Yksinäisyys

Sitä minäkin monesti kysyn,
onko liikaa odottaa
omaa ihanaa ystävää.

Kanssa toisen ihmisen
ei olisi yön pimeä niin pimeää.

Ei kivikkoiset polut niin vaikea kulkea
yhdessä taivaltaen,
toistaan tukien.

Nurmen aamukaste
kimaltaisi heräävään päivään.

Olisin jälleen elossa.



Kiitos Ceero kommentistasi, sinunkin runosi oli hyvin kaunis.

Kokemusta koko elämän mittaiselta ajalta. Jos ei viihtyisi yksin, niin kaipa ystävien puute ahdistaisi. Joskus pohdin, miten vähän minulla on sosiaalisia suhteita - ei kai ole edes normaalia, ettei itse ota yhteyttä edes läheisimpiin sukulaisiin, vaan viihtyy paremmin vain itsensä kanssa. Totta puhuen, ei yhtään ystävää, kaikki tuttavat ovat aviopuolison valitsemia... Lapset ja kirjat ovat aidompia - niiden seurassa olen kokonainen. Outoko olen? Kiitos, Viivi - saitpahan yhden ainakin ajattelemaan - aurinkoa polullesi - ja paljon rakkaita ystäviä, jos niitä kaipaat...

Hämäränneito kirjoitti:

Kokemusta koko elämän mittaiselta ajalta. Jos ei viihtyisi yksin, niin kaipa ystävien puute ahdistaisi. Joskus pohdin, miten vähän minulla on sosiaalisia suhteita - ei kai ole edes normaalia, ettei itse ota yhteyttä edes läheisimpiin sukulaisiin, vaan viihtyy paremmin vain itsensä kanssa. Totta puhuen, ei yhtään ystävää, kaikki tuttavat ovat aviopuolison valitsemia... Lapset ja kirjat ovat aidompia - niiden seurassa olen kokonainen. Outoko olen? Kiitos, Viivi - saitpahan yhden ainakin ajattelemaan - aurinkoa polullesi - ja paljon rakkaita ystäviä, jos niitä kaipaat...

Lue lisää

Olen samaa mieltä, olla yksin tai olla yksinäinen eivät suoranaisesti ole synonyymejä toisilleen. Jokainen haluaa olla joskus yksin, mutta en usko, että kukaan haluaa olla yksinäinen.

Yksin ollessaankaan ei ole yksin, jos tietää, että ympärillä on rakkaita ihmisiä, jotka välittävät.
Toisaalta taas, kuten Viivi kirjoitti, voi suurenkin väkijoukon keskellä olla yksinäinen, jos ei tunnu kuuluvansa kyseiseen väkijoukkoon, olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta.

Oikein ihanaa ja ei-yksinäistä kesää! :)

Kiitos Musta joutsen. Sinunkin runosi on kaihoisan kaunis.


Aika on pitkä,
iäisyys.

Kuluu viikkoja,
kuluu vuosia.

Ihmiset muuttaa,
maailma muuttuu.

Minä vain paikallani yhä tässä,
yhä yksin - odottamassa.

Olen kärsivällinen
jaksan odottaa,
mutta hallaa pelkään minäkin.

~KahlittuJoutsen~ kirjoitti:

Kiitos Musta joutsen. Sinunkin runosi on kaihoisan kaunis.


Aika on pitkä,
iäisyys.

Kuluu viikkoja,
kuluu vuosia.

Ihmiset muuttaa,
maailma muuttuu.

Minä vain paikallani yhä tässä,
yhä yksin - odottamassa.

Olen kärsivällinen
jaksan odottaa,
mutta hallaa pelkään minäkin.

Lue lisää

Aika pitkä.

Lienevät jo
pitkospuutkin lahonneet !

Eivät ehkä
kanna enää kulkijaa.

Lienet eksynyt
suon tuon
lähteisiin,
astunut
polulta harhaan..

Vai
löytänytkö lienet
jonkun muun ?

Et jaksanut odottaa.

Sinä ?

Luulit..
Joku poiminut
on
jo marjan tuon.

Ei mulle
sitä tarkoitettu
ollutkaan.

