Onko teille sattunut vaarallisia tilanteita kodissa?
Olen ollut joskus hyvinkin erimieltä, mutta kun ajattelen, niin itseasiassa olen loukannut olkapääni pahasti kaatuessani pölynimuriin. Ainoa hoito olisi mukamas leikkaus, mutta välttelin sitä nelisen vuotta ja nyt pärjään sillä mainiosti, kun en nostele tai pelaa tennistä! En ole sitä koskaan pelannut!
Sairaalassa tutustuin nuorena sellaiseen vanhukseen, joka oli noussut verhoja kiinittämään tikapuille. Siitä kaatuessaan, oli selkänikamat vaurioituneet, että oli halvaantunut jaloistaan lopunelämäksi.
Mutta, mitä minä onneton tein aamulla!!! Otin umpimähkään mielestäni hius shamppoon! Valelin sitä hiuksiin ja ihmettelin, että ompas juoksevaa, kunnes asetooni leyhähti! Onneksi hiusten pesu oli sellainen lavuari versio, sillä normaali suihkussa olisi ollut toista. Asetoni olisi ollut silmissä ja olisin sokea, tai ainakin vammautunut. Seurauksia en uskalla edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut.
Mikä on kamalinta teillä kodin vaaroista? Ennenhän niitä paikkailtiin kotona, kuten siskoni kirveenlyönti varpaaseen.
Olen ollut joskus hyvinkin erimieltä, mutta kun ajattelen, niin itseasiassa olen loukannut olkapääni pahasti kaatuessani pölynimuriin. Ainoa hoito olisi mukamas leikkaus, mutta välttelin sitä nelisen vuotta ja nyt pärjään sillä mainiosti, kun en nostele tai pelaa tennistä! En ole sitä koskaan pelannut!
Sairaalassa tutustuin nuorena sellaiseen vanhukseen, joka oli noussut verhoja kiinittämään tikapuille. Siitä kaatuessaan, oli selkänikamat vaurioituneet, että oli halvaantunut jaloistaan lopunelämäksi.
Mutta, mitä minä onneton tein aamulla!!! Otin umpimähkään mielestäni hius shamppoon! Valelin sitä hiuksiin ja ihmettelin, että ompas juoksevaa, kunnes asetooni leyhähti! Onneksi hiusten pesu oli sellainen lavuari versio, sillä normaali suihkussa olisi ollut toista. Asetoni olisi ollut silmissä ja olisin sokea, tai ainakin vammautunut. Seurauksia en uskalla edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut.
Mikä on kamalinta teillä kodin vaaroista? Ennenhän niitä paikkailtiin kotona, kuten siskoni kirveenlyönti varpaaseen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kahdesti tullut valovirtasähärit.
Viimeeksi korjatessani lämmityskattilan sekotusventtiilin automatiikkaa.
Olin poistanut servosta suojakuoren ja tökkäsin ajatuksissani käteni siihen.
Kuiva lattia ja kumipohjaiset sandaalit.
Toinen mieleeni muistuva on 60-litran AIV-pullon putoaminen pesuhuoneessa jaloilleni.
Olin huuhtelemassa sitä perunarankin jäljiltä kun se luiskahti märistä käsistäni.
Reilu lasinkappale tuikkasi toiseen jalkaterääni mojovan haavan.
Jalka tupla muovikassiin ja päivystykseen.
Eipä näissä kehumista ole!
Kynnykset olen poistanut, matot olen poistanut, joihin helposti kompastuu. Vaaralliset aineet olen poistanut, en niitä mielestäni edes tarvitse.
Hellan hankin sellaisen, että kun laitan levyn päälle, saan siihen laittaa ajan, jolloin levyn kuuemeneminen sammuu. Tarkoitushakuisesti hain sellaisen hellan.
Ostin jo 10 vuotta sitten turvallisuussyistä keittiötikkaat, joissa on tukikaari, josta voi pitää kiinni, ja johon nojata. Verhoja en liiemmin laittele, ovat olleet jo muutaman vuoden samat verhot. Ihan totta, kun en ota riskiä kipuamalla tikkaille verhon vaihtoon.
