iltaitkut

Mulla samansuuntainen kokemus tosin vasta kahdesta ja kolmas tulossa. Illat tissi suussa niin ei tarvi itkeskellä. Mutta silloin äidin täytyy olla illat kotona eikä lähteä heti laitokselta harrastuksiin. Eli allekirjoitan tuon "tissi suuhun aina kun se on auki".

"Isomummoni, jolla oli 12 lasta, sanoi ettei pieni vauva itke muutakuin nälkäänsä"

Kyllä on isomummosi pikkusen ollut väärässä!!! Mutta no, ennen vanhaanhan sitä luultiin vauvojen "tehollakin", että pikku vauvat ei tunne mitään, joten niille ei tarvinnut antaa edes kipulääkettä... Kyllä ne pienet vauvatkin kipuansa itkee jos sattuu!! Ja tuo tissi suussa hiljaa voi johtua myös siitä, että lapsella on turvaton olo ja kun saa tissin suuhun nii se tuo ns. turvaa/lohtua vauvalle siihen turvattomuuteen tai vaikkapa siihen mahakipuun!!

Hohhoi. Ei ole tainnut olla kovin pahoja vatsavaivoja teillä...Sellainen vauva, joka on kylläiseksi ruokittu, mutta kärsii koliikista tai muusta vatsakivusta (vaikkapa ilmavaivat) ei edes välttämättä huoli rintaa huutaessaan!!! Toiseksi, esimerkiksi ilmavaivoissa ainainen ruokkiminen vaan pahentaa asiaa.

On se niin hyvä laukoa tuollaisia totuuksia, kun itsellä ei ole ollut muuta kuin nälkäinen vauva.

Meillä oli lapsella lehmänmaitoallergia, joka aiheutti kovia vatsavaivoja ja pulauttelua. Huuto ja vaivat lakkasi kun äiti jätti kaikki maitotuotteet pois omasta ruokavaliostaan. Tissittely tietysi pahensi asiaa, huuto tuli aina syönnin jälkeen.

Koliikkivauvat ovat kusipäitä niistä kasvaa tanssivia hinttejä

http://www.youtube.com/watch?v=bkJEY1CUrCo&NR=1

Itse voin rehellisesti sanoa olleeni vauvan synnyttyä ns. kellon kanssa syöttäjä. syötin vauvaa aluksi 3h välein ja kerralla niin paljon kuin vauvan maha veti. Sitten kun ruoka-annokset kasvoivat, kasvoi myös syöttöväli ja nyt se on päivisin 4h, Illalla saattaa syödä kolmen tunnin välein suurempia annoksia ja yöt nukkuu 5-7h putkeen ja yöllä saa taas kunnon satsin ruokaa eli me nukutaan joka yö reilu 10tunnin yöunet jos ei ole aamusta mihinkää menoa. Nyt kello on jäänyt pois ja lapsi rutinoitunut ruokaväleihin itse ja heräilee syömään tai alkaa maiskuttaa huuliaan nälän tullessa. Huuda se ei koskaan ja uskon sen johtuvan juuri rutinoituneesta syöttövälistä. sille ei yksinkertaisesti ehdi tulla huutava nälkä. Ja minä en ainakaan halua koko iltaa viettää sohvalla tissi lapsen suussa, ehkä olen itsekäs kun haluan rauhassa katsoa tv sarjaani tai tehdä muita omia juttujani mutta lapsi ainakin on ihan tyytyväinen tällä meiningillä. Ja mitä tulee tuohon koliikkiin niin minusta on erikoista että sitä ei ole voitu edes tutkia mikä sen aiheuttaa ja mikä ei. tuntuu vaan että kaikki huutavien lapsien äidit turvautuvat/ puolustavat itseään sanomalla että lapsella on koliikki. Vaikka uskon että osalle lapsista rytmittäminenkin voisi auttaa paljon?

Täällä kirjoitan kiikkutuolissa, heijaten kai koliikki vauvaamme. Itkee joka ilta useamman tunnin, eikä ole nälkäinen, ei edes huoli rintaa. Neuvotaan myös, ettei "koliikki" vauvaa saisi ruokkia liikaa! Kaikkein parhaiten näyttää auttavan tämä heijaaminen. Itse saa kulkra pussit silmien alla, mutta yritän ajatella, ettei tämä loputtomiin kestä, ja kun katson vauvaa, itkrvääkin, on se niin ihana ja rakas. Seuraavaksi kokeillaan kuitenkin vyöhyketerapiaa, jospa se helpottais pienen oloa hieman.

Meillä itku alkoi jo synnärillä. Imetykseen en saanu oikein mitään neuvoja, kun "näyttää sujuvan ihan hienosti". Kuukauden ikäisenä vietiin lääkärille koska lapsi vaan itki ja oli todella kivuliaan oloinen.

Tuloksena imetyksen lopetus, ote huono ja tyyppi kiskoi syödessään enemmän ilmaa mahaan kuin maitoa. Vaikka siirryttiin korvikkeille ei huuto lakannut, 3/4h syöttöväliä ja silti kipuhuuto alkoi tasan samaan aikaan joka pv. Kahdessa erässä.

Kaikki eri korvikkeet kokeiltu, jauheita myöten samaten tipat. Kuplatonia en suosittele kenellekkään, meillä niillä yltyi vaan huuto. Nyt alkaa hieman helpottaa, sain luvan alottaa mallasuutteen koska lapsi on todella tuskainen ennen vatsantoimimista ja kun se on hoidettu niin on aivan kuin eri vauva. Korvikkeen vaihdoin semperiin, omneota ei suostu syömään..(en kyllä ihmettele haiseekin kamalalle).

Nuo yhdistettynä kunnon koliikkipulloihin, (Dr Brown-pullot) on ainakin meillä helpottanut.

Tälle "helppo ipanalle", lupaan sulle että kukaan ei puolustele jatkuvasti kivusta itkevää lastaan koliikilla, se määrä tietoa ja tapoja joita jokainen äiti on kahlannut ja kokeillut on valtava. Usko pois, kun sain diagnoosin lääkärissä olin huojentunut, ei tarvitse olla huolissaan siitä että on jotain vakavaa. Ja koliikkia on tutkittu paljonkin, eihän lasten kivun aistimisesta ensimmäisinä kuukausinakaan, olla kovin viisaita.
Mutta, jokainen joak ei ole oikeasti itkenyt lapsensa kanssa kilpaa koska ei tiedä mikä häntä vaivaa, ei voi tietää millaista on oikeasti elää koliikkilapsen kanssa. Saati sitä että epäilisi koliikin olemassaoloa.

Voimia kaikille itkuiitojen äideille, jokainen päivä on lähempänä sitä kun se itku lakkaa :) Ei kokonaan, mutta lupaan että ne pikkuitkut ei meikäläisiä enää hetkauta ;)

Heh sanon minä Täysin laktoositon ruokavalio ollut koko imetyksen ajan eikä mistään apua. Koliikki lapsi ei huoli rintaa. Se on aivan sama mitä antaa, kun huuto on 4h putkeen syyttä niin siinä loppuu 12 ja 8 lapsen isoisoäidieiltä neuvot keksken, kun ovat sen nähneet. Kun lapsi itkee niin se itkee.

Meillä vauvan mahavaivat taas helpotti kun ei enää syöttänyt illalla niin tiheästi, eli vähemmän tissilä oloa. Ja kyllä meidän vauva itkee likaista vaippaa tai väsymystä nälän lisäksi. Ja ilmavaivoja itketään myös. Vähän tuo mummosi tiesi.

Just joo. Et oo koliikkilasta nähnytkään.