Hei.
Olen juuri muuttanut asumaan HOASSIN opiskelija asuntoon. Talossa on kolme 'asuntoa' ja minun lisäkseni täällä asuu vain eräs tyttö, joka on asunut täällä jo pidemmän aikaa ja aikoo asua tulevaisuudessani.
Minulla itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia tulla ihmisten kanssa toimeen, joten nyt tilanne vaikuttaa minulle entistäkin ongelmallisemmalta. Kämppikseni nimittäin pitää koko taloa 'omanaan' ja minua pelkkänä 'vieraana'. Hän on maaninen siivooja ja selitti minulle ensimmäisenä päivänä kuinka täällä on siivousvuoroja ja jääkaapin ovessa on lappu johon nimi pistetään aina kun on siivonnut jne. Lisäksi hän sanoi, ettei pidä lainkaan että hänen tavaroihinsa kosketaan, joten minun on hankittava omat vessapaperini, tiskiharjani ym.
Tämä kaikki on minusta hieman omituista. Toisaalta ymmärrän hyvin, mutta toisaalta minua ahdistaa (lastenkodissa kasvaneena) talon laitoksellisuus. Siivoan siinä missä muutkin, mutta siivous vuorolista on jotenkin niin tylyä kun meitä on täällä kuitenkin vain kaksi ja näemme päivittäin.
Odotin myös itsenäistymiseltä jotain muuta kuin sitä, että joku tulostaa tietokoneella kirjoitettuja ohjeita ja sääntöjä jääkaapin oveen, että 'ethän pidä valoja turhaan päällä'
Kämppikseni myös siirtää tavaroitani. Esim ostin kiltisti OMAA vessapaperia ja vein sen vessaan koriin jossa oli ennestään tyhjiä rullia. Kun illalla tulin kotiin, en löytänyt vessapaperiani pistään, mutta kori oli ängetty täyteen kämppikseni vessapaperi ja omani löysin lopulta peilikaapin päältä.
Tarkoittaako tämä sitä, että minun täytyy ostaa myös oma vessapaperikorini ja loukkasinko nyt jotenkin hänen omaisuuttaan kun oletin sen olevan yhteisessä käytössä, kun se kerran oli yhteisessä tilassa?
Olen asunut täällä vajaan viikon ja minusta tuntuu kuin pitäisi koko ajan olla varpaillaan, enkä tunne oloani kotoisaksi. Olo on ahdistunut, ärsyyntynyt ja hämmentynyt. Aina kun näen kyseisin henkilön, tuntuu kuin hän olisi pelkkää hymyä ja avuiliaisuutta.
Kuinka minun pitäisi reagoida tähän kaikkeen vai olenko nyt jo ylireagoinut?
Voisiko kukaan auttaa, kun tunnen olevani epätoivottu tungettelija omassa talossani!
Tein tänään jo hakemuksen yksiöön, mutta joudun olemaan täällä joka tapauksessa vielä monta kuukautta ja nyt olen tosiaan ollut täällä vasta vajaan viikon! Onko vika minussa ja onko tämä kaikki normaalia?
Olen juuri muuttanut asumaan HOASSIN opiskelija asuntoon. Talossa on kolme 'asuntoa' ja minun lisäkseni täällä asuu vain eräs tyttö, joka on asunut täällä jo pidemmän aikaa ja aikoo asua tulevaisuudessani.
Minulla itselläni ei ole koskaan ollut ongelmia tulla ihmisten kanssa toimeen, joten nyt tilanne vaikuttaa minulle entistäkin ongelmallisemmalta. Kämppikseni nimittäin pitää koko taloa 'omanaan' ja minua pelkkänä 'vieraana'. Hän on maaninen siivooja ja selitti minulle ensimmäisenä päivänä kuinka täällä on siivousvuoroja ja jääkaapin ovessa on lappu johon nimi pistetään aina kun on siivonnut jne. Lisäksi hän sanoi, ettei pidä lainkaan että hänen tavaroihinsa kosketaan, joten minun on hankittava omat vessapaperini, tiskiharjani ym.
Tämä kaikki on minusta hieman omituista. Toisaalta ymmärrän hyvin, mutta toisaalta minua ahdistaa (lastenkodissa kasvaneena) talon laitoksellisuus. Siivoan siinä missä muutkin, mutta siivous vuorolista on jotenkin niin tylyä kun meitä on täällä kuitenkin vain kaksi ja näemme päivittäin.