Veitset eivät ole laatikossa vaan magneettipitimessä. Mutta jos kodissa vähnkin jotain tehdään, silti on aina vaaratekijöitä, niitä ei kaikkea koskaan pysty eliminoimaan.
olen astunut keittiötikkailta alas siltä puolen missä ei ole askelmia, vähän pidempi loikka vain :/
Kerran oli hengenlähtökin lähellä; virittelin syksyllä alumiinitikkaat jäiselle kuistille, että käyn putsaamassa vielä räystäskouruja, en ymmärrä itekään kuinka ne läksi sivuluisuun ja tulin kylelleni kuistille, - onneksi en kuistin kaiteelle, silloin ei oisi mummo enää hengelle haissu :(
Nuorena sattui jotain "pientä" traktorin kanssa, mutta aina on ollut joku varjelus kummiskin...
Ei kotona, mutta töissä pari kertaa oli hilkulla...
Kerran olisi voinut 5 baarin lauhteenerotussäiliö räjähtää ja silpoa minut, kun suljin väärän venttiilin ja painetta tuli 20 baaria... Miesluukun tiiviste vain vuoti.
Toisella kertaa melkein ehdin näkemään, miten palavaa kaasua syöksyi yli 2500 ilmakehän paineella kahdesta vähän yli kolmen sentin läpimittaisesta putkesta... Ei olisi paljoa minusta jäänyt, jos olisin muutamaa sekuntia pikemmin ehtinyt... Molemmat suoraan kohti...
Ja on se hirvikin juossut auton edestä satasen vauhdissa niin, että alle 10 cm jäi takajalan ja etupuskurin väliin. Yhtään mitään en ehtinyt tehdä.
nuo vähältä piti tilanteet, tärinä tulee vasta jälestäpäin, - niin minullekin kun kolmen hirven porukka juoksi lumiselle - luikkaalle tielle, puskuria hipoen viimeinen juoksi metsään, minä painoin jarrua minkä jaksoin ja auto rupesi menemään poikittain, oli pakko löysätä, - mutta oli tuuria..sil kerttoo..vaan jalat vatkasi tilanteen mentyä ohi.
Etkö vieläkään varoita hirviä tulostasi?
muistanut :/
:)
Tapaturmia kaiketikin sattuu kotona eniten kaikista hoidettavista tapaturmista. Useimmiten itse olemme turtuneet vaaran paikkoihin, joita ei itse näekään.
Itseltäni irtosi sormi kun poikani peruutti traktorin perässä olevaa kylvökonetta ulos vajasta. Minä, avuliaana aatuna, menin nostamaan vantaita ylös että ne eivät ottaisi maahan kiinni. Kaikki sujui hienosti kunnes koko vannasrivi pamahtikin alaspäin. Sormi irtosi kuin kirveellä iskettynä. Menin sisälle ja pyysin vaimoani sitomaan tyngän. Ensimmäiseksi Hän, kuultuaan missä tapaturma sattui, syöksyi sinne ja haki irronneen sormen. Muistaakseni Hän pudotti sormen vesilasiin ja komensi minut autoon. Sairaalassa sormi ommeltiin paikoilleen. Sormi pelaa ihan oikein. Vain kynsi kasvaa kahtena liuskana.
Poikani oli vilkas mukula jo pienenä. Vuoden ikäisenä Hän vetäisi hellan päältä kiehuvan vesikattilan päälleen. Häneltä paloi otsa pahaoin. Ajoimme sairaalaan tuhatta ja sataa. Poika sai asian mukaisen hoidon. Hänelle ei jäänyt vammasta edes arpea.
Kun olimme jo lähdössä sairaalasta pois, vaimoni alkoi ihmetellä kipua reidessään. Häneltä oli koko reisi ja osa vatsaa palanut pahoin. Niistä vammoista jäikin arvet loppuiäksi. Äidin pelko lapsensa puolesta työnsi kaikki muut kivut syrjään. Vasta kun Lapsi oli turvassa,äidin keho antoi luvan reagoida vammojen tuottamaan tuskaan.
pesuhuoneessa leikkiessään olivat suihkuttaneet shampoopullon lattialle ja pahaa-aavistamattomana menin tyhjentämään pesukoneesta pyykkiä narulle. Liukastuin ja komeasti rysähdin selälleni kaakelilattialle. Päässä suorastaan pamahti ja näin tähtiä, taisin ottaa vähän lukuakin. Toinen hieno luvunotto tapahtui vuosi sitten jäisellä pihamaalla kun ryntäsin kahden vilkkaan lapsenlapsen perään. Kalloani taas koeteltiin. Pikkupoikien mielestä mummun lento oli hieno. 4-vuotias sanoi että kaaduin hienommin kuin dinosaurus Al filmissä.
asuva, kovin paljon mahdollisia vaaratilanteita ei ole. En tosin käytä hissiä, joten portaikossa voisin alaspäin juostessani kai kompastua, mutta en ole kompuroivaa sorttia normaalikunnossa ollessani. Teen lähes päivittäin pientä tasapainoharjoitteluakin pukemalla sukat ja kengät seisoaltaan, puettava jalka ilmassa. Joskus olen herännyt lattialta pää auki, silloin on ollut keuhkokuume tai jotain muuta.
