Särki ja lahna ovat hyviä kalakukkokaloja ja alkuaineeksi kalapulliin. Edullisin kalapullakala taitaa olla nykyisin kirjolohi.
Roskalahnoja ei ole olemassakaan
Tilja
22579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
koskaan väheksynyt lahnaa. Poikani sai viime vuonna 60 kg:n lahnasaaliin verkoilla. Jaettiin suvun kesken, mutta täytyy myöntää, että jossain vaiheessa siihen tyrttyi. En ole laittanut kalapullia, kiitos vihjeestä.
Iso lahnahan on mitä parhain savu- tai uunikalana... Tuossa järvessäni suuria moisia on yllin kyllin... Suurin saamani painoi 4,75 kg...
Särkihän on verraton purkitettuna joko tomaatti- tai öljysellaisena...
olemme laittaneet, savustettuna olemme saaneet tutuilta, meillä kun ei ole omaa savustuspömpeliä. Meidän suurin lahja tais olla oli viiden kilon. Oli poika ylpeä saaliistaan - vasta kalastukseen koukuttunut...
Hankin vast'ikään rosterista tehdyn sähkösavustimen... Tosi pätevä peli... Leppärouhetta ( teen sitä oksasilppurilla kuorituista lepän oksista ) kulhoon ja kala ritilälle... Kansi kiinni, "töpseli" seinään ja puolen tunnin kuluttua hekuttelemaan... Maksoi 79 euroa... Onhan minulla tuo Harvian savustus- / loimutuspönttökin jos tulee enemmän syömämiehiä... Lämpenee kylläkin leppähaloilla, ja vaatii näinolen enemmän puuhaa...
Lohifile onkin suolautumassa ja "iltaseksi" saunan jälkeen salaatin säestämänä makustelemaan... Loppuu tuo kolmen päivän halkoshow... 30 mottia katkoin ja kärräsin halkovajaan pinoon odottelemaan talven vihureita, joten se puoli hoidettu... :)
valmistivat mummu ja pappa 70-luvulla mökkinsä hellauunissa. Rautapata voideltiin siansilavalla ja siihen ladottiin pata täyteen perattuja särkiä, sipuli- ja sianlihakylkisiivuja ynnä suolaa. Kansi päälle ja pata yöksi hellauuniin muhimaan. Aamulla kannen alta löytyi herkullisen makuista lohenväriseksi paistunutta kalaa. Hyvää kuumana perunoiden kanssa ja kylmänä voileivän päällä. En ymmärrä miksi särkeä sanotaan roskakalaksi, sehän on todella hyvänmakuista. Mummua ja pappaa tuli ikävä tätä kirjoittaessani.
kun puhuit siitä toisessa ketjussa. Onko se isokokoinen ? Meinaan, että auton takakontissa vois kuljettaa kun sukkuloimme eri paikoissa.
Meillä odottelee myös mittava puushow maalla, kun täältä lähdemme. Naapuri vaati kaatamaan meidän vanhat pihakoivut, pelkäsi tornadoa kun edellinen vei naapurista kuistin...
Niin, mistä ostit savustimen, oliko joku kauppaketju, että voisi löytyä muualtakin ?
Hyvä vinkki tuo leppärouheen tekeminen oksasilppurilla... Ainoo vaan, että meillä ei juuri ole leppiä. Meidän asumukset eivät ole rannalla.
parhaimpia, ellei paras - ahvenen jälkeen, savukalana ja uunikalanakin, aika ruotoinen vaan..
Särkiä olen syönyt niinikään purkitettuna - vuosia sitten itekin laitettiinkin jonkun niitä verran, hyviä ovat niin, muuten ei ole paljoa tullut "heitä" syötyäkään.
Parkkilahnat joutaa kompostiin.. ei paljoa viiti ruotia..
P.s. ahkerahan olet :)
Kekkosen kalan valmistus haudutuskattilassa, ellei hellanuunia ole käsillä? Mites sitten ne särjen piikit ? Pehmeneekö ne vai pitääkö saaada pois ennen laittamista?
Savustin on pyöreä halkaisijaltaan 27 cm ja pituutta n. 50 cm... Jalat jotain 5 cm... Sopii mainiosti auton takaboksiin... Ei painakaan juuri mitään ja kahvakin "katossa"... Teho 1100 W... Tarjous oli erään yksityisen rautakaupan avajaisissa... Eräällä ystävälläni vastaava on aina mukana asuntoautossaan ja savustelee sopivan paikan tullen!!! :)
Ison lahnan ruodothan ovat kuin "hammastikkuja"... Nuo pienet eli "osoitelaput" ovatkin sitten oma lukunsa piikkeineen!!! :) Kompostiin tulee heitettyä...
