Olen ollut avomieheni kanssa n. 1,5 votta kimpassa. Suhteemme on ollut hyvä ja tasapainoinen, mutta jokin mättää minun päässäni.
Ihastuin toiseen mieheen ja ihastuksen yhteydessä tajusin, etten ole ollut missään vaiheessa ihastunut avopuolisooni. Arkemme sujuu hyvin, mutta jotain tuntuu puttuvan ja tämän ihastuksen myötä kaikki alusta asti häirinneet mitättömät pikkuasiat ovat alkaneet tuntua suuremmilta, kuin ne välttämättä oikeasti ovat.
Puhumattomuus:
Avomieheni ei juuri puhua pukahda mistään - iloista tai murheistaan. Mitään syvällistä keskustelua emme saa ikinä aikaiseksi vaan keskustelemme lähinnä siitä, mitä ostetaan ruokakaupasta. Kaipaan suhteeseemme enemmän keskstelua kaikesta. Haluaisin jutella kaikenlaisista niin omista kuin yhteiskunnallisistakin asioista. Haluaisin tietää mitä mieheni päässä liikkuu, mitä hän ajattelee eri asioista jne. Tuntuu, etten tunne häntä juuri enempää, kuin 1,5 vuotta sitten. En ole oppinut tuntemaan hänen aivoituksiaan, kun hän ei koskaan sano mietteitään ääneen. Avomieheni puhumattomuus on johtanut myös siihen, etten minäkän enää ole niin avoin kuin ennen. Kun toinen ei jaa mietteitään, tuntuu tyhmältä ja yksipuoliselta puhua omistaan. Olen ottanut tämän asian esille lukuisia kertoa, mutta mikään ei ole muuttunut.
Puhumattomuuteen liittyvä epärehellisyys:
Kun mies ei ole tottnut puhumaan, hän jättää helposti kertomatta oleelisiakin asioita. Asioita, joilla ei kerrottuna olisi suurtakaan merkitystä, mutta joiden kertomattajättämisestä seuraa ogelmia. Hän olettaa sen sijaan että kysyy tai kertoo. Jos hän haluaa vaikkapa mennä oluelle ystäviensä kanssa, hän ei kerro asiasta, vaikka se olisi tiedossa. Hän puhuu muuta ja tekee toisin ja ihmettelee sitten, miksi pienestä asiasta tulikin ongelma. Sepä, mitään ongelmaa ei olisi jos hän vain ilmoittaisi menostaan, vaan kun ei. Asennoidun viettämään hänen kanssaan rauhallista koti-iltaa kaksin ja kas, häntä ei näy eikä kuulu. Soitan ja kysyn, ei mene enää kauan hän on pian tulossa kotiin. Menee muutama tunti, hän on edelleen juuri lähdössä. Tokaisen viimein, että sano nyt herranjestas suoraan, jos aiot olla siellä vielä kauan ja ettei siinä mitään, mutta että olis ihan kiva tietää. Kun sitten kysyn, miksei kertonut vaikka tiesi asiasta jo kauan sitten, niin ei hän tiedä itsekään. Kysyn sitten, että olenko joskus kieltänyt häntä menemästä jonnekin, tai ollut pahoillani hänen menoistaan, jos hän on kertonut heti kun on tiennyt, niin tajuaa itsekin, että ei.
Avomieheni on kiltti ja sopeutuvainen. Hän ei pidä puoliaan juuri koskaan tai missään. Hän haluaa olla kaikille mieliksi ja silloin, kun än joutuu tilanteeseen jossa ei voi miellyttää kaikkia, olen minä se, jonka toiveita hän polkee. Esimerkki: ystäväparsikuntamme ehdottaa yhteistä matkaa. Keskustelemme asiasta ja käy ilmi, ettei häntä huvittaisi erityisemmin lähteä, kuten ei minuakaan. Sovimme, ettemme mene. Kun ystävät kysyvät asiaa mieheltä, mies ei saakaan sanotuksi asiaa, vaan myötäilee. Hän ei halua tuottaa pettymystä. Näin olen jää minun tehtäväkseni olla se paska, joka pyytää anteeksi ja pahoittelee, kun meillä olisi toisenlaisiakin suunnitelmia. Ihan sama onko kyseessä enemmän hänen tai minun ystäväni. än on valmis toimimaan aina kuten muut haluavat ja väliäkös hänestä. Ja kun yhdessä ollaan, niin se menee sitten samalla niinkin että väliäkös meistä ja se ei tunnu erityisen kivalta.
En sitten tiedä, onko kyse siitä, että nämä asiat ovat suurentuneet silmissäni ihastuksen myötä, vai ovatko nämä syynä siihen, että olen ylipäätään ihastunut toiseen. Vielä muutama kuukausi sitten olisin oitis vastannut avomieheni kosintaan myöntävästi, nyt suorastaan kammoan ajatusta siitä, että hän ottaisi ja kosisi.
Apua, olen ihastunt toiseen...
21
1073
Vastaukset
- nainen_30
Seksi avopuolison kanssa tuntuu nykyään miltei pakkopullalta - ei sill etteikö seksi olisi hyvää (parempaa mitä koskaan kenenkään kanssa), vaan kun sitä halua ei tahdo löytyä minulta enää muuten kuin velvollisuudentnnosta. Niin ja ehkä pahinta: minulla ilmeni jokin kostumisongelma hetio suhteemme alkumetreillä. Sellaista en ollut kokenut ikinä ennen ja ajattelin jotain häiriötä hormonitoiminnassa (liittyen hormonikierukkaan), kunnes... Nyt olen huomannut, että minähän tulen märäksi pelkästä ihastukseni ajattelemisesta. Ei ongelmalle ollutkaan lääketieteellistä selitystä, vaan en kertakaikkiaan kiihotu omasta avomiehestäni, ennen kuin ollaan jo itse touhuissa (milloin suuseksin, milloin liukuvoiteen ansiosta).
Voiko tällä suhteella olla tulevaisuutta? Olemme 3-kymppisiä.
