Missä iässä lapsenne on alkanut hoksata että niillä syödään eikä mätetä lattialle, hakata pöytää, heitellä niitä lattialle.. Mahtaako pikkumuksunne malttaa olla sotkematta ruokaa ympäriinsä jos lautanen on lapsen edessä eikä äidin edessä? Meillä lapsi on 1v3kk mutta ei minkäänlaista mielenkiintoa harjoitella ruokailuvälineiden käyttöä. Pitää niitä leluina ja jos ruuan laittaa lapsen eteen ruokapöydässä se on tavalla tai toisella salamana lattialla pöydällä lapsen naamassa sylissä jne.. Mietin vaan miten asiassa edetä ja olenko vain aikaani edellä koko asian kanssa. Neuvolassa nimittäin kysyivät tästä ja asia jäi jotenkin leijumaan ilmaan pitikö jo osata vai ei.. ja sitten unohtui tarkentaa asiaa kysymällä aiheesta.
Lusikan ja haarukan käyttö
Kihvelj
6815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joka työskentelee päiväkodissa, puhui että toiset oppii syömään itse jo vuoden iässä, toiset taas myöhemmin. Minä annoin meidän neidille lusikan omaan käteen 11kk iässä ja ihme kyllä hän hoksasi jutun jujun heti. Ei kylläkään osaa ottaa itse ruokaa, mutta jos laitan lusikan valmiiksi, hän osaa sen viedä suuhunsa. Parhaiten homma onnistuu kiinteähköjen hedelmäsoseiden kanssa, kun tykkääkin niistä niin menee nopeasti suuhun. Muut ruuat minä vielä syötän, lusikan annan omaan käteen syö jos syö.
Jostain luin lasten syömisestä semmoisen suosituksen, että lapsen kannattaa antaa leikkiä ruualla sotkusta huolimatta. NÄin ilmeisesti oppisi nopeammin syömään. Jos ei osaa lusikkaa käyttää niin siinä artikkelissa sanottiin, että voi antaa syödä sormin. Ruuan puristelu ja levittäminen kuului ruokailun opettelemiseen. Lapsi oppii leikkimällä. Meidän neiti on syönyt 6kk alkaen sormiruokaa itse, liekö tämä vaikuttanut siihen, että hoksasi lusikan toiminnankin. Välillä syöminen ei kyllä kiinnosta yhtään ja sitten ruokaa läiskitään ympäriinsä. Lautasen jos antaa eteen, menevät sormet lusikan tilalle ja syö sitten käsin. Oman lautasen annan, jos ruoka on esim. makaroonia, joka ei niin sotke. Mutta kyllä saa lattiat luututa vähän väliä neitin syömisharjottelujen jäljiltä :)
Anna pienen vain leikkiä ruualla ja tee välillä semmoista sapuskaa, joka ei sotke ihan jokapaikkaa. Kyllä se siitä aikanaan!
niin jäi vielä sanomatta, että kannattaa kokeilla sellaista imukuppilautasta syömistä harjoiteltaessa. Ovat kyllä melkosen kalliita, mutta meille hommattiin yksi sellainen ja on ollut tosi kätevä. Lautanen ei lähde pienen syöjän käsistä niin nopeasti lattialle, kun tarttuu pöytään kiinni.
