mitenköhän sekin onnistuisi? Mä en ole valmis edes sellaseen, mutta kuitenkin toimin siihen suuntaan. Kulutuksen vastustaminen tuntuu hyvältä mutta sitten taas kulutus tuntuu hyvältä.Pyörin taas Stockalla ja söin hyvän aterian ja päälle suklaata ja ihailin vaatteita. En katso televisiota, lue romaaneja, käy elokuvissa (ehkä joskus). Ihmisten seura sekä virkistää että uuvuttaa. Olen ihastunut, mutta en sovi parisuhdekuvioon sitä paitsi isompi ihastuminen juuri takana. Maailma jotenkin vedättää. Ikävää olla joo-ei-ihminen. Materialistiset ihmiset ovat taas toisaalta erittäin henkisiä, mutta saavat kohtauksia, jos en noudata heidän kassakone-elämännakemystään. On rasittavaa huolehtia heistä.
maailmasta vetäytyminen
nuuh
19474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
olen mielestäni onnistunut siinä erittäin hyvin,mutta paluu matka tuntuu olevan paljon pidempi ja kivisempi.
mistä syystä haluat palata? Toisaalta vetäytyminen, jos se on luonnollista, on mukavaa. Kivoja tunnelmia ja rakkautta.
paluita tulee mieleen. Esimerkiksipaluu lomalta, paluu vankilasta siviiliin, paluu sairaalasta jne. En tiedä mistä on kysymys.
vaikka itseni kanssa tulenkin suhteellisen hyvin toimeen ilman suurempia riitoja on se pidemmän päälle aika tylsää seuraa.
Näin on. Eristäytymisestä palaaminen ihmisseuraan on aika hankalaa.
Täydelliseen eristäytymisesn en siksi ketään kehota.
alkaa ymmärtämään miksi ihmiset erakoituvat.
Sitä kun pettyy ihmisiin liian monesti.
Näkee läpi teeskentelyn ja valheiden, huomaa oman eduntavoittelun jne.
Maailmassa on kovin vähän ihmisiä joita voisi kunnioittaa.
Sitä viihtyy paljon paremmin omassa seurassaan, vaikkei sekään kovin kaksista ole ;)))
ilman tätä maailma. Vaikka mun seura onkin ihastuttavaa, karismaattista, virkistävää, ja okeiokei mä lopetan, niin se ei millään riitä pitämään mua täysjärkisenä.
Se on silti totta että ihmiset välillä pettävät ja vedättävät ja ties mitä.. Suojelen itseäni sillä, että he eivät vaan tiedä paremmasta, heitä on ehkä kohdeltu kaltoin ja sitten vielä se kasvu-aika siellä patterin ja seinän välissä :)) Yritän ymmärtää, en siksi että olisin mikään samarialainen, vaan koska se helpottaa mun oloa.
Näin se menee
Toisaalta ainakin itse koen, että perhe-elämän tiimellyksessä vanhat kaverisuhteet on loppuneet ja kuluneet puhki, - joidenkin kanssa vain ollaan kasvettu erilleen. Nyt olisi uusien ihmissuhteiden aina. Mutta tällä iällä niiden luominen käy työstä, ainakin silloin kun on tullut pettyneeksi ihmisiin turhan moneen kertaan.
Eristäytymisen halu saattaa kieliä masennuksesta. Ainakin itselläni on näin. Ja nyt kun täältä vihdoin nousisin, tie onkin kovin vaikeakulkuinen. Vaikka seuraa kaipaisinkin, teennäisten ihmisten seura on pahinta mitä tiedän. Kyse on muustakin kuin vain omasta ylpeydestä. Sitä vaan ei jaksa
Olen jo 10v ollut avioeron jälkeen eristäytynyt ulkomaailmasta.Tapaan ihmisiä vain työssäni ja kaupassa.Kiinnostus ihmiskontakteihin on täysin mennyt petollisen,kaksoiselämää viettäneen miehen lähdettyä 20v nuoremman tyttösen matkaan.Mikään ei kiinnosta ja pelkkä puhuminen vieraiden ihmisten kanssa tuntuu ahdistavalta.Jos olisin työtön,olisi ihmiskontaktit vieläkin vähemmässä.Minua pidetään iloisena ja miellyttävänä töissä,mutta heti kun pääsen kotiin,muutun taas erakoksi.Kai se on loppuelämä vietettävä tällä lailla.Kun vain en eläisi kovin vanhaksi..
