Lapseni saivat hyvät todistukset koulusta ja stipendit koulusta,mummolta ja äitiltä. Odottivat isän soittavan,kun ei soittanut,he soittivat itse ja kertoivat innoissaan tokareistaan.
Aikansa juttelivat ja lapset kysyivät isiltään,koska hän ottaa heitä sinne. Isi tuumi vaan,"katotaan".
Seuraavana päivänä vanhin lapsistani sanoi minulle,että hänestä tuntuu,ettei isi enää rakasta heitä.
Mitä siihen sanoisin?
Valehtelenko,että kyllä rakastaa,vaikkei ole ottanut teitä yli puoleen vuoteen eikä soitellut ainakaan kuukauteen? Ja isä sanoo lapsilleen,ettei ole rahaa ottaa ja samaan hengenvetoon kehuu miten rakentelee ja ostelee mopoja ym.
Minä olin vain hiljaa, halasin ja sanoin rakastavani ja huolehtivani heistä aina.
Aikansa juttelivat ja lapset kysyivät isiltään,koska hän ottaa heitä sinne. Isi tuumi vaan,"katotaan".
Seuraavana päivänä vanhin lapsistani sanoi minulle,että hänestä tuntuu,ettei isi enää rakasta heitä.
Mitä siihen sanoisin?
Valehtelenko,että kyllä rakastaa,vaikkei ole ottanut teitä yli puoleen vuoteen eikä soitellut ainakaan kuukauteen? Ja isä sanoo lapsilleen,ettei ole rahaa ottaa ja samaan hengenvetoon kehuu miten rakentelee ja ostelee mopoja ym.
Minä olin vain hiljaa, halasin ja sanoin rakastavani ja huolehtivani heistä aina.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Totuus, tunteita ja rakkautta ei voi mitata, ei rahalla, luona pidon tai puhelin soittojen määrällä, isä rakastaa lapsia omalla tavallaan, se on lasten ja sinun hyväksyttävä.
Eikö isänkin olisi hyväksyttävä,että lapsia tulisi rakastaa heidän ehdoillaan?
Miksi kaikki pyörisi isän ehdoilla?
Emme elä missään ihanne maailmassa. Meidän elämä ei ole täydellistä, eikä sitä ole meidän lastenkaan.
ei mies muistanut lainkaan kun lapset valmistuivat ammatteihin ja osa pääsi seuraavalle luokalle. Mitään soittoa ei tullut, ei kuka ei onnitteluja.
Surullista, että miesten maailmaan ei mahdu lapset.
"Surullista, että miesten maailmaan ei mahdu lapset." - Olipa yleistys!
lapsia pitämään aktiivisesti yhteyttä isäänsä. Kun lapsi on siinä iässä, että on kännykkä ja osaa soittaa niin mikä estää soittamasta. Halpoja liittymäpaketteja on pilvin pimein joten ei ole soitot rahasta kiinni.
Yhteydenpitoa niin isäkin muistaa että lapset ovat olemassa. Minä lähetin rahaa mukaan aikoinaan kun lapsi reissasi iskän luokse lomillaan. Huolehdin että että on ainakin ruokaa ja voi ostaa karkkia ym. Ja itselläkin oli rahat tiukissa mutta koin että yhteinen loma-aika on tärkeä. Ja uskon, että isä rakastaa lapsiaan joten voit hyvällä omalla tunnolla sanoa, että rakastaa.
Mutta tätä on aina ollut jo muutaman vuotta. Rahaa en anna mukaan,koska isä ei käytä niitä rahoja lapsiin.En edes lapsille. Rahoista minulta on mennyt luottamus täysin isän suhteen aikoja sitten.
Kännykät on lapsilla,mutta he eivät halua soitella,kuitenkin odottelevat isän soittavan. Eli uskon,että he haluavat isältä huomiota ja rakastavat tätä. Ja varmaan isäkin "jotenkin".
Katselemme usein valokuvia isästä,kun on oikein kova ikävä lapsilla. Ja muistutan hauskoista hetkistä kun isä oli lasten kanssa.
sinulla puheyhteys lasten isään? Voitteko joskus istahtaa alas ja keskustella lasten asioista niin kuin aikuiset. Jos minulla olisi sama tilanne pyrkisin hoitamaan sen juttelemalla lasten isän kanssa. Ja tuomalla esille lasten toivomukset ja odotukset. Hieman ihmettelen miksi lapset eivät halua soittaa isälleen...äidin yksi tehtävä eron jälkeen on pyrkiä edistämään lasten ja isän välisiä yhteydenpitoja. Oli sitten eron syy mikä tahansa.
Kaikki miehet eivät pidä yhteyttä lapsiinsa, jotkut hylkäävät nämä varsinkin jos on uusi nainen kuvioissa. Jotkut isät ovat sellaisia, että on kertakaikkiaan parempi, etteivät ole lasten elämässä.
Joillekin ovat omat lelut, harrastukset ja uusi perhe tärkeämpiä kuin omat lapsensa.
Jotkut ovat niin tunnevammaisia, etteivät osaa tai pysty pitämään yhteyttä lapsiinsa syystä tai toisesta. Jotkut ovat narsisteja tai rasisteja ja on vain parempi, etteivät turmele lapsiaan.
Mitä sanoa lapselle? Vaikka, että ei tiedä miksi isä tekee näin. Että ei ymmärrä. Tai että isä nyt vaan on sellainen.
