Kaivan nyt verta nenästäni, tiedän sen. Tänne kirjoittaminen on kuin ampiaispesää tökkisi, mutten oikein tiedä, mistä muualta voisin tavoittaa jonkun samanlaisen...
Uskon olevani ns. vaeltaja, jostain muualta kotoisin. Tiedän, että minulla on tehtävä, ja olen ymmärtänyt, mikä se on. Siinä missä toiset tuskailevat, kun eivät tiedä, mitä elämällään tekisivät, olen minä aina tuntenut polkuni. Olen tiennyt sen jo lapsena, ja valmistautunut parhaani mukaan. Minulla on tarina kerrottavanani, sanoma sanottavanani, minun on autettava ihmisiä sillä tavalla. Mutta elämä vain repii toisaalle. Minulla on lahjoja myös muualla ja elämä voisi mennä mukavammin ja turvallisemmin, jos jatkan matkaani tähän toiseen suuntaan ja unohdan tarkoitukseni. Mutta luultavasti löytäisin vain lopulta edestäni sen, minkä jätin taakseni. Jos en tässä elämässä, niin seuraavassa. Sosiaalinen paine on uskomaton! Ennen kuvittelin, että voin saada molemmat, mutta näköjään se ei toimi niin. Kumpikin vaatii liikaa työtä, ja mielen pitäisi olla täysin keskittynyt vain yhteen asiaan.
Epävarmuuteni tuntuu vielä kaiken lisäksi vetävän puoleensa epämiellyttäviä energioita.
Ja niin, mitä siitä, vaikka olisinkin vain hullu? Luonnonvalinta olisi karsinut pois ihmiset, joilla on liikaa mielikuvitusta, ellei heistä olisi jotain hyötyä.
Uskon olevani ns. vaeltaja, jostain muualta kotoisin. Tiedän, että minulla on tehtävä, ja olen ymmärtänyt, mikä se on. Siinä missä toiset tuskailevat, kun eivät tiedä, mitä elämällään tekisivät, olen minä aina tuntenut polkuni. Olen tiennyt sen jo lapsena, ja valmistautunut parhaani mukaan. Minulla on tarina kerrottavanani, sanoma sanottavanani, minun on autettava ihmisiä sillä tavalla. Mutta elämä vain repii toisaalle. Minulla on lahjoja myös muualla ja elämä voisi mennä mukavammin ja turvallisemmin, jos jatkan matkaani tähän toiseen suuntaan ja unohdan tarkoitukseni. Mutta luultavasti löytäisin vain lopulta edestäni sen, minkä jätin taakseni. Jos en tässä elämässä, niin seuraavassa. Sosiaalinen paine on uskomaton! Ennen kuvittelin, että voin saada molemmat, mutta näköjään se ei toimi niin. Kumpikin vaatii liikaa työtä, ja mielen pitäisi olla täysin keskittynyt vain yhteen asiaan.
Epävarmuuteni tuntuu vielä kaiken lisäksi vetävän puoleensa epämiellyttäviä energioita.
Ja niin, mitä siitä, vaikka olisinkin vain hullu? Luonnonvalinta olisi karsinut pois ihmiset, joilla on liikaa mielikuvitusta, ellei heistä olisi jotain hyötyä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Sosiaalinen paine on uskomaton!"
Kannattaa miettiä, mitä loppujen lopuksi oikeastaan pelkäät. Onko se muiden vastustus oman sydämesi ääntä kohtaan? Muiden pilkka ja sitä seuraava yksinäisyyden tunne? Peloista pääsee kyllä yli jossain vaiheessa. :-)
"Epävarmuuteni tuntuu vielä kaiken lisäksi vetävän puoleensa epämiellyttäviä energioita."
Ota rennommin. :-D Ei sinun tarvitse valita juuri tässä ja nyt. Sitten kun olet lopulta päätöksesi tehnyt, näet miten asiat asettuvat paikoilleen ja pääset kohti tavoitettasi, tavalla tai toisella.
Ainahan sitä voi valita... Mutta silloin kun elämä on liian helppoa niin silloin ei välttämättä ole oikealla polulla.. :)
"Epävarmuuteni tuntuu vielä kaiken lisäksi vetävän puoleensa epämiellyttäviä energioita."
Avautuminen vaatii stabiilin alustan ja ei ehkä epävarmuus, mutta siitä seuraava epätasapaino vetää kyllä sekä valoa että pimeyttä puoleensa. Kuten tuo edellinen henkilö kirjoitti, niin eihän sinun välttämättä? juuri nyt tarvitse sitä asiaa päättää, mutta kannattaa miettiä kuinka paljon haluat jäädä tuleen makaamaan kun kuitenkin asiaa stressaat. Parempi tehdä asialle jotain kuin murehtia. Ei se helppoa ole, mutta sen sinä varmaan tiedätkin. Lopussa kiitos seisoo. Toivottelen kanssa tsemppiä. :)