ruotsiin. Maan itäosista ja Baltiasta pakolaisvirta oli lähtenyt liikkeelle paljon aikaisemmin. Pohjanmaan väestöä lähti liikkeelle sotatapahtumien mukana v. 1714, kun oma armeija perääntyi pohjoiseen. Suhteellisesti suurin pakolaisjoukko lähti Ahvenanmaalta, joka tyhjeni lähes kokonaan.
Suomalaispakolaisten määrä lieneekin ollut isonvihan ensimmäisinä vuosina suurimmillaan, sillä paluumuuttoa alkoi esiintyä erityisesti olojen rauhoituttua vuodesta 1717 alkaen. Palanneista on tietoja sekä saaristosta että muualta.
Tutkimus on hahmottanut isonvihan aikaisten suomalaispakolaisten määrän Ruotsissa haarukkaan, jonka alaraja on 10 000 ja yläraja hieman yli 20 000 henkeä. Isonvihan klassikko Lindeqvist ei esitä kokonaisarviota, ainoastaan tiedon että lokakuussa 1714 pakolaisia oli Länsipohjassa noin 8 000. Toinen kokonaisluku, johon tutkimus on parempien lähteiden puuttuessa turvautunut, on tieto Tukholmasta vuodelta 1715, että siellä oli noin 12 000 pakolaista"
Kun täällä kyseltiin romaneista, niin niitähän tästä maasta löytyy yllin kyllin, joille myönnettiin itäsuomesta pientiloja kun Suomi itsenäistyi. Jos ei jo ollut viinalla saanut omaa tilaa Länsi-Suomesta hankittua. Kuten häjyt-Härmässä olivat saaneet ryöstettyä.
Niin asunut vuodesta 1955 lähtien Ruotsissa, ja suurimmanajan siitä suur-Tukholman alueella. Kouluni olen myös käynyt Tukholmassa, ja tietenkin ruottiksi. Koska suomenruotsalaisillehan tilaa ei ole Suomessa.
...täältä Itä-Suomen suunnalta monta tässä ketjussa jo. Ollaan vissiin "haastelevaista" sorttia.
Kaakon kulmalta Saimaan rannalta minäkin. Maailma on tosin kuljetellut siellä ja täällä, mutta mihinkään muualle ei ole enää mieli kuin korkeintaan käymäsiltään.
Laiska-Lasse se tuossa virnuiloo mutta viime käissä on niin niin kiltti poika kuin mikä. Niinku kuuluukin olla.
Ihan kilttinä tyttönä ja ihan ileman taka-ajatuksia voisin tehä Iitiälle tärskyt. Mikäs merkki pistettäis napinläppeen/korvan juureen? Päivänkakkara? - no ne ei kuki vielä... ;-/
Pohjois-Suomessa syntynyt, enkä nytkään kovin kaukana sieltä ole ja asustele.
Niin, pohjois-Suomestahan sitä, liki Lapista, vai missähän tuo raja kulkeneekaan... Synnyinseudulla asuskelen vaikkakin opiskeluaikana tuli seitsemän vuoden "evakko"... Työmatka oli vain päivittäin 170 km Lappi työmaana viimeiset toistakymmenta vuotta... Ei matka mitään kun kotona on hyvä olla... Tulipahan oltua tienpäällä keskimäärin 130000 km vuosittain... :) No, verottaja helpotti ja työnantaja maksoi osasta korvausta...
kierrellen silloin nuorena ja nättinä (ennää en oo kun nätti) mm. Mäntsälässä, töihin naappurin tyttöjen kanssa mentiin, olin 17v silloin, ja Oulussa koulussa myöhemmin.
Kainuussa olen ja elelen nykyään.
Oltiin paikallisen latuyhdistyiksen kanssa kesävaelluksella ja samalla osallistuttiin Saariselän reitkeilyreitin ja erämaakämppien siivoustalkoisiin. Vaelluksella ystävystyin itselleni enemmän isoisäksi sopivan miehen kanssa, hänen huumorinsa istui minuun niin että siitä ei voinut olla nauttimasta, motta joitain se ärsyttikin.
No sitten siellä Saarielän kairoilla kun viikko oltiin ryvetty, tuo mies kehaisi, että kun täältä päästään, Ivaloon mennään kauppaan, ja hän halluu hauvikasta, ja minä sanoin että minä osta potatsäkin ja mie syö näppipotattii, ruisleipee, piimeeja sillii.