Ilta aurinko
laskee
sen viime säteet
kultaa tienoon..

Täällä vain hiljaisuus..
Ja erämaan rauha.

Vain
sielussani myrskyää
mietin..

Näenkö enää sinua
koskaan ?

"voisin katseellani tehdä sinulle kesän"???
enemmän kohdallaan todellakin tuo "rakastat minua tai olet onnellinen", niin näiden narsissien kanssa käy... Ja juu, tarkoitan tietenkin narsistia, mutta en pidä narsisseistakaan.

MP kirjoitti:

"voisin katseellani tehdä sinulle kesän"???
enemmän kohdallaan todellakin tuo "rakastat minua tai olet onnellinen", niin näiden narsissien kanssa käy... Ja juu, tarkoitan tietenkin narsistia, mutta en pidä narsisseistakaan.

Lue lisää

"voisin katseellani tehdä sinulle kesän"???

Todellakin hän voisi sen tehdä, mitä pahaa siinä on, jos itse sen tietää. Narsissit eivät kuulu kesään, vaan kevääseen.

Ch kirjoitti:

"voisin katseellani tehdä sinulle kesän"???

Todellakin hän voisi sen tehdä, mitä pahaa siinä on, jos itse sen tietää. Narsissit eivät kuulu kesään, vaan kevääseen.

Lue lisää

luulee itsestään... Ei siinä mitään pahaa ole, en vain henk. koht. pidä ajatuksesta. Narsissit eivät kuuluneet asiaan mitenkään. Kiitos kuitenkin palautteesta. Ymmärrän olla hiljaa taas.

MP kirjoitti:

luulee itsestään... Ei siinä mitään pahaa ole, en vain henk. koht. pidä ajatuksesta. Narsissit eivät kuuluneet asiaan mitenkään. Kiitos kuitenkin palautteesta. Ymmärrän olla hiljaa taas.

Lue lisää

" Narkissos saapui koskemattomalle ja peilityynelle vuoristolähteelle Thespiaihin, ja kumartuessaan juomaan siitä hän huomasi oman kuvajaisensa. Hän rakastui tähän välittömästi ja ihaili kuvajaisensa jokaista piirrettä suudellen sen huulia. Väsymys ja nälkä eivät saaneet häntä poistumaan kuvansa äärestä, ja niin hän kuihtui lähteen äärellä, kunnes lopulta kuoli pois. Najadit ja dryadit voihkivat suruaan kuoleman johdosta, ja Ekho kaiutti heidän huokauksiaan aina uudelleen ja uudelleen. Narkissoksen kuihtunut ruumis muuttui narsissiksi, Narkissoksen mukaan nimetyksi keltavalkoiseksi kukaksi."

UGH ! ;D

Kopittelija007 kirjoitti:

" Narkissos saapui koskemattomalle ja peilityynelle vuoristolähteelle Thespiaihin, ja kumartuessaan juomaan siitä hän huomasi oman kuvajaisensa. Hän rakastui tähän välittömästi ja ihaili kuvajaisensa jokaista piirrettä suudellen sen huulia. Väsymys ja nälkä eivät saaneet häntä poistumaan kuvansa äärestä, ja niin hän kuihtui lähteen äärellä, kunnes lopulta kuoli pois. Najadit ja dryadit voihkivat suruaan kuoleman johdosta, ja Ekho kaiutti heidän huokauksiaan aina uudelleen ja uudelleen. Narkissoksen kuihtunut ruumis muuttui narsissiksi, Narkissoksen mukaan nimetyksi keltavalkoiseksi kukaksi."

UGH ! ;D

Lue lisää

ja jos luet ketjun alusta alkaen, ymmärrät mitä tarkoitin - niinkuin oletan sinun tehneenkin. Ugh, olet puhunut. Hymiö - mielestäni - oli jo kommenttina liikaa, ja tekee käyttäjästään mielestäni tyhjänpäiväisiä ja merkityksettömiä tapauksia. Vie ajatuksen kaatopaikalle... Eikö joku jo keksi jotain muuta? Kaikkihan toki tietävät, ettei kukaan ole näillä sivuilla vakavissaan. (Paitsi ehkä runoilijat.)