Mielestäni ei ole äidin tehtävä puolustella kelvotonta isää. Mutta ei toetenkään missään tapauksessa myös haukkua.
Ei minunkaan mielestä tarvitse puolustella isää tai yrittää muotoilla lapsien mieleiseksi,kun todellisuus on toista. Ei tietenkään haukkua,ehkä hänellä(isällä) on omat syynsä olla etäinen.
Mutta pahalta tuntuu lasten puolesta,kun isä ollut rakastavainen isä meidän liiton aikana. Ja sehän on totuus,että en tiedä miksi hän käyttäytyy noin.
Eipä soittanut meilläkään. Ei ole koskaan kysellyt miten koulussa menee tai harrastuksessa. Lapsi lopetti ala-asteen ja itsellä oli itkun päivä kun muisteli mennyttä aikaa ja kun vanha koulu jää taakse. Lapsen isää kiinnostaa vaan joka viikonloppuinen kaljoittelu juopon naisystävänsä kanssa. Maksaa kyllä onneksi elatuksen ajllaan koska käy töissä kyllä viikot. Koko kesänä ei ota luokseen, loma menee viinahuurussa ei sitä lapseen voi tuhlata. Surku lasta vielä olisi mennyt hänen luokseen, mutta muutaman vuoden päästä tuskin isäänsä välittää nähdä.
Olin lapsen kevätjuhlassa ja todistustenjaossa.
Lähiäitiä ei näkynyt, kun satunnainen ryyppyreissu oli tärkeämpi.
Ihan vain esimerkiksi, ettei kaikki aina ole niin mustavalkoista kuin luullaan.
Ei tietenkään ole mustavalkoista eikä tämä kai mikään tasa-arvokeskustelu olekaan. Sanan mies voi vaihtaa sanaksi nainen jos se pännii.
Oli se isä tai äiti se lähi/etä . Varmasti myös toisinpäin ollaan samojen suruasioiden edessä. Lähinnä vain kerroin omalta kohdalta asiani. En tarkoittanut yleistää sukupuolijaottelun perusteella. Voihan se tosiaan olla myös äiti,joka toimii itsekkäästi..Mutta saman tunteen se lapsi tuntee..
Kumma yleensä että voi tavallaan hylätä oman lapsensa. Oli nyt sitten kyse isästä tai äidistä, mutta itse ei mene jakeluun miten äiti voi hylätä lapsensa. Kun ajattelee jo sitä tunnesidettä minkä saa jo odotusaikana. No kaikki äidit ei kai sitten tunne niin voimakkaasti kai se on yksilöllistä. Kuolisin enennenkun hylkäisin lapseni. Vahinko vaan lapseni isälle ei kai lapsi merkitse muutakun raskasta elatusvelvollisuutta. Mutta hyvää kesää lapsienne kanssa eläville, olitte sitten isiä tai äitejä.
Luultavasti hylkääjän elämässä on sillä hetkellä jotain muuta mielenkiintoisempaa ja hän ajattelee, että ehtii vielä myöhemmin olla lastensa kanssa muutei ymmärrä ajan rajallisuutta.
Harhaluuloja, jotka johtavat tilanteeseen ovat mm. lapset ovat vielä niin pieniä, lapset voi ottaa "takaisin" omakseen kun ovat isompia ja helpompia, tai kun oma elämä on helpompaa, tai ihana suhde ajanut karille ja olen yksin(äinen) tai työn määrä vähenee tai kun olen paremmassa kunnossa tai hankin isomman asunnon ensin, tai "hoitaa tämän jutun" loppuun. Syitä on yhtä monia kuin jättäjiäkin. Kaikkien jättäjien yhteinen ominaisuus sukupuoleen katsomatta on kypsymättömyys ja itsekkyys.
Selitykset, kuinka lapsista eroaminen viikonlopun jälkeen tekee liian kipeetä, joten en tapaa heitä lainkaan itsekkyyttä ja selitysten aatelia.
on yhä vaikeampaa tavata. Lapset ovat vuosien saatossa kasvaneet, kehittyneet ja oppineet asioita. Ja jos heidän kanssaan ei ole missään tekemississä, on yhteydenotto aina vaan vaikeampaa. Vieraantumista tapahtuu puolin ja toisin.
Itsellä lapset jo lähes täysi-ikäisiä, olivat melko nuoria kun erosimme. Ja kun ei vuosien varrella tapaamiset toteutuneet niin vieraantuivat toisistaan. Viime kesänä etä kävi meillä kahvilla. Lapset totesivat myöhemmin, että ihan sama. Kuin olisi tavannut kenen tahansa perhetutun tai naapurin. Tiedetään muttei tunneta sen kummemmin.
hylkää omat lapsensa, on syy toinen nainen. Enusko että isä pystyy yksin tekemääns ellaisen valinnan, että jättää lapset, kyllä siinä tarvii olla kannustaja ja painostaja.
Kuten täälläkin saa lukea, moni miehen uusi suhde "vihaa" miehen omia lapsia, ja mikä onkaan parempikeino erottaa lapset isästä kun tehdä heidän elämänsä isänluona ikäväksi ja hankalasksi ja haukkumalla. Kuka lapsi haluaa tulla vierailulle sinne, missä heitä haukutaan ja kovin sanoin arvostellaan.