syö elämää.Enää ei pysty nauttimaan vapaa-ajastaan samalla lailla kuin aikaisemmin.Varsinkin tämä kesälomien alkaminen rupeaa raastamaan kupolia!Pakko tunnustaa että mä kateellisena kuuntelen toisten lomasuunnitelmia ja mitä kaikkea nyt pääsee tekemään kun ei tarvitse mennä vähään aikaan töihin.Itsellä kun kaikki on sitä samaa veivaamista päivästä toiseen eikä edes pyhäpäivät tuo minkäänlaista lohdutusta.Mitä väliä sillä on mikä viikonpäivä menossa!Ja sitä paitsi mulla on vielä ne pekkaspäivätkin pitämättä kun en millään osaa päättää että missä välissä mä ne otan...
Eläkkeellä olo
Luotain-56
23423
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei tämä elämääni syö mutta totta on että jopa juhlapyhät ovat menettäneet merkitystään.
Vielä työttömänä ollessani laskin kuukauden arki (=korvaus)päivien lukua.
Nyt ei millään ole mitään merkitystä.
Yhtenä yksityiskohtana tulee mieleeni matkustus.
Ennen eläköitymistä suunnittelimme keläkkeellä käyttävämme huyväksemme viimehetken tarjoukset.
Todellisuus on täysin toinen.
Nyt kun ajankohdista ei tarvitse neuvotella eikä edes keskustella kenenkään kanssa, teemme varaukset reilusti etukäteen.
Nytkin hyllyssä on varaukset helmikuulle saakka. Tehty toukokuun pulella.
Alkuun minunuhkanani oli alkoholi. Koskaan se ei ollut mikään ongelam koska hoidin työni kunnolla.
Sitten kun aamuisin ei ollut lähtöä mihinkään uhkasi tissuttelu mennä jokailtaiseksi.
Tartti ottaa punttisali raittiina pysymisen motiiviksi.
toimittajana minäkään en tiedä, mitä tekisin pekkaspäiville. En voi pitää niitä edes viikonloppuna, kun lauantait ja sunnuntait menevät usein töissä eri tapahtumien johdosta. Prrrkl.!
Vai pekkaset, no, siinä suhteessa tunnustaudun hyväntekijäksi ja neuvotelleeni ne työajan lyhennykset päivittäisiksi silloin kun asema siihen antoi valtuudet. Kahdeksasta tunnista siirryttiin 7.39:ään.
Eivät siis ole ongelma eläkkeelläkään kun sinne joskus ehtii.
Tosikolle tuollasia haastako, uskon vielä ;)
On tuossa varmaan toinen puoli tottakin, eikö alkoholistitkin, siis ne, jotka ei viinalla itseään tapa,
juoman tilalle jotain korviketta usein tarvi. laiska-lasse tuohon tavallaan viittasikin.
Kyllä ne on vuorotyössäkin päivät ja pyhät joskus sekaisin.. ja kun vapaa koittaa, tekis mieli..
vetää vaikka nuppi turvoksiin ;))
se, et jos ei oo töissä, ei viikonloput tunnu missään, eikä voi lomastakaan nauttia. Olen sen kokenut, vaikken eläkkeellä koskaan viel ole ollukkaa:))))
Mut joskus vuosia, vuosia sitten kun on ollu kotona ja työtön, on senkin ikävyyden kokenut):
Kyllä se vaatii oman totuttelun ja rytmityksen päiviinsä,miten ne päivät saa menemään, ei muutako itteesä niskasta kii ja taluttaa johonkin sellaiseen harrastukseen josta on aina haaveillut ja pitänyt:)))
harrastuksia paljon ole kun liikkuminen vaikeutuu.Tulee sentään noustua aamulla ylös kun vien vaimon töihin ja tytön kouluun.Ja tietenkin ne on poiskin haettava.Oikein ilkeä kylille jättää kun sentään sukua!Ja on tässä reumassa hyvätkin puolensa sillä elinikä pitenee:Jalat on siinä kunnossa että ei pysty tuolille kiipeämään laittaakseen narun kaulaansa.Sormet taas sellaisessa hantissa että ei itseään ampumaankaan kykyne.Ja maha niin kipeä lääkkeistä ettei kärsi ajatellakaan myrkyn ottamista.Joten kai tässä pitää vaan raahautua eteenpäin ja nauttia elämästä.Sisältyyhän tähän sentään joka vuosi ilmainen matka Auringon ympäri!
on minunkin elämäni, en ole enää aikoihin ollut selvillä mikä päivä milloinkin on menossa.
