Olen miettinyt ---- miksi pelätä erakoitumista ? Miksi tuomitaan ihmiset jotka on elämään niin pettyneitä, että mieluummin vetäytyy omiin oloihin, omiin harrastuksiin, yksin elämäänsä viettämään.
Miksi pidetään suurta ääntä erakoitumisesta, jos ihminen pärjää yksin hyvin, jos ihminen kärsii pahan maailman aiheuttamista pahoista ihmisistä , jos ihminen aina tuomitaan, vaikka olis kuinka hyvä , miksi jotkut ihmiset jää ikuiseksi "silmätikuksi" ikuiseksi panettelun kohteeksi ? Eikö tälläisen ihmisen oikeus ole saada vetäytyä omiin oloihinsa, ettei enään olis kenenkään mahtavan hyvin toimeentulevan TIELLÄ ?
Suomesaa on koulukiusaus maailman huippua, joka juontaa omista vanhemmista ja yleisetä vallalla olevasta politiikasta.
Onko mikään ihme jos suomalaiset vanhetessaan erakoituu kaiken kärsimyksen aiheuttaman henkisen vammansa vuoksi.
Väitän että suomi on maailman psykkisesti sairain maa.
Vanhuksia on pilvinpimein yksinäisyyteen vetäytyviä, elämässään pettyneitä, eikä kukaan tahdo olla heille avuksi, vain SUUREEN ääneen tuomitaan erkoituminen, mutta ei vaivauduta miettimään mikä erakoitumiseen on syynä !
Tälläki palstalla näkyy selkästi kuinka vanhenevat kärsivät yksinäisyydestä.
Samoin näkyy selkeästi ylipirteys, ei "kehata" totuutta kertoa, näytellään menevää, pitreää, valtavasti harrastavaa, miksi ei voi tuoda julki totuutta, että oikeesti on väsynyt, pettynyt, hyljätty, väärin ymmärretty, ym .
Tietenkin on olemassa yksilöitä jotka jaksavat näyttää mitä vielä ovat, mutta suurin osa on elämän uuvuttamia.
Mielestäni elämän uuvuttavilla ihmisillä on oikeus erakoitua, ellei yhteiskunta muutu ja vaedä vielä mukaansa, mutta kuten olemme huomanneet vanhenevat ihmiset jätetään mieluummin oman onnensa nojaan, on niinsannottua brioritetti pakollista esm. teveyskeskuksissa, määrätyn ijä ylittäneet hoidetaan viimmeksi , tai pannaan jonon hännille, tai ei hoideta enään, otetaan vain verikokeita ja seurataan vanhenemisen etenemistä kontrollikäynneillä.
Miksi pidetään suurta ääntä erakoitumisesta, jos ihminen pärjää yksin hyvin, jos ihminen kärsii pahan maailman aiheuttamista pahoista ihmisistä , jos ihminen aina tuomitaan, vaikka olis kuinka hyvä , miksi jotkut ihmiset jää ikuiseksi "silmätikuksi" ikuiseksi panettelun kohteeksi ? Eikö tälläisen ihmisen oikeus ole saada vetäytyä omiin oloihinsa, ettei enään olis kenenkään mahtavan hyvin toimeentulevan TIELLÄ ?
Suomesaa on koulukiusaus maailman huippua, joka juontaa omista vanhemmista ja yleisetä vallalla olevasta politiikasta.
Onko mikään ihme jos suomalaiset vanhetessaan erakoituu kaiken kärsimyksen aiheuttaman henkisen vammansa vuoksi.
Väitän että suomi on maailman psykkisesti sairain maa.
Vanhuksia on pilvinpimein yksinäisyyteen vetäytyviä, elämässään pettyneitä, eikä kukaan tahdo olla heille avuksi, vain SUUREEN ääneen tuomitaan erkoituminen, mutta ei vaivauduta miettimään mikä erakoitumiseen on syynä !
Tälläki palstalla näkyy selkästi kuinka vanhenevat kärsivät yksinäisyydestä.
Samoin näkyy selkeästi ylipirteys, ei "kehata" totuutta kertoa, näytellään menevää, pitreää, valtavasti harrastavaa, miksi ei voi tuoda julki totuutta, että oikeesti on väsynyt, pettynyt, hyljätty, väärin ymmärretty, ym .
Tietenkin on olemassa yksilöitä jotka jaksavat näyttää mitä vielä ovat, mutta suurin osa on elämän uuvuttamia.
Mielestäni elämän uuvuttavilla ihmisillä on oikeus erakoitua, ellei yhteiskunta muutu ja vaedä vielä mukaansa, mutta kuten olemme huomanneet vanhenevat ihmiset jätetään mieluummin oman onnensa nojaan, on niinsannottua brioritetti pakollista esm. teveyskeskuksissa, määrätyn ijä ylittäneet hoidetaan viimmeksi , tai pannaan jonon hännille, tai ei hoideta enään, otetaan vain verikokeita ja seurataan vanhenemisen etenemistä kontrollikäynneillä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ehdotan, kaikki vanhenevat yli 60v - 75v kutsutaan "vanhusten neuvolaan" kartoitetaan heidän toiminta kyky ja ohjataan kaikki terveet vahukset vielä hyöty käyttöön yhteiskunnan eri rattaisiin, näin ehkäistä pelättyä erakoitumista .
tuo hyötykäyttö sitten olisi. Tuli mieleen, ettei täysinpalvelleena eläkkeellä olosta saisi nauttia, siitä vain takasi sorvin ääreen oleilemasta ja mitä ilmeisemmin ilmaiseksi.