Sit kun oltiin Ivalossa kaupassa, tuo vanhempi mies sitten tuli hieromaan yhteisyritysta, että eikö myö voitasi sopia, et ostettas potattisäkki yheiseen ja yks leipä yhteiseen. No kättä piälle ja niin siinä leipätiskillä sitten nokkapokkana totisella numalla väiteltiin kun minä olisin halunna vualeepaistosta ruisleipee, ja mieluiten vaikka vähän ruakastakin, ja tää mies pohjastaan palanutta leipee.
Kumpikiin totiselta nuamalta väeteltiin, hyvä ettei toisemme raiveliin kiinni käyty, niin sivullisesta vaikutti, vaikka meillä itelämme oli naurussa pitelemistä. No sitten oli suatu kokkoon jo potatsäkki (2,5 kg:n pussi) silli, ruisleipä, voepaketti ja sitten vielä piimä piti löytee.
Kierrettiin puoltia ja ei löyvetty. Mies mäni lihatiskiltä kysymään, että misteehän piimee löytäs, niin se myyjä oli nähhy, että justiisa otin piimee kuapista, niin se vastasi miehelle, että "johan teijän tyttärenne piimee sai".
Siitä sitten hauskoo piisasi. Minut nimitettiin tuon miehen tyttäreksi, ja minä sain "keinoisän" sitä ruvettiin siitä lähtiin sanomaan hymy huulessa isäksi mulle. Minä olin sillon semmonen 23 vuotinen ja hän jottain 50 piälle.
itäsuomessa olen ollut suurimman
osan elämästäni.helsingissä syntynyt alle 2Vuotias ollut,kun pois
muutettu,joskus 16kesäsenä läksin helsinkiin, sieltä takaisin itäsuomeen vajaan vuoden kuluttua.
täällä sitä ollaan edelleen.
Syntymäpaikkani, nyttemmin purettu Malkin talon kammari sijaisi muutaman kilometrin päässä nykyisestä asuinpaikastani.
Tähän väliin mahtuu 8 valtakunnan vaihtoa, yli 20 paikkakunnan vaihtoa ja reilusti yli 30 työsuhdetta joista vain pieni osa on ns. komennustöitä.
Vilkkaimmillani en postia odottanutkaan saavani.
Turhaan tuli porhalletuksi koska pitemmälle en ole päässyt.
Kaiken lisäksi, nyt olen Saimaan rannasta muutamaa kilometriä kauempana kuin syntyessäni.
meitä usea täällä Espoonlahden tietämillä. Rantaraittia minäkin käppäilen tai pyöräilen ja välillä cafe Merenneidossa käyn kaffeella, joskus tuopillakin, nyttemmin kuitenkin harvemmin enää.
Kiva olisi treffata joskus:)).
Itä-Suomi, kaunis Parikkala. Nykyisin Espoo
minä.
Heh, eilen poikkesin kauppareissulla Kruunun terassille (Lippulaivassa) yhdelle tuopille.
Treffataan vaan joskus...
Mie tääl Nurmijärvel nykysin...muutin Helsingistä jonne tulin edellisellä vuosisadalla opiskelemaan ja kohtalo puuttui peliin.
on Lippulaivassa Kruunun terassi?
Olen aina ollut siinä käsityksessä, että se on siellä Espoon keskuksessa. Saatanpa olla väärässäkin. Joten kerropa niin voitaisiin käydä joskus istumassa tuopillisella.
Olen tuo muori Rantaraitin tietämiltä.
Se muutti Espoon keskuksesta Lippulaivaan. Kakkoskerros, entisen Chicosin tilalla.
Tosi siisti terassi.
Niin harvoin käyn Lippulaivassa, kun asun täällä lähempänä Isoa Omenaa. Täytyypä käydäkin joku kerta katsomassa sitä paikkaa.
Olisi ihan kiva tavatakin siellä, jos liikut niillä main ja yhteyttä jotenkin saadaan.
Paljasjalkainen, stadista.
Kaipa pitää ilmoittautua, kun tuo hertsikan asukkikin on järvenpäästä lähtöisin.
Vähemmistönä näköjään!
Ehkä valehtelette, mutta tuntuu uskomattomalta täällä esiintyvien asenteiden kannalta,että niin monet ovat Itä-Suomesta ja niin monet tällä palstalla ovat tavattoman suvaitsemattomia ja pikkusieluisia eivätkä kestä lainkaan muita mielipiteitä kuin omansa. Onko niin,että nimenomaan siellä on jymähdetty paikoilleen ja pelätäään sekä uusia ihmisiä että erilaisia mielipiteitä? Onko Kehä kollmosen ulkopuolella oikeaa elämää vai vain muiden elämän kritisoimista ja elämistä oman elämän sivustakatsojana?
Tuskin syntymäpaikka enää vaikuttaa elämään, mutta ilmeisesti ympäristö, jossa on kasvanut ja jossa nyt asuu. Ymmärrän paremmin, miksi täällä tulee riitaa niin helposti - ehkä...