Odotin myös itsenäistymiseltä jotain muuta kuin sitä, että joku tulostaa tietokoneella kirjoitettuja ohjeita ja sääntöjä jääkaapin oveen, että 'ethän pidä valoja turhaan päällä'
Kämppikseni myös siirtää tavaroitani. Esim ostin kiltisti OMAA vessapaperia ja vein sen vessaan koriin jossa oli ennestään tyhjiä rullia. Kun illalla tulin kotiin, en löytänyt vessapaperiani pistään, mutta kori oli ängetty täyteen kämppikseni vessapaperi ja omani löysin lopulta peilikaapin päältä.
Tarkoittaako tämä sitä, että minun täytyy ostaa myös oma vessapaperikorini ja loukkasinko nyt jotenkin hänen omaisuuttaan kun oletin sen olevan yhteisessä käytössä, kun se kerran oli yhteisessä tilassa?
Olen asunut täällä vajaan viikon ja minusta tuntuu kuin pitäisi koko ajan olla varpaillaan, enkä tunne oloani kotoisaksi. Olo on ahdistunut, ärsyyntynyt ja hämmentynyt. Aina kun näen kyseisin henkilön, tuntuu kuin hän olisi pelkkää hymyä ja avuiliaisuutta.
Kuinka minun pitäisi reagoida tähän kaikkeen vai olenko nyt jo ylireagoinut?
Voisiko kukaan auttaa, kun tunnen olevani epätoivottu tungettelija omassa talossani!
Tein tänään jo hakemuksen yksiöön, mutta joudun olemaan täällä joka tapauksessa vielä monta kuukautta ja nyt olen tosiaan ollut täällä vasta vajaan viikon! Onko vika minussa ja onko tämä kaikki normaalia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvin että et halua tuollaista elää kun pitää varoa ja totella toista. Mitä jos koettaisit hälle keskustella asiasta, otat vaan kylmästi asian esille ja kerrot mille sinusta tuntuu. Ja jollei se auta niin alat kanssa lappuja laittamaan ja vessapaperille jonkin pahvilaatikon tai vastaavaa sinne vessaan. Vähän huono tässä neuvoa kun ei asiaa tämän paremmin tunne ja tiedä.
Itse kanssa muuttaisin omilleni aina se yhteisasuminen vaatii sopeutumista ja kompromisseja, yksin eläessä ei tarvitse ottaa kuin itsensä huomioon. Muista se sitten kun puolisoa joskus valitset, hänelläkin kun on erilainen tausta ja kasvatus varmaankin kuin sinulla, sopeutumista sekin vaatii jos haluaa elää yhdessä jonkun kanssa. Monet valitsevatkin elinikäisen yksinolon juuri sen takia kun eivät osaa sopeutua siihen toiseen ihmiseen ja hänen "omituisuuksiinsa", vaikka kaikilla meillä juuri niitä on.
Kaikissa asioissa on aina kaksi tai miksei kolmekin, puolta. Usein jopa enemmänkin.
Hyvää jatkoa, avarra mieltäsi. opettele hyväksymään toisetkin ihmiset juuri sellaisina kuin ovat, puutteineen kaikkineen. Eläminen helpottuu huomattavasti itselläsi kun sen opit.
Menee aikansa ennekuin toiseen tottuu. Olet asunut vasta niin vähän aikaa että sinuna antaisin vain ajan tehdä tehtävänsä.
ja mukavampaahan on kun paikat pysyvät siistinä,eikö.
Totuttele rauhassa,mutta jos tilanne alkaa vaikuttaa tosiaan siltä että sinulla ei ole mitään sanavaltaa niin pyydät hänet istumaan ja keskustelette asiallisesti tilanteesta.
Tuliko mieleen että hänellekkin tilanne voi olla vaikea ja hän yrittää selviytyä tilanteesta juuri asettamalla rajoja ja sääntöjä.
Varmaan tosi harvoin noissa soluasunnoissa asuminen on ongelmatonta. Oma tytär asuu tällä hetkellä soluasunnossa, tosin lukioaikaisen kaverin kanssa, mutta ongelmia ollut silti ja veljen tytär muutti kiireesti solusta pois kuukauden asuttuaan.
Keskustelu on ainoa keino saada tilanteeseen muutosta, mutta se voi muuttua huonompaankin. Riippuu ihan teidän kummankin neuvottelutaidoista ja kypsyydestä.
Toivotan onnea jatkoon!