Mikähän se työttömyysluku nyt tällä hetkellä onkaan, aika paljon on kuitenkin työikäistä porukkaa kortistossa.
Sorry vaan, en nyt ymmärrä. Kuka sitä erakoitumista oikein pelkää? Kai sitä saa olla omissa oloissaan olematta erakko. Minä tykkään olla hiljaisuudessa, korvani oikein lepää kun ei tarvi koko ajan jotain kuulla.
Oletteko te niin hyssälöityneitä kanssa, että per..na jokainen työhön? Ettei vaan saa sitä eläkettään tekemättä mitään.
Ei missään tapauksessa hyöty käyttö sais olla pakollista, vaan täysin vapaaehtoista, niille terveille oikeesti pirteille vanhuksille jotka ITSE tahtovat elämäänsä sisältöä.
Vanhusten neuvola olisi mielestäni elämään sisältöä antava , tuntisi kuuluvansa vielä yhteiskunnan jäseneksi josta vielä pidetään huoli, (kuten lapsista), suomessa on hyvä lasten neuvola verkosto.
Tietääkseni joillakin paikkakunnilla toimii vanhusten neuvola, mutta ei läheskään kaikilla paikkakunnilla. Suomessa on nyt taloudellisia vaikeuksia , joten politikot mieluummin karsii palveluita, ja me vanhukset ollaan ensimmäisiä karsinnan kohteita,, joten ei varmaankaan ole toivoakaan mistään vanhusten neuvoloista.
Luulempa että vanhuksia syrjääntyy enttistä enemmän kiihtyvällä vauhdilla, kun suuret ikäluokat alkaa sairastella, voimat hiipua , eikä palveluita enään saa kuten muutama vuosi sitten.
Omakohtaisesti teen kaikkeni pysyäkseni terveenä ja omatoimisena , ettei tarvitse yhteiskunnan apua, mutta kaikesta huolimatta vanhentuminen huolestuttaa, olen jo yksin jääny puolison sairasttua, aion erakoitua sukulaisten ym arvosteluista huolimatta , aino mahdollisuus on, jos todellakin yhteiskunta järjestää vanhuksille oman neuvola toiminnan, sieltä uskoisin saavani puhtia "kauniisti vanhenevaan" elämään.
Onko pakko, moisiin neuvoloihin ole terveellä ihmisellä mitään tarvetta. Kerran on on työelämästä potkittu pois hiukka yli viiskymppisenä eikä ole kukaan tarvinnut vanhaa akkaa, niin anti olla, enää ei edes huvita.
EI TIETENKÄÄN ole pakollista, jokainen itse valitkoon loppuelämänsä kuin sen viettää.
Mielestäni kuitenkin esm. vanhusten neuvola olisi mielekäs, kokisin kuuluvani VIELÄ elävien kirjoihin.
Olishan se mukava JOS vanhuksista yhteiskunta välittäis, nyt meidät on unohdettu, kukanenkin pärjää niikuin pärjää.
ymmärrä, eli mitä se hyötykäyttö olisi? Onko se siistimpi nimitys rahastukselle?
Onhan noita kerhoja (pieni maksu), joissa voi käydä, itse kävin kerran. Ei ollut mun juttu näperrellä kahvipusseista kasseja tai laulaa.
Olen kumminkin aika omatoiminen vaivoistani huolimatta, enkä isommin apuja ole tarvinnut. Onko se niin, että hyödyntää muita maksamalla sen pienen kerhorahan, siis mummon pussille mennään?
Vähän niinkuin, ettei sitä omaa valintaa saisi olla. Kyllähän jokainen on yhteiskunnan kirjoissa ja kansissa, pakosta.
Ja se toinen asia: kuka sitä erakoitumista pelkää? Ajatella, jos oliskin patja täynnä satasia ja kukaan ei ole päässyt hyötyyn niistä.
Taitaa olla kyse rahasta, tässäkin.
"ymmärrys hoi älä jätä " on tainnu jättää jo ..!
--- sitä on liikkeellä tässä ijässä !
oikeassa. Rahasta on kyse tässä hyötykäytössä. Tottakai jokainen saa osallistua vapaaehtoistyöhön, jos haluaa.
Kolikon toinen puoli on se, että joltain työttömältä menee mahdollinen työ, koska vapaaehtoiset sen työn tekevät. Näin kunnat säästää esim. vanhustyössä. Silloin ei ole tarvetta palkata ammattiväkeä edes täyttä määrää ja se vapaaehtoistyökin on sidonnaista, aikataulutettua. Kunta säästää palkkakustannuksissa, mutta siitä ei kerry verotuloja ja sosiaalimenot kasvaa.
On tainnut minulta järki häipyä, mutta enpä ole ainoa, näköjään.
Pitäisi osata katsoa eteenpäin pitkälle, mutta ja kun sitä ei osata.
Niin, ajattelen aika lailla samoin.
Mulla yksi penkoistani, on 8kk "saanut" tehdä pakollista vapaaehtoistyötä. Tykkää kyllä hommasta, ei siinä mitään, mutta ei myöskään työllisty, oikeisiin töihin, mistä sais palkkaakin.
