Mitäpä siitä, jos sade pudottaa ittiänsä taivaalta. Tiesin sen eilen, kun säätiedoitus niin sanoi.
Yksi eikä kaksikaan sadetta pitele minua siitä, ettenkö kaataisi pannumyssyn alla olevasta kahvipannusta ittