elämäänsä.. kuinka moni.. Mielessäni kuvittelen suuren joukon ihmisiä, jotka miettivät mihin se rakkaus katosi.. Alku huuman jälkeen tuli arki.. mihin rakkaus katosi..
Me kaikki ihmiset luojan luomat tarvitsemme rakkautta.. Me tarvitsemme sitä, että toinen ihminen sanoo minä rakastan sinua sinun itsesi takia.. Toinen ihminen sanoo.. sinä olet tärkein asia hänen elämässä..
Onko sinulle sanottu niin, oletko kokenut kun joku sanoo rakastavansa.. Minusta olis ihanaa kun joku sanois nuo sanat.. Minä rakastan sinua...
Me kaikki ihmiset luojan luomat tarvitsemme rakkautta.. Me tarvitsemme sitä, että toinen ihminen sanoo minä rakastan sinua sinun itsesi takia.. Toinen ihminen sanoo.. sinä olet tärkein asia hänen elämässä..
Onko sinulle sanottu niin, oletko kokenut kun joku sanoo rakastavansa.. Minusta olis ihanaa kun joku sanois nuo sanat.. Minä rakastan sinua...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Varmaan moni kaipaa, se on tosi surullista.
Ei mene mulla jakeluun, mihin rakkaus katoaisi arjen myötä. Rakkautta ei, se ehkä silloin ollutkaan, vaan väliaikaista huumaa, aivojen hetkellistä pehmentymistä.
Arjessahan rakkautta juuri tarvitaankin, iän lisääntyessä varsinkin, eikä vain sängyssä.
Minä ainakin koen saavani rakkautta, kun on ihminen, jolle tiedän olevani kaikki kaikessa, kuin hänkin minulle. Ei sitä tarvitse päntiönään hokea, se vain on niin. Tosin, kyllä sen sanominen lämmittää.
Naurattaa, ihan pienesti, salassa, kun nykyisin on tapana järjestää mahtihäitä, valtavia spektaakkeleita, maatakaatavia näytelmiä. Sehän on toki jokaisen yksityisasia, mutta kun meikällä oli ihan vaatimattomat häät, läheisten kera, ei siitä arkeenlaskeutuminen aiheuttanut mitään kulttuurishokkia.
.
Hieno ja todellinen tuo eka vastaus. Näin se pitäisi olla... rakkaus.
itselläni on tosi rakkautta osoittanut vaikean, väkivaltaisen suhteen jälkeen koira. Aina ja joka paikassa!
Tiedän, että ero tulee olemaan kamala paikka. Tätä rakkautta ei voi unohtaa!
Meidän koirulimme on minulle myös tosi rakas, ja minä hänelle. Juuri äskenkin, hänet mies päästi sisään, niin hänpä säntäsi tapansa mukaan katsomaan, että olen varmasti paikalla.
Koira, jos mikä, on rehellinen rakkaudessaankin.
Nyt nukkuu, parikiloinen, ihan selkä polveani vasten.
Suuri oli suru, kun edeltäjänsä nukahti viimeiseen uneen, syliini.
helposti kuule,siin on laitettava ittensä airosti peliin ja mielummin ilman vastapalveluksen anomista.
Samiljan tavoin kävimme kahrestaan pormestarin pakeilla,5min ja kassan kautta kiitos,ei paljon arkea hetkahruttanut.
Iltaa hyvää...
Joo eipä oo sattunu omihin korvihin sellaasia sanoja ku joskus -90 luvulla.
Koko pitkä purtoväli täs on ollukki. Liekkö nua jo kärsineet inflaation koko sanat. Näkyy olevan tämän maaliman ajaan meininki sellaasta. Niille ku oroottaas pikkuusen pirempää jatkuvuutta ku nykyysin on tapana.
Tällaanen vanhee ukko ja yksineläjä nauttii enempi sellaasista käytännönläheesistä sanoosta, tai ainakin niitä ajatteloo mielessäänsä. No noon nämä kotihuusholli, perunankylyvö, mettätalous suunnitelemat ja niin pois päin.
Tottahan kaikki ihimiset kaipaa jotaan.........................
terv. seppä ja pieni Tiitu, me tyytyvääset näinkin.
Tervehdys "naapurille". Vähä mua rupes naurattamaan, kun kirjotit, että nautit enempi semmosista käytännönläheesistä sanoosta, kuten kotihuusholli, perunankylyvööt...jne..
