Erosta on jo kauan, mutta etä-isä se vaan jaksaa mua haukkua ja arvostella ja toistaa kuinka paska äiti olen. Hän itse jätti meidät aikoinaan ja olen tarjonnut lasta hänelle, mutta ei kelpaa kun ei ehdi. On aina pyytämässä että jos siirrettäs tapaamisia kun olisi taas joku kiva meno. Ja sitten saan kaiken paskan päälleni. En enää jaksa mutten tiiä mitä tehdä. Taidan katkaista kokonaan välit ja hoitaa asiat sossun kautta. Olen ollut masentunut jo kauan, exä ei tiedä tästä, ja mitä se sille kuuluukaan, kun pärjään lapsen kanssa ja saan apua sairauteeni. Mutta oloani ei tosiaan paranna hänen käytöksensä kun muutenkin tunnen itseni aika ajoin huonoksi ihmiseksi. Olen sairaslomalla, ja hän levittelee pitkin kyliä juoruja, että olen laiska ja makaan kotona. Ei kai mulla ole mitään velvollisuutta hänelle kertoa sairaudestani?? Tänään menetin hermoni ja käskin pitää lapsen koko loppuelämänsä, koska on niin hyvä ihminen kerta. En enää jaksa tätä. Pitääkö mun koko elämäni kuunnella sitä ihmistä, kunnes lapsemme on aikuinen????
Nyt loppuu kärsivällisyys
hermot menee
5286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
täytyy sanoa, että nuo etäisät taikka etävanhemmat ovat itse täydellisyyksiä. Se että maksaa elareita meilläkin alle minimin oikeuttaa arvostelemaan lasten vaatteita....yms. itse koen, myös että nuoruuden virheestä maksaa kalliin hinnan. nuo jättäjät voisivat mennä itseensä ja hankkia oma elämän jota ovat niin kovasti halunneet. voimia sinulle... jos joku keksii viisauden kiven, miten päästä vaikeista ex eroon niin kirjoittakaa
Ei tarvitse kuunnella. Exät ovat menneen talven lumia, ei heidän kanssa tarvitse olla tekemisissä. Lapsen asioista pitää sopia mutta ei tarvitse kuunnella toisen haukkumisia. Kommunikointi minimiin ja luuri korvaan heti jos menee väärälle polulle se keskustelu.
Tällä hetkellä en halua ihmistä nähdä tai kuulla. Joskus pystyin lapsen asiat hoitamaan mutta nyt en voi ees ajatella sitä. Saamari ku suututtaa, miksi jotku ihmiset haluavat tehdä kaikkensa tuhotakseen toisen???? Eikä tajua että tuo vaikuttaa lapseenkin kun olen vihainen, surullinen, ahdistunut jne. Vaikea olla välittämättä kun tätä on jatkunut jo vuosia. Olen koittanut olla aikuinen mutta kyllä nyt alkaa olemaan hermo mennyt.
Peukku Tseeukselle.Sun tyyli on parantunut :) Et ole ihan niin tuomitseva enää kaikessa.Hienoa:)!
Lapsesta kasvaa kyllä terve aikuinen, yhdenkin kyllin hyvän vanhemman kanssa. Vanhemmuus on henkilökohtainen arvovalinta ja elämässä, kun ei ole ennustettavuutta, voi arvovallinnasta joutua vastuuseen myös yksin, siihen on vaan mukauduttava.
Me emme voi päivitttää, kuin omaa elämäämme. Jos isää ei kiinnosta, niin sitä ei kiinnosta, sille emme voi mitään. Pitää rakentaa oma toimiva arki, iloineen ja suruineen. Aina ei oo kivaa, mutta kuka meille on niin sanonut.