Transtaustaisen ihmisen elämä on niin tuiki tavallista elämää, että siinä ei ole mitään kerrottavaa. Siksi täällä ei ole kertomuksia transtaustaisen ihmisen elämästä.
Prosessissa on sekä ahaa-elämyksiä että kohokohtia ynnä kiksejä. Sen jälkeen ei niitä ole.
Prosessissa on sekä ahaa-elämyksiä että kohokohtia ynnä kiksejä. Sen jälkeen ei niitä ole.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Niin ja siksipä ei lehtiäkään kiinnosta tuollainen tuiki tavallinen elämä, etenkään kun tuo tavallinen eläjä ei edes halua lehtien palstoille.
Belgialaiset ovat jo kertoneet kaiken http://questioningtransphobia.files.wordpress.com/2010/05/report-being-transgender-in-belgium.pdf
Esim. duuneista:
‘Once again, we know right from the start of an application procedure that we have no chance, but we have to go through with it or we lose our unemployment support.’
‘Applying for jobs as a trans person is a disaster; good references are not even checked. You get very few
opportunities to prove yourself.’
‘In response to applications, I very often get the answer: over-qualified.’
‘Inappropriate curiosity during job interviews.’
Terveydenhuollosta:
"Finally, 23.1% of the respondents reported that they avoid contact with the regular health care services because they are trans."
Mielenkiintoista, että tuossa väitettiin, että transtaustainen nainen olisi työpaikalleen vähemmän edustava kuin esimerkiksi transtaustainen mies. Tiedän tasan päinvastoin tapauksia, joissa transtaustainen nainen on nimenomaan valittu edustamaan työpaikkaansa tai jopa maataan konferensseihin tai seminaareihin.
itseään. Pitkiksen itserakkaudella ei ole mitään rajoja.
Jos ihmisen ammatti tai virka-asema on sellainen että hänet nimitetään edustajaksi jopa ulkomaille kokouksiin tai seminaareihin taustastaan huolimatta, mikä siinä on pahaa. Minulla olisi ollut keskimäärin kerran vuodessa tilaisuus lähteä ulkomaille Suomen edustajaksi nimenomaan transsukupuolisen ominaisuudessa, mutta en ole ollut noista kovin kiinnostunut, joku muu on aina löytynyt tilalle mutta he eivät ole kehuneet täällä siitä.
...siinä mitään pahaa ole, mutta tuskin sitä tarvitsee joka ikiseen paikkaan tunkeakaan? Mitä arvoa jollain yksittäistapauksella on, etenkin jos lasketaan mukaan vielä se, että tuo työpaikan hehkutus on sellaista mikä on ansaittu vanhan elämän kannuksilla, ei puhtaasti nykyisellään...
Tuossa oli pointtina isommat kokonaisuudet kuin sinä yksin. Anna meille sata vastaavaa tapaustasi niin sitten kiinnostaa.
kun täällä ei käy edes sataa transsukupuolista. Miten he pystyisivät kehumaan omia tapauksiaan. Jos näillä kertomuksilla ei ole sinulle arvoa, ne voi kannustaa aloittelevaa transsukupuolista jolle on joka käänteessä tolkutettu että on luuseri jonka kaikki hylkää eikä kelpaa mihinkään.
Minä olen ansainnut uudet kannukset uudessa työssä missä työskentelen naisena. On mukava kuunnella kehuja hyvin tehdystä työstä.
Haluaisin ihan mielenkiinnosta tietää onko olemassa ketään transsukupuolista joka olisi aloittanut työelämänsä vasta prosessin prosessin jälkeen ja silti menestynyt hyvin? Virallisesti miehenä aloitetuissa töissä kuitenkin se miehenä aloittaminen painaa aina ja antaa jo lähtökohtaisesti enemmän uskottavuutta(ja palkkaa).
Ei se nyt niin hirveän olennaista ole. Tuossa belgialaistutkimuksessa painotettiin juuri transition raskautta ja vaikeutta työpaikalla. Jos henkilö on transition jälkeen jatkanut uranousuaan ja saanut edustustehtäviä, tuskin hän on niitä saanut entisen elämän perusteella.
Ja toisinpäin, mikäli hän olisi todella "ei-edustava", hänet luultavasti piilotettaisiin jonnekin sivuraiteelle varastotehtäviin, jossa hän ei näy eikä kuulu.
Vaihdoin ammattia kun prosessi oli kokonaan ohi. Aloitin siis puhtaalta pöydältä naisena. Työ on kylläkin pätkätyötä ja sellaista että siinä työskentelee molempia sukupuolia.