Saa tietty perupäivärahan, ja jonkun euron päälle, millä matkakortin saa ostetuksi. Tais olla joku 8e pvä.
Käyvät vanhusten luona, osan luona siivoillaan, osaa ulkoilutetaan, ja osan kanssa seurustellaan.
Näin saadaan työttömät kortistosta kai siivottua?
Musta toi on orjatyötä, kunta vois ihan oikeesti palkata näitä, sais ihmiset palkkana, mist eläkekin kertyis.
työttömyys vois oikeesti laskea vähän ku kaikki vapaaehtoistyö olis palkkatyötä.
ja tehdään karhunpalvelus yhteiskunnalle, estetään nuorten/työttömien työllistyminen. Ihan Liisa ittekkö siellä puhuu?
Tuo neuvolajuttu, terveyskeskukset/yksityiset on olemassa ja siellä voi puhua vaivoistaan lääkärille, mitataan verenpaineet ym. kontrollit tehdään, kuhan tilaa ajan. Kyllä kait lääkärit kirjoittaa lähetteen, jos jotain muuta mieltä painavaa esiintyy.
Huoli vanhenevasta väestöstä on klisee, asia on ollut tiedossa 1940-luvun lopusta lähtien (=suuret ikäluokat).
Tarkoitit varmaan hyvää, mutta ajatus on keskeneräinen raakile. Mietihän vielä vähän.
Olen tätä mieltä. Kaikille nuorille työkykyisille lisää työaikaa päivittäin neljä tuntia, jotta vanhukset saavat rauhassa levätä!
työkykyiset nyt sitten vanhusten lepoa häiritsemässä? Opettakaa nuorillenne käytöstapoja, hyvät ihmiset!
Neljä tuntia kestävät vierailut on varmasti useimmille vanhuksille melkoinen koitos, ainakin jos liian tiheään käydään.
olla kyseessä vierailut vanhusten luona. Työttömät työikäiset kaiken päivää kotosalla seinän takana, luulisin.
En tiä, noin se levontarpeen tulkitsin.
En voi sanoa, että erakoitumiseni johtuu kaltoinkohtelusta, väärinymmärryksestä tai pettymyksistä. - Eläköityäni pikkuhiljaa vain ihmisvilinä on vähitellen hiljennyt niin, että harrastuspiirini, parin hyvän ystäväni ja sukulaisen sekä lapseni ja heidän perheensä on verkostoni maailmaan. - Yhteys muuhun maailmaan harvakseltaan, mutta mielestäni sopivasti. - Saan olla omissa oloissani ja viihdyn mainiosti. Rakastan puuhastella hiljaisuudessa ja tykkään lukea, katsoa tv:tä, kuunnella radiota ja oleskella itsekseni. - Maailma on 'hyvä ja paha' , mutta ei se minun erakoitumiseen ole mitenkään vaikuttanut, tässä iässä ihminen on jo aika realisti. - Ja ulos on näin kesällä kiva mennä ja seurata värikästä hyörinää esim torikahvilassa ja muissa paikoissa, missä on vilinää.
Mielestäni onkin jokaisen vanhenevan oikeus ites valia loppuelämän viettämis muoto ja kunnioittaa sitä.
Olenkin ihmetellyt miksi jotkut pitää niin suurta ääntä jonkun tai joittenkin ihmisten "erakoitumisesta" kun he on itse sen valinneet, ja viihtyvät omassa elämän muodossaan.
Mutta toi vanhusten neuvola oli mielenkiintoinen, mielestäni vanhuksilla pitää olla oma terveyttä seuraava orkanisaatio, vanhukset tuntisivat kuuluvansa vielä yhteiskuntaan, ja heistä yksilöitä voisi vielä hyödyntää.
Ei se ole erakoitumista jos asuu ja elää yksin. Paremminkin se osoittaa henkilön henkistä miksei fyysistäkin vahvuutta. Jo henkilökohtaisten asioiden ratkaisut vaativat "erakolta" paljon enemmän rohkeutta, hän tekee ratkaisut yksin. Parisuhteessa elävät miettivät asioita yhteistuumin.
Tälläkin palstalta huomaa, tämä tietsikka on oiva väline yksinäiusyyden- erakoitumisen karkoittamisessa. Pysyy ajan mukana lukemalla ensikäden uutisia, tapahtumia ympäri maailmaa. Kun haluaa muutosta hyppää toiseen tuoliin katsomaan TV:tä kuinka myöhässä uutisointi on tietsikasta, tuleehan sieltä jotakin katsottavaa. Radio stereoineen on suoranainen viihdytyskeskus. Radiossa on paljon hyviä ohjelmia eri kanavilla.
Lehdissä ilmoitellaan seurojen tekemistä retkistä, sinne vain mukaan jäsenenä oleminen ei ole valttämättömyys. on retkiä joka lähtöön siellävoi per nenä per nenä vaihtaa informaatiota. Yleiset saunat ovat oiva tavata muita henkilöitä ja kuunnella juttuja "saunan lauteilla kuultua", on tosi hauska paikka keskusteluun. Siitähän juttu alkaa, kuinka paljon mittari näyttää kuumuutta, lisäänkö löylyä....
