Nykyään puhutaan että vanhuksien ja vammaisten kotona oloa tuetaan viimeiseen asti . Se ei kuitenkaan käytännössä tunnu pitävän paikkaansa. Jututin tässä paria vammaista tuttuani puhelimessa . Kumpikin eri puolelta Suomea .
Toinen on pyorätuolipotilas ,käsiltään ja päästää terve. Hän tarvitsee kuitenkin apua ,tuoliin siirtymisessä ( painoongelma) ja vatsan toimituksessa ja suihkussa käynnissä,pyykin pesussa ja kodin ulkopuolella liikkuessaan.
Ruokansa hän laittaa itse ja on erittäin virkeä
ja puuhakas ikä n 60. Häntä kuitenkin painostetaan kuulemma koko ajan laitos hoitoon liian paljon kotiavun tarpeen takia.
Toinen tuttava on ms potilas ja kulkee keppien kanssa .Hän tarvitsee kotiapua muutaman kerran päivässä, hänellä on henkilökohtainen avustaja myös osan päivästä ,jonka palvelun hän maksaa itse. Hänellekin oli sanottu kaupungin sos toimesta,että talo myyntiin vaan ja yksityiseen hoitokotiin muutto!! Tämäkin tuttavani on virkeä mieleltään ja osallistuu kodin ulkopuolellakin olevaan elämään ,ikä 56.
Molemmat ovat aivan kauhuissaan
laitokseen joutumisen pelosta. Eivät kuitenkaan saa vastausta siihen ,että kuinka monta kertaa päivässä apua tarvitseva laitetaan laitokseen. Missä on raja. He asuvat molemmat omistus asunnossa ja luulevat ,että siksi heitä patistellaan laitokseen kun he itse pystyisivät ( myytyään kotinsa) maksamaan laitos hoitopaikkaansa ennemmin kuin semmoinen jolla ei ole mitään. Saattaa se säästökeino olla tosiaan siinä.
Paskat niistä puheista ,että kotihoitoa tuetaa viimeiseen asti. Osaan kuvitella nämä tytöt tuntien ,että heitä ei huvita lähteä vielä tässä vaiheessa laitokseen . Itse ajattelen samalla tavalla . Miten sinä koet asian ? Missä vaiheessa olet valmis laitoshoitoon?
Toinen on pyorätuolipotilas ,käsiltään ja päästää terve. Hän tarvitsee kuitenkin apua ,tuoliin siirtymisessä ( painoongelma) ja vatsan toimituksessa ja suihkussa käynnissä,pyykin pesussa ja kodin ulkopuolella liikkuessaan.
Ruokansa hän laittaa itse ja on erittäin virkeä
ja puuhakas ikä n 60. Häntä kuitenkin painostetaan kuulemma koko ajan laitos hoitoon liian paljon kotiavun tarpeen takia.
Toinen tuttava on ms potilas ja kulkee keppien kanssa .Hän tarvitsee kotiapua muutaman kerran päivässä, hänellä on henkilökohtainen avustaja myös osan päivästä ,jonka palvelun hän maksaa itse. Hänellekin oli sanottu kaupungin sos toimesta,että talo myyntiin vaan ja yksityiseen hoitokotiin muutto!! Tämäkin tuttavani on virkeä mieleltään ja osallistuu kodin ulkopuolellakin olevaan elämään ,ikä 56.
Molemmat ovat aivan kauhuissaan
laitokseen joutumisen pelosta. Eivät kuitenkaan saa vastausta siihen ,että kuinka monta kertaa päivässä apua tarvitseva laitetaan laitokseen. Missä on raja. He asuvat molemmat omistus asunnossa ja luulevat ,että siksi heitä patistellaan laitokseen kun he itse pystyisivät ( myytyään kotinsa) maksamaan laitos hoitopaikkaansa ennemmin kuin semmoinen jolla ei ole mitään. Saattaa se säästökeino olla tosiaan siinä.
Paskat niistä puheista ,että kotihoitoa tuetaa viimeiseen asti. Osaan kuvitella nämä tytöt tuntien ,että heitä ei huvita lähteä vielä tässä vaiheessa laitokseen . Itse ajattelen samalla tavalla . Miten sinä koet asian ? Missä vaiheessa olet valmis laitoshoitoon?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tapaukset ovat hyviä esimerkkejä arvojen kovenemisesta.
