Miks se jätti mut noin vaan? Eikö sillä ollutkaan mitään tunteita mua kohtaan? Miten se saattoi olla noin kylmä ja tunteeton?
Nämä kysymykset ilmenevät tällä foorumilla jatkuvasti, hieman vain sanamuoto/tarina muunnettuna. Joten ajattelin kertoa teille sen OIKEAN syyn, miksi näin on ja mitä pitäisi tehdä.
Ensinnäkin seurustelu on kahden ihmisen välistä rakkautta. Se ei ole sitä, että mennään discossa kysymään "aletaanko oleen yhdessä?" tai se ei ole sitä että pidetään kädestä kiinni perjantai-iltaisin ostarin kulmalla. Seurustelu ei ala NAPS – tästä hetkestä eteenpäin. Syy kaikkeen ottamiseen ja jättämiseen on teillä teineillä se, että ette koskaan oikeasti ole edes seurustelleet.
Kun tapaat kiinnostavan ihmisen, johon haluat tutustua lähemmin, niin mene juttelemaan. Pyydä lähtemään kahville, leffaan tai vaikka Linnanmäelle. Tapailkaa toisianne rauhassa, nähkää ja viettäkää aikaa yhdessä. Ette te tässä vaiheessa seurustele, vaikka moni jo niin kuvittelisikin. Tästä tapailusta pikku hiljaa kuukauden parin kuluessa kun tapaamiset muuttuvat yhdessäoloksi, voitte alkaa puhumaan seurustelusta. Se on sitä, että haluatte olla kahdestaan. Se on sitä, ettette kaipaa mitään muuta ympärillenne kuin toisenne. Seurustelu on myös sitä, että olette yhdessä tiiviisti ja puhutte itsestänne jo "me-muodossa".
Jos sitten huonosti käy, eli ero on väistämättä edessä, ei sekään tapahdu oikeasta suhteesta NAPS - tuosta vaan. Aivan kuin ei seurustelu voi noin alkaakaan. Ei kenenkään rakkaus lopu seinään, tai jos taas niin väittää, väitän minä ettei ole koskaan rakastanutkaan. Seurustelusuhteessa toisesta on muodostunut jo pelkästään niin hyvä kaveri, ettei sitä voi heittää kuin rukkasta kalliolle.
Eli kun puhutte jättämisestä, niin erottakaa seurustelu ja tapailu. Tapailu on vapaamuotoista, eikä sisällä velvoitteita puoleen tai toiseen. Tapailu on sitä, kun nähdään pari kertaa viikossa ja hengaillaan ehkä tunti pari yhdessä. Tapailtaessa on yleinen sääntö, että saa tapailla myös toisia samaan aikaan. Tapailun voi lopettaa tuosta vaan, koska se ei ole mitenkään virallista tai sitovaa. Tekstiviestillä lopettaminen ei tapailussakaan ole hyvää käytöstä, mutta olen kuullut että niinkin on tehty. Kun tämän eron tapailun ja seurustelun välillä osaa mielessään tehdä, niin ei tule hillittömiä itkuraivareita kun toinen on jättänyt. Tapaillessa ei nimittäin jätetä, vaan lopetetaan vain tapailu.
Itse olen seurustellut elämässäni kaksi kertaa. Toisen kanssa olin yhdessä 4,5vuotta ja toisen kanssa on 1,5v jo takana ja hyvin menee. Tapaillut olen arviolta n.20 tyttöä, toisia kuukauden pari, toisia vähemmän.
Nämä kysymykset ilmenevät tällä foorumilla jatkuvasti, hieman vain sanamuoto/tarina muunnettuna. Joten ajattelin kertoa teille sen OIKEAN syyn, miksi näin on ja mitä pitäisi tehdä.
Ensinnäkin seurustelu on kahden ihmisen välistä rakkautta. Se ei ole sitä, että mennään discossa kysymään "aletaanko oleen yhdessä?" tai se ei ole sitä että pidetään kädestä kiinni perjantai-iltaisin ostarin kulmalla. Seurustelu ei ala NAPS – tästä hetkestä eteenpäin. Syy kaikkeen ottamiseen ja jättämiseen on teillä teineillä se, että ette koskaan oikeasti ole edes seurustelleet.