Olen kotoisin Helsingistä, syntynyt Kätilöopistolla. Täällä oppii varhain,että joukossa on muitakin kuin minä ja minun mielipiteeni. Jollei opi, turpiin tulee niin kauan kunnes oppii. Täällä ei pumpuliin kääritä. Toisaalta stadilainen auttaa aika herkästi edelleenkin kyselemättä paljonko maksat. Suosittelen.että seuraavaa elämää varten valitsette uudeksi elinpaikaksenne suurehkon kaupungin, jotta asenteet vähän raottuvat suvaitsevaisemmiksi.
Kannattaako siis maalle muttaa eläkepäiviksi? Jos ihmisestä sen seurauksena tulee nurkkakuntainen nihilisti, joka näkee vain oman napansa ja sulkeutuu hetkohta muulta maailmalta eikä suvaitse ketään eikä mitään, ehei, pysyn stadissa. Jos tulee ikävä maalle, tulen lukemaan näitä palstoja ja huomaan oitis, miten ihana paikka stadi onkaan.
Vain niin. Olen sitä ikäluokkaa, etten oikein tiedä olisinko tällä vai tuolla 50 palstalla.
50 palstalla ainakin saat tuta stadilaiselta, jos uskallat olla erimieltä eli se stadilaisen suvaitsevaisuudesta,
joten sortua saan siis minäkin, luokittelemaan ihmisten suvaitsevaisuuden yhden/kahden kirjoittajan mukaan.
Olen kahteen otteeseen asunut pk-seudulla ja työn merkeissä oleillut siellä muutamia kuukauden jaksoja, viikoista puhumattakaan.
Minulle on päällimmäiseksi jäänyt mielikuva umpimielisistä, epäluuloisista, ynseän näköisistä, katsetta välttelevistä ihmisistä jotka suhtautuvat jokaiseen vastaantulijaan kuin konsanaan vihamieheen.
Jopa Tukholmalaisten yleisilme on positiivisempi!
Asuin siellä kahteen otteeseen, 1v,1kk ja 4kk. Kävin välillä kääntymässä Sölvesborgissa, 3kk ja Oslossa vajaa kuukaus.
En tiedä olinko ulkonäöltäni leimallisesti maalainen mutta sama yrmeä perusilme ja vihamielisyys näytti koskevan kaikkia.
Oma kokemukseni tuosta maksamisestakin on aivan päinvastainen. Vähäisintäkään luottamusta velvoitteen hoitamiseen ei ole.
Kerran autokorjaamon heppu tuli pankkiautomaatille taakseni vahtimaan saataviaan vaikka automaatti oli parin sadan metrin päässä näköyhteydessä hänen korjaamoonsa.
Mitä eläkepäiviin tulee niin hankkiuduimme ok:sta kaupungin keskustan kerrostaloon.
Loma-asuntomme ovat myös keskustojen kerrostaloja.
Lapsuuden rasitetta lienee että ne ovat rannassa?
suvaitsemattomia, elähän kehtaa provoilla, - ja kai täällä saa olla erimieltäkin, eikös muka?
että juuri tähän ketjuun on osunut niin moni itäpuolelta, täältä meidän suunnalta ei kukaan ole ilmoittautunut. Täällä on rehtiä ja kohteliasta porukkaa, kun vähän syvemmältä kaivelee. Omien kokemusteni perusteella ovat enemmän kiinnostuneita ulkopuolisesta henkilöstä kuin idemmästä tulleet. Itselläni on puolet noita itäisiä juuria, mutta länsisuomalaisena pidän itseäni.
Maalta tai kaupungista, ihan sama. Ennakkoluuloisia ja tavattoman yksinkertaisia streotypioita voi tietenkin opetella ulkoa, puolesta ja vastaan ja asiasta kuin asiasta. Jos ei yhtään nolota se, että tämän tapaisia älynväläyksiä esittäessään mitä todennäköisimmin jo ensimmäinen (looginen) vastaus/kysymys osoittaisi tuon kaltaisen vastakkain asettelun heikot kohdat.
Mutta olen asunut myös Stadissa. Ei ihmiset ole sen kummempia sielläkään. Joka paikassa on kenkkuja tyyppejä, ei Helsinki ole mikään poikkeus.
Ei minua ole koskaan haukuttu nurkkakuntaiseksi eikä ahdasmieliseksi, paitsi sinä , tosin yleistit mielipiteesi koskemaan kaikkia pohjois-karjalaisia, sekä kehä kolmosen ulkopuolella asuvat ovat myöskin vähintään epäilyttäviä.
Maailman mittakaavassa stadisi on pikku-kylä, edes minä en eksy sinne auton kanssa vaikka ole jo 65-vuotias mummeli.
Sallinet minun epäillä kirjoitustasi?
Oletko 60 , tuskin, joten ajatusmaailmamme eivät ehkä kohtaa, jo 50 ajattelee erilailla, ja sitä nuoremmat, taas heihin nähden toisin.
Kättärillä voi syntyä, missäs se silloin muuten oli, kun sinä synnyit?
Siellä syntyy lapsia läpi uudenmaan, ei se tee stadilaiseksi, vaikka paljaat varpaat olikin stadissa.
syntyähän voi vaikka atlantilla.
En koskaan ole stadilaisen suusta moista kuullut, mitä kirjoitit, ainoa mihin voinen yhtyä, on suvaitsevaisuus toisia kohtaan. Sinun kirjoituksessasi sitä ei todellakaan ollut.
Useimmiten, ei onneksi aina, noita kommentteja tuulee "statilaisilta" jotka kuvittelivat aikoinaan tänne muuttaessaan olevansa nyt jotenkin "parempia" kuin muualle jääneet, ja aikoinaan sitten käydessään kotipaikallaan, olivat olevinaan. Samoin moni ruotsiin muuttanut, volvolla lomilla esiintyi,
Kaikilla meillä on kotiseuturakkaus, ja hyvä niin, monet vain joutuivat juuriltaan repäistyksi työn perässä, osalla oli mahdollisuus jäädä. Monet ovat palanneet, jos on elämisen edellytykset ollut olemassa.
Rakastan kotikaupunkiani, yli kaiken, mutta ei se tee minua moukkamaisesti käyttäytyvää.
Onnekseni olen vuosien saatossa saanut tutustua eripuolella suomea asuviin ihmisiin, ja jotkut heistä ovat ystäviäni. Ennakkoluuloja ei ollut, puolin eikä toisin. Tämä maa on harvaanasuttu, kaikkien ei tarvitse ahtautua muuttamaan yliopistokaupunkeihin, ihmisenä olemme ihan samanarvoisia, olipa asuinpaikkamme mikä hyvänsä.
me itäisessä Suomessa syntyneet emme kuitenkaan ole yksi yhteen palstan "ikävien ihmisten" kanssa?
Mielestäni kaikki aikaisemmin kommentoineet ovat kirjoittaneet ystävällisesti. Palstan ainoa osoittelevaksi ja jopa ilkeänpuoleiseksi katsottava kirjoitus tuli Kätilöopistolla syntyneeltä - kukaan muu ei osoitellut toistaan suuntaan eikä toiseen. Ja pisti kaikki palstan "viat" meidän muiden piikkiin. Ja huom: ILMAN vakinikkiä! ;-/ hmmmm...
No meikä syntyi Hesan naistenklinikalla. Lapsuus Linnanmäen kupeessa ja sieltä vähän maalaismaisempaan seutuun kaupungin laitamille. Aikuisena sitten Satakuntaan ja täällä olen ollut jo yli puolet elämästäni.
Sukua löytyy eteläpohjanmaalta ja se toinen puoli on Hesasta.
Hahaaa....olen kuullut, että oikea syntyperäläinen Stadilainen ei kirjoita Stadi KOSKAAN pienellä kirjaimella.
Olet siis syntynyt Neitsytpolulla?
en tiedä itkeäkkö vai nauraa "rööperiin takaisin" ilmaisi niin happaman mielipiteen että huh huh..
Minun käsitykseni mukaan juuri itä-suomalaiset ovat kiinnostuneita toisten asioista ja omistaan kehuvat. Toisten asiat muuttuvat tavalla tai toisella pahoiksi sitten juoruissa.
Vai olisiko niin, että itä-suomalainen lörpöttää heti omat kuulumisensa, utelee toisen ja sitten puhuu "seläntakana"?
Sellaisen rehtiyden jotenkin kuvittelen kuuluvan länsi-suomeen, siis ei puhuta niinpaljon juoruja toisista, pysytään enempi totuudessa.
Toisaalta kaikkiin asumiini paikkoihin on muodostunut sellaisia "kuppikuntia", jolloin toisten asiat ruoditaan ja ennenkaikkea t i e d e t ä ä n paremmin, kuin asianomainen itse. Siis "seläntakana"!
Kieltämättä, itsekkin syyllistyn tähän ja itsestäni on kerrottu uskomattomia tarinoita edelleen.
Jos on uskominen juoruihin, niin minulla on mies joka kulman takana, naimisesta ei tule loppua, rientoja on liikaakin joten kaikiin en edes ehdi.