Jos minä tulisin varpahiani (laihoja) heiluttelemaan sun takkas reunalle, niin siinä ku oltas (minä sun syliis ja Tiitu taas mun syliis), niin siinä ku istuttais lämpimän tulen eres, niin alettais lämmöllä toisillemme käytännönläheisiä juttuja toistemme korvaan supattelemaan :)
Seppä Heikunkeikun korvaan: - Oot sää aikamoinen huushollari.
Heikunkeikku Sepän korvaan: -Kui niin, mitä sää perunankylväjä oikein yrität
Seppä Heikunkeikun korvaan: -Soot niin hyviin luutunnu laattian, soosiki oli orottamas ku tulin mettältä
Heikunkeikku Sepän korvaan: -Thihii (lempeää tyytyväistä naurua), no ku sää teit niitä mettätalous suunnitelmia, niin aattelin vähä sua hemmotella
:)
täällä ihan salassa sinua, tuskinpa löydät tätä, kun en oikein kehtaa tuonne julkiselle halitukselle mennä. Lienenkö jotenkin pelottava, omituinen, kun tuntuu, että melkein vain sinä uskaltaudut tuottamaan minulle hyvän mielen, ja vastailet, minulle. Siis, ei oikein mulla muita halittavia, nykyisin, kun Sinimarjaset, Jartsevit, ja monet ovat, missä sitten ovatkin. :((
Tai sitten, sisäisenä arkajalkana, itse en uskalla ottaa tarpeeksi osaa. Olen siis tuppisuu. :/
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Hiljainen tupa ympärilläni,kahren ihmisen "henkivartijana" miettien arpaani joka minulle lankesi.
Päätin vielä ennen nukkumaanmenoa vilkaista palstan läpi ja näin kirjoituksesi,lämmitti ja sai vanhan miehen vartalon suoristumaan.
Lyö tulta silmät harmaahapsen, keinukin sai uutta vauhtia.
on jossain laulaa Rantamäki.
Kiva kun useasti lähret mukaan hullutuksiin ja innostuessasi sulta irtoaa hienoja heittoja.
Rakkautta toki kaipaa..ja sanoja mutta ennenkaikkea itse kaipaa sitä pientä kosketusta ..vaikka hipaisua ja hellää katsetta..siitä jo kauan.
Lasten rakkaus on onneksi aitoa..etenkin lapsenlasten..
Joo justihin...
Sellaasia sanoja ku kuulis, niin sitähän pakrottaas punaasena ku paistin-nauris. Eipä taira olla vaaraa, eikä satu kohoralle.
Hyvä näinkin.
terv. minä ja Tiitu
Essolla on monesti käsitelty rakastumista, ja se on todettu erittäin ongelmalliseksi tapahtumaksi. Pahin ongelma rakastumisessa on se, että se on täydellisesti tahdosta riippumaton. Tämän vuoksi ihmiset rakastuvat yleensä väärään aikaan, väärässä paikassa ja vielä väärään henkilöön.
Useimmat parlamentin jäsenet ovat joutuneet kotona vaikeuksiin rakastumisen seurauksena. Vaimot eivät oikein tykkää siitä, että miehellä on kotona harittava katse ja poissaoleva ilme. Tyhmempikin nainen tajuaa silloin, että mies ajattelee toista naista, ja silloin tahtoo tulla perheriita.
Me hövelit essolaiset emme halua kotona riidellä, ja siksi menemme silloin Essolle rauhoittumaan. Muutama keskari ja kokeneiden ystävien kannustava seura saavat tunteet tasaantumaan, joten kotiin on sen jälkeen paljon helpompi palata. Kun ottaa varulta useamman keskarin, niin silmät eivät enää harita epänormaalisti, ja silloin avio-onni alkaa taas kukoistaa. Meidän essolaisten tilapäinen rakastuminen ei siten pilaa avioliittoa.
sopii tämä biisi...
http://www.youtube.com/watch?v=JuWlaCYB5SI
Teot ratkaisevat!
Puhuahan voi mitä tahansa.
Aidon kanssaelämisen laatu on tärkeintä.
se aidoin rakkaus. Silloin ei ole vielä pettymyksiä, epäilyä ja kyynisyyttä, sitä vaan rakastaa täysillä.
Näin vuosikymmeniä parisuhteessa olleena se arjen rakkaus on parasta, suurin tunnekuohu on jo
eletty, elämä asettunut uomiinsa ja voi luottaa kumppaniinsa ja rakastaa ... teoin.
On oikein kutkuttavaa sanoa toiselle vielä näinkin monen vuoden jälkeen " olet rakas ", ja toinen
vastaa " niin sinäkin " . Kunnes kuolema meidät eroittaa ... ja vielä senkin jälkeen.
minäkin poloinen rakkauden, sen jokapäiväisenkin kestävä vanhuuteeni ja siitäkin eteenpäin, mutta tuli se miesten, ja ehkä naistenkin viidekympin viillitysikä ja kaikki meni pirstaleiksi.
