Miten suhtautuisitte siihen, jos pojallanne/tyttärellänne olisi todettu keskivaikea masennus, eikä hänellä esimerkiksi olisi enää elämänhalua? Kunhan kiinnostaa, minulla kun todettiin, t. tyttö 16 v.
Kysymys vanhemmille
Kyselijä........
4251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse ainakin ottaisin asian todella vakavasti ja veisin lapseni terapeutille puhumaan. Suosittelen meinaan sulle myös, mua se ainakin on auttanut.
Minuapas ei auttanut, sen sijaan hän ystävällisesti pahensi tilannetta. Kunhan tokaisin, tällä viestillä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä ensimmäisen kanssa.
Minä ottaisin yhteyttä antioksidanttiklinikkaan ja varmistaisin, että ravitsemuspuoli on varmasti kunnossa. Sen jälkeen ehkä nuorisopsykiatriselle klinikalle, no, sinne on joka tapauksessa pitkä jono. Ja siellä laittavat mielihyvin pillereille joilla on AINA lisävaikutuksia, sitten niitäkin hoidetaan lääkkeillä joilla on lisävaikutuksia ja niitä sitten hoidetaan.
Tyttärelläni on nimittäin syömishäiriö, keskustelut nuorisopsykiatrisella ovat auttaneet muttei lääkärin hoito. Ravitsemuspuoleen puuttuminen vei masennuksen melkein heti pois niin että pystyttiin käsittelemään syömishäiriöongelmaa.
Koittaisin auttaa parhaan tahtoni mukaan. Ei nuoren elämään vielä kuuluisi masennus mutta jos se on niin siitä pitäisi päästä jotenkin irti. Ohjaisin mahdollisesti terapiaan, koittaisin selvitellä syitä ja auttaa parhaan kykyni mukaan. Kuusitoistavuotiaalle kuuluu ilo ja usko huomiseen. Ei masennus. Itsellänikin on masennusta (vaikean muun fyysisen sairauden yhteydessä) ja siihen käytän lääkehoitoa ja minulla on 17-vuotias tytär.