Palovaroitin on, saunassa en kuivata pyykkiä, kynttilöiden käyttö on vähäistä ja valvottua. Televisiossa en pidä herätevirtaa, osittain koska kuvittelen sen olevan paloturvallisempaa, pääosin kuitenkin nuukuuttani.
Sammutuspeitto on kulkeutunut johonkin ja vaahtosammutinkin on nykyään autossa eli tässä kohdin olisi tsemppaamista.
Kännipäissäni olen onnistunut silpaisemaan puoli sormenpäätä pois, yrittäessäni juustohöylällä saada kivikovasta parmesaanipalasta lastuja. Sitäkään ei enää huomaa, jos ei tiedä. Harvoin saankaan niin hyvän maitin päälle, että känniin pääsen, ei siis isompaa riskiä.
Joskus kauan sitten mökillä tönäisin vauhdikkaalla lanneliikkeellä hiukan ulosjääneen keittiökaapiston leikkuutason paikoilleen. Siellä sattui olemaan terävä veitsi, joka teki aika syvän, 2-3 sentin levyisen haavan reiteni etuyläosaan. Onneksi kaikki kalankäsittelyveitset olivat "keittiölaiturin" tuntumassa olevalla perkauspöydällä, joten ei tarvinnut niin kovasti haavan puhdistusta miettiä, tämä kun oli leipäveitsi. Kaadoin haavaan jotain peroksidia, keitin lankaa ja neulaa ja ompelin ammottavan haavan kiinni. Siinä tein tyhmyyden, kun ompelin päärmäämällä (liekö oikea termi), enkä solmu kerrallaan. Veitset ovat kuitenkin sen jälkeen aina olleet omilla paikoillaan, eivätkä myöskään koskaan ole tiskialtaan pohjalla muun tiskin seassa likoamassa.
Viime talvena kompastuin pölynimurin varteen. Olin illalla jättänyt imurin eteiseen, varsi pystyssä nurkkaa vasten, jatkaakseni aamulla imurointia. Se olikin kaatunut, ja oikeastaan kuulinkin sen makuuhuoneeseen, silti aamupisulle pimeässä hipsiessäni kompastuin siihen. Pikkusormeen sattui ja olikin aika pitkään kipeä. Ei tule toistumaan, näistä mä opin kerralla.
Jos on tarvis oikein enemmänkin kiipeillä, haen poikani luota hyvät A-tikkaat. Satunnaisiin yläkaapeilla käyntiin milloin mikäkin ratkaisu, mahdolliset vaaratekijät minimoiden.
Asetoni on siivouskaapissa, samoin raskasbensiinipullo ja Trangian polttoaine. Sen kummempia myrkkyjä ei minulla olekaan, ei lääkkeitäkään.
Ei minulla mielestäni kamalia vaaranpaikkoja kotonani ole.
varaston oven vieressä metallinen paloletkukaappi. Pudonnutta avainta lattialta ottaessani pamautin ( taas kerran) pääni metallisen kaapin kulmaan. Päivystävä lääkäri ompeli vastaanotolla revenneen päänahan umpeen. Kun ajattelen päähäni elämäni aikana saatuja kolhuja, tulee mieleen vanha sanonta että se tällin saanu paikka on entistä kovempi. Taitaa olla jo umpiluuta tämän mummelin kallo.
turvalliseksi varmaan saa mitään ympäristöä, vaikka kuinka olisi muka loppuun asti ajateltu ja suunniteltu.
Eikä läheskään aina edes ole. Usein näkee jonkun kapineen olevan huonosti sijoitettu, kymmenen senttiä suuntaan tai toiseen olisi jo paljon parempi.