Meillä vajaa vuoden ikäisenä laittoi lusikan suuhun, jos se oli "lastattu", mutta jos antoi tyhjän lusikan käteen, lapioi ruuan lautaselta pöydälle/lattialle. Oppiminen alkoi oikeastaan siitä, kun n,1v2kk kyläiltiin perheessä jossa on tasan saman ikäinen poika, joka jo söi itse lusikalla. POikamme katseli tätä lounaan ajan (kun mä syötin häntä) ja kotona seuraavalla aterialla alkoi itse lapioida ruokaa suuhun. Sottaaminen, käsin syöminen ja ruualla leikkiminen ehkä kuuluu opetteluun mutat minä ja varsinkaan mun mies ei voi sietää sitä. Joten meillä ei olla koskaan noita hyväksytty. Soriruokaa on toki annettu pienestä, mutta semmoista tavaraa jota voi helposti sormin syödä. Mä en siis katsele sitä että lapsi syö vaikka makaroonia ja soosia käsin, mutta kurkunpaloja tms saa tietenkin syödä sormin. Olisko teillä jotain pikkulasta lähipiirissä joka osaa syödä itse? Ilmeisesti samankokoisilta nuo ottaa paremmin mallia kuin aikuisilta. vaikka eipä kai tuolla kiire ole, kyllä se oppii ennen kun kouluun mene ;-)
Täällä on kerran näyttänyt tietävänsä kyllä miten haarukka omaan suuhun menee, söi voileipäkakkua kun äiti siihen haarukkaan valmiiksi töpötteli sen palasen. Hienosti meni suuhun monta monituista kertaa. Sen koommin ei ole kuitenkaan tätä taitoansa esitellyt. Tästä on parisen kuukautta aikaan. Osaisi siis ilmeisesti mutteikö viitsi? Olen antanut lapsen sotkeakin ruualla mutta toisaalta kun pitäs sinne mahaankin sitä saada en ole voinut yksistään antaa lapsen heitellä ruokaa maahan vaan pakko sitä on ollut syöttääkin. On se sormiruokaa syönyt 7kk iästä asti ja mättää kaksin käsin jos on makaronia tms. paloja lautasella mutta nuo ruokailuvälineet ei yhtään sitä kiinnosta. Hetken paukuttaa pöytää tai lautasta ja sit ne on lattialla. Yleensä ruuan kera. Meillä on yksi imukuppilautanen, MAM-merkkinen enkä sitä saa imukupillaan pysymään pöydässä, lentää siinä missä lusikatkin. Niksejä sen kanssa on kokeiltu, märkään pöytään jne mutta ennenpitkää lautanen pöydästä irtoaa.. Lapsi menee kuukauden päästä päiväkotiin ensimmäisiä kertoja, joko siellä pitää osata edes vähän syödä itse.. Kuukautta meidän muksua vanhempi pikkulapsi käy kylässä aika useinkin mutta ei sekään osoita kiinnostusta itse syömiseen edes käsin. Menevät samaan päiväkotiin josko ne siellä innostuisi kun muut syö? Pitäisköhän ottaa vuoden vanhempi kummityttö päiväksi meille, se voisi näyttää mallia kun on jo taitava..
Joo, kannattaa kutsua se kummityttö kylään. Ei noin pienet ymmärrä minkä ikäinen toinen on, vaan katsoo kuitenkin mallia.
Meillä alkoi tyttö syödä itse kun kaikki syötiin yhtä aikaa ja hän katsoi mallia meistä vanhemmista. Otettiin myöskin alkuun kaksi pientä lusikkaa, toinen tytölle ja toisella minä syötin häntä. Alkuun tyttö vain piteli omaa lusikkaa kädessä mutta sitten alkoi kiinnostua jos hänkin osaisi laittaa ruokaa suuhunsa sillä.
Nyt 1v 3kk, eikä edes anna minun syöttää vaan haluaa syödä itse. Välillä jos on semmosta ruokaa ettei meinaa pysyä tytön lusikassa vaan tippuu heti, niin "salaa" laitan sen lusikkaan ruokaa ja siitähän tyttö innostuu kun osaa itse. Muuten saattaisi kyllästyä ja turhautua kun lusikka onkin tyhjä joka kerta kun suuhun asti ehtii.
Ja tosi paljon ollaan puhuttu ruokailun yhteydessä ja kehuttu joka kerta kun menee edes sinnepäin! Kerron aina tytölle mitä tapahtuu, esim "Anne osaa syödä itse omalla lusikalla, onko hyvää ruokaa, hienosti menee, jne." Huomasin että se sotkeminen ja lautasen ihmettely loppui kun tyttö alkoi keskittymään kuuntelemiseen ja siihen että äiti on iloinen kun osaa syödä. Ikinä ei tarvitse kieltää tyttöä ruokapöydässä. Sen kyllä huomaa kun ruoka ei maistu tai on väsynyt, silloin heti pois pöydästä ettei rupea riehumaan.
Meillä ollaan aina taputettu tytölle kun se on tehnyt jotain oikein, ja sama juttu ruokailussa. Silloin hän vasta innostuukin tekemään oikein kun näkee että taputetaan ja ollaan iloisia.:)