Eiköhän nykyisin ala olla entistä enemmän transsukupuolisia joka ovat aloittaneet ammattinsa uudessa sukupuolessa kun prosessiin lähdetään nuorena ja useimmiten opiskelut ovat silloin vielä meneillään.
Työuran aloittaminen transition jälkeen onkin se HELPOMPI versio kuin transitio työpaikalla, jolloin työpaikalla on väen vaihduttuakin aina joku joka tietää taustasta.
ja työkavereista. Minulla ei ollut ongelmia transitiossa työpaikalla. Työkaverit hyväksyivät ja asiakkaiden kanssa olin tekemisissä puhelimitse jolloin ulkonäön muutos ei ollut ongelma. Transition aikana tuli uusia henkilöitä töihin. En kertonut heille erityisesti prosessistani, sitä en tiedä kuinka paljon puskaradion kautta tieto levisi. Oletin että täydellisesti, mutta myöhemmin on selvinnyt muissa yhteyksissä ettei puskaradio toimi. Jotkut ihmiset ovat innokkaita kertomaan "oletko kuullut..." toiset taas eivät välitä levittää tietoa.
tutkimuksen siitä kuinka monta transsukupuolista täällä käy, vai mistä tiedät asian?
Keski-ikäisen kannattaa suorittaa transitio työpaikallaan jos sellainen on. Korjausprosessi ja uudelleenkouluttautuminen aiheuttaa pitkän katkoksen työhistoriaan ja olet sen jälkeen työnantajien mielestä rupusakkia.
Miten sen nyt ottaa, olosuhteisiin nähden olen hyvin pärjännyt.
eri mieltä. Varsinkin siinä vaiheessa kun on jo muuttanut nimensä, mutta hetu on vanha. Kun elää tosielämänkoetta ja hetu on vanha, niin voi tapahtua mitä tahansa. Tämä ei tietenkään koske niitä henkilöitä jotka vain nyhjäävät kotona, vaan niitä jotka myös liikkuvat ja elävät elämäänsä.
Hetu paljastuu hyvin harvoissa tilanteissa. Nyt kun pankkikortitkin ovat muuttuneet sirukorteiksi ja useimmissa kaupoissa naputellaan itse tunnusluku, isoissakaan ostoksissa ei hetu tule enää näkyviin. Yleensä vain nimi tulee esiin ja kun se on ulkonäön kanssa linjassa, tilanne on normaali eikä transsukupuoliseen kiinnitetä huomiota. Yleensä transsukupuoliset pyrkivät pukeutumaan ja käyttäytymään kuten muutkin, joten eivät pistä silmään.
Jos lehti elää sensaatiojutuilla, transsukupuolisessa pitää olla jotain lööppeihin riittävää (pappi tai muuta raflaavaa) niin juttua tehdään innokkaasti. Jokin yleishyödyllinen lehti jolle levikki ei ole ratkaisevaa, voi kiinnostua tavallisestakin transsukupuolisesta.
niin hetu näkyy ja siellä voi olla vaikka monta kertaa viikossa. Jos saa sakon hetu näkyy, myöskin lääkäriin mennessä. Moni virkailija näkee hetusi, joten kyllä niitä paikkoja riittää.
mutta todellisuudessa siinä rajatussa ajassa kun hetu on ristissä nimen kanssa, todellisia tapauksia on melko vähän. Minulla passintarkastus nopeutui huomattavasti kun sain passin uudella nimellä ja valokuvalla vaikka sukupuolimerkintä ja hetu olikin ristissä. Rutiinitarkastuksessa niihin ei kiinnitetä huomiota. Vasta sitten jos tulee ongelmia, ruumiintarkastuksia tms. tilanne hankaloituu. Paikkoja siis löytyy, mutta kertoja että hetu tulee todellisuudessa ilmi on suhteelleisen vähän tavallisella kulkijalla. Harva matkustaa ulkomaille monta kertaa viikossa.
Siinä välivaiheessa matkustaessani minua kyllä kohdeltiin lentokentillä naisena. Hetusta huolimatta boarding passiin merkittiin MS ja minua kopeloi nainen turvatarkastuksessa. Kyllä se on ihan kiinni fenotyypistä. Jos näyttää ja kuulostaa naiselta niin on nainen.
matkustaa.
Tavallisten ihmisten elämä ei ole näin tylsää. Elämässäni tapahtuu vuodessa saman verran kuin muiden elämässä kuukaudessa.