Avomieheni on ihana ja peruskiltti mies, jonka kanssa on turvallista olla. Olen jopa kertonut hänelle ihastuksestani toiseen (pakkohan se oli selittää, miksi voin huonosti niin että se näkyy) ja hän otti senkin niin hyvin ja rauhallisesti. Sanoi vain rakastavansa ja toivovansa, että pääsen yli ihastuksestani, mutta ei saanut mitään hepulia, niinkuin suurin osa vastaavassa tilanteessa varmasti olisi saanut. Tavallaan hän siis tuntu varsinaiselta kultakimpaleelta, mutta ajoittain tuntuu liiankin vahvasti, että hän on minulle väärä mies. En tunne mitään paloa häntä kohtaan.
Mitä ihastukseeni tulee, se on molemminpuolista. Avomieheni kohtelee minua hyvin ja luulen, että se on suurin syy, miksi en ole antanut ihastuksen edetä tunnetasolta muuhun. Olen ihastukseni kanssa tekemisissä työni puolesta ja vaikka tunteet on avoimesti tunnustettu puolin ja toisin, käytös on ihan kaveripohjalla - mitä nyt ihastukseni roudaa minulle jos jonkinlaista lahjaa (mm. ihan sikakalliin korun), josta huomaan tuntevani loppujen lopuksi vain mielipahaa, koska joudun kätkemään nuo lahjat ja poden huonoa omatuntoa paitsi avomieheni tähden, myös tähmän ihastukseni tähden, koska minulla ei ole antaa hänelle mitään takaisin. Eivätkä lahjoista kieltäytymisyritykseni ole tuottaneet tulosta, eikä sekään kun olen pyytänyt olla antamatta mitään ja rodaamatta kukkia, joista osaa olen joutunut nakkaamaan miltei suoralta kädeltä roskikseen.
Nyt kesä lähestyy ja olen melkolailla hukassa. Ajattelin aluksi ratkaista ongelman niin, että annan ajan vain kulua ja tehdä tehtävänsä. Nyt se on alkant tuntua liian vaikealta. En näytä pääsevän tunetistani ja tämä ristiriitainen olo on sotkea koko kesän. Meillä alkaa kesälomat, olisi yhteisiä suunnitelmia miehen kanssa, mutta en kykene inostumaan mistään kun pohdin paitsi ihastustani, myös eroa. Nyt olen ajatellut sitten ehdottaa ihastukselle kesän ajaksi sitä, etä välttelemme kaikenlaista tekemisisä oloa, otame reilusti etäisyyttä ja sitä rataa. Keskityn mukavaan kesään avopuolisoni kanssa, yritän parhaani mkaan paikata suhteemme ja sitten syksyllä, mikäli olo ei ole kohtentunut ihan oikeasta yrittämisestä huolimatta, katson olisiko ero ratkaisu. Voiko tämä auttaa? Vieläkin on vähän sellainen olo, että pää hajoaa... :(- ap
Paska, huomasin postanneeni tämän vahingossa avioliitto-osastoon aoliitto-osaston sijaan.
- Neuvojakin
ap kirjoitti:
Paska, huomasin postanneeni tämän vahingossa avioliitto-osastoon aoliitto-osaston sijaan.
Sanoit ,että et voi antaa vastalahjaa ihastuksellesi ? anna sexiä ,sitä hän odottaa..Minusta sinä
olet jo avokkisi pettänyt ottamalla lahjoja ihastukselta ja varmaan ymmärrät ,että niillä lahjoilla
on ostettu paikka sängyysi, USKO POIS..
Minusta teet karhunpalveluksen avokillesi ,koska hän sinua rakastaa niin sinä kehtaat VIEKOITELLA
vierasta miestä,,sanoisin HÄPEÄ TOSISSAAN JA MIETI ARVOT KOHDALLE.. - lähtölaskenta
Senkun lähdet, ettehän ole naimisissa.
Etsi puhetaitoinen mies, siis sellainen joka myös kuuntelee.
Kysy sitten tämmöiseltä mieheltä, että voisiko mennä kanssasi naimisiin. Kuuntele sitten mitä mies vastaa. Ehkäpä se vastaus kertoo sitoutumisvalmiuden tasosta jotain.
Se että ette ole naimisissa kertookin jo sen ettette ole alunperinkään tahtoneet rakastaa. Seksin himo riitti silloin. Nyt kun sitä himoa on muuhunkin suuntaan, niin se rakkauden tahtomisen puute puoleltasi tuleekin vahvana esiin. - ap
Neuvojakin kirjoitti:
Sanoit ,että et voi antaa vastalahjaa ihastuksellesi ? anna sexiä ,sitä hän odottaa..Minusta sinä
olet jo avokkisi pettänyt ottamalla lahjoja ihastukselta ja varmaan ymmärrät ,että niillä lahjoilla
on ostettu paikka sängyysi, USKO POIS..
Minusta teet karhunpalveluksen avokillesi ,koska hän sinua rakastaa niin sinä kehtaat VIEKOITELLA
vierasta miestä,,sanoisin HÄPEÄ TOSISSAAN JA MIETI ARVOT KOHDALLE..No eipä ole suunnitelmissa mennä sänkyyn - ainakaan niin kauan, kun olen avomieheni kanssa. Lahjat olen valmis palauttamaan vaikka heti - eipä niistä mitään iloa ole ollut - päin vastoin. Vaan kun ei tuo ihastus niitä takaisin huoli.
En todellakaan ole mitenkään ylpeä itsestäni, enkä tiedä miksi ja miten tässä on näin käynyt. Toedän vain sen, että jos joku kertoisi minulle olevansa vastaavassa tilanteessa, mielessäni varmasti tuomitsisin ja osaisin kovastikin antaa ohjeita miten toimia. Vaan kumma kyllä, nyt kun se on omalla kohdalla, eipä olekaan helppoa toimia niinkuin kokee olevan oikein. - ap
lähtölaskenta kirjoitti:
Senkun lähdet, ettehän ole naimisissa.
Etsi puhetaitoinen mies, siis sellainen joka myös kuuntelee.
Kysy sitten tämmöiseltä mieheltä, että voisiko mennä kanssasi naimisiin. Kuuntele sitten mitä mies vastaa. Ehkäpä se vastaus kertoo sitoutumisvalmiuden tasosta jotain.
