Isäni kuoli liki seitsemän vuotta sitten minun ollessani 11-vuotias. Nyt olen jo täyttänyt 18.
Isäni käytti melkein aina sellaista ranneketjua, jonka oli saanut armeijasta päästyään kau, mutta joka tapauksessa se oli ollut hänellä todella monia vuosia ennen kuin kuoli.
Minä kannan tuota korua mukana aina. Olen kantanut muistaakseni siitä asti kun isä kuoli. Se kai alkoi silloin kun löysin sen isän tavaroiden joukosta hänen kuoltuaan. Jotenkin kory symbolisoi isää. Kun minulla on vaikeaa, puristan korua kädessäni. Sen pitää olla, aina, joka paikassa minun mukanani. Jos olen kaupungilla ja tajuan ettei se ole mukanani, minua alkaa hirmusiesti ahdistaa ja tulee semmoinen puristava tunne. En voi tuolloin keskittyä mihinkään ja joskus saan ahdistuskohtauksen. Luulisin ettei tälläinen ole normaalia. Minun on vaan saatava pitää se aina mukanani. Hullua? Sairasta?
Isäni käytti melkein aina sellaista ranneketjua, jonka oli saanut armeijasta päästyään kau, mutta joka tapauksessa se oli ollut hänellä todella monia vuosia ennen kuin kuoli.
Minä kannan tuota korua mukana aina. Olen kantanut muistaakseni siitä asti kun isä kuoli. Se kai alkoi silloin kun löysin sen isän tavaroiden joukosta hänen kuoltuaan. Jotenkin kory symbolisoi isää. Kun minulla on vaikeaa, puristan korua kädessäni. Sen pitää olla, aina, joka paikassa minun mukanani. Jos olen kaupungilla ja tajuan ettei se ole mukanani, minua alkaa hirmusiesti ahdistaa ja tulee semmoinen puristava tunne. En voi tuolloin keskittyä mihinkään ja joskus saan ahdistuskohtauksen. Luulisin ettei tälläinen ole normaalia. Minun on vaan saatava pitää se aina mukanani. Hullua? Sairasta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on ihan okei sillai.. Ei paha nyt. Oon varma että se tuo paljon turvaa, ja siitä voi olla sulle paljon hyötyä surutyössä.
Voi tuntua oudolta, että siitä on jo seitsemän vuotta ja silti se vaikuttaa niin vahvasti, mut se on normaalia. Se voi kuitenki haitata arkea jos se vaikuttaa noin paljon ja nopeasti. Joskus tietysti, mutta tollasessa asiassa, no en tiedä.. periaatteessa sanoisin että yritä muuttaa suhtautumistas niin että ei olis tota ongelmaa. Mutta toisaalta, ei oo kokemusta tollasesta "riippuvuudesta".
Jokatapauksessa, vaikkei se nyt tunnu niin vaaralliselta, se voi aiheuttaa suurempia ongelmia tulevaisuudessa. On kuitenkin hyvä että tiedät missä ongelma on, sen tiedostaminen jo voi auttaa käsittelemään tuskaa.
Se on sun oma päätös, miten käsittelet asiaa. Annatko olla, vai oletko valmis käsittelemään isäs kuolemaa enemmänkin. Jos viimeksi mainitun teet, se on ..... Hyvä asia, auttaa sua kasvamaan henkisesti, tosi paljon.