Uskallan sanoa, tänä päivänä erakko ja erakoituminen katoavaa kansanperinnettä. Ne entiset ns "kylähullut" ovat hävinneet ajan mukana. Juice jo aikoinaan lauloi jotenkin tähän suuntaan ""Kun maailma tasapäistyy, niin persoonat sivuun väistyy. Nyt on valtio kylään tullut ja on siellä kuin kotonaan,
......", pitää 100% paikkaansa. Mihin on yhteiskunnan taholta siivottu pois erakot - erakoituneet ja Juicen kylähullut? Juice oli aikaansa edellä biisien sanomissa. Taisi olla laulun nimi "Kylähullu" youtubesta löytyy.
Ihmettelen tuota tuomitsemista ts. että erakoituminen tuomitaan. Mielestäni olemme sivuuttaneet senkin vaiheen. Ei sitä tuomita, siitä ei välitetä lainkaan. Erakoituneista on muodostunut samanlainen ryhmä kuin varattomat. Ne ovat olemassa, vaikka kukaan niitä ei halua. Myös vaatimatonta tuloa saavat ovat aikoinaan maksaneet huippuveroja, kasvattaneet jälkipolven ja maksavat edelleen veroja yhteiskunnalle. Yksinäisten, syrjäytyneiden ja köyhien pienetkin tulot kelpaavat. Tasa-arvo ja eläminen oikeusvaltiossa on niin ihmeellistä.
Median esiin nostamille ulkomaisille lemmikkivanhuksille tuhlataan julkisesti myötätuntoa ja inhimilisyyttä. Sitä ei riitä kotimaan vanhuksille. Syrjäytyneet ja yksinäiset, kuten myös köyhät nähdään könttänä: sairaina, alkoholisoituneina tai muita huumeita käyttävinä. Yksinäisyys sinänsä ei ole vika eikä sairaus, tavallinen kunnon kansalainen voi olla syrjäytynyt eikä suinkaan aina omasta syystään. Veikkaan, että nykymenolla viimeksi mainittu ryhmä on kasvamaan päin.
Yksinäisyys käännetään herkästi vain yksilön itsensä syyksi. Luultavasti siitä johtuu mainitsemasi ylipirteys, ei haluta myöntää,että ahistaa, koska jatkuvasti tolkotetaan, että on mentävä joukon mukana. Tavallaan on suoritettava myös sosiaalisuutta, vaikka jalat eivät kantaisi. Joel Hallikainen sanoi eräässä haastattelussa, että Suomessa ihmisiä kohdellaan palikoina. Pitää olla samanlainen kuin joku malli tai muuten on epäkelpo. Tuskin kaikki ovat ylen sosiaalisia luonteeltaan muutenkaan, mutta nyt vanhana pitäisi luonteensakin muuttaa. Eikä kelpaa sittenkään.
Nämä kysymykset ovat erittäin vaikeita, sen tiedämme kaikki. Patenttiratkaisuja ei ole. Suomessa on vallalla edelleen kovan suorittajan arvot, tulos tai ulos. Siksi tämä yhteiskunta kohtelee meitä saman kaavan mukaan. Kun ei tuota, ei ole mitään. Tosiasiassa me kuitenkin tuotamme, nimittäin veroja. Jos massoittain vanhenevia poistuu Suomesta, täällä ollaan todellisten leikkausten edessä. Ilman yli kuusikymppisten ja vanhempien verotuloja, nuorempien sukupolvien tulonsiirrot tuskin kattavat näiden ikäluokkien omat yhteiskunnan palvelut, puhumattakaan heidän lastensa koulu- ja terveydenhuollosta. Meidän maksamamme verot ovat enemmän kuin tarpeeseen Suomessa jo nyt. Kukaan ei vaan halua sanoa sitä ääneen.
Jos lopettaisimme ylenpalttisen teeskentelyn ja puhuisimme vanhoina kansalaisina asioista niinkuin ne oikeasti ovat, ehkä jokin muuttuisi. Ehkä meitä kuunneltaisiin. Varmaa on, että niin kauan kuin itsekukin pitää yllä ylipirteän suojamuuria ja "kaikki on aina hyvin", muutosta ei tule nykyisiin koviin asenteisiin eikä muuhunkaan. Katsovat,että pärjäämme yksin. Kukaan ei aina ja kaikkialla pärjäää täysin yksin, ei edes suomalainen. Palauttaisin lisäksi solidaarisuuden henkiin. Vaikka sinulla menisi oikeasti hyvin, asioita voi ajaa myös niiden puolesta, joilla ei mene Suomessa hyvin. Ei kannata sylkeä kuppiin, josta voi joutua juomaan. No niin, haukkukaa taas joukolla, kun ei ole mitään asiaa ja on niin pitkä kirjoitus. Lorun osaan ulkoa.
Asiaa puhut, juttusi oli hyvä. Puolusta syrjään vetäytyviä, heillä on varmasti siihen hyvä syy.
Mutta tahtoisin yhteiskunnan hiukan muuttuvan kuten esm. vanhusten neuvolan muodossa , jonne kutsuttaisiin , kuten lapset aikoinaan, tutkimuksiin, ja seurantaan, annettaisiin hyviä neuvoja , ohjattaisiin tarvittaessa lääkäriin, ja mikä olis parasta tervet vanhukset ohjattaisiin hyöty käyttöön, tienetnki voimiensa mukaan.