Ja totuus. Asun yksin pikku rivitalossa. Käyn tarvittaessa lapsenlapsiani hoitelemassa, jota on usein, koska silitän heidän pyykkinsä. Kotona on verhot kiinni ja lueskelen tai, kuten nyt, olen netissä. Mutta kuten edesmennyt mieheni väitti, minä rakastelen netissä!?!? Aivan kuin Matti Vanhanen!
Verhot kiinni. Minua ahdistaisi.
Tykkään lukea tekstiäsi,josta näkee,
että kouluja on käyty.
Lapsistani on toinen syntynyt Eiran sairaalassa ja toinen Naistenklinikalla. Kumpikaan ei ole ollut kirjoilla Helsingissä, siis stadissa.
Tätini lapsikin syntyi Hesassa, mutta ikänsä he ovat asuneet kaukana pääkaupungista. Näitä erikois-synnyttäjiä kun on kuljeteltu milloin mistäkin, kuten näitä mummoja Suomeen.
Olet oikeassa. Ihmisiä olemme kaikki ja meidän käytöksemme pitäisi sitä myös todistaa kaikissa paikoissa. Se pitäisi aina muistaa, niin yleisillä kuin yksityisilläkin paikoilla, sillä sehän mielestäni osoittaa meidän sivistyksemme tason.
Huvittavaa, että nyt on sekasorrossa syntymäpaikka, kun viellä 1900-luvun alussa oli "muut meinigit"! Nythän piiat ja rengit tuodaan ulkomailta, joita jokaisella on oikeus halventaa, niin stadilaisten, kuin maaseudunkin suurine tiloineen.
Mietitäämpäs asiaa viellä uudestaan. Synnyimme kai vapaassa Suomessa. Nyt olemme EU:n federatio tai liittovaltio, vai onko meillä autonominen hallinto-oikeus?
En minä pitäisi verhoja kiinni muuten, mutta kun naapurin ukkeli haluaa kytätä, mitä sisällä tapahtuu naapureissa. Leikkasi pihansa pensasaitaan kolot ja hänellä oli kiikari, jolla tiirailee mummoja. Itse kertoi minulle. Ostin kiikarin pois, mutta uusihan sillä on nyt.
Muutenkin rivitalomme ikkunat ovat kuin avoin olohuone ohikulkijoille, joten siksi verhot kiinni.
Kyllähän tämä ahdistaa, mutta en anna sille valtaa, koska se pahentaa ahdistusta. Pahempi riesa on helmikuussa muuttanut rouva, jolla on lapsenlapsia, kylläkin samanikäisiä, kuin minulla, mutta minun lapsenlapset eivät käy huutamassa vanhustentalon pihapiirissä päivittäin.
Sitäpaitsi rouva herää klo 5-6 aamulla köhimään ja tupakalle. Toki itsekkin herään aikaisemmin Hesaria lukemaan, joka tulee jo kolmenmaissa, mutta olen tottunut lukemaan hiljaisuudessa. Tämän viellä voin sietää, mutta se kalatus jatkuu aamusta iltaan, kun naapurin ukkelit huutelee pihoistaan tai tulevat juttelemaan.
Jutut jatkuvat ulkona puhelinsoitoilla ja sittenhän jo tulevatkin nämä lastenlapset, joille avulias mummi jakaa niinpaljon ohjeita huutamalla, että siitä ei kyllä vähällä selvitä.
Toivon ensitalvesta viellä pakkasempaa. Lukurauha on kadonnut ja se hiljoisuus, joka täällä aijemmin oli.
Olen kokenut samaa. Nyt asuntoni sijainti on huippuluokkaa. Sattui hyvä tuuri. Seinänaapureina 60v rauhallinen pariskunta,päätyasunto ja ympärillä metsää. Kukaan ei huuda,kesällä ovat mökeillään suurin osa asukkaista, perj lähtevät ja sunnuntai iltana tulevat myöhään illalla.Kaikki muut menevät töihin paitsi minä. Pienestä (takallisesta) rivitaloasunnosta on kyse.
Oulun seuvulta oon lähtösin ja kehtaan sanuva. Syntyny mökin kamarisa. Äitin sisko hoiti kätilön hommat sammaan aikaan ku isä oli hakemasa Tuohinon Reetaa lapsenpäästäjäksi, vaan myöhästyvät. Sitte se äitin siskoki kuoli keuhkotautiin ku minä oli kolomivuotias.
Työn peräsä oon kulukeutunu mutkan kautta itäselle Uuvellemaalle josta mahollisesti muuttamasa takasi Oulun seuvulle.
ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat... Tervehdys kaikille palstalaisille Keski-Suomesta!