Se että ette ole naimisissa kertookin jo sen ettette ole alunperinkään tahtoneet rakastaa. Seksin himo riitti silloin. Nyt kun sitä himoa on muuhunkin suuntaan, niin se rakkauden tahtomisen puute puoleltasi tuleekin vahvana esiin.Ei olla tunnettu kuin tuo 1,5v. Yhdessä on asuttu pian vuosi ja sekin tapahtui jotenkin aikaisemmin, kuin mitä minä olin valmis. Mies vain halusi muuttaa yhteen, myi asuntonsa ja muutti minun asuntooni. Kai siksi, kun täällä kuitenkin vietettiin aikaa (minun lemmikkieni vuoksi) niin ettei hän käynyt omassa kodissaan kuin kääntymässä. Kysyin silloin tarviiko muuton kanssa kiirehtiä, kun ei ollut mitään taloudellisia paineitakaan asian suhteen... mutta kiire tunti olevan.
Naimisiinmenosta haaveilen kyllä, sitten kun olen todella varma että olen sellaisen miehen kanssa jota nimenomaan TAHDON RAKASTAA. Tämän miehen kanssa en ole varma tuosta tunteesta, enkä tiedä olenko missään vaiheessa ollutkaan.
Seksinhimo ei kyllä tähän suhteeseen johtanut :D eikä sitä juuri minun puoleltani ole ollutkaan. Kyllä se himo oli jokin muu. Himo löytää viimein sellainen ihminen, jonka kanssa sitä haluaisi oikeasti olla ja mennä naimisiin ja perustaa perheen... vaan kun mistä ihmeestä sen tietää, onko se joku tämä vaiko ei. Riittääkö se tahto rakastaa silloin, jos ei olekaansellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa kokee olonsa kokonaisvaltaisesti hyväksi. Onko silloin väärän miehen kanssa, kun tuosta vain ihastu toiseen ilman että edes keksii mitään syytä sille, miksi niin tapahtuu? - vatulointia,
ap kirjoitti:
Ei olla tunnettu kuin tuo 1,5v. Yhdessä on asuttu pian vuosi ja sekin tapahtui jotenkin aikaisemmin, kuin mitä minä olin valmis. Mies vain halusi muuttaa yhteen, myi asuntonsa ja muutti minun asuntooni. Kai siksi, kun täällä kuitenkin vietettiin aikaa (minun lemmikkieni vuoksi) niin ettei hän käynyt omassa kodissaan kuin kääntymässä. Kysyin silloin tarviiko muuton kanssa kiirehtiä, kun ei ollut mitään taloudellisia paineitakaan asian suhteen... mutta kiire tunti olevan.
Naimisiinmenosta haaveilen kyllä, sitten kun olen todella varma että olen sellaisen miehen kanssa jota nimenomaan TAHDON RAKASTAA. Tämän miehen kanssa en ole varma tuosta tunteesta, enkä tiedä olenko missään vaiheessa ollutkaan.
Seksinhimo ei kyllä tähän suhteeseen johtanut :D eikä sitä juuri minun puoleltani ole ollutkaan. Kyllä se himo oli jokin muu. Himo löytää viimein sellainen ihminen, jonka kanssa sitä haluaisi oikeasti olla ja mennä naimisiin ja perustaa perheen... vaan kun mistä ihmeestä sen tietää, onko se joku tämä vaiko ei. Riittääkö se tahto rakastaa silloin, jos ei olekaansellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa kokee olonsa kokonaisvaltaisesti hyväksi. Onko silloin väärän miehen kanssa, kun tuosta vain ihastu toiseen ilman että edes keksii mitään syytä sille, miksi niin tapahtuu?jätä miehes.
- z.x.c.
ap kirjoitti:
Ei olla tunnettu kuin tuo 1,5v. Yhdessä on asuttu pian vuosi ja sekin tapahtui jotenkin aikaisemmin, kuin mitä minä olin valmis. Mies vain halusi muuttaa yhteen, myi asuntonsa ja muutti minun asuntooni. Kai siksi, kun täällä kuitenkin vietettiin aikaa (minun lemmikkieni vuoksi) niin ettei hän käynyt omassa kodissaan kuin kääntymässä. Kysyin silloin tarviiko muuton kanssa kiirehtiä, kun ei ollut mitään taloudellisia paineitakaan asian suhteen... mutta kiire tunti olevan.
Naimisiinmenosta haaveilen kyllä, sitten kun olen todella varma että olen sellaisen miehen kanssa jota nimenomaan TAHDON RAKASTAA. Tämän miehen kanssa en ole varma tuosta tunteesta, enkä tiedä olenko missään vaiheessa ollutkaan.
Seksinhimo ei kyllä tähän suhteeseen johtanut :D eikä sitä juuri minun puoleltani ole ollutkaan. Kyllä se himo oli jokin muu. Himo löytää viimein sellainen ihminen, jonka kanssa sitä haluaisi oikeasti olla ja mennä naimisiin ja perustaa perheen... vaan kun mistä ihmeestä sen tietää, onko se joku tämä vaiko ei. Riittääkö se tahto rakastaa silloin, jos ei olekaansellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa kokee olonsa kokonaisvaltaisesti hyväksi. Onko silloin väärän miehen kanssa, kun tuosta vain ihastu toiseen ilman että edes keksii mitään syytä sille, miksi niin tapahtuu?pistänyt. No suhdeasiat on aina vaikeita. Tiedät tietysti, että teit väärin kun aloit toimia ihastuksesi hyväksi. Tällä vaaransit parisuhteesi ja annoit pirulle pikkusormen, ja nyt huomaat että vetovoima on niin kova ettet voi kohta enää vastustella.
Oletko ehkä ihminen, joka on ihastunut rakastumisen tunteeseen tai ihastumisen tuomaan mielihyvään? Mieti sitä ensin, ennen kuin alat pohtia parisuhdettasi jossa nyt olet. Mieti kaikki jutut omasta itsestäsi käsin, ja jätä muiden halut ja haluamiset pois. Mieti, mitä toivot elämältäsi, millaisia haaveita ja toiveita sinulla on. Listaa ne, listaa nykyisesi hyvät ja huonot puolet. Vertaa ja pohdi saatko kaiken sen mitä haluat tästä suhteesta.