noita avioliittoja silleen, että huh. Jotkut miehet on aika epäkunnioittavia. En mä jaksais sääliä tai voi olla, että tulis joku astma ja hengenahdistus. Jotkut naiset on niin ymmärtäväisiä. Mä hikeennyn aika nopeesti ja ihmettelen miks ne vaan kestää. Mä rukoilen jeesusta ja haluan ajatella rakkaudella, mutta se rakkaus on aika nostetaan kissa pöydälle tyyliä. Tänään annoin vähän palautetta ja naiset ympärillä olivat ihan kauhusta valkoisia. Rikoin jonkun etiketin, jonka mukaan miehet saa käyttäytyä miten huvittaa ja puhua miten tahansa ilman, että heidän persoonaansa kukaan puuttuu. mun lähellä ei voi olla, jos ei noudata hyviä tapoja. Mä häivyn.
että on pahempaa kuin yksinäisyys. Se on avioliitto väärän ihmisen kanssa, varsinkaan, jos mitään edistymistä ei tapahdu.
Joissakin asioissa minäkin olen hedonisti; suklaalakko ei koskaan kestä ja karppaaminen ei onnistu, kun voileivät ovat intohimoni. Nettiriippuvuus on ehkä kaikkein pahin; suklaasta tulee sentään hyvä mieli mutta tästä ei. Sen sijaan pärjäisin hyvin ilman vaikkapa televisiota tai juorulehtiä. Musiikkiakin kaipaan hyvin harvoin. Shoppailu on vastenmielistä - paitsi kirjojen shoppailu. Antikvariaatit ja kirjakaupat ovat ihania ja aina on useita kirjoja "työn alla", elämänkatsomuskirjallisuudesta dekkareihin.
Viihdyn parhaiten luonnossa, etenkin alkukesästä kun linnut aloittavat laulunsa aamuyöllä. Tänä kesänä en ikäväkseni ole kuullut satakieltä mutta mustarastaskin on kaunista kuultavaa. Muutamana iltana olen päässyt tosi myöhällä koiran kanssa tuonne merenrantaan ja nauttinut täysin siemauksin. Valitettavasti aikaiset aamuherätykset vähän rajoittavat yövalvomisia. Haaveena olisi päästä Nuuksioon, ehkä jopa yöksi. Eihän se ole linnuntietä edes kaukana, autottomalle välimatka on vain hieman hankala - mutta kesäloma on vasta tulossa.
Ihana paikka on myös oma pieni viljelyspalsta. Kun tietointensiivisen työn vastapainoksi saa möyriä maata niin sielu ja ruumis lepäävät. Ei taida paljon satoa tulla tänäkään kesänä, mutta tärkeintä onkin, että on paikka missä saa upottaa sormet multaan.
Jos ilmenee ihminen, joka pitää samoista asioista ja voi istua hiljaa merenrannalla katsomassa auringonlaskua, niin mikä ettei. Mutta väkisin en ala hakea
Siellä myydään köyttä.
Heh ;))) . . . meinaatkos sie ripustautua munistas siihen köyteen?? . . . Ainakin niin saisi tehdä kaikille miehille, jotka naistaan pettävät!!!!!!! UGH ;)))
väkivaltaa on jo riittävästi eikä siinä ole järkeä. Lisäksi on ahneutta. Tällä hetkellä ongelmia aiheuttavat kateelliset materialistit. Sellasia klonkkuja ihmisistä tulee kuin taru sormusten herrasta kun aletaan himoitsemaan materiaa. Takerrutaan katoavaan keinoja kaihtamatta, mutta juuri siksi menetetään sekä mielenrauha, että vääryydellä tavoiteltu materia ja ihmissuhteet.
tulee jopa murhanhimoisia, kun aletaan tavoitella toisen omaisuutta tai kilpaillaan asemasta tai pelätään oman aseman puolesta. Ja sitten ihmetellään miksi maailma on niin paha, kun itse elätellään vääriä arvoja.
itsekästä. Se kuuluu samaan mulle mulle- sarjaan. Mittailljaan ihmisiä kuinka viehättäviä he ovat ja olisiko seksiseuraksi tai muuten silmäniloksi tai mahdollisia kilpailijoita. Nimitellään ja kohdellaan rumasti ihmisiä, joilta halutaan jotain tai ei haluta. Muodostetaan stereotypioita. Ihmiset elävät todellisuudessa eri kehityksensä mukaisilla henkisillä tasoilla.
Juu, oikeassa olet. . . .Ihminen on susi toisileen.
Ennen oli sanonta: kaveria ei jätetä!
Nykyisin se on: kaveria käytetään hyväksi.
Ihmiset ovat itsekkäitä. Eikä lähimmäisestä välitetä. Halutaan vain helppoa elämää.
Kiltit ihmiset poljetaan jalkoihin. . . Se ei ole oikein!!
eipä taida olla käärinliinoissa taskuja.