Kerran yövyin erittäin vaatimattomassa mökkikopperossa. Siellä oli teräväkulmaisia avohyllyjä siellä täällä, kaikki enemmän tai vähemmän huonosti sijoitettuja. Pahin oli kuitenkin kahden askelman ulkoporras, joka oli niin oudosti mitoitettu, ettei parissa vuorokaudessakaan siihen mitenkään tottunut, aina ulos mennessä meinasi lentää turvalleen. Ilmeisesti asia oli omistajan tiedossa, siihen oli jostain juurenkänkkyröistä rakenneltu toimimaton, hutera ja ruma kaiteentapainen.
Olen kuvitellut, että noissa rappuasioissa olisi ihan määräykset, mutta ehkä ne ei koske tuollaisia vaatimattomia rakennuksia.
Kaikenlaista on sattunut, on tikattu ja puhdistettu, olen kiireessä juossut pyykkinaruun ja se oli huisi juttu, kun se antoi periksi pari askelta ja sitten vauhdilla takasin, onneksi ei ollut kiviä nurmella, sillä kertaa pää rukka säilyi. Aurinko paistoi silmiin ja en nähnyt kunnolla missä ne narut kulki, kova oli vauhti kun juoksin koiran perässä, se kun nappasi naapurin tytön tutin, mutta sillä kertaa kyllä tuli kauppareissu, turre kun palasi ilman tuttia katsomaan mitä minulle kävi.
Kesän ensimmäinen grillaus oli käynnissä lapset siinä kanteli tuoli pöytä ryhmää että saadaan oikein pöydän ympäri syödä, sitten vain ruuan jako ja istuuduin kevytrakenteiselle tuolille, kangas oli lahonnut ja takamus meni maahan saakka, oli niin tiukka paikka etten pystynyt hengittämään ja lapsilla oli hauskaa, kunnes näkivät että on tosi kysymyksessä. Hakivat naapurista aikuisen apuun ja työtä tehtiin sen tuolin kehikon saamiseksi irti.
Nyt jo askeleet hidastuneet etten enää juokse naruihin, kävelyvauhdillakin ehtii, enkä istu enää markiisikangastuoleihin, seison mieluummin jos muuta vaihtoehtoa ei löydy.
isompaa. Johtuneeko sitten siitä, että puolisoni tekee grouvit työt. Työmatkoilla on ollut läheltä piti-tilanteita pari, pyöräillessä. Mietinkin, pitäisikö lopettaa pyöräily vilkasliikenteisillä paikoilla.
Kerran tulin tunnelista ja vastaan tuli nuori perhe, tien leveydeltä luonnollisesti. Pieni poika tuli vauhdilla suoraan kohti, mutta onneksi ehdin tehdä väistöliikkeen ja onnettomuudelta vältyttiin.
Eilen ajelin, onneksi verkkaista vauhtia, kotiinpäin, kun edessäni ajava pikkutyttö kääntyi yhtäkkiä eteeni. Tyttö sai pidettyä itsensä pystyssä, minä en. Kaaduin kyljelleni, polveen ja olkapäähän sattui, kypärä kolahti ikävästi asfalttiin. Taju ei mennyt kankaalle, joten soitin apujoukot kotoa.
Todennäköisesti selvisin säikähdyksellä, mitä nyt kypärä menee uusiksi. Pikkutytölle ei sattunut mitään. Heitä oli kolmen jengi liikkeellä ja lapset nyt ovat yksinkin arvaamattomia liikenteessä. Olivat kyllä selvästi pahoillaan ja ymmärsivät aiheuttaneensa "kolarin".
Maalla ajellessa vastaaviin tilanteisiin ei juuri joudu, vaikka pyöräteitäkään ei ole joka paikassa.
Tai okiestaan autokatoksessa.
Entisessä elämässäni vaihdoin keväisin ja syksyisin itse autonrenkaat.
Yhtenä syksynä, talvirenkaita vaihtaessani, rusahti polveni pahasti. Pohjakyykyssä, rengas sylissä, kiertynyt asento.
Puristin polveani lumella ja vartin jälkeen naapurini vei minut sairaalaan.
Tippaiitat ja yksi lekurikin kävi vääntelemässä sitä mutta olisi kai täytynyt huutaa uskottavuuden vuoksi.
Sai sentään kainalosauvat. Kotona teippasin polveni urheiluteipillä.
Naapurin lekuri kävin katsomassa ja komensi poistamaan teipit.
Olin juuri vaihtanut työpaikkaa ja koska en pystynyt hoitamaan työtäni muutimme toistaiseksi sopimuksen määräaikaiseksi päättymään seuraavalla täydellä viikolla.