Lenkkeilen ja olen melko hyväkuntoinen ja yhteiskunnalta avun pyytämisen ei siis pitänyt olla minulle ajankohtaista.
Kun helmikuun 9 pnä kaaduin lumitöitä tehdessäni ja ranteesta katkesi luita, olen joutunut vaivaamaan työssäkäyviä sukulaisiani monenlaisissa töissä. He ovat auttaneet mielellään, - tämän kun piti olla tilapäistä.
Ranteessani kaikki ei ole kohdallaan, enkä pysty tekemään kaikkia töitä. Nyt odottelen leikkausta tai jotain, jotta käsi tulisi kuntoon ainakin ensi talveksi, sillä työssäkäyvillä on nykyään stressiä niin paljon, että heitä ei voi alituiseen ja pitkiä aikoja vaivata.
Tulin ajatelleeksi, että voi aivan yllättäen tulla tilanne, että joutuu turvautumaan yhteiskunnan apuun.
Kannattaa varmaan pitää hyvää huolta itsestään, jotta avun pyytämistä voi lykätä pitemmälle.
kovaa ja kylmää luettavaa tuo. eihä tuon ikäset viel ja noinkin koton pärjäävät ole laitos hoiton tarpeessa.
60 ja 56 vuotiaat ei kuulu laitoksee ja ko hyö ite viel liikkuu eikä ole petin omana.
mite ihmees sellasta voidaan ehdottaakaa.
on se mänt huonoks touhut. ihminen ko pannaa laitoksee siin ei kauaa mäne, ko hää laitostuu ja siel ko virikkeet jääpi pois, on eessä eneaikanen kuolema.
tiedossain on tapaus, ko nuor neiti työttömänä palkattii puoleksi vuoteksi sairaalaan dementti osastolle, lukemaa lehtii ja juttelemmaa vanhuksille.
oleskelu tilaan tuotiin joka aamu potilaita seurustelemaa ja televisioo katselemmaa.tyttö karjalaisena ol kova juttelemmaa, kertomaan tarinoita ja laulamaa.
siel ol vanha mies joka ol peti potilas, hänel ol sokeritauti vient molemmat jalat. hää tuli rullatuolis.
mies katseli televisioo ja tyttö jutteli joka päivä ohjelmista mitä hää oli katsellu ja mies kerto ajatuksiaa. lehet luettii joukolla ja juteltii maailman menosta.
vanhukset tykkäs kovasti ja kaipasivat viikonloppuinakin tyttöä, kun hänel ol vappaata.
salis kävikin ain vilkas puheen sorina.
puol vuotta ko tul täytee,työ loppu eikä uutta raaskittu palkata. parin kuukauden kuluttuu tyttö kävi vierailulla vanhas paikassaa.
olelu sali ol tyhjillää jokkainen oli huoneessaa,suurin osa nukkui.vanha mies oli myös huoneessaa,pien matkatelevisio jalkopäässä ja sitä hää katseli tyhjillä silmillää.
ei puhunu ennää mitää eikä ymmärtänny mitä katseli. niin noppeesti ihminen männee alamäkkee jos ei ole virikkeitä,etenkin dementtissä ko sairastaa.
noista esittämistäsi tapauksista pitäs kyllä nostaa kovaa äläkkä.ei noin voi ihmisille tehhä.
sitte taas toisel puolel on ihmisii jotka tarviis hoitopaikkaa niin ei pääse. näihin säästöhommii pitäs saaha lakipykälät ihmis arvosta ja oikeuksista säästöjenkin aikan.
nyt ko ne on kunnan päätettävis hyö tekkee monast päätöksii silmät kiinni yksittäisestä ihmisestä.
sie lopuks kysyt millo mie olisin valmis sairaalahoitoon. siihe vastaan ,etten ikänä.
minul on se onni että voin olla koton loppuun asti, kiitos jalmarin.
sitte jos on sellasii hoitoja mitä ei voi koton tehhä, mutta niitäkin otan vain siin tapaukses, et paranenminen on 100prosentista, muute saap jäähä ja alan valmistellee lähtöä.
terveisin lyyli
Olen kanssasi aivan samaa mieltä kotona olosta.
Jos joudun hoitolaan en ikinä pitkitä oloani millään hoidolla vaan sitten on päästävä pois - ehdottomasti. Onhan tässä jo puljattu yksi ihmisikä.