Enkä ole edes eläkkeellä, mitähän se sitten on, kun ja jos saakka elän.
Eikä kesälomasta tietoakaan, pekkasista puhumattakaan, hitsi.
Pitäisikö alkaa lakkoilemaan.
vuosiloman alkamista ja joskus vois pitää työajanlyhennys--vaapaatkin pois.
Siinähän se aika menee odotellessa .....
olla vielä alkuajan järjestelyjä? Vai? Tuota olen ittekin ajatellu miten mahtaa eläkkeellä olo sujua. Siksipä
olen ajatellu olla työs niin kauan kun pitävät, ainakin kymmenisen vuotta vielä :) No, sen näkee sitten ajallaan.
Mulla ei ole mitään erityisiä lomasuunnitelmia, ainoastaan aion viettää lomaa työstä ja tehä mitä mieleen juolahtaa.
Olin siinä onnellisessa/onnettomassa asemamassa että 53-ikävuoden jälkeen aikani muodostui pätkätyö-/työttömyysjaksoista.
Viiden vuoden aikana ehti sopivasti mukauttamaan elämänsä täysjoutilaisuuteen lyhenevien työpätkien ja pitenevien työttömyysjaksojen muodossa.
Työttömyyseläkkeen alkukuukausien uhkaavaa alkoholisoitumista lukuun ottamatta ei ollut vähäisimpiäkään sopeutumisvaikeuksia.
En tiedä miten olisin reagoinut äkkipysäykseen.
Vaimo "laiskistui" täysin samoihin aikoihin kanssani. Vajaa puoli vuotta myöhemmin joten siinäkään suhteessa ei tullut mitään ylimenokautta.
on vielä niin uutta tämä eläkkeellä olo, että kaikki on vaan ihanaa!!!
Ehkä sitä kuitenkin mietin, kun töissäollessa sain vuorotyölisiä myös kuun lopussa ja palkan aina kuun puolessa välissä. Nyt tulee vain kerran kuussa heti alkupäivä koko raha, joka pitää jakaa koko kuulle, eikä saakaan toista rahasummaa samana kuukautena. Höh, menipä vaikeeksi, no kuitenkin sitä välillä mietin.
Miten laiska-lasse saatat suunnitella noinkin pitkälle elämääsi? Minulla mielessä usein, jos pitää pitkällä tähtäimellä suunnitella, että onko sitä ees elossa enää silloin. No olen vähän pessimisti tai kaiketi tartun vain olevaiseen hetkeen...
Se se taitaa olla monelle ihmiselle aikamoinen muutos elämään, kun ei enää ole tarvetta lähteä aamulla työhön. Omaa mahdollista eläkkeelle siirtymistäkin olen jo pohtinut. Ehkä sitten jossakin kohtaa siirryn vähitellen. Toisaalta, jos on vapaa-aikana ollut paljon tekemistä, niin eläke helpottaa tilannetta. Miten sitten kenelläkin elämäntilanne on :)
Tottumus.
Koko avioliittomme ajan katsoimme hieman eteen päin.
Vuosi, kaksi hieman tarkemmin.
3 - 5 vuotta väljemmin ja pitempi aikaväli tavoitteelliset puitteet hahmottaen.
Kuten esimerkiksi työelämästä vetäytyminen.
Matkoja ajatellen jos haluaa itse päättää kohteen ja ajankohdan on toimittava ajoissa.
Jotkut kietomatkat ja usein myös risteilyt on syytä varata ainakin puoli vuotta etukäteen eikä sittenkään ole varmaa haluamansa saamisesta.
Onhan meille tullut muutoksia. Jokunen vuosi sitten jouduimme viime tipassa perumaan kuukauden matkan Balille.
Yksi Mexico muuttui Kiinan kiertelyksi.
Nyt vatkasin Panama Karibiaa ja Kuuban kiertomatkaa keskenään.
Haluamamme oli jo täyteen varattu joten vaihdoin toiseksi toivomaamme.
Toisaalta saatamme tehdä ratkaisuja muutaman päivän aikajänteellä.
Raamisuunnitelma ja talous katsotaan pitemmällä aikajänteellä.
Tai taloutta ei ollenkaan.
Vaimo tarkastaa korttilaskun ja pankkien tiliotteet.
En osaa täysin ajautua.
Koen alkeellisen suunnittelun turvalliseksi.