Syntyisin kyllä Länsi-Uuudeltamaalta. Ollut Pohjois-Karjalassa jo yli 30 vuotta.Kuitenkin tunnen itseni aika yksinäiseksi täällä. Nettiä kyllä osaan käyttää ja käytänkin ahkerasti.
vietin kesäpäivän pitäjässä, muutama vuosi nuoruudesta vierähti Tampereella ja sieltä perheen perustamisen myötä muutto hiukan etelämpään, eli Pirkanmaalla elelen.
Keski-Suomi/kesä tai...hmm Satamanvarjossa
No, nyt rannikolla ja perjantaina menen pällistelemään Puolustusvoimien Lippupäiväparaatia, ai missäkö ;)
Siä oot Kotkasta.
ohohh...kuka, mikä, missä muka?
Mikäs....sulla. Mee takas sinne oksennuspussilakanoitten sisään voivottelemaan ja ihmettelemään.
Vai onko ns. vuodenvaihteet. Ihme urputtaja. Ei se oo mun vika,että olet syönyt itsesi sellaiseksi.
Tunnetaammeko me toisemme jostakin ihan aikuistenoikeesti? Ihanin viesti, jonka ammuin hämmenyksissäni alas :(((
Kun/Jos tulet/olet "samoissa maisemissa" jutellaan/tavataan/moikataan tms...
Luultavasti tiedät kuka olen? Osaamme kumpikin loukata jokseenkin nasevasti!
Mitä tarkoittaa " Hydrauliprässimies"?
Välillämme on varsin voimakkaat yhtäläisyysmerkit. Uskomme samoihin asioihin ja mietimme hetken onko uskomme totta. Toivosin näkeväni hyvyyden kasvoillasi,silmissäsi ja hymyssäsi.
Koska alamme rakentaa yhteistä laivaamme ? Minä hankin puut ja aineet,tule sinä sitomaan.
Laivat rakennettu lasikuidusta.mot!
Jospas mentäis kivilaiturille ja pähkittäis puhki koko stoori? ympäri & ämpäri?
Minä hyppäsin 60 , mutta olen vähän -60.
Pohj.- Karjalassa syntynyt ja silannut suomea. nyt Varsinais- Suomessa.
Käytkö synnyinseudulla. Minä joskus käyn.
Enpä viiti vastata. Ketuttaa tuollaiset kyselyt, ihminen olen. Se riittäköön.
Ja tiedossa on et itäsuomalaiset haastaa kuin löppösuut asiansa, suu on kuin avoin porstua.'
Kukaan halua itsestänsä ja elämisestään paljastella, vain te iloiset laulavaiset, ja ah´niin lörpöt!
Jos olette niin sallivia, miksi palsta on yleisesti niin riidan hakuinen, mollaus on pääasia, ei viihtyvyys!
Mitenkäs epäluuloisten, umpimielisten ja jurojen länsisuomalaisten kanssa viihtyisikään?
Mekin olemme estoisia verrattuina vilkkaampiin eteläisempiin asukkeihin.
Mitenkä sinulla menee miehesi kanssa makuuhuoneessa?
Riittääkö talousrahasi?
Onko Zapatero hyvä mies?
Onko sinut steriloitu?
Miehillä.
Mitenkäs eturauhasesi? Montako kertaa yössä käyt vessassa? Tehoaako lääkitys?
Äänestätkö Väyrystä vai Pekkarista? Miksi?
Paljonkos palkastasi jää asuntovelan kuukausimaksun, lyhennyksen ja koron jälkeen käyttörahaa?
Onkos autosi liisattu vai velaksi? Mikä on korko?
Siinä olisi hieman mallia alkuun.
Hyvä viesti, kun luin sitä niin nauratti tuo kysely. Äitini, Etelä-Pohjalainen on juuri tuollainen, en ole niinkään pohjois-Karjalaisista huomannut samaa.
Luulisi ikäistemme ihmisten nähneen jo sen verran elämää että tajuasi ihmisten olevan erilaisia asuinpaikasta riippumatta.
Kun tarkemmin ajattelee niin mitä menettää vaikka olisikin avoin asioistaan? Nuokin kysymykset, en usko maailman siihen kaatuvan vaikka mainitut asiat tulisivatkin tietoon. Jos todella haluaa pitää asiansa itsellään niin niistä ei kannata mainita kenellekään. Jos puhuu yhdellekin "luottamuksella", vähän ajan päästä asiat tietää koko kyläyhteisö, vielä erilaisin variaatioin, kaupungeissakin on yhteisöjä, lähiöt ovat yhtä sisäänlämpiäviä kuin maaseutu kylätkin. Siitä on kokemusta.
