mitä sanotte tälläisesta että 11wee lapsi sanoo sijarille ettähän on valmis viemään asian ,vaikka
oikeuteen asti sanoakseen ,että ei halua muuttaa takaisin kotiin?
oikeuteen asti sanoakseen ,että ei halua muuttaa takaisin kotiin?
juu
äimänkäki-xxx
14199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Missäs tuossa se ongelma on? Eihän tuollaista lasta edes uhkaa kotiinpalautus. Hyvä sijaisvanhempi löytää helposti syyn, jonka vuoksi hän ja muu järjestelmä voivat pitää lapsen täysi-ikäiseksi saakka. Kunnan/kaupungin lastensuojelu kyllä tukee sijaisvanhempaa ja he rakentavat yhteistyössä äkkiä sellaisen paketin, ettei lapsen tarvitse koskaan edes tavata vanhempiaan ja sukuaan. Tapaamisten rajoituskin on helppo järjestää.
Tiedänpä erään perhekodin, jossa lapsi (nuori) asuu yhä, vaikka hän on jo täysi-ikäistynyt. Hän kun on orpo, oikeat vanhemmat ovat kuolleet. Kysyä vaan sopii, onko tuo 19-vuotias sitten jo niin laitostunut. Saattaa olla, ettei hän pysty enää tulemaan mukaan "tavalliseen" itsenäiseen elämään....
Sijaisvanhemmuus-palstalla voit saada paljon hyviä vinkkejä tuon kehityksen vahvistamiseksi.
Vai oletko itse kyseisen 11-vuotiaan lapsen vanhempi/läheinen? Et kerro tapauksesta oikeastaan mitään, joten siihen on mahdotonta ottaa kantaa.
On se hassua etteivät aikuiset ihmiset ymmärrä, että on olemassa oikeasti lapsia, joilla on paljon paremmat kasvuolosuhteet (fyysiset ja psyykkiseti) sijaisperheessä, kuin biologisessa perheessään, kokevat olonsa turvalliseksi ja saavat osakseen välittämistä ja huolenpitoa, jota eivät välttämättä ole ennen saaneet, etteivät halua ihan omasta tahdostaan enää palata takaisin biologisten vanhempien luokse. Aina pauhataan vain kuinka lastensuojelu on perheitä tuhoava toimi. Taitaa olla niin, että näitä lastensuojelun mollaajia ovat nimenomaan sellaiset ihmiset, joilta on lapset huostaanotettu, eikä pystytä näkemään omaa osuuttaan asiaan. Koetaan vaan oma tuska omn lapsensa menettämisestä, eikä ajatella miltä lapsesta on voinut tuntua esim. perheväkivaltaperheessä. Uskon, että ylläolevassa tapauksessa lapsella on painavat syyt siihen, ettei halua enää biokotiinsa. Lastensuojelu on siis tehnyt hyvää työtä, ja saanut kyseiselle lapselle hyvän ja turvallisen kodin, tukemaan kasvua ja kehitystä. Toivottavasti lapsen mielipidettä kuunnellaan tuossa tapauksessa!
Ps: Kuinkakohan monta laitostunutta lasta enemmän meillä olisi ilman lastensuojelua? Mm. Mielenterveydenhäiriöistä kärsiviä, johtuen kodin epävakaista kasvuolosuhteista johtuen...
Mielestäni ongelma ei ole siinä, etteivätkö ihmiset ymmärtäisi, että lapsia todella on useinkin pelastettava pois omista kodeistaan. Tälläkin palstalla asia varmasti tajutaan.
Se, mikä loukkaa ihmisten oikeustajua, on järjestelmän toiminnan kehnous. On ylittämätön ihmisoikeusloukkaus, jos lapsia riistetään kodeistaan, kuten Suomessa(kin) tapahtuu. Eipä juuri sen pahempaa asiaa voi olla ihmisoikeuksien tasolla, kun puhutaan järjestyneestä yhteiskunnasta. Siitä on pidettävät meteliä ja paljon.
Ja ihan varmaa on, että turhaan ja perusteetta kodeistaan riistetyt lapset täyttävät aina sen laitos- ja sijoituspaikan, joka kuuluisi sitä oikeasti tarvitsevalle!!! Tämä on erittäin tärkeä havainto.
