Mieheni vanhin tytär päätti juuri peruskoulun. Lapset asuvat viikolla äidillä ja ovat viikonloput olleet pääosin meillä. Nuoremmat ovat nyt loman alettua olleet muutenkin. Tämä vanhin tytär ei kuitenkaan ole enää tahtonut tulla meille. Ei ole käynyt meillä kuukauteen ja useista pyynnöistä huolimatta ei ole tulossakaan.
Asumme eri paikkakunnalla. On tietenkin ymmärrettävää, että kaikkikin lapset kaipaavat kavereiden seuraa ja eivät siksi viihdy meillä pitkiä aikoja. Tämä tuntuu minusta kuitenkin jo vähän kohtuuttomalta, eikö tyttö lainkaan halua nähdä isäänsä, minusta puhumattakaan?
Olen oikeasti loukkaantunut, kun hän taas perui tulonsa. Päätin, että en edes yritä järjestää mitään yhteistä kesäksi, mukaan saa tulla jos touhu kelpaa, mutta mitään suunnittelemaani aleshoppailua Tallinnassa tms. en kyllä järjestä. Tulee ihan hyväksikäytetty olo, kun toinen ei ole kiinnostunut tapaamaan lainkaan, soittelee isälleenkin vain rahan perään.
Pitääkö teiniltä sietää tällainen itsekkyys? oloenko minä vain kylmä ja sydämetön ja ymmärtämätön?
Asumme eri paikkakunnalla. On tietenkin ymmärrettävää, että kaikkikin lapset kaipaavat kavereiden seuraa ja eivät siksi viihdy meillä pitkiä aikoja. Tämä tuntuu minusta kuitenkin jo vähän kohtuuttomalta, eikö tyttö lainkaan halua nähdä isäänsä, minusta puhumattakaan?
Olen oikeasti loukkaantunut, kun hän taas perui tulonsa. Päätin, että en edes yritä järjestää mitään yhteistä kesäksi, mukaan saa tulla jos touhu kelpaa, mutta mitään suunnittelemaani aleshoppailua Tallinnassa tms. en kyllä järjestä. Tulee ihan hyväksikäytetty olo, kun toinen ei ole kiinnostunut tapaamaan lainkaan, soittelee isälleenkin vain rahan perään.
Pitääkö teiniltä sietää tällainen itsekkyys? oloenko minä vain kylmä ja sydämetön ja ymmärtämätön?
Vastaukset 7
Vanhimmat
En pitäsi kyllä tuon ikäistä mitenkään itsekkäänä. Tyttö luultavasti ei tunne teillä oloaan kotoisaksi ja sinä ns äitipuolena olet vieras.
Tyttö voi myös olla lojaali omalle äidilleen ja viihtyy kotona omiensa joukossa paremmin kuin teillä.
Mielestäni tässä ei ole mitään ihmeellistä. Voi olla, että syynä on sinä tai sitten suurentelet omaa merkitystäsi eikä syynä ole ollenkaan sinä. Mielestäni sinun pitäisi nyt unohtaa itsesi sillä et ehkä ole teinille yhtän niin merkityksellinen kuin hän sinulle.
Voi olla, että hänellä on kaverit äidin luona ja kaverit ovat tärkeitä.
Oma tyttäreni käy isällään noin kerran kuussa, eron jälkeen ei käynyt ollenkaan pariin vuoteen (isällä oli alko-ongelma). Nyt saa käydä koska itse haluaa ja pitääkin itse huolen omasta suhteestaan isäänsä.
Tietynikäisten pitäisi saada päättää jo itse koska käyvät etävanhemmalla. Heillä kun on jo oma elämänsä ja he harjoittelevat elämän hallintaa eivätkä ehkä siihen elämäänsä halua omaa napaansa tuijottavia isän uusia vaimokkeita.
Ei tuossa kyllä ole mitään ihmeellistä, teille tulemiseen liittyvä haluttomuus tuskin edes liittyy sinuun millään tavalla, vaan tytön OMAAN elämään! Kaverit ja kaikki jää kotiin ja itsekin juuri peruskoulun päättäneenä voin sanoa, että ei kyllä kauheasti huvittaisi hengailla pitkiä aikoja sellaisessa paikassa, jossa ei kavereita ole. MUTTA, koska ainakin oma isäni on mulle rakas, kävisin vaikka edes kerran kuukaudessa yhden yön tai viikonlopun isäni luona, vaikka hän asuisi Siperiassa.