Sen jälkeen mieti, että voitko elää niiden puutteiden kanssa joita miehessäsi (ja sinussa) on. Mieti, kuinka hyvin TODELLA tunnet tämän uuden miehen töissä. Älä anna lahjojen vaikuttaa päätöksiisi, sillä kokemuksesta puhun että alun saalistusvaihe (jossa mies on valmis tekemään ihan mitä tahansa saadakseen sinut) kyllä katoaa ja kun mies on saanut sinut (omakseen ja omaisuudekseen) niin voit uskoa, että kaikki hyvä katoaa. Sinä olitkin miehelle vain saalis, ja mielenkiinto häviää kun hän pääsi tavoitteeseensa..
Jos tuo työkaveri tietää, että olet varattu ja vaikka olisit millaisessa suhteessa niin kuka fiksu ihminen tulee väkisin (no sinä olet toki antanut aihetta) sotkemaan toisten kuviot. Voisitko todella itse luottaa sellaiseen ihmiseen?? Etkö epäilisi ollenkaan, että hän löytäisi jossain vaiheessa jonkun uuden saaliin tai olisi valmis pettämään sinuakin, jos hän voi tulla sinun suhteesi väliin tuosta noin vain??
Luultavasti olet suhteeseesi ryhtynyt, koska et halunnut olla yksin ja kohdalle sattui toinen samanlainen. Suurta rakkautta ei koskaan ollut, intohimoa vähän johtuen luottamuksellisesta suhteesta. Olet vielä nuori, joten miksi tuhlata elämä ihmisen kanssa, jota ei ole oppinut rakastamaan tai johon ei ole rakastunut. Anna miehellekin mahdollisuus onneen jonkun toisen kanssa. On vaikea muuttaa ihmistä eikä se olisi oikeinkaan. Jos et avokkiasi hyväksy sellaisena kuin hän on, niin minkäs sille voi. Ajan kanssa ehkä voitte päästä puheyhteyteen, jos todella teet hänelle sen selväksi mitä itse tarvitset. Puhumattomasta ihmisestä voi tulla puheliaampi, oikeissa olosuhteissa. Jospa te olette vain liikaa yhdessä tai ehkä erilleen muuttokin voisi auttaa?
Mutta siis, jos et ole 1.5vuoden jälkeen rakastunut tai rakasta miestä, niin mitä sitä kannattaa yhdessä aikaa tuhlata..älä silti anna sen työkaverisi vaikuttaa päätökseesi, koska suhteesta toiseen hyppääminen ei ole hyvä juttu ja toisaalta, mitään takuita ei ole että hän olisi hyvä ihminen ja tahtoisi sinun parastasi (jos tahtoisi, ei olisi antanut sinun sotkea elämääsi eli kuinka hyvä selkäranka teillä kummallakaan on..?), mitään takuita ei olisi mistään muuta kuin että ehkä työkaveruuskin menee.. - minulle annettiin
ap kirjoitti:
Ei olla tunnettu kuin tuo 1,5v. Yhdessä on asuttu pian vuosi ja sekin tapahtui jotenkin aikaisemmin, kuin mitä minä olin valmis. Mies vain halusi muuttaa yhteen, myi asuntonsa ja muutti minun asuntooni. Kai siksi, kun täällä kuitenkin vietettiin aikaa (minun lemmikkieni vuoksi) niin ettei hän käynyt omassa kodissaan kuin kääntymässä. Kysyin silloin tarviiko muuton kanssa kiirehtiä, kun ei ollut mitään taloudellisia paineitakaan asian suhteen... mutta kiire tunti olevan.
Naimisiinmenosta haaveilen kyllä, sitten kun olen todella varma että olen sellaisen miehen kanssa jota nimenomaan TAHDON RAKASTAA. Tämän miehen kanssa en ole varma tuosta tunteesta, enkä tiedä olenko missään vaiheessa ollutkaan.
Seksinhimo ei kyllä tähän suhteeseen johtanut :D eikä sitä juuri minun puoleltani ole ollutkaan. Kyllä se himo oli jokin muu. Himo löytää viimein sellainen ihminen, jonka kanssa sitä haluaisi oikeasti olla ja mennä naimisiin ja perustaa perheen... vaan kun mistä ihmeestä sen tietää, onko se joku tämä vaiko ei. Riittääkö se tahto rakastaa silloin, jos ei olekaansellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa kokee olonsa kokonaisvaltaisesti hyväksi. Onko silloin väärän miehen kanssa, kun tuosta vain ihastu toiseen ilman että edes keksii mitään syytä sille, miksi niin tapahtuu?Säälistäkö vai oliko miehellä: ulkonäköä tai rahaa tai valtaa. Miksi alunperinkään ajauduit tähän suhteeseen?
Voin neuvoa: Se mitä nyt tunnet on intohimoa.
Kysymys onkin voiko siihen liittyä rakkautta?
Kun löydät rakkautta, niin sen kyllä tiedät. Kysymyksiä ei ole. Sanat tulevat molemmilla sydämestä. Sen jälkeen voitkin pohtia onko tahtoa. Onko molemmilla aito tunne joka on tahto antaa itsensä molempiin suuntiin. Ilman kerskaa, ilman vaatimusta omaan hyvään. - minulle annettiin
minulle annettiin kirjoitti:
Säälistäkö vai oliko miehellä: ulkonäköä tai rahaa tai valtaa. Miksi alunperinkään ajauduit tähän suhteeseen?
Voin neuvoa: Se mitä nyt tunnet on intohimoa.
Kysymys onkin voiko siihen liittyä rakkautta?
Kun löydät rakkautta, niin sen kyllä tiedät. Kysymyksiä ei ole. Sanat tulevat molemmilla sydämestä. Sen jälkeen voitkin pohtia onko tahtoa. Onko molemmilla aito tunne joka on tahto antaa itsensä molempiin suuntiin. Ilman kerskaa, ilman vaatimusta omaan hyvään.Uusi ihastuksesi kannattaa unohtaa totaalisti.