Kuuden viikon kuluttua suostuivat kuvaamaan polveni. Passitus leikkaukseen ja leikkaussalissa 2,5h.
Saldo tapaturmasta. Kuuden viikon tarpeeton viivästys ja kärsimys.
Vakituisen työn loppuminen.
Alle kuukauden työsuhteesta johtuen sain kelalta karenssin ja valahdin sen päivärahoille.
kokonaistappio noin 23000 - 25000mk.
Olisi kannattanut mennä yksityiselle mutta ajattelin saavani jotain vastiketta veroilleni.
Tämän jälkeen olen turvautunut yksityisiin.
Molempien silmien kaihileikkaukset ja olkapääni remontointi.
Köntytessäni kotona sauvoilla minulle tarjottiin työtä.
Huolimatta liikkumisesteistäni uskalsi uusi työnantaja kirjoittaa työsopimuksen.
Koko revohkaan meni aikaa pari kuukautta.
Sauvoilla könttysin leikkauksen jälkeen muutaman viikon.
Ei onneksi suurempia vahinkoja ( koputtaa puuta )... Jaa tuossa puolikymmentä vuotta sitten sahasin vasemman käden peukalon ja keskisormen melkein poikki... Oli normaali pistosaha... Konesahoja osaa varoa... :)
Joskus on aamuja jolloin ei kannattaisi nousta... Tuossa viime talvena heräsin kuten aina tuossa puoli kuuden aikaan... Keittelin aamutalkkunat ja sen kupliessa pistin levyn kiinni ja jätin puuron hautumaan... Kävelin kattilahuoneen vieressä olevaan halkovajaan... Lumipenkka oli nostanut polkua ja löin otsani pimeässä pyykinkuivauskatoksen räystääseen... Halkovajassa pinosta putosi iso halko isonvarpaan päälle seurauksella että kynsi myöhemmin lähti... Keskuslämmityskattila ei meinannut millään syttyä, ja kun tulin sisään oli talo täynnä käryä... Keittolevy olikin mennyt puurokattilan alla maksimiteholle... Tuuletusikkunat auki ja lähdin "tyttöni" kanssa lenkille... Yöllä oli satanut lunta enkä huomannut jäätikköä porrasedessä... Kupsis, ja ranne nyrjähti pahasti... Tässä vaiheessa luovutin ja painuin takaisin nukkumaan... :)
i-a, mistä kerroit. Oliskohan biorytmit kaiken takana? Niihin uskottiin takavuosina. Muistelen lukeneeni jostakin, että lentajiäkään ei päästetty lennolle, jos biorytmit olivat huonot...
sitkas kummiskin ..:))
En enää muista mistä luin et suurimmat kotona tapahtuvat vahingot tapahtuvat villasukat jalassa. No, jokunen vuosi sitten lattia vaihtui puulle ( parketti ) ja paleleva kun olen, on villasukat useimmiten jalassani. Sellaisia vähältä piti tilanteita tuli alussa useita, koska vain kynnysmatot saivat jäädä.
Tuntui kun olisin jäällä väliin liukastellut, ennenkuin tottui.
Samoin tuo ns. emännän jatke tikaspuut ovat astimiltaan liukasta puu materiaalia, ja jokusen kerran olen humpsahtanut lattialle, onneksi vain pienin kolhuin.
Olen puhunut näistä turvaportaista, vaan sain vain vastaukseksi, ota sukat pois. :))
Niin teenkin, en kiipeä verhojen pois ottoon kuin vain paljain jaloin, ote on pitävämpi.
sulle, Meirikki, että ota sukat pois. Mun mielestä niitä jarrusukkkia on valmistettu aikuisillekin...Toisaalta, onhan sekin yhden lajin jumppaa, kun yrittää pysyä pystyssä liukkailla. Vauhtia ei vaan saa olla, pois kiire meistä!
