Varoitus

Karin Fossumin vastikään käännetty tarina ei mahdu ainakaan perinteisen poliisidekkarin ahtaaseen genreen. Niin monimuotoisesta jutusta on kyse, että psykologinen thrilleri lie oikea leima, jos niitä on pakko lätkiä. Se ei ole uutta, että lukija tietää konnan heti alusta pitäen, toisin kuin poliisit. Tähän tarinaan se sopii ja antaa uskottavuutta poliisin työmenetelmien suhteen, kun näyttöä kerätään olemattoman pienistä havainnoista ja tietennii komisario Sejerin intuitioista ja kollega Skarren jalkatyöllä. Sejer on vanhentunut lukijoiden myötä, jalka alkaa jo vipattaa ja pian alkaa loppusijoituspaikan etsintä, mikäli Fossum häntä vielä työmarkkinoilla pitää. Vaan järki leikkaa yhä, ja tavat ovat perinteisen hienostuneet. Mukavaa vaihtelua vaikkapa öykkäri-antisankari Evert Bäckströmin rinnalla ( Leif GW Persson ).
Fossumin mopopojan rikokset ovat pieniä, käytännön piloja. Pikkusen verellä leikkimistä, kuolinilmoituksia aiheetta ja muuta pientä jekkua. Kyseessä on kuitenkin, Sejerin sanoin, "turvallisuuden tunteen ryöstäminen".
Pienet teot saavat suuria aikaan, jopa elämän perusteiden järkkymistä. Lopulta tilanne riistäytyy käsistä jekuttajaltakin, useammalla tasolla ja taholla yhtaikaa. Kasvatuspsykologit, jos sellainen tieteenala olisi vakavastiotettava, saattaisivat pohtia onko kyseessä pojan luontainen pahuus, kateus vai hetkittäinen tunne omasta rajattomasta vallasta. Toisaalta sama poika hoitaa isoisää mitä huolehtivimmin, ihan pyyteettä, kai?
Fossumilla on taito luoda ehjiä ihmisiä, uskottavia oman tragediansa keskellä. Se on lukijalle ilo, kun niin monesti törmää näihin paperinukkeversioihin, joiden ainoa ominaisuus saattaa olla kahvin läikyttely. Kuten eräällä kotimaisella, jonka ne tuntee jotka lukee.
Rohkenen suositella lämpimästi, heinäntekohelteitä varrotessa.