Selvästi hän ei kuuntele sinua. Siihen viittaa se lahjojen takaisin huolimattomuus. Sinä ilmaisit, ettet ole vielä valmis hänen lahjoihinsa; hän ei kuunnellut sinua.
Voi olla narsistisesti persoonallisuushäiriöinen. Kokee sinut arvoaan nostavaksi saaliiksi. Miehesi lyöminen voi nostattaa hänen mieltään. Lahjominen viittaa siihen. Narsku osaa näytellä rakastunutta, mutta ei missään tapauksessa osaa koskaan rakastaa.
Unohda molemmat miehet ainakin 2 kk ajaksi. Tee täydellinen pesäero. Jos uusi ihastus ei suostu täydelliseen yhteyden pitämättömyyteen 2kk ajaksi, niin hänellä ei ole aitoa rakkautta. Rakkaudessa ollaan valmiita kuuntelemaan toista ja toteuttamaan tämän pyynnöt, itseä ajattelematta. Pelkästään himokas ei siihen kykene!
Kun olet saanut mylleryksen itsessäsi järjestykseen, niin lähde vasta sitten katsomaan elämää uusin silmin. Jos tämä ihastuksesi antoi sinulle tilaa ja aikaa, niin sitten hänessä on potentiaalia. Ratkaisujen teko tunnemyllerrysten keskellä ei ole hyväksi, silloin etenkin altistuu hyväksikäytettäväksi. Jos tunnet uhkaa rakkauden menettämisestä, niin silloin ei rakkautta oikeasti ole. Oikeaa rakkautta ei voi menettää. - ap
minulle annettiin kirjoitti:
Uusi ihastuksesi kannattaa unohtaa totaalisti.
Selvästi hän ei kuuntele sinua. Siihen viittaa se lahjojen takaisin huolimattomuus. Sinä ilmaisit, ettet ole vielä valmis hänen lahjoihinsa; hän ei kuunnellut sinua.
Voi olla narsistisesti persoonallisuushäiriöinen. Kokee sinut arvoaan nostavaksi saaliiksi. Miehesi lyöminen voi nostattaa hänen mieltään. Lahjominen viittaa siihen. Narsku osaa näytellä rakastunutta, mutta ei missään tapauksessa osaa koskaan rakastaa.
Unohda molemmat miehet ainakin 2 kk ajaksi. Tee täydellinen pesäero. Jos uusi ihastus ei suostu täydelliseen yhteyden pitämättömyyteen 2kk ajaksi, niin hänellä ei ole aitoa rakkautta. Rakkaudessa ollaan valmiita kuuntelemaan toista ja toteuttamaan tämän pyynnöt, itseä ajattelematta. Pelkästään himokas ei siihen kykene!
Kun olet saanut mylleryksen itsessäsi järjestykseen, niin lähde vasta sitten katsomaan elämää uusin silmin. Jos tämä ihastuksesi antoi sinulle tilaa ja aikaa, niin sitten hänessä on potentiaalia. Ratkaisujen teko tunnemyllerrysten keskellä ei ole hyväksi, silloin etenkin altistuu hyväksikäytettäväksi. Jos tunnet uhkaa rakkauden menettämisestä, niin silloin ei rakkautta oikeasti ole. Oikeaa rakkautta ei voi menettää.Tämä ihastukseni...
En todellakaan tunne häntä kovin hyvin. Tiedän vain mitä hän tekee työkseen ja että hoitaa työnsä kunnollisesti.
Sen tiedän myös, että hän ei "harrasta naisten valloittamista". Hänellä ei ole ollut koko aikuisiällään (on nyt 27, eli minua 3 vuotta nuorempi) juuri serustelusuhteita, yhtä n. vuoden mittaista suhdetta lukuunottamatta. Työ on vienyt ajan hänen elämässään. Hän ei käytä alkoholia, eikä näin ollen käy juuri missään missä voisi tavata naisia (paitsi töissä). Harrastukset ovat miesvoittoisia (autojen kanssa räplääminen yms).
Sitä en tiedä mkä tässä miehessä vetää minua puoleensa. Ehkä juuri tuo puhuminen. Hän kuuntelee ja puhuu.
Mutta eipä ihmistä tosiaan opi kovin äkkiä tuntemaan ja moni kakku päältä kaunis (vaikuttaa aluksi muulta mitä oikeasti on). Sekin minua pelottaa.
Avomiehestä on vähän vaikea ottaa tuosta vain 2 kk pesäeroa. Yhteinen koti kun kuitenkin on. Lisäksi haluaisin saada ensin jonkun varmuuden siitä, että minulla ei ole vain meneillään mikään tilapäinen mielenhäiriö, jonka seurauksia saan sitten katua lopun elämääni. En uskalla tehdä eroa, kun tuntuu että pää on niin sekaisin, etten ole ihan varma haluanko sitä. Vai olenko nyt vain kyhäämässä jotain kriisiä ihan vain siksi, ettei elämässäni ole sellaista kenenkään muun toimesta?
En tiedä olenko ihastunut ihastumisen tunteeseen. En usko. Minun seurstelusuhteeni eivät ole olleet erityisen pitkiä, max. parivuotisia, mutta yksikään ero ei ole kuitenkaan johtunut siitä, että olisin ihastunut toiseen tai että se kumppani olisi alkanut kylästyttää, vaan aina on ollut jotain suuria ongelmia. Nyt taas tuntuu, että suhteessa ei ole mitään vikaa ja siksi olen aivan ymmälläni tästä ihastumisestani. Jotenkin ymmärtäisin sitä itsekin, jos parisuhteessa olisi jotain todellisia ongelmia, riitelyä tms. vaan kun ei mitään. - minulle annettiin
ap kirjoitti:
Tämä ihastukseni...
En todellakaan tunne häntä kovin hyvin. Tiedän vain mitä hän tekee työkseen ja että hoitaa työnsä kunnollisesti.