Tiedätkö muuten, miten vallankäyttö kehittyy nyky-yhteiskunnassa? Lastensuojelun kauhutoimet ovat selitettävissä sitenkin, että olemme siirtyneet kurivallasta kontrollivaltaan. Kontrollivalta perustuu siihen, että pelkkä oletus rötöksestä riittää. Kurivalta astui kuvaan vasta, kun todistettava rikos oli tehty. Nyt meistä suomalaisista tehdään toistemme kyttääjiä.
Kyse on suuresta kehityslinjasta koko suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tästä tulee kuulkaa tosi hauskaa!!!
Pääsemme kyhäämään toisistamme mielikuvituksellisempia paljastuksia. Naapuri valvoo naapuria.
Sosiaalityön ja lastensuojelun pitäisi tajuta taistella tietoisesti kontrollivallan voimistumista vastaan, sillä sosiaalityö huolehtii heikoimmista kansanosista. Kontrollivalta lisääntyy kaikilla hallinnonaloilla, mutta se voidaan kyseenalaistaa ja nujertaa, koska ihmisyyden ja humanististen arvojen puolesta on taisteltava.
"Ps: Kuinkakohan monta laitostunutta lasta enemmän meillä olisi ilman lastensuojelua? Mm. Mielenterveydenhäiriöistä kärsiviä, johtuen kodin epävakaista kasvuolosuhteista johtuen..."
Älä viitti. Lapsia otetaan huostaan nimenomaan siksi, ettei heille tarvitsisi tarjota laitospaikkaa sairaalassa ja terveydenhuollon puolella. Eikä tuttavaperheeni lapsi ole edes huostassa ollessaan päässyt terapiaan, jota käytettiin jopa huostaanoton syynä. Lastensuojelu on vaarallinen asia lapselle ja tuhoisa hänen terveydelleen.
Valitettavasti.
kiitos asiallisesta viestistäsi!
"kiitos asiallisesta viestistäsi!"
Minua aina huvittaa tuon "asiallinen"-termin käyttö. Hm... Se on yhtä väärin käytetty sana, kuin on esimerkiksi sana "haasteellinen". Haasteellinenhan on yleensä vain vaikea, ei sen kummempaa, mutta haasteellisuutta käytetään peittävänä kiertoilmaisuna.
Asiallinen on kiertoilmaisu samalla tavalla hyvin monelle asialle. Harvoin nimittäin on niin, että vastapuoli olisi asiaton. Ja eihän mielipiteen sisältö voi ratkaista sitä, onko puheenvuoro asiaton ja asiallinen. Asiallinen tarkoittaa sitä, että puheessa käsitellään asioita, käytetään paljon mahdollisimman täsmällisiä substantiiveja. Yksinkertaista.
Lapsi näyttää olevan tosissaan. Kun kodissa on hänestä noin huonoa, ei sinne tietenkään pidä lasta ainakaan pakottaa. Vanhempien pitää katsoa peiliin ja miettiä miksi lapsi ei halua kotiin.
Höpö, höpö. Keskustelun aloituskirjoitus on tiedoiltaan niin puutteellinen, ettemme voi ottaa tapaukseen mitään kantaa.
Mutta juuri tällä tavalla, valmiilla "paremman väen" asenteillahan tätä lastensuojelutyötä täällä Suomessa tosiaan tehdään... Äkkiäpä ne tupsahtivat tähänkin keskusteluun.
Sijaisvanhemmalle mukavan sijoituslapsen menetys on iso uhka. Hänhän ei voi tietää, millainen se seuraava sijaislapsi on, jonka hän saa mukavan lapsen tilalle. Sijaisvanhemman kannattaa todella pitää kiinni nykyisestä, jos homma toimii.
Meidän on aivan turha ryhtyä tässä spekuloimaan tällä yksittäistapauksella tässä. Ketjun aloitus on kirjoitettu kömpelösti, mutta se ei oikeuta vetämään mitään johtopäätöksiä kirjoittajan vanhemmuudesta. Kuten tässä jo hiukan näyttää käyneen. Taas. Asenteilla ja asenteellisuudella mennään lastensuojelussa.
olla valmiudet ottaa selvää todellinen mielipide. Onko muutoin yllätys että rikoksen tunnustaminen ei riitä tuomioon.