Kun tapaat kiinnostavan ihmisen, johon haluat tutustua lähemmin, niin mene juttelemaan. Pyydä lähtemään kahville, leffaan tai vaikka Linnanmäelle. Tapailkaa toisianne rauhassa, nähkää ja viettäkää aikaa yhdessä. Ette te tässä vaiheessa seurustele, vaikka moni jo niin kuvittelisikin. Tästä tapailusta pikku hiljaa kuukauden parin kuluessa kun tapaamiset muuttuvat yhdessäoloksi, voitte alkaa puhumaan seurustelusta. Se on sitä, että haluatte olla kahdestaan. Se on sitä, ettette kaipaa mitään muuta ympärillenne kuin toisenne. Seurustelu on myös sitä, että olette yhdessä tiiviisti ja puhutte itsestänne jo "me-muodossa".
Jos sitten huonosti käy, eli ero on väistämättä edessä, ei sekään tapahdu oikeasta suhteesta NAPS - tuosta vaan. Aivan kuin ei seurustelu voi noin alkaakaan. Ei kenenkään rakkaus lopu seinään, tai jos taas niin väittää, väitän minä ettei ole koskaan rakastanutkaan. Seurustelusuhteessa toisesta on muodostunut jo pelkästään niin hyvä kaveri, ettei sitä voi heittää kuin rukkasta kalliolle.
Eli kun puhutte jättämisestä, niin erottakaa seurustelu ja tapailu. Tapailu on vapaamuotoista, eikä sisällä velvoitteita puoleen tai toiseen. Tapailu on sitä, kun nähdään pari kertaa viikossa ja hengaillaan ehkä tunti pari yhdessä. Tapailtaessa on yleinen sääntö, että saa tapailla myös toisia samaan aikaan. Tapailun voi lopettaa tuosta vaan, koska se ei ole mitenkään virallista tai sitovaa. Tekstiviestillä lopettaminen ei tapailussakaan ole hyvää käytöstä, mutta olen kuullut että niinkin on tehty. Kun tämän eron tapailun ja seurustelun välillä osaa mielessään tehdä, niin ei tule hillittömiä itkuraivareita kun toinen on jättänyt. Tapaillessa ei nimittäin jätetä, vaan lopetetaan vain tapailu.
Itse olen seurustellut elämässäni kaksi kertaa. Toisen kanssa olin yhdessä 4,5vuotta ja toisen kanssa on 1,5v jo takana ja hyvin menee. Tapaillut olen arviolta n.20 tyttöä, toisia kuukauden pari, toisia vähemmän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...seurustelu ja tapailu on eri juttu!
Siis tosi hyvin sanottu. Hyvin muotoiltu ja perusteltu :) Teineillä/lapsilla ei todellakaan ole rakkaudesta vielä tietoakaan (ehkä joissain tapauksissa, mutta harvoin). Tapailu ei ole sama asia kuin seurustelu ja kumpikaan ei välttämättä ole yhtä kuin rakastaminen. "Tykkääminen" ei ole rakastamista!
ei aleta että naps, mutta näköjään voidaan sitten jättää että naps. sitä mä just tässä ihmettelen että jos on oltu kauan yhessä ja aikuisten OIKEESTI jopa seurusteltu niin miten sitten voi jättää kuin rukkasen kalliolle??? sinä se oot sitten omasta mielestäs ainakin ihan helevetin hyvä puhumaan tästä asiasta,mut älä sä jumalauta tule sanoo meille ettei me osata rakastaa. Tunteet mielläkin on ja kyllä se jumalauta sattuu jos ilman syytä jättää yhtäkkiä. Että ole nyt vittu hiljaa ja anna meidän ruikuttaa jos siltä tuntuu!!! Perkele!
voihan olla, että sä olit oikeasti rakastunut, et välttämättä vielä rakastanut, te seurustelitte, mutta sä et omasta pienestä pilvestäs nhny, että vastapuolen tunteet viileni? tai sitten se ei tosissaan koskaan vlittänykään susta, nimittäin rakkaus tai "rakkaus" ei lopu tosta vaan. se ei yksinkertasesti ole mahollista.
niin se taisi olla että mä en huomannut että juttu lopahti... No mutta onneksi olen nyt onnellisesti parisuhteessa ihanan miehen kanssa joka osaa ainakin kertoa tunteensa ja se ainaki on rakastunut minuun...niinkun minäkin siihen.. Eikä siitä vanhasta ole enää tietoakaan.