Olin yli kaksikymmentä vuotta sitten jossain laskuvarjokurssin esittelyssä Paltaniemellä tarkoituksena mennä kurssille. Esittelyssä yksi hyppääjä tuli ihan vieressä olevan parinmetrin korkuisen kopperon päälle puolikyljellään ja siitä suurinpiirtein pää edellä alla olevaan jäiseen maahan. Luulin, että siinä olisi taju mennyt. Mutta mitä vielä, jätkä nousi päätään puistellen ylös ja lähti nilkuttamaan pois. Kysyin vielä, että sattuiko ollenkaan. Ei kuulema yhtään sattunut. Ei kyllä myöskään mitään apuhenkilöstöä tullut paikalle. Ei tainnut edes olla olemassakaan.
Päätinkin heti, että tuollainen harraste ei ole ollenkaan minua varten. En ole katunut päätöstäni.
Päätinkin heti, että tuollainen harraste ei ole ollenkaan minua varten. En ole katunut päätöstäni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En minäkään ole järin innostnut lakuvarjohypyistä. Niissähän on kyllä varavarjo jos päävarjo ei sattuisi aukeamaan.
Kuumailmapallon korista katselisin mielelläni maisemia.
Parreen kun katselette pottukuopan katolta maisemia.
tilaa lasketua muualle?
http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite/Kainuu/1194644547167/artikkeli/prikaatin varusmies loukkaantui laskuvarjohypyssa.html
http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.dsp?aid=6116
Ruotuväen uutisessa kerrotaan että edellinen hyppääjä viivästyi hypyssään, oletan että siten onnettomuushyppääjä joutui hyppäämään varsinaisen uloshyppypaikan ulkopuolella? Uloshyppypaikka valitaan tuulen suunnan mukaan siten että siitä on helppo ohjata varjo laskeutumisalueelle. Nykyvarjot (oletan edelleen että hypättiin "patjavarjolla" eikä eikä esim. laskuvarjojääkärien käyttämillä pallovarjoilla; http://fi.wikipedia.org/wiki/Laskuvarjo) ovat kyllä sen verran hyvin ohjailtavissa että ainakin talon pystyy väistämään jos olosuhteet sen sallivat. Ehkä hyppääjän kokemattomuus (ensimmäinen hyppy) yhdessä tuuliolosuhteiden kanssa vaikuttivat eniten onnettomuuteen. Toivotaan että hyppääjä toipuu täydellisesti vammoistaan.