Nykyaikana sekin ikä on muuttunut jo nuorempienkin villitykseksi, mutta silloin se oli tämä ikä. Niin minä haaveilin monen, monen avioliittovuoden jälkeen, kuinka me sitten nautitaan eläkkeellä yhdessäolosta ja matkustellaa kaikessa rauhassa.
Toisin sitten kävi kuitenkin, kun mieheni alkoi humputtelemaan näiden vapaiden miesten kipeiden naisten kanssa ja toi sitten vielä taudinkin, josta sain itse kovia kestämisiä. Siitä sitten vasta huomasin asiain laidan ja todella sydämeni sanoin kuvannollisesti särkyi.
Olimme olleet hyvässä liitossa toistemme kanssa, mutta näemmä se ei auta, kun tulee tämä himokas rakkaus, joka ei sitten miehelläni kestänytkään kuin hetken, kun nainen taas otti uuden.
Siis todella draama on tämä elämän meno toisille, joille sattuu tällaisiakin humputtelijoita molemmin sukupuolin.
Että se siitä ikuisesta yhteiselämästä, joka sai tosi nopean kurjan lopun.
Tuntuu vain vieläkin niin tyhjänpäiväiseltä ja turhaan elämääni tulleelta tapaukselta, että näin kevyesti tuotetaan harmia ja surua toisia ajattelematta, kun itse vain nautitaan.
rakkaus on sitä, että antaa anteeksi, ei muuten voi elää. Sitten hyväksyykö mitä tapahtuu, on toinen asia.
Mutta vain rakkaus antaa anteeksi. ja saa itselle hyvän olon. ja toivoo hyvää.
Aina rakkaus toivoo parasta se ei valehtele jos valehtelee ei rakasta.
kun antaa anteeksi rakkaudesta kerran saa antaa anteeksi aina, jatkuvasti, ja anteeksianto ei silloin auta mitään, vaan kuluttaa toista loppuun asti jaksamisella ja sitten ei enää jaksa, on lähdettävä
moni ihminen kaipaa rakkautta. Sekä yksinäinen että parisuhteessa elävä, se parisuhdekkaan kun ei rakkauden saamista takaa.
Mihin rakkaus katosi? Ehkä alkuodotukset olivat liian korkealla. Kun arki koitti, alkoi ehkä omat ja toisen alkuhuumassa enempi piiloon jääneet huonommat puolet nousta esiin. Ehkä oltiin liian itsekkäitä ja syyteltiin ongelmista vain toista, ehkä ei huomattu vikaa itsessä saati, että oltaisiin yritetty korjata omaa käytöstä. Ehkä ajateltiin liikaa vain itseä eikä huomioitu toista. Ei osattu/ymmärretty hoitaa suhdetta, pidettiin sitä itsestäänselvyytenä.
Saattaahan rakkauden tunnustaminen sanoin olla jollekkin tärkeää. Minusta tärkeämpää on rakkauden osoitus tekojen ja muun jokapäiväisen käyttäytymisen kautta. Eihän se rakkaus enää tässä iässä ole samanlaista intohimoa kuin joskus nuorempana. Kauan yhdessä eläneen parin rakkaus on toinen toistensa kunnioittamista ja arvostusta, syvää välittämistä, elämän jakamista muttei kuitenkaan toisen kahlitsemista.
Jokainen kaipaa rakkautta.
Ilman rakkautta ei voi elää, kuihtuu pois.
Mutta mitä on rakkaus?
Pelkät sanat ei riitä.
Sanana rakkaus on kärsinyt inflaation, sitä hoetaan liikaa.
Myöskin on tärkeää rakastaa itseään. Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi, ei ole turha sanonta.
Jos ei ensin rakasta itseään niin kuinka kukaan muukaan voi silloin rakastaa?
Jos ei ensin rakasta itseään niin kuinka voi rakastaa myöskään toista ihmistä?
katoa vaan pysyy, jos joskus kohtaa rakkauden, sen voima kannattalee ja jos rakkaus 'häviää' se on ennemminkin eksyksiin joutumista omasta itsestään. Läheisyyden kaipuu ja pulustelu on taas niitä ilostuttavia riittejä joilla halutaan iholle ja m ukavuudenhalu on taas sitä kun haluaa toisen siihen ihean silmänräpäyksen etäisyyteen pysyväisesti jne .... .