Aikuisella, kenellä tahansa aikuisella, etenkin sijarilla, joka on lapsen kanssa paljon, on rajattomat mahdollisuudet vaikuttaa lapsen mielipiteeseen ja manipuloida lasta haluamallaan tavalla, vaikkapa lapsen omaa kotia ja vanhempia vastaan.
Kun jotkut tyytyväiset sijais-ja laitoslapset kehuvat, että he saivat vihdoin säännölliset rutiinit, niin säännölliset rutiinit ovat oikeastaan sama asia kuin laitosrutiinit eli laitostuminen.
Laitoksessa ei tunteet, mielialat, mielipiteet, normaaliin kehitykseen kuuluva protestointi, väsyminen, sairaus, omat henkilökohtaiset tarpeet tai halut, toisen ihmisen tarpeet tai halut, ihmissuhteet, ei siis yhtään mikään muuta rutiineita. Onko se hyvä asia ihmisen kehitykselle?
Osa ihmisistä on aamuvirkkuja ja iltaunisia, osa iltavirkkuja ja aamu-unisia, jokaisella on henkilökohtainen luonnollinen unirytminsä, samoin osa ihmisistä rakastaa rutiineita ja osalle ihmisistä rutiinit ei sovi ollenkaan.
Omien biovanhempien kanssa eläessä perheessä yhdessäelävien ihmisten taipumukset vastaa parhaiten toisiaan.
Tästä syystä myöskään isäpuolet ja äitipuolet eivät ole olleet koskaan lasten suosiossa, koska ne tuovat vieraita taipumuksia perheen sisään.
Tämä tällainen tänne heitetty kypsymätön(?) mielipide, jota ei tarvitse ottaa tosissaan.
bgfdz,
Ihan hyvä puheenvuoro sinulta! Tuotahan se laitostuminen on.
Tosin arvelen, että isä- ja äitipuolien suhteiden ongelmallisuus ei johdu siitä, että he tuovat VIERAITA ajatuksia perheeseen, vaan siitä, että he itse ovat omasta asemastaan epävarmoja. Usein kuitenkin ihan turhaan. Isä- ja äitipuolet koettavat siksi tietyllä vallankäytöllä rakentaa omaa roolia. Se on lasten näkökulmasta tarpeetonta. Kaipa he ovat valmiita ottamaan ihmisen osaksi yhteisöä ilman noita sääntöjäkin.
Aikuiset tahtovat usein päteä ihan turhaan. Elämä ei ole suoritus.
tietää.
Asia on niin, ettei lapsi halua muuttaa kotiin, niin miksi kukaan pakottaisi ? Lasta kuunnellaan ja on oikeasti tapauksia joissa lapsi ei halua kotiin takaisin, mikä siinä on ongelma. Tervepäiset lapsen vanhemmat haluavat lapselleen parasta ja jos lapselle itselleen on paras paikka siellä sijareiden luona, ei ole ongelmaakaan.
Minusta on kummallista, jos tämä valintatilanne, että haluaako lapsi asua kotonaan vai yhteiskunnan järjestämässä sijaishuollossa, onkin yhtäkkiä tärkeä mielipide lapselta. On nimittäin niin, että sijaishuollossa jo asuvat lapset eivät voi omalla tahdollaan ja lausunnoillaan juuri mitään vaikuttaa siihen, että HE PÄÄSISIVÄT TAKAISIN OMAAN KOTIINSA.
Lapsen mielipide on mielipide vain silloin, kun hän sanoo, ettei halua omaan kotiin. Sen sijaan kukaan ei häntä kuuntele, kun hän epätoivoisesti pitkään kärttää, että hän tahtoo takaisin kotiin.
Näitä tapauksia riittää ja paljon. Kyllä on sekavaa toimintaa! En voi toiminnasta vakuuttua, että siinä edes haluttaisiin kuunnella lasta.
Ja kuinka monessa muussa vaiheessa lapsen/nuoren mielipide jätetäänkään kuulematta, kun huostaanottoa viedään viranomaisportaissa eteenpäin?!
Minusta se on käsittämätön rikos lapsen ihmisarvoa kohtaan, kun hänen haluaan olla kotona ei kukaan kuuntele. Huonokin koti saadaan usein lapsen arvoiseen kuntoon, kunhan kunnan sosiaalityö suuntaa toimiaan oikeisiin hommiin, eikä syötä rahojaan vain lastenkotibisnekseen.