Sen tiedän myös, että hän ei "harrasta naisten valloittamista". Hänellä ei ole ollut koko aikuisiällään (on nyt 27, eli minua 3 vuotta nuorempi) juuri serustelusuhteita, yhtä n. vuoden mittaista suhdetta lukuunottamatta. Työ on vienyt ajan hänen elämässään. Hän ei käytä alkoholia, eikä näin ollen käy juuri missään missä voisi tavata naisia (paitsi töissä). Harrastukset ovat miesvoittoisia (autojen kanssa räplääminen yms).
Sitä en tiedä mkä tässä miehessä vetää minua puoleensa. Ehkä juuri tuo puhuminen. Hän kuuntelee ja puhuu.
Mutta eipä ihmistä tosiaan opi kovin äkkiä tuntemaan ja moni kakku päältä kaunis (vaikuttaa aluksi muulta mitä oikeasti on). Sekin minua pelottaa.
Avomiehestä on vähän vaikea ottaa tuosta vain 2 kk pesäeroa. Yhteinen koti kun kuitenkin on. Lisäksi haluaisin saada ensin jonkun varmuuden siitä, että minulla ei ole vain meneillään mikään tilapäinen mielenhäiriö, jonka seurauksia saan sitten katua lopun elämääni. En uskalla tehdä eroa, kun tuntuu että pää on niin sekaisin, etten ole ihan varma haluanko sitä. Vai olenko nyt vain kyhäämässä jotain kriisiä ihan vain siksi, ettei elämässäni ole sellaista kenenkään muun toimesta?
En tiedä olenko ihastunut ihastumisen tunteeseen. En usko. Minun seurstelusuhteeni eivät ole olleet erityisen pitkiä, max. parivuotisia, mutta yksikään ero ei ole kuitenkaan johtunut siitä, että olisin ihastunut toiseen tai että se kumppani olisi alkanut kylästyttää, vaan aina on ollut jotain suuria ongelmia. Nyt taas tuntuu, että suhteessa ei ole mitään vikaa ja siksi olen aivan ymmälläni tästä ihastumisestani. Jotenkin ymmärtäisin sitä itsekin, jos parisuhteessa olisi jotain todellisia ongelmia, riitelyä tms. vaan kun ei mitään.Miksi aloit avokin kanssa?
Hajuttomuus ja mauttomuus ei todellakaan ole mikään suhteen peruste.
Lisäselvityksesi uudesta ihastuksesta antaa käsityksen, että voisi olla ihan kunnon kaveri. Ehkä keskustelut on näyttäneet sinulle, että ihmiset voivat oikeasti keskustella. Minusta parisuhteen tärkeimpiä asioita on kommunikaatio, se että todella kuunneltaisiin toista ja toisaalta todella kerrottaisiin toiselle kaikesta.
Niin ja se kipinä. Jos ei ole kipinää näkynyt 1,5 vuoteen, niin miten luulet asian olevan tulevaisuudessakaan. Ero avokista on varsin yksinkertaista. Pyydät lähtemään, koska haluat pohtia elämääsi. Jos lähtee, niin silloin on ehkä rakkautta sinuun. Ellei lähde, niin olet vain helppo hyväksikäytettävä.
Jos ei suostu lähtemään, mene itse kunnes saat hänet ulos. Jos kämppä on sinun nimissä, eikä avokilla ole vuokrasopimusta ota lakimies häätämään ei toivottu asuja. Vaikeudet taukoon/eroon ovat vain itsesi luoma harha, tai sitten avokkisi saa sinut uskomaan niin. Selvästikään et oikeasti halua jakaa elämääsi hänen kanssaan. minulle annettiin kirjoitti:
Miksi aloit avokin kanssa?
Hajuttomuus ja mauttomuus ei todellakaan ole mikään suhteen peruste.
Lisäselvityksesi uudesta ihastuksesta antaa käsityksen, että voisi olla ihan kunnon kaveri. Ehkä keskustelut on näyttäneet sinulle, että ihmiset voivat oikeasti keskustella. Minusta parisuhteen tärkeimpiä asioita on kommunikaatio, se että todella kuunneltaisiin toista ja toisaalta todella kerrottaisiin toiselle kaikesta.
Niin ja se kipinä. Jos ei ole kipinää näkynyt 1,5 vuoteen, niin miten luulet asian olevan tulevaisuudessakaan. Ero avokista on varsin yksinkertaista. Pyydät lähtemään, koska haluat pohtia elämääsi. Jos lähtee, niin silloin on ehkä rakkautta sinuun. Ellei lähde, niin olet vain helppo hyväksikäytettävä.
Jos ei suostu lähtemään, mene itse kunnes saat hänet ulos. Jos kämppä on sinun nimissä, eikä avokilla ole vuokrasopimusta ota lakimies häätämään ei toivottu asuja. Vaikeudet taukoon/eroon ovat vain itsesi luoma harha, tai sitten avokkisi saa sinut uskomaan niin. Selvästikään et oikeasti halua jakaa elämääsi hänen kanssaan.Miksi jatkaa olotilaa, joka ei sinua tippaakaan miellytä. Jos sitä kipinää ei nyt ole, se ei varmasti tulekaan. Et edes kiihotu miehestä.
Selvästikään ei mitään syytä jatkaa. Kun lapsiakaan ei ole, niin siitä vaan mies kierrätykseen. Hän ei varmaankaan osaa sinulle edes sanoa, että eipä hän tätä suhdettakaan halunnut.
Hanki elämä, tuon äijän kanssa sinä et sitä saa.
Näin arvelen. Tää nyt on vain mun mielipide.- ap
minulle annettiin kirjoitti:
Miksi aloit avokin kanssa?
Hajuttomuus ja mauttomuus ei todellakaan ole mikään suhteen peruste.
Lisäselvityksesi uudesta ihastuksesta antaa käsityksen, että voisi olla ihan kunnon kaveri. Ehkä keskustelut on näyttäneet sinulle, että ihmiset voivat oikeasti keskustella. Minusta parisuhteen tärkeimpiä asioita on kommunikaatio, se että todella kuunneltaisiin toista ja toisaalta todella kerrottaisiin toiselle kaikesta.
