Hei,
olen päätymässä joko islannin lammaskoiraan tai keeshondiin ja haluaisin vielä kuulla kokemuksia molemmista roduista ja niiden eroista. Lähinnä kiinnostaisi erot luonteissa, sosiaalisuudessa, tottelevaisuudessa etc.
olen päätymässä joko islannin lammaskoiraan tai keeshondiin ja haluaisin vielä kuulla kokemuksia molemmista roduista ja niiden eroista. Lähinnä kiinnostaisi erot luonteissa, sosiaalisuudessa, tottelevaisuudessa etc.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni on kessu. Kessuyhdistyksen kuvaus rodusta pitää melko hyvin paikkansa:
- kova haukkumaan
- oppii temppuja kohtuullisella vaivalla
- ei ole älyttömän kiinnostunut metsäneläimistä
Kessun turkki vaatinee issikkaa enemmän hoitoa. Itse harjaan kessuani parisen kertaa viikossa noin puoli tuntia kerrallaan. Suihkuun hauva pääsee joitakin kertoja vuodessa. Pesun jälkeiseen kuivatteluun föönillä menee noin kolme varttia.
En kuitenkaan halua tuputtuu omaa rotua. Suosittelen että käyt koiranomistajien luona tai kenneleissä tutustumassa molemman rodun aikuisiin koiriin.
En kyllä sanoisi että kessu on niin kova haukkumaan kun annetaan ymmärtää. Itselläni on 2 kessua kerrostalossa ja meillä ollaan hyvinkin hiljaa. Se on todella paljon kouluttamisesta kiinni.
Omat kessuni ovat hyvin omistajaansa kiintyneitä ja seurallisia kavereita.
Eri kasvattajilla on eri "luonteisia" koiria joten siitä kannattaa olla tarkka.
En ikimaailmassa ottaisi muuta koiraa kun pystykorvan :)
Yleensä koirat kasvavat kerrostaloissa suhteellisen hiljaisiksi. Minä tunne kerrostalossa asuvan kaukasianpaimenkoiran ja suomenpystykorviakin.
itselläni on kessu enkä kyllä vaihtaisi tuota tyttöä mihinkään. Kaikkihan koiristaan tykkäävät, mutta itse olen ollut hyvin tyytyväinen rotuun! Itseäni huolestutti aluksi rotukuvaus, jonka mukaan kessut ovat haukkuherkkiä, mutta kävin kasvattajan kanssa jonkun aikaa keskusteluja ja menin käymään, jolloin päädyin lopullisesti tähän rotuun. Itse asun siis kerrostalossa eikä ole ollut ongelmia haukkumisen kanssa, vaikka aikaisemmin asuikin yli 1½vuotta kasvattajalla maatalossa. Kaikki kessut joihin olen törmännyt ovat olleet erittäin sosiaalisia, omistajaansa kiintyneitä (mutta kiintyvät myös useampiin henkilöihin, eivät siis pelkästään yhden ihmisen koiria välttämättä) ja helppoja kouluttaa. Vaativat kyllä muutakin virikettä, kun pelkkää "istu" "maahan" "tassu" toistelua, mutta ilo näille on opettaakin uusia asioita :)
Islannin lammaskoirasta minulla ei ole paljon kokemusta, joten en siitä uskalla mitään alkaa satuilemaan :)