Kuolleet lehdetkin
kuuluvat elämään,
ymmärrän sen.

Mutta aurinko, joka ei nouse,
loputon hämärä.
Kevätsade, joka ei herätä,
ikuiset kuolleet lehdet.
Eiväthän ne ole elämää?

Kuollut sydän?
Sitä en halua.

Tahdon vielä tuntea raikkaan merituulen,
helmeilevän arkipäivän onnen,
rakkaan kosketuksen ihollani
ja korvassani hellän välittävän kuiskauksesen.

Kaikkea saada ei voi,
mutta menettää.
Tiedän sen.

Jos katseesi teksi kesän,
tahtoisin sen,
toisi onnenkin.

Onnen ottaisin,
mutta löydä
ei sitä etsimällä.

Ehkä onni ei pelkästään ole
minusta tai sinusta kiinni,
mutta yhdessä sattuman kanssa
löytyykin jokaisen sydämestä?

Syvennyin niin kirjoittamaan vastausta runoosi "Yksin voi rakastaa", että unohdin kokonaan kiittää kauniista sanoistasi. Sinun runosi herätti ajatuksia. :)

MP kirjoitti:

"voisin katseellani tehdä sinulle kesän"???
enemmän kohdallaan todellakin tuo "rakastat minua tai olet onnellinen", niin näiden narsissien kanssa käy... Ja juu, tarkoitan tietenkin narsistia, mutta en pidä narsisseistakaan.

Lue lisää

Tuon lauseen voi mielestäni tulkita useammalla tavalla - ja tämähän on ominaisuus, joka runoista niin kiehtovia tekeekin. Itse ymmärsin tuon lauseen niin, että sanan "voisin" voisi korvata sanalla "haluan"(/haluaisin) ilman, että sen tarkoittama viesti muuttuisi. Näin tulkittuna tuo on minusta koskettavan kaunis ja myötätuntoinen ajatus.

Muistettava kuitenkin on, että runolla lienee aina niin monta erilaista tulkintaa kuin on tulkitsijaakin. Mitä itse kirjoittaja on tarkoittanut on tietenkin vielä asia erikseen. Yhtä oikeaa tai väärää tulkintaa tuskin kuitenkaan on olemassa, jokainen tarkastelee tekstiä omasta näkökulmastaan ja elämäntilanteestaan käsin. Tämä rikkaus, sillä näin yhdestä ja samasta runosta eri lukijat voivat löytää iloa tai lohtua - mitä kukin kaipaa.

"Rakastat minua tai olet onnellinen" on minusta oivaltavan osuva ja satuttava palautus tähän maailmaan. Se muistuttaa, kuinka ihmisluonto surullisen usein asettaa oman etunsa kaikkien ja kaiken muun edelle - näin ei jaksa rakkaudessakaan onni aina pitää päätään pinnan yläpuolella.

~KahlittuJoutsen~ kirjoitti:

Tuon lauseen voi mielestäni tulkita useammalla tavalla - ja tämähän on ominaisuus, joka runoista niin kiehtovia tekeekin. Itse ymmärsin tuon lauseen niin, että sanan "voisin" voisi korvata sanalla "haluan"(/haluaisin) ilman, että sen tarkoittama viesti muuttuisi. Näin tulkittuna tuo on minusta koskettavan kaunis ja myötätuntoinen ajatus.

Muistettava kuitenkin on, että runolla lienee aina niin monta erilaista tulkintaa kuin on tulkitsijaakin. Mitä itse kirjoittaja on tarkoittanut on tietenkin vielä asia erikseen. Yhtä oikeaa tai väärää tulkintaa tuskin kuitenkaan on olemassa, jokainen tarkastelee tekstiä omasta näkökulmastaan ja elämäntilanteestaan käsin. Tämä rikkaus, sillä näin yhdestä ja samasta runosta eri lukijat voivat löytää iloa tai lohtua - mitä kukin kaipaa.