Omalla kohdallani olen todennut itselle aran asian salaamattomuuden suojautumiseksi ympäristön kuvitellulta pilkalta.
Menetin yläpuolen hampaani 17-vuotisena ja sehän oli arka paikka.
Vuosikaudet yritin salailla tekareitani.
En minä niitä myöhemminkään mainostanut mutta jos hammasasia ylipäätään tuli puheeksi niin en enää yrittänyt peitelläkään.
Kyllä helpotti!
Vuosien saatossa on ollut vastaavan tyyppisiä asioita joiden suhteen avoimuus auttoi välttämään turhia paineita.
Viimeisiä asioita on ollut työttömyys. En ole yrittänytkään selitellä sitä.
Samoin eturahaslääkityksen aloitukseen liittynyt 6:n viikon impotenssi.
Tilanteen päällä ollessa pystyin puhumaan siitä vain muutaman ystäväni kanssa.
Tilanteen normalisoiduttua sille voi jo joukossakin naureskella.
Yllättävän monella ukolla eturauhanen aiheuttaa toimenpiteitä mutta kaikki ovat aivan hirveitä panomiehiä.
Paineita on pojilla!
Talous on oma lukunsa.
Jos perse on, tai on ollut auki kuin tuuran putki niin miksi teeskennellä mitään muuta.
Jne.
Kyllä on helppo elää!
Aikanaan orastaneen vatsahaavan sain ilman lääkitystä tai ruokailutottumuksia muuttamalla paranemaan olemalla itselleni ja muille rahellinen.
Myös minä menetin lähes kaikki hampaani parikymppisenä, silloin kiskottiin pois ehjiäkin hampaita. Luulin olevani haavoittumaton, nyt huomaan hävenneeni asiaa koko elämäni.
Eturauhasvaivoihin verrattava asia on naisilla virtsankarkailu, se tuottaa monelle häpeää eikä siitä haluta puhua.
Myöskään rahasta ei ole mukava puhua, oli sitä tai ei.
Savossa olen syntynyt, ja linjurikyydillä tulin tänne Hessaan. Hyvin ovat kohdelleet toisin, kuin
aikanaan ollessani Ruotsissa, niin eka päivänä huudettiin finjääveliä.
synnyinkuntani kuului aikanaan Vaasan lääniin, luettiin etelä-Pohjanmaaksi. Sitten lääninraja siirrettiin ja oltiinkin Hämeen läänissä ja nyt lopulta Keski-Suomen läänissä. Eli mistä sitä nyt sitten on kotoisin?
Itä-Suomessa olin käväissyt asumassa, Lapissa vietin kaksi kesää, Ruotsissa pari vuotta ja täällä pääkaupunkiseudulla suurimman osan elämästäni. Suhde synnyinseutuuni on elävä, minulla on siellä paljon sukua molempien vanhempien puolelta, pari lapsuudenystävää ja ihan uusiakin ystäviä ja mikä parasta, lapsuudenkoti, jossa vietämme paljon aikaa.
Eli umpihämäläinen olen, asun pienessä maalaiskylässä, missä kaikki tuntevat toisensa (kaupungissakin olen asunut), tekohampaat olen saanut päälle parikymppisenä ja virtsankarkailuakin hiukan on ja olen ollut nuoruudessani ay- aktiivi äärivasemmalla...!
En ole koskaan hävennyt tekareita, tulen toimeen naapureiden kanssa ja olen tyytyväinen elämääni. Minulla on ystäviä itä- ja länsi- Suomessa, miniä on puoliksi etelä- pohjalainen ja äitini Satakunnasta.
Jokohan siinä olisi jollekin paheksuttavaa? :D
Arvoisat kirjoittajat. Kiitos runsaasta osallistumisesta, joista useimmat olivat myötämielisiä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Arvosteluista pisti silmääni toteamus kysymykseni ala-arvoisuudesta. Siihen voin vain todeta, että koskaan en itse aliarvioi toisten kysymyksiä, koska oma "maailmani" pyörii usein mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä täynä, joihin haluaisin vastausta/kommenteja useammilta, kuin omaan perhepiiriin kuuluvilta. Ne ovat niin urautuneita perhe- ja sukulaisjuttuihin.
Hesarin lukijoilta kysyisin, onko joku tai aikooko joku leipoa torstain ruokasivujen leipää. Juuri sitä, joka kuudentena päivänä on valmista. Itse aijon kokeilla, koska muutenkin paistan leipäni ja piirakkani itse.
Kerrotaan sitten tulokset, mutta pienikin leipäkokeilu auttaa itse paistamaan leipänsä.
Paljon tuli viestejä. Muistui mieleen vanhat kunnon maitokahvinväriset,jolloin viestittelijöitä oli älyttömästi.
