eikö enä halata eikä pussata kun tullaan kotiin.EIkä sanota mitään kun lähetään ovesta ulos.Ei sovi meikäläiselle tälläinen elämä,ei.Tästä täytyy puhua.Ei ainoastaan sitä vailla mutta ihan tavalista elämää pussausta ja haleja haluu hän.........Nyt on kesä......En valita ...mutta
haleja
parataps
4119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
edes yksi kommentti, ettei tule paha mieli.
Halaukset ja pusit taisivat, radikaalisti, vähentyä, siinä kolmekymppisenä.
Koitahan niiden palstalta, josko olisivat samaa mieltä.
:)
H.
Koskaan kuulunu mun elämääni :( Siis halaukset ja pussaukset kotia tulles eikä kotoo lähties. Mutta käden heiluttelu ja heippaaminen on ollut aina tärkeää ja on edelleen. Jos ei mene ikkunaan ja heiluttele lähtijälle niin kyllä siitä paha mieli tulee ja perästä kuulee.
sai minut ajattelemaan että olet Pohojalaane.
Ja nousi mieleeni Parikan elokuva: Talvisota.
Siinä päähenkilö lähti sotaan, mutta äitinsä vilkaisi, merkitsevästi, hänen vaimoaan, ja niin jäi vaimo, lapsi sylissään, katselemaan ikkunasta.
Eikä heiluttanut.
Kyllä mä halaisin ja pusunkin muiskauttaisin,jos olis henkilö,jolle ne antaisin.
Olen sensortin ihminen,joka halaa ja pussaa todella paljon.Halailen toki kaikki ystävät ja sukulaiset ja tietenkin entiset työkaverit(kun satun näkemään heitä,olivatpa miehiä tai naisia)ja muutamaa nykyistäkin työkaveria.
Itsekin haluan sitä tavallista elämää,jossa oma kulta mukana.