Tottahan haastat :)) vaan kun on ´hosuvaa sorttia´ pakkaa unohtuun ettei ole niin ketterä kun luulee olevansa *hymähtelee* :D
Miten paljon kuitenkin emännän jakkaraa tarviikaan, kun hyllyt ovat kattoon asti, tai kun siivoilet kaappien yläosia, todellakin se käy kyllä jumpasta. Aijon kyllä käydä ostamassa ne turvatikkaset,...kun ees´taas ramppaa ylös ja alas siivoilessaan - väliin voi hieman huipata, ja niissähän on se kaari mistä voi ottaa kiinni sellaisessa tilanteessa, - ei ole vanhaksi tulemista :D
kodin vaarallisimpia paikkoja ovat grillin läheisyydessä ja olohuoneessa. Grillatessa puolisot maistelevat alkoholia ja jonkun ajan kuluttua onkin jo riita valmis. Siitä onkin sitten lyhyt matka puolison pahoinpitelyyn. Olohuone on myös samalla tavalla vaarallista aluetta,joissa tapahtuu myös näitä pahoinpitelyitä. Kodin turva-alueita ovat lukittu wc,vaatehuone,kellari. Mukavia grilli hetkiä kaikille ja joka kotiin.
kaikessa, mitä kuvitella saattaa, oon lyönyt jalkaan kirveellä, sahannut pokurilla polveen, vuollut puukolla sormia useaan kertaan, sorvikin löin peukalosta palan pois, oikohöylä nimettömän lyhensi, viikate putosi orresta käsivarteen, tasakerran päältä putosin rakentaessani omaa kotia, laatassa oli maadoitusta varten pystyssä 2kpl 8mm harjateräksiä, jotain vajaa metrisiä, kakkosnelonen putosi kuitenkin mun mukanani, ja kaatoi ne raudat, etten naulaantunut laattaan kiinni.. sellasta kaikkee pientä..
meininkiä...mahdatko olla vähän huolimaton hosuja?
"...olen loukannut olkapääni pahasti kaatuessani pölynimuriin....Otin umpimähkään mielestäni hius shamppoon!...kunnes asetooni leyhähti!"
Jos nuo pitävät paikkansa, suosittelen muuttoa palvelutaloon;)
Asun jo palvelutalossa, mutta jotain saan tehdä itsekkin, vaikka ei pitäisi.
Tikapuilta en ole tippunut, mutta kirjoitustaitoni on kieltämättä "mättöä", jota ei ole pakko lukea.
Keskustelun insertissä puhutaan tikapuilta tippumisesta, kirjoittanut ilmeisesti etusivulle joku tämän suomi24.n "toimittajista". Mikä ihme siinä oikein on että nykyään kaikki tippuu, tikapuilta tiputaan ja kilpailuista tiputaan? TV-tuomareista lähtien tiputetaan kilpailijoita jotka ovat siis koko ajan vaarassa joutua tiputukseen.
Suomalaisista ihmisistä on tullut niin laiskoja että kun on samassa sanassa etu- ja takavokaali (u etu, o taka sanassa pudotaan, pudottaa) ja tämä aiheuttaa pientä lihastyötä suun lihaksissa, niin käytetään mieluummin sanaa tiputetaan, jossa peräkkäiset suun etuosassa lausuttavat i ja u on kevyempi sanoa.
Lisää "mättöä" vaan suuhun niin pian ette jaksa avata suuta lainkaan ja säästymme kaikenlaiselta kielen raiskaukselta (jota von Sofian viestissä onkin sitten harrastettu oikein kunnolla).
En minä pahoita mieltäni, jos kirjoitusvirheitäni korjataan. Päinvastoin, olen kiitollinen. Ei minun aikaan ollut apukouluja oppimattomille. Voit olla varma, että lapseni oikovat puheitani ja kirjoituksiani hyvin usein ja "auta-armias", jos yritän solkata ruotsia- ja englantiani!
Pahin on tulossa, tuo mansikka aika! Varmaankin lapsuusajoilta näitä "murre" juttuja, niin sanontani kuuluu massikka. Ja entäs folio? Itsestään selvä, jos ei yritä muistaa ruotsin o/u sääntöjä. Yhdys-sanat on kauhistus. Siksipä syön itse koti voita, vaikka toiset syövätkin margariiniä.
Oli minullakin aika oikoilla lasteni kirjoituksia, koska he ovat käyneet ruotsinkielistä koulua ja vaikeuksia oli hahmottaa kirjoitusta, mutta aika paransi heidän kirjoituksen. Tarpeeksi kauan kun opiskelee, niin oppii.
Olkoon tämä nyt minun "oppikoulu", kun täällä viitsitään korjailla virheet. Mättö jäi kuitenkin epäselväksi?
kirveellä peukalo melkeinirti. tolulla pestyhiukset (ei tartte pestä hiuksiienää) vasaralla kätee sähköiskuja kämppä palannu ja kaikkee muutapaskaakin.;) silti hymyssäsuin eteenpäin.