Voi voi, minä vaihtaisin osia kanssasi koska tahansa! Olen alkanut arvostaa vapaa-aikaa sitä enemmän mitä vanhemmaksi olen tullut, enkä millään malttaisi odottaa sitä neljää vuotta, mikä minulla on vielä "kakkua" lusittavana ennen eläkettä.
Tekemisiä tehokkaimmin rajoittavat rahan puute ja huono terveys. Minua ei toistaiseksi vaivaa kumpikaan, harmittaa vain, kun aina vapaapäivinä huomaa, mitä kaikkea mukavaa tai vähemmän mukavaa mutta tarpeellista ehtii tehdä, kun ei tarvitse olla töissä. Energiaakin on ihan toisella tavalla. Olisi ihanaa, kun voisi aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, illalla valvoa sen verran kuin huvittaa ja päivällä vaikka opiskella, harrastaa liikuntaa tai käydä museoissa tai näyttelyissä.
Sitäkö että terveytesi menee niiden neljän vuoden aikana?
En toivo mutta mahdollistahan se on.
Elät tyypillistä SITKU - elämää.
Miksi ne neljä jäljellä olevaa vuotta ovat niin tärkeitä?
Pensselit santaan ja vapaasta nauttimaan!
minä nyt teen, kuten sanoit toivovasi voida tehdä. Olen iloinen, kun pääsin pois työelämästä 59-vuotiaana kokonaan täydelle työkyvyttöm.eläkkeelle. Selkä teki työn teolle tenän. Nyt huomaan, kun olen näin vapaana, että pikkuhiljaa on selkä alkanut olla parempi ja en tarvitse lääkkeitäkään syödä särkyihin. Polvi hiukan vioittui tapaturmassa, mutta sekin on alkanut hiljalleen parantua.
Tänäänkin pyöräilin ja kävin kirjastossa ja kahvit join tuolla ulkona. Vietän itselleni sopivaa hiljaista ja mukavaa elämää. Rahakin riittää, kun ei kovasti turhuuteen törsää. Kaikkea on, mitä tarvitsen. Elämä on nyt hyvää ja voin elää niinkuin haluan ja hiukkasen kenties matkustellakin.
Joutilaisuus ja terveys tuntuvat viihtyvän yhdessä.
50-vuotistarkastuksessa verenpaineeni oli 187/117 ja kolestrolini 8. HDL:ää en muista mutta se on aina ollut 2:n tietämissä.
Pätkätyövuodet, alkaen 53v. työpaikkojen eineskeittiöpöperöineen ja iltojen nakkikioskiannoksineen todennäköissti pahentivat tiannetta.
Täysjoutilaisuuden koittaessa, 57v. ryhdyin itse tekemään sapuskat perinteisistä, yksinkertaisista raaka-aineista.
Aloitin myös säännöllisen liikunnan.
Puolessa vuodessa voin jättää verenpainelääkityksen kokonaan pois. Paineet ilman lääkitystä 118 / 72 (viimeisten keskiarvo), maksimilääkitykselläkin ne olivat selvästi korkeammalla.
Leposyke putosi 80 -> -60.
Kolestroli oli ensimmäisessä labrassa 4,7, HDL 1,81 ja trigly 0,74.
Rento, kiireetön elämänasenne, yksinkertainen, terveellinen kotiruoka ja sopiva liikunta -> ruumis ja sielu voi hyvin!
Viimeisessä 4,4 / 1,99 / 0,58.
Paastosokeri on 5:n kahta puolta ( tavoite 4 - 6 ).
Mitä niillä viimeisten vuosien marginaalieuroilla tekee jos kunto on entisestään heikentynyt ja eläkenautintavuodet joka tapauksessa vähentyneet?
Mulla on vaikea nivelreuma eikä lääkkeet tehoa vaikka niitä saa syödä joka päivä niin että on suupielet valkoisina.Varpaita ja sormia leikelty jo useamman kerran mutta niin paha luukato ettei niistä ole ollut mitään hyötyä.Päinvastoin.Ja jaloista lähtee ääreishermot ja säryt on sen mukaisia.Kun aamulla herää särkyihin ja yöllä menee niiden kanssa nukkumaan niin epäilen että tuskin vaihtaisit!Vai onko sulla asiat vielä huonommin?