Vanhenevakin ihminen tuntisi kuuluvansa vielä yhteiskuntaan.
Moni masenusta kärsivä vanhus voisi saada elämän halunsa takaisin.
Esittämäsi vanhusten neuvola -idea on todella hyvä. Muistaakseni asiasta on ollut maininta tällä palstalla aikaisemminkin, sama kirjoittaja...???
Jokainen meistä on nähnyt kuvan Suomen ns. ikäpyramidista. Me olemme juuri sillä "pullealla yläoksalla", eikä pyramidi oikein pyramidilta juuri nyt näytä. Meitä sota-ajan ja sodanjälkeisen ajan lapsia on ihan liian paljon, vaikka toki itse olemme syntymiseemme täysin syyttömiä.
Meillä vielä jalka nousee, mutta lähivuosikymmenet ovat toista. Vanhenemme eri tahdissa. Esim. Yhdysvalloissa - mitä maata sinänsä ei kannata esimerkkinänsä pitää - vapaaehtoistyö kukoistaa (tosin lähinnä rikkaiden eliittirouvien ansiosta). Hyvällä ideoinnilla (esim. juuri vanhusneuvola), suunnittelulla ja organisoinnilla saataisiin meidän ikäpolven taidot ja elämänkokemus hyötykäyttöön. Nyt meistä monet jäävät ihan vain turhautuneisuuttaan neljän seinän sisälle, jopa katkeroituvat jos luonnollisia sukulais- ja ystävyyskontakteja ei ole jäljellä. Jne. Erakkoluonteet ovat sitten asia erikseen; yksinäisyys ja rauha heille suotakoon.
Me vähemmän erakot voisimme vielä tehdä paljon hyödyllistä yhteiskunnassamme, auttaa huonompikuntoisia ja muutenkin huonommin pärjääviä, ja jakaa elämäniloamme muille. Siis se porukka meistä, jolla jaksaminen ja ilo on vielä tallella ;-D
Samat on ajatukset, moni ei erakoituisi jos olis neuvola toimintaa, vanhusten masennuskin vältettäisiin. Masennus tulee monelle tarpeettomuuden tunteesta.
Puolisoni sairastu "alzhaimer" tautiin, alku vaiheessa vein häntä toisten sairaitten kerhotoimintaan. Itse tahtoisin olla vielä toiminnallinen pirteä vanhus, mutta nyt yksin koen itseni pikkuhiljaa syrjäytyväksi.
Olen kyllä täysin omatoiminen, pidän yleiskunnosta hyvää huolta, liikunala, ulkoilemalla, matkailulla, mutta koen yksinäisyyden kipeänä, joten luulisin neuvola toiminnalla pysyväni vielä elämässä kiinni.
Kyllä suomessa vanhetuminen pelottaa, meillä jätetään vanhukset omiin oloihin, ei vanha ihminen enään YKSIN jaksa hakeutua yhteiskunnan rattaisiin, mutta se neuvola toiminta olis luonnollisen tuntuinen tapa sitoa vanhkset yhteiskunnan jäseniksi.
Meillä on hyvät kokemusket lasten neuvola toiminasta, joten luulis vanhusten neuvolastakin olevan hyötyä.
Eräs, nyt poisnukkunut läheiseni aiheutti erakoitumisensa itse vastentahtoisesti.
Iän lisääntyessä itsekkyys ja piikittely lisääntyi. Samoin vaatimukset hänen passaamisekseen josta koskaan ei saanut tunnustusta, ei edes hyväksyntää.
Tämä tapahtui kaikkien hänen ystäviensä suhteen.
Kun ystävät alkoivat kaikota kasvoi samalla katkeruus ja kierre oli valmis.
Ko. ihminen olisi halunnut olla yhteydessä kanssaihmisiinsä mutta ei huomannut oman käytöksensä vaikutusta.
Sääli sinänsä mutta kukaan ei löytänyt keinoa suunnan muuttamiseksi.
Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka haluavat ikääntyessään enemmän omaa rauhaa.
Ystäväpiirikin supistuu luonnollisista syistä.
Kuolema korjaa ja ihmisetkin muuttuvat.
En ymmärrä mitä tuomittavaa, tai edes arvosteltavaa tuossa olisi.
Vaikka en ole mielestäni erakoitunut niin työelämästä vetäytymisen jälkeen on ystävä- ja tuttavapiirini muuttunut ja varsinkin ystäväpiiri supistunut.
Itsekkyydelläni on ollut oma vaikutuksensa.
Lapsettomat vanhukset saattavat kärsiä yksinäisyydestä. Kun työelämä on ohitse, jää mummoille ja vaareille lastenlapset hellittäviksi ja hoitoonkin joskus.
Yksinäisillä ei sitä iloa ole, ja työtoverien piiri harvenee sekin ajan kanssa. Moni aktiivinen eläkeläinen harrastaa silti ja seuraa luonteensa mukaan jo opittua käytäntöä ehtien nyt vaan enemmän jos haluaa.
Soisin kotona viihtyvänkin saada rauhassa nauttia olemisestaan, jos ei niin hakeutuminen muiden joukkoon, esim. vesivoimistelu on todella mukavaa ja juttuseuraa riittää. Kerhoissa myös on mahdollisuus tavata ikätovereitaan. Itsestä se on kiinni miten haluaa loppuelämänsä järjestää.