Niin ja se kipinä. Jos ei ole kipinää näkynyt 1,5 vuoteen, niin miten luulet asian olevan tulevaisuudessakaan. Ero avokista on varsin yksinkertaista. Pyydät lähtemään, koska haluat pohtia elämääsi. Jos lähtee, niin silloin on ehkä rakkautta sinuun. Ellei lähde, niin olet vain helppo hyväksikäytettävä.
Jos ei suostu lähtemään, mene itse kunnes saat hänet ulos. Jos kämppä on sinun nimissä, eikä avokilla ole vuokrasopimusta ota lakimies häätämään ei toivottu asuja. Vaikeudet taukoon/eroon ovat vain itsesi luoma harha, tai sitten avokkisi saa sinut uskomaan niin. Selvästikään et oikeasti halua jakaa elämääsi hänen kanssaan.Alunperin...
Minulla on ollut aikaisemmin suhde muutaman varsin ongelmaisen miehen kanssa (alkoholia, väkivaltaa, holtittomuutta raha-asioissa tai muta epävakautta). Tein joskus päätöksen, että ei enää ikinä. Pyrin tietoisesti rukkaamaan "mieskriteerini" uuteen uskoon ja ajattelin lähteä siitä että miehellä on 1. oltava ammatti ja työpaikka 2. miehen raha-asioissa ei saa olla mitään selittelyjä kaipaavaa 3. miehen päihteidenkäytössä ei saa olla mitään selittelyjä kaipaavaa 4. miehen ystävyyssuhteiden on oltava pitkäaikaisia ja perhesuhteiden lämpimiä (kertoo tasaisesta luonteesta). Halusin ns. kunnollisen miehen.
Näin siinä sitten kävi. Aloin suhteeeen miehen kanssa, joka täyttää nuo uudet kriteerini (jotka ovat miltei suoraan jostain oppikirjasta), mutta johon en ollut ihastunut. Ajattelin, että se ihastus syttyy sitten ajan mittaan kiintymyksen kautta.
Paras ystäväni sanoi minulle, kun joskus asiasta hänelle juttelin, että tässä nykyisessä suhteessani (suhteessa avomieheen) on yksi erilainen piirre kuin aikaisemmissa. En ollut kuulemma koskaan hehkuttanut hänelle mitään tämän miehen tavattuani. En ollut pistänyt tuota asiaa itse lainkaan merkille, mutta hänen siitä kerrottuaan olen pys'htynyt kyllä miettimään.
Tiedän, että avopuolisoni lähtee, jos pyydän. En epäile hänen rakkauttaan, vaan omaani. Hankalaa se on, kun toisen täytyy etsiä uusi koti, kalustaa se, käydä sinä sivussa töissä jne. Hän ei ole tehnyt minulle mitään pahaa ja siksi tuntuu todella vaikealta jo ajatuksena pyytää häntä lähtemään. Eikä hän hyväksikäytä minua mitenkään. Me jaamme puoliksi kaikki yhteiset asumis- ja elämismenot. - 5+1
En jaksanut lukea ihan koko juttua... aika pitkä oli :)
mutta... en ymmärrä miksi olet vielä poikaystäväsi kanssa? oletko siksi että et halua olla yksin jos sattuu että uudesta ihastuksestasi ei tule mitään?? aika epäreilua miestä kohtaan...
yks sana... EROA! Toi sotkuinen tilanne ei ole kenellekkään hyväksi, ei sinulle, miehellesi tai uudelle ihastukselle. - kjhkG
ap kirjoitti:
Alunperin...
Minulla on ollut aikaisemmin suhde muutaman varsin ongelmaisen miehen kanssa (alkoholia, väkivaltaa, holtittomuutta raha-asioissa tai muta epävakautta). Tein joskus päätöksen, että ei enää ikinä. Pyrin tietoisesti rukkaamaan "mieskriteerini" uuteen uskoon ja ajattelin lähteä siitä että miehellä on 1. oltava ammatti ja työpaikka 2. miehen raha-asioissa ei saa olla mitään selittelyjä kaipaavaa 3. miehen päihteidenkäytössä ei saa olla mitään selittelyjä kaipaavaa 4. miehen ystävyyssuhteiden on oltava pitkäaikaisia ja perhesuhteiden lämpimiä (kertoo tasaisesta luonteesta). Halusin ns. kunnollisen miehen.
Näin siinä sitten kävi. Aloin suhteeeen miehen kanssa, joka täyttää nuo uudet kriteerini (jotka ovat miltei suoraan jostain oppikirjasta), mutta johon en ollut ihastunut. Ajattelin, että se ihastus syttyy sitten ajan mittaan kiintymyksen kautta.
Paras ystäväni sanoi minulle, kun joskus asiasta hänelle juttelin, että tässä nykyisessä suhteessani (suhteessa avomieheen) on yksi erilainen piirre kuin aikaisemmissa. En ollut kuulemma koskaan hehkuttanut hänelle mitään tämän miehen tavattuani. En ollut pistänyt tuota asiaa itse lainkaan merkille, mutta hänen siitä kerrottuaan olen pys'htynyt kyllä miettimään.
Tiedän, että avopuolisoni lähtee, jos pyydän. En epäile hänen rakkauttaan, vaan omaani. Hankalaa se on, kun toisen täytyy etsiä uusi koti, kalustaa se, käydä sinä sivussa töissä jne. Hän ei ole tehnyt minulle mitään pahaa ja siksi tuntuu todella vaikealta jo ajatuksena pyytää häntä lähtemään. Eikä hän hyväksikäytä minua mitenkään. Me jaamme puoliksi kaikki yhteiset asumis- ja elämismenot.Minäkin olen sitä mieltä, että lähde. Et voi koskaan löytää SITÄ oikeaa, oli se sitten ihastuksesi tai joku ihan muu, jos jäät roikkumaan suhteesen, mikä ei sinua tyydytä. Liika kiltteys ei ole hyvästä, se on merkki siitä, ettei arvosta itseään tarpeeksi. Silloin sinäkään et siihen pysty.
Lähtö on aina rankkaa, mutta tee se ennen kuin on liian myöhäistä ja parhaat vuodet vierivät ohi. Mieheesi et ole ihastunut, mutta ehkä teistä tulee vielä sydänystävät, kunhan eron jälkeen tilanne rauhoittuu.