Ahven, rasvainen ankerias ja lahna ovat parhaita savukaloja...
ei kun rautakauppaan tästä...
Ahven on kuiva savukala, mutta makujaan hyvä, ankeriasta en ole onnistunut maistamaankaan..muutta yleensäkin kala on hyvää! :)
parkkilahna? Saikohan mun poika niitä, kun niin helposti heltisi... Hyviä ne kyllä oli.
kannen alla särkien ruodot pehmenivät niin ettei ne tuntuneet piikeiltä, kalat syötiin siis ruoteineen. Haudutuskattila voisi olla yhtä hyvä kuin rautapata. Matalahko lämpö ja pitkä kypsennysaika. Taidan lähteä katiskan ostoon ja kokeilemaan kalaonneani...
lahnan läpysköitä, - semmoisia keskikokoisen ahvenen kokoisia..oliko pojan saalis isompia?
innostuin tosissaan. Kuulosti herkulliselta ja aina on kiva kokeilla uutta.
parkkilahnoja vaan ihan kunnon jötiköitä, se suurin yli viisi kiloa. Tuttu kertoi, että merellä lahnat saattavat tulla loikoilemaan aivan rannan tuntumaan, ja vielä ryppäässä, ajattelin, että jospa ne ovat siinä parkissa ja parkkilahnoja. Näin sitä urpo saattaa päätellä...
ei urpoa, - vaan sitä naisen logiikkaa :))
Eteläisellä pallonpuoliskolla päätin kerran ostaa minulle tuntematonta
kalaa ja valintani tein aivan kalan ulkomuodon perusteella,
koska kalalla oli kaunis muoto, suuri pää ja uskomattoman kauniit
ja kirkkaat silmät.
Kotona törmäsin ongelmiin. Kalan paksua niskaa en saanut katkaistua,
sillä se olisi vaatinut melkein moottorisahan.
Piikkiset evät eivät katkenneet saksilla eikä puukolla,
joten yrityksen jälkeen kädet olivat veressä uin lapsenpäästäjällä.
Suomut, erittäin suuret, irtosivat sentään helposti.
Uuniin lykkäsin.
Ja voi, kun luukun avasin jonkun ajan kuluttua, niin ne suuret silmät
sieltä katsoivat sopan keskeltä. Melkein koko kala oli sulanut epämääräiseksi
liemeksi, rasvaako lie ollut.
Noutopizzaillallinen oli vuorossa.
Liekö ollut ihmisille ruoaksi tarkoitettu koko kala,
mutta silmänsä muistan ain.
Kun nyt kaloista puhellaan kaloista niin järvi- ja jokisäyne oli himottu suolakala maaseudulla... Muistan ain kun pikkupoikan olin soutajana isäni verkoilla... Säyne sai aina isäni hymyyn... Olenhan minäkin tänä keväänä suolannut muutaman punertavalihaisen ja leivän päällä nauttinut...
Kokemusta ei ole, mutta pitävät merisäynettä huonompana kun järvisäynettä...
muistan, että poikani olisi kerran saanut säynävän, mutta taitaa olla aika harvinainen saalis. Muistaakseni sai sen mereltä talvella. Hienoja muistoja varmasti, kalaretket isän kanssa... Eletty elämä on tallessa ihmeen voimallisena - ehkä se on niitä tämän ikävaiheen anteja meille.
Iso Säynävä on maan mainio kraavikala. Hieman sokeria, valkopippuria ja Merisuolaa pintaan, Tilliä väliin ja painon alle suolautumaan. Ehkä paras kraavikala. Punalihainen ja maittava.
Ankeriaasta en pidä millään tavoin laitettuna. Mielestäni aivan liian rasvainen kala.
Hauki, monen hyljeksimä Kala on ravintolakokkien erittäin korkealle arvostama arvokala. Helppo laittaa minkä sorttiseksi herkuksi hyvänsä. Vaatii tietysti voita ja kermaa, laitettaessa hyvää.
Kaikkien kalojen suhteen on yksi totuus, joka pätee. Kalaruka rakastaa Tilliä, Sitruunaa, purjoa ja valkoviiniä. Käyttäkää niitä, ruokaa valmistaessanne. Kokeilkaa.