Mieltä olen kanssasi.
Ketjun aloittajan kanssa.
En ole epäsosiaalinen. Saan helposti seuraa missä tahansa. En vain halua jonkun luuserin yrittävän tukeutua minuun ja sen takia pidän sopivaa etäisyyttä ihmisiin.
Itse vierastan ajatusta vanhusten neuvolasta minne kutsutaan ikäihmisiä neuvottavaksi.
En ainakaan tunne olevani moisen tarpeessa, vaikka elettyjä vuosia on jo 66. Missä iässä sinne pitäisi mennä????
Teen sitä paljon parjattua vapaaehtoistyötä ja olen sitä kautta löytänyt myös ystäviä.
Olin viisi vuotta sitten leskeksi jäätyäni lapsia ja paria perhetuttua lukunottamatta yksin.
Mies ei koskaan hyväksynyt minun omia ystäviä ja he jäivät. Hän ei ylipäätänsä hyväksynyt sitä, että minulla oli muita ihmissuhteita. Elän yksin, mutta en tunne itseäni yksinäiseksi. Mitä enemmän aikaa on kulunut puolison poismenosta, sitä enemmän olen oppinut nauttimaan vapaudesta elää ja olla niin kuin haluan.
Lapsenlapsia on ja hoidan heitä aina tarvittaessa. Käyn teatterissa ja konserteissa kukkaron mukaan, voin hyvin mennä yksin jos ei kaveria ole. Ulkoilen ja liikun mutta on ihanaa tulla kotiin ja nauttia omasta rauhasta. Tietynlaista erakoitumista olen itsessäni huomannut. Enää en mene tapaamisiin/ juhliin mitkä ovat pelkkä velvollisuus, tässä iässä sallin valinnan itselleni.
Olen avoin, vilkas ja seurallinen.
Jos erakoituminen jostain syystä todella uhkaisi niin pelkäisin kyllä.
Asenteeni joihinkin marginaaliryhmiin on melko kolkko.
Itse aiheutettu kurjuus ei saa minulta myötätuntoa.
Viihdyn melkein seurassa kuin seurassa. Kouluttamattomuuteni asettaa tiettyjä rajoja.
Elän harmonisen parisuhteeni ohella myös omaa seuraelämääni. Lähinnä entisten työkavereiden ja vanhojen tuttavieni kanssa.
Jos terveyteni pettää hoivattavaan kuntoon niin pelkäänpä silloin jääväni yksin mikäli mieheni ei ole enää hengissä.
Tuttavani luultavasti muistaisivat mutta onkohan heitäkään enää silloin hengissä tai seurustelukunnossa.
Tämä perustuu uskomukseeni teveyden säilymisestä vielä vuosia eteen päin.
Eihän sitä tosin tiedä!
Tuota tuomitsemista en ole havainnut enkä ymmärräkään.
erakoitumisesta en kanna huolta. Oikeastaan olen siihen pyrkimässä, että "turhat" tai liian kuormittavat ihmissuhteet vähenisivät. Meidät tyttölapset kasvatettiin kilteiksi, täyttämään toisten toiveita, ja ainakin minun on ollut vaikeata murtaa tuota kaavaa. Viimeistään nyt on aika se tehdä. Jonkinlaista eettisyyttä yritän tuossa karsinnassa pitää yllä, esim. vanhat (siis minuakin vanhemmat!) sukulaiset eivät ole poistolistalla - jotain rajaa sentään...Tosin heidänkin joukossaan on sellaisia, jotka oman kitsautensa vuoksi hakevat "ilmaispalveluja" - niitä en enää tarjoa.
Tuo vanhusten neuvola on minusta ihan hyvä idea. Mielestäni se toimiikin jonkinasteisena meidän kunnassa. Minua saa kyllä neuvoa ja miellän tuollaisen neuvolatoiminnan samoin kuin useimmat kirjoittajat: se osoittaa kiinnostusta, joku haluaa tietää, miten minulle menee.
Minunkin syntilistallani on vapaaehtoistyötä (järjestöissä, seurakunnassa), jopa palkallista työtä. En ole hakeutunut niihin seuran enkä rahan vuoksi. Vapaaehtoistyön kohdalla on paljon keinottelua, sen teidän, ja aina pitää kysyä jäisikö työ tekemättä, ellei vapaaehtoinen sitä tekisi. Palkkatyöni on keikkaluonteista. Menen silloin, kun muita ei saada. Eikä sitä nyt enää paljon ole.
Erakoituminen on väistämätön tapahtuma tulevaisuudessa, kunto huononee, jaksaminen vähenee, nykyinen yhteiskunta jättää vanhukset omiin oloihin, jos ei ole ketään sukulaista tai ystävää joka huolehtis vanhksen hoitotarpeista, jää vanhus takuuvarmasti ilman hoitoja ja erakoituu..
Niimpä, siksi vanhusten neuvola ajatus onkin hyvä ajatus. Yksin jääneet vanhkset voisivat tunte olevansa vielä yhteiskunnan jäseniä. Monelta vanhukselta on kuolleet ystävät, puoliso , ja nyky perheet ei ehdi huolehtia omista vanhuksistaan.