Jos minulla olisi varaa jäädä pois töistä, olisin sen jo tehnyt. Eläke jää jo nykyisellään huomattavasti pienemmäksi kuin mitä se olisi, jos jatkaisin viralliseen eläkeikään asti. Nämä viimeiset vuodet kun säästää ahkerasti, saa säästöistä vähän lisää eläkkeeseen. Eläkevakuutukseenkaan ei ole vielä karttunut niin paljon, että sillä eläisi sitä aikaa, jonka olen jo eläköitymistäni varhaistanut.
On niin helppo sanoa "jää pois töistä!", mutta kun ei ole rikas, on pakko kituuttaa palkkatyössä vielä vähän aikaa. Nuorempana olin vielä pienipalkkaisempi, ja aikaisempien vuosien säästöt ovat menneet kutakuinkin asunnon maksamiseen, vasta muutamalta viime vuodelta on jäänyt jotain säästöönkin, ei kuitenkaan niin paljon, että sillä pystyisi elämään monta vuotta. Pankkien tarjoama käänteinen asuntolaina ei tässä vaiheessa riitä loppuelämän takeeksi (ellen sitten kuole muutaman vuoden päästä), asunto on sen verran pieni ja vanha.
Tähän en halua mitään kommentteja siitä, kuinka vähällä ihminen tulee toimeen. Voi tulla, jos asuu jossain korvessa, ei koskaan käy missään, kasvattaa itse kaiken ruokansa ja ompelee itse vaatteensa, mutta minusta ei tällaiseen luontaistalouteen ole, olenhan kaupunkilainen.
Aloituksessa et kyllä puhunut vaivoista mitään, vain siitä, kuinka ikävää on, kun on pelkkää vapaa-aikaa. Olen pahoillani tilanteestasi, johan tuollaiset vaivat rajoittavat menemistä ja harrastamista muutenkin.
Silloin kyse ei kuitenkaan ole enää joutenolon ikävyydestä sinänsä, vaan siitä, kuinka sairaus hankaloittaa erilaisia tekemisiä. Olisi tietysti hyvä, jos keskustelussa puhuttaisiin siitä, mistä oikeasti on kysymys, niin ei tulisi tällaisia väärinymmärryksiä.
että terveyttä ja rahaa on.
Eli rahan puute ja terveys eivät ole esteinä!?
500pv ns. ansiosidonnaisella.
Laskurin mahdollinen nollaus.
Näillä pääsee jo pitkälle.
Putken päähän kiinni ja siitä automaattinen siirtyminen vanhuuseläkkeelle.
Jossain vaiheessa tulot tippuvat kuitenkin!
Onko sillä väliä tuleeko se tilanne muutamaa vuotta aikaisemmin tai myöhemmin?
Totuttava on joka tapauksessa.
Normaali eläkekertymäni on 27-työvuotta.
Taso palkkaan verrattuna alle 40%.
Hyvin menee kun ei vertaa eikä valita.
Minun kaupunkilainen omavaraistalouteni rajoittuu yhteen ruukkubasilikaan jonka ostin marketista alkuviikolla ja panin multiin pienelle parvekkeelleni.
Ps. Kyllä me käymme jossain ja kuljemme tehdasvalmisteisissa vaatteissa, etupäässä vanhoissa.
Vaimoni eläke on jopa minun vastaavaa pienempi.
Netto reilusti alle 900E/kk.
Varhaista eläköitymistä kaipailevat mutta sitä välttelevät tuttavani keksivät tekosyitä työssä jatkamiseen mutta minusta tuntuu muutospelon olevan todellisena syynä.
ajattelee kaikkien tietävän missä kunnossa sitä on.Olen mä sen täällä aikaisemmin maininnutkin mutta tahtoo hukkua näihin juttuihin.Ja kyllähän tämä joutenolo loppujen lopuksi on mukavaa jos siihen pystyy asennoitumaan oikealla tavalla.Niin kauan kun mä pystyn kävelemään ja näkemään niin onhan mulla kuitenkin asiat aika hyvin.Eikä mulla ollut tarkoitus kyseenalaistaa sun kommenttiasi.Nää jutut vaan pyörii niin paljon omassa mielessä että sitä ei aina kykene katsomaan asiaa toisen kannalta.Mutta oikein mukavaa kesää sulle!
eläkkeellä vuodesta 2005 ja aina on ollut tekemistä...nytkin ja lisää tulee kuhan toi aurinko alkaa säteilee.
Laita reppu selkään, sit tietä kohti.. tai ne harrastukset ja jos ei ole, niin ainahan voi aloittaa..itsestä se on kiinni tahi irti :)