"Rakastat minua tai olet onnellinen" on minusta oivaltavan osuva ja satuttava palautus tähän maailmaan. Se muistuttaa, kuinka ihmisluonto surullisen usein asettaa oman etunsa kaikkien ja kaiken muun edelle - näin ei jaksa rakkaudessakaan onni aina pitää päätään pinnan yläpuolella.

Lue lisää

käsittelee erinomaisen taidokkaasti runojen maailmaa. Tulkintahan on juuri lukijan oman mielikuvituksen tuote ja siksi aina oikea.
Ei se, mitä kirjoittaja on tuntenut runoa laatiessaan vielä tarkoita, ettei muita tulkintoja ole olemassakaan, tai ne eivät ole oikeita.

" Voisin katseellani tehdä SINULLE kesän." Avautuu minulle juuri tuossa kirjoitetussa muodossa kauniina.

Miksi ei niin muka voisi olla. Eikö kesä voi olla muutakin, kuin lämmin vuodenaika?
Eikö muka katse voisi saada sydämen ikitalven sulamaan, eikö se voisi saada lämpimän tunteen syttymään ja kukat kukkimaan sydämen niityillä?
Eikö kysymys lopultakin ole siitä, ajattelemmeko vain taseita ja saldoja. Rajoja ja asetuksia.
Vai annammeko ajatustemme lentää vapaina ja vailla kahleita.

~KahlittuJoutsen~ kirjoitti:

Syvennyin niin kirjoittamaan vastausta runoosi "Yksin voi rakastaa", että unohdin kokonaan kiittää kauniista sanoistasi. Sinun runosi herätti ajatuksia. :)

Sinä sen löysit tarkasteltuasi sanojani irrallisiakin,
etkä mennyt niitä lukittamaan, vaan luit rivien välistä :)
missä onkin olennaisin ei niinkään sanassa. Haluaisin/haluan oikeampi, mutta on siihen
voisin sanaankin oma taustansa, sitten meitä olisi kyllä kaksi tai jos en voisi,
toinen voisi tehdä sen minulle, se nyt vaan on niin: )
Onni jutussa mulle kävi pieni kömmähdys jossain määrin väärin ilmaistuna tai ei oikeastaan, sen kuuluikin pistää miettimään "itsekkyyttä", voiko kukaan vaatia rakkautta, toisen onnellisuuden kustannuksella....
Nyt kyllä pistit minut miettimään sinun rakkaudellista kyvykkyyttä olla tuomitsematta minun sanojani, vaan löysit sen niiden välistä ; ) Sinun runosi sai minut hymyilemään kaikenkaikkiaan, minussa menee väreet jotka viestivät "sattumasta" jota en omista, enkä voi oikeastaan menettääkään koska se on niin syvällä sydämessäni : ) nyt tunnen täyttymystä, mistä lie johtuukaan ; ) KIITOS SINULLE ! Kysymyksissäsi vastaksetkin ; )

Ceero kirjoitti:

käsittelee erinomaisen taidokkaasti runojen maailmaa. Tulkintahan on juuri lukijan oman mielikuvituksen tuote ja siksi aina oikea.
Ei se, mitä kirjoittaja on tuntenut runoa laatiessaan vielä tarkoita, ettei muita tulkintoja ole olemassakaan, tai ne eivät ole oikeita.

" Voisin katseellani tehdä SINULLE kesän." Avautuu minulle juuri tuossa kirjoitetussa muodossa kauniina.

Miksi ei niin muka voisi olla. Eikö kesä voi olla muutakin, kuin lämmin vuodenaika?
Eikö muka katse voisi saada sydämen ikitalven sulamaan, eikö se voisi saada lämpimän tunteen syttymään ja kukat kukkimaan sydämen niityillä?
Eikö kysymys lopultakin ole siitä, ajattelemmeko vain taseita ja saldoja. Rajoja ja asetuksia.
Vai annammeko ajatustemme lentää vapaina ja vailla kahleita.

Lue lisää

Kiitos Ceero, otan tuon suurena kohteliaisuutena. :)

Ehdottomasti, ystävällinen katse ja lämmin hymy voivat saada ihmeitä aikaan - herättää kesän keskelle pimeintä talvea. Ne valaisevat päivän ja mielen, toisinaan ehkä jopa sytyttävät sydämen.