Mielestäni juuri kutsuttuna vanhus kokosi ettei häntä ole unohdettu, tietenkin kaikille vanhksille neuvolatoiminta tulis olla vapaa ehtoinen, itse käyttäisin palvelua mielelläni.
ole mikään oma lajinsa. He ovat tavallisia ihmisiä, joilla (lähes kaikilla) on ollut aikaisempien elämänvaiheidensa aikana mahdollisuus vaikuttaa (ainakin jossain määrin) siihenkin, millainen heidän vanhuutensa tulee olemaan.
jotenkin edistyksellinen näissä ikääntymis/vanhus-asioissa? Meillä tosiaan on seniorineuvola, myös nettipalveluna. Jo muutaman vuoden ajan kunta on lähettänyt kirjeen kaikille 75 vuotta täyttäneille ja toivonut yhteidenottoa selvittääkseen onko hoidon- tai muun palvelun tarvetta. Sitä en tiedä, onko sitten voimavaroja toteuttaa esitetyt toiveet, mutta ainakin yritystä on.
Toinen taho, mikä usein unohdetaan, on seurakuntien diakoniatyö. Meillä se välittää vapaaehtoisia vanhusten ystäviksi, tekemään pientä remonttiapua, saattajiksi asiointiin ja mitä muuta vielä? Eikä tarvitse olla "uskova" tai edes aktiivinen seurakuntaan päin saadakseen näitä palveluja. Taaskaan en kyllä tiedä, miten palvelut käytännössä toimivat, mutta ainakin tätä tehdään.
monissa kunnissa pyritään ennakoimaan hoidon- ja muun palvelun tarpeet, niin iäkkäiden kuin vaikkapa päivähoitoikäistenkin kohdalla.
En oikeastaan ajatellut asiaa tällä kertaa niinkään hoito- ja palvelutarpeiden kannalta. Ajattelen vähän niin, että ihmisiä ei enää ehkä kunnioiteta ja arvosteta riittävästi, jos heistä yleisesti puhutaan yhtenä avuttomana ryhmänä, jotka ovat jollain tavalla niin surkeita ja rasittavia, että omatkin ovat heidät hylänneet.
Vanhuuteen sisältyy paljon menetyksiä ja muutoksia, siinä sitten syntyy avuttomuuden tunteita ja itsetunnon romahtamista. Tähän saumaan ilmeisesti vanhusten neuvolat tuovat parhainta apua. Olisi jo aika kuntien herätä toteuttamaan neuvolatoimintaa. Ei yksi kartoituskäynti palvelu anna muuta kun yli75v varallisuus tulee tietoon.
Kelpaamaton, huono, mitätön, ohitettu mieliala arvaamattoman nopeasti kaivautuu mielen syövereihin. Näitä ongelmia, jos on voimavaroja, voisi käsitellä yksin tai toisen henkilön kanssa esim neuvolassa. Jos ne jäävät kalvamaan mieltä aina pahempaan ahdinkoon polku on edessä.
Ei pidä pitää itseään mitättömä, tarpeettomana, huonona turhan tautta, se mitä tunnet ja sanot on tärkeää, tuo se esille.Jokainen vanhenee omilla ehdoillaan, on uskallettava olla oma itsensä , eikä olla toisten pompoteltavana. On pidettävä puolensa, meillä on oikeus ajatella ja puhua asioita myös toisin (sekä joskus niinsanotusti väärin).
Vanhenevien ihmisten kiltteyttä käytetään herkästi hyväksi. On muistettava pitää puolensa myös taloudellisesti, esim kauppojen myyjät helposti myyvät vanheneville mitä vaan.
Ehkä oikea yksinäisyys on luopumista, keskittuä olennaisiin asioihin ja nähdä asiat uudella tavalla. Siitä esimerkki, kaappien siällön saneeraus, malliin mitähän tuollakin teen, joutaa mennä menojaan.
Koska tästä vanhnemisesta ei mihinkään pääse tämäkin aika on elettävä läpi, kohdattava se sellaisena kun se vastaan tulee, iloittava silloin kun on ilon aika, katsottava ympärillä tapahtuvia muutoksia, oltava tervellä tavalla itsetuntoinen, olemme tasavertaisia elämän aallokoissa.
Juice tuntee kulttuurihistoriansa ja oheistaa kanssakulkijoita: "kuule istuta vielä se omenapuu/vaikka tuli jo tukkaasi nuolee/vaikka huomenna saaste jo laskeutuu/vaikka huomenna aurinko kuolee".
"JL tuntee kulttuurihistoriansa, Lutherin lentävän lauseen, ja kirjoittaa: kuule istuta vielä se omenapuu/vaikka tuli jo tukkaasi nuolee/vaikka huomenna saaste jo laskeutuu/vaikka huomenna aurinko kuolee.
"Suostumista ikäänsä,koska ainoa tapa elää kauan on vanheta."
Kiitos tekstistäsi,se oli hyvä.
Saan pientä eläkettä, mutta teen eläkkeen lisäksi työtä sen verran kun laki sallii. Ei siitä paljon jää käteen kun verottaja käy ottamassa osansa, mutta säästän ne tienatut rahat. Siitä kertyy vähitellen mukava summa, aion käyttää sen myöhemmin jos ja kun olen vanhempi, mikäli elän niin kauan, jos en elä, niin jäpähän jotain lapsille. Nyt olen pärjännyt kun en osaa tuhlata, on oma asunto ja mökki, eikä velkoja.