Tummia punakukallisia vaatteita suosin ja ehdottomasti mustia alusvaatteita. Näistähän mukamas ennustetaan ihmisen luonnetta. Voi pitää paikkaansa, siis ei paikattuja vaatteita.
Mieheni ei hyväksynyt, kuin vaaleita ja mieluummin vaalean sinisiä. Niin oli luonteemmekkin, mutta molemmat kotoisin Pohj.Karjalasta, aivan pitkälle siltä seudulta kotoisin.
Molemmat kuitenkin lähdimme Stadiin äidin rinnoista päästyämme. Minä jo eka keran 12-v olin lapsenlikkana ja mieheni 15-v jäi pysyvästi.
Nykyisin kai pitäisi jo valita ne "maitokahvit", koska mustat eivät löydy läheskään joka kaupasta. Puuteria siellä nykyisin tarjotaan.
ja Kainuusta lähdin pelkän vedonlyönnin takia Helsinkiin-68 ja täällä ollaan vieläkin.Juuret on siellä missä sukunikin,mutta elämä on keskittynyt tänne,on ollut hyvin töitä ja kaikki on elämässä hyvin,mikäpä tässä eläkkeellä ollessa on.
Työttömänä olin muutaman vuoden ja 60:na jäin työeläkkeelle.
hyvin siinä vedonlyönnissä. Mites muuten olis käynyt?
Mä olen syntynyt Lapissa, mutta mitään sukua siellä ei ole koskaan ollut. Pääasiassa etelä-länsi suunnalla olen asunut. En taida olla mistään kotosin, eikä tunnu sille että joku paikkakunta olisi erityisen tärkeä. Pieni suku ja yhteyksiä ei oikein usein pidetä ja olin monia vuosia poissa maasta, ehkä sekin vaikuttaa.
Viimeset 12 v Turussa, tän tunnen kotipaikakseni.
No mitä nytten sitten?
Olisin tietenkin voinut laajentaa kysymystäni. Asutko edelleen kotiseudullasi? Puhutko vieläkin kotiseutusi murretta?
Useimathan olivat muuttaneet tiesmihin, mutta säilyikö kotiseudun murre ja osaatko tarvittaessa sitä edelleen?
Itselleni oli huvittavaa, kun yritin lapsenlapsilleni puhua samalla tavalla, kuin oman kotiseutuni vieraat ja äitinsäkkin yritti samaa. Eihän se meiltä onnistunut enää luontevasti ja lapsetkin sanoivat, että puhukaa nyt ihan oikeasti!!?!
Suomenkielen murteet ovat mielestäni rikkautta, jota ei arvosteta tarpeeksi. Otetaan mieluummin kaikkeen englanti ja ruotsinkielen opiskelua väheksytään kouluissa, mikä olisi mielestäni hyvä alkuopetus muille kielille.
Kielitaitokin unohtuu nopeasti, jos sitä ei käytä, tai ei siis ole tilaisuutta sitä käyttää.
miä kieltä, "murretta", puhun. Asun samalla seudulla, kun olen syntynyt ja kasvanut, en samassa kaupungissa. Poissa olin 44 vuotta, mikä on muokannut kieltäni. Voisihan ulkopuolisila arvuuttaa paljastuuko alkuperäni puheessa.
Väitän osaavani kotomaakuntani (pitäjän, kylän) murretta vielä tosi hyvin. Se vain irtoaa parhaiten silloin, kun vastahaastajana on samanmoinen, samoilta kulmilta oleva.
Olen kiertänyt niin paljon mualimoo, että muutkin "murteet" ovat tarttuneet takkiin. Keski-Suomesta ei tarttunut mitään, kun siellä ei suuremmin murteita haastella. Isännältä olen oppinut hänen voimallisen murteensa (teoriassa, painotukset menee tietty pieleen), hämäläisiltä työkavereilta sen puolen murteen.
Yleesä kotiseutuani ei tunnisteta missään päin Suomea, sen verran yleiskieltä puhun. Jos ei nyt tuo mien ja miän välimuoto paljasta...
kuuluu juuri eri minareteista. Liikenteen melukaan ei saa sitä kuulumattomiin. Lueskelen palstaa Egyptissä ja tuntuu todella uskomattomalta etä voi kuulla/katsoa Suomen YLEn uutiset ja vaihtaa ajatuksia teidän kanssa olematta kuitenkaan siellä paikanpäällä.
Internet on aivan ehdottomasti suurin tapahtuma näinä vuosikymmeninä!
Vaikka se saattaakin olla avoin viemäri, oikein käytettynä se on todellinen aarrearkku.