En mielestäni missään vaiheesa edes kysy, onko kyse minusta. Tulemme kyllä tytön kanssa toimeen, hän jopa asui pääosin meillä osan ajasta. Kyse on juur isiitä, mitä Teini itsekin kirjoittaa: tyttö ei tule lainkaan käymään. Eilen laittoi minulle viestiä ja kyseli onko isä kotona. Kävi ilmi, että kaipaisi rahaa viikonlopun menoihin. Nyt teimme pienen jäynän, jolla testataan, onko raha ainoa syy ottaa yhteyttä... Myös miehestäni, tai ehkä etenkin hänestä, tytön käytös tuntuu tosi pahalta.
Ja mitä lojaalisuuteen tulee, tulemme äidin ja hänen uuden kumppaninsa kanssa toimeen ihan hyvin ja äidinkin intressi on, että lapset viihtyvät myös meillä, jotta saavat miesystävän kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Tyttö on siis ihan yhtä lailla "omiensa" parissa meillä kuin äidilläkin.
alkaa aikuistua ei enää kiinnosta vanhemmat, kun on omat kaverit ja monilla jo poika/tyttöystävä.
Myös kesäduuni monilla ja vapaa-aika mieluummin kavereiden kanssa.
Itse muutin opiskelujen takia jo pois kotoa 16v, ei teinit ole enää niin äiti/isä riippuvaisia.
teinin käytös on juuri niin teinin käytöstä kun voi olla. Tuossa iässä omat asiat ovat päällimmäisiä, ilman että sillä tarkoittaisi pahaa. Ei teini ajattele ettei haluaisi teitä nähdä, vaan on vaan jotain kivempaa tarjolla. Kertokaa hänelle että teillä on ikävä ja haluaisitte edes hetken nähdä, kyllä hän sitten varmasti tulee käymään. Tai jos ei sittenkään halua, menee jo vähän itsekkääksi, silloin on hyvä ottaa käyttöön esim.sääntö että rahaa saa kun tulee sitä itse henk.koht. hakemaan ja näyttää joskus naamaansa. Ei tarvitse pakottaa olemaan esim.yötä, mutta kävisi edes päiväsellä.
Muistan itse hyvin omat teinivuoteni, minua ei paljon sukulaiset nähneet, eikä isä (eroperhe), muttei kyllä välillä äitikään! Yhteiset reissut ei kiinnostaneet hetkeen aikaan yhtään vaan omat menot ja kiinnostuksen aiheet. Sitä jotenkin ajatteli että ei ne sukulaiset mihinkään häviä eikä oikein osannut ajatella heidän minua kaipaavankaan, vaikka varmasti kaipasivatkin!
Voin elävänä esimerkkinä sanoa, että ihan normaalia. Sehän kuuluu luonnolliseen osaan nuoren kehitystä. Vanhemmista irrottautuminen nimittäin. Itse asun iskällä ja äitini asuu 200km päässä eikä meillä ole koskaan ollut mitään säännöllisiä väliaikoja, jolloin käyn siellä. Äiti itse ehdottaa, että kävisikö tämä ja tämä viikonloppu ja jos en ole ehtinyt sopia muuta, niin menen.
Iskän kanssa en hirveemmin vietä aikaa. Mitä nyt kotona tietysti nähään. Meillä ei edes ole ollut koskaan mitään kunnollisia ruoka- ja kotiintuloaikoja. Isä soittaa aina, että missäs oot ja koskas tuut kotiin.
Varsinkin nyt lomalla ei tuu vietettyä kotona paljon ollenkaan aikaa. Yöt oon usein kavereilla ja syönki välillä siellä tai kaupungilla. Ja arkena on niin paljon ohjelmaa, kun pitää hoitaa kouluhommat, käydä harkoissa ja nähä kavereita. Ei siinä oikeestaan jää aikaa perheelle. Sääli, mutta niin se on.