Voi kun olisi terveyttä niin toteuttaisin unelmani, kävisin piiitkällä lomalla Australiassa ja Uudessa Seelannissa.
Samoin ajatteleva, kiitos lohdullisesta kannustavasta kolumnista. Olen jäämässä yksin, syrjään kaikesta, siksi huoli tulevasta vanhuudesta.
Niinkauan kun "töppönen" liikkuu, hakeudeun kodin ulkopuolisiin harrastuksiin, liiankin hyvin tiedostan tulevaisuuteni sydän vikoineen, jaksaminen "kortilla".
Aion olla itsekäs, koitan pitää puoleni, luulen että tulee aika jolloin en siihen enään kykene.
En ajattele erakoitumistani - huomasin kuitenkin niin tekeväni. Eli olen saanut, saan ihmisistä niin tarpeekseni, etten vapaalla ollessani halua olla ns. menossa ja tulossa!
Nautin kirjallisuudesta, telkusta lukuisin kanavin, netissä pyörimisestä. ja ennenkaikkea hiljaisuudesta.
Kukaan ei kokoajan kysy jotakin, on oma lataus mahdollisuus.
20 - 40vuotiaaksi asti oli se tavanomainen sukulaisralli ja ystäväkokoontuminen, mieheni kuoleman jälkeen vaihdoin kaupunkia ja lopetin sukulaispeijaiset samantien.
Nyt olen pitkään ollut jo avokkini kanssa, vaan en osallistu hänen sukunsa rientoihin, eivät ole minulle pahaa sanaa sanoneet, ei vain kiinnosta. Katson et minulla on oikeus päättää menemisistäni.
Kun ajattelen eteenpäin, mitä pelättävää minulla olisi yksinkään ollessa! Bussi menee talonpäädystä 10 minuutin välein pitkälle yöhön, kirjasto ja useita kauppoja on kilsan sisällä, puhelin siltävaralta ..jos, tytär asuu reilun 100km päässä ja hänellä on avain kotiini ja pidänkin kännykkääni aina lähelläni kuin nitrojanikin.
Olisikohan jotenkin niin, että asiakkaiden kanssa ihan nuoresta asti olleena olen ´ylikypsynyt´ihmisiin?
Olemme kukin omia yksilöitä, joten jokainen tehköön taloonsa räystäät - tai jättäköön tekemättä! :))
Tänään oli niin hauska päivä, en aiokkaan erakoitua ,,,, sori ,,,,
mistäpä tiedät millaisia me palstalla kirjoittajat olemme, eli milloin olemme omina itsenämme ja milloin uskot "meidän" olevan , sanaasi, ylipirteitä..?
Eiköhän me olla kaikki erilaisia persoonia, ja henkisiltä voimavaroiltammekin, - tuskin me ollaan vain yhtäläinen 60 ..., joku on vanha jo syntyessään ja toinen perteä yheksän kymppinen.., - mokomaa arvailua ja yleistämistä aina.
tarvinnut paljon yksinäisiä hetkiä, niin nytkin. Silti en ole erakoitunut enkä kanna huolta muiden erakoitumisesta. Ellei tämän ikäisenä ole oppinut pitämään huolta ihmissuhteistaan ei enää taida olla toivoa. Joku haluaa olla rauhassa, antakaamme hänen olla. Viime aikoina on ollut paljon juhlia ja muita menoja, nyt vietän rauhallista sadepäivää kotosalla ja nautin tästäkin.
Olen kai liikaakin erakoitunut, koska en ole huomannut moitteita.
Kuka moittii? Mistä niitä luet?
Yksin olen asunut jo 4-vuotta, mitä nyt käyn joskus lapsenlapsiani tapaamassa ja heidän perheensä pyykkiä silittämässä. Molemmat vanhemmat ovat silloin yleensä pois kodistaan, joten olen sielläkin yksin, kuten myös lastenhoitajana vain lasten kanssa. Ja hehän eivät arvostele tai tiedä yksinäisyyttäni.
Entiset naapurini, kuten myös sukulaiseni olen itse "unohtanut", koska heilläkään ei tunnu olevan asiaa minulle. Samoin sisarukseni, joista elää sisko ja "sen" veli.
Ensimmäinen helpouksen vaihe oli siirtyminen esikuntafunktiosta linjavastuuseen.
Ei tarvinnut enää suostutella, imarrella, viitoitella, kartoitella, vihjailla yms. saadakseen aikaan mielestäni järkeviä päätöksiä.
Linajastuussa toiminta oli suoraviivaisempaa mutta tietenkin eri henkilöstöryhmien ja yksittäisten henkilöiden intressi täytyi ottaa huomioon.
Viimekädessä omistajan edustajaan oli suhtauduttava luonnollisella varovaisuudella.
Päästyäni irti työelämästä laskin itsekkyyteni irti!
En vaivaudu teeskentelemään mitään. Enkä aina viitsi edes pitää suutani kiinni.
Ystäväpiiri on supistunut mutta jäljelle jääneet ovat aitoja.
Ehkä tämä on jonkin sortin erkoitumista.
Viikatemies on myös edesauttanut erakoitumistani.
Näin on hyvä olla.
Niin miksi ? Haju viimestään herättä naapurit miettimään onkohan kaikki kunnossa ja korjaavat ruumiin !