T. sekä naimisissa, että ihastunut omaan mieheen - 10cc
5+1 kirjoitti:
En jaksanut lukea ihan koko juttua... aika pitkä oli :)
mutta... en ymmärrä miksi olet vielä poikaystäväsi kanssa? oletko siksi että et halua olla yksin jos sattuu että uudesta ihastuksestasi ei tule mitään?? aika epäreilua miestä kohtaan...
yks sana... EROA! Toi sotkuinen tilanne ei ole kenellekkään hyväksi, ei sinulle, miehellesi tai uudelle ihastukselle.Vanhan guben neuvo täältäkin, eroa nykyisestä miehestäsi. Ei se tilanne siitä parane, päinvastoin, myöhemmin tullee ahdistusta ja pahaa oloa lisää kun ei ole kipinää. Hommaatte vielä lapsen ja sitte on homma totaalisen lukossa. Olet vielä niin nuori että ehdit löytää kunnollisen johon tuntee vetoa.
- heikki.h
Tuo tuttua. Monien vuosien kokemus takana samasta paskasta. Vituttaa ihan ajatella sitä elämää silloin. Ei mitään sisältöä missään. Aivan kuollut koko suhde. Ei vaan toimi ainakaan minun kanssa jos ei osaa puhua asioista niiden oikeilla sanoilla.
- Mike..
Ihastuminen on tosi über-vahva tunnetila. Siinä menee puurot ja vellit sekaisin itse kelläkin. Aika ja etäisyys on ainoa miten se joskus vain helpottaa. Tai sitten se helpottaa sillä, että saa omakseen sen ihastuksen kohteen... parissa vuodessa se on sama kuin vanha - uskomatonta, mutta totta!
Sulla vaikuttaa olevan ihan perus-hyvä mies, josta kannattaa pitää kiinni. Se varmasti on hyvä perheen isä, rakastava mies ja sitä rataa. Itse olen 3-kymppinen mies, joka ihastuu helposti - aivan liian helposti. Yksikään parisuhde ei ole kestänyt reilua vuotta pidempään, kun aina on löytynyt uusi. Nyt vain kyllästyttää ihastua, vaikka kivaa se onkin. Ja itse olen vielä se perustyypin "paska-jätkä" ja "paha-poika"... tarkoittaa, että olen kyllä kohtelias, osaan ja tykkään keskustella ja pitää naista kuin kukkaa... toisaalta juhlin kavereiden kanssa usein, juon kaljaa kotona, teen aina kuten itse haluan ja olen helvetin laiska kaikissa kotitöissä.
Että eikun pidä se hyvä miehesi ja unohda ihastus... itsekin toivon, että löydän hyvän naisen joka mua jaksais. Ei se ihan oikeesti vaihtamalla parane ja ihastuksia tulee aina uusia. Ne vaan pitäis varmaankin opetella kestämään, eli sitä aikaa ja etäisyyttä peliin. - Liina Anniina
Oletpa sinä liemeen joutunut!
Puhumattomuus on todella paha ongelma parisuhteessa, koska se on kuin pato, joka tukkii kaiken kehityksen.
Kuules, nyt ei olekaan kyse siitä rakastatko SINÄ, vaan näyttää siltä, että sinä olet kuin oletkin rakastamiseen kykenevä henkilö, mutta miehesi ei sitä ole.
JOS miehesi panostaisi suhteeseenne, niin kyllä sinä hehkuisit ja tulisi hottia yhteiseloon.
Nyt teillä ei ole yhteiseloa, kun toinen ei pukahdakaan. Yhtä hyvin voisit ottaa puupölkyn huusholliisi, jota alkaisit kutsua mieheksesi. Tuskin rakastuisit pölkkyyn.
Pölkkykin myötäilee, ei se pistä vastaan, se on siinä mihin se laitetaan.... eikä keskustele.
Jos ei tämä sinun pölkkysi ala oikeasti nyt pikkuhiljaa kommunikoida, niin elämäänsä ei kannata pilata. Puhumattomuus kun tuppaa kasvamaan iän myötä, ja kärsimys lisääntyy. Mikään ei ole ärsyttävämpää ja sadistisempaa kuin vaikeneva ihminen, joka ei suo toiselle sanaakaan itsestään.
Kyse on toiselle ihmiselle antautumisesta. Parisuhteessa pitää olla uskallusta ja halua antaa ja antautua. Sen takia sitä liittoudutaan, että toisesta on seuraa ja turvaa-
Me teemme usein itsemme näkyväksi toisen ihmisen kautta.
Puhumaton mies tekee sinusta näkymättömän itselleen. Se on kuin ihmisarvon menetys, olla niin samantekevä toiselle, ettei ole edes näkyvä toisen silmissä. Kun vaikenee, vaiennetaan toinenkin. Liitto on KUOLLUT ja sitä kuoletetaan joka päivä... puhumattomuudella. - m.a.r.g.e.
Itse antaisin tähän lopulta hyvinkin yksinkertaisen neuvon/ajatuksen, toivottavasti pystyt sen sisäistämään:
Tiedät sen varmasti, kun oikeanlainen ihminen osuu kohdallesi. Luota siihen ja itseesi, uskalla tehdä radikaalejakin päätöksiä. Kun uskaltaa antaa elämän viedä, löytää varmasti sen oman onnen.
Itse elämää ja suhteita nähneenä ja onnen vihdoin löytäneenä en koskaan suosittelisi kenellekään, että jää jahkailemaan suhteeseen sen jälkeen, kun on jo "toinen jalka ovesta ulkona". Omasta päätöksestään kannattaa olla myös toisaalta riittävän varma - katuminen ei kannata. Kannattaa myös miettiä, oletko niitä hetken-huuma-ihmisiä. Jos olet, ehkä suosittelen pohtimaan suhtautumistasi arkeen, mikäli et halua olla tuuliajolla lyhyissä suhteissa loppuelämääsi.
Onnea onnen etsintään!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1482503
- 1801748
- 921598
- 691583
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k61005- 80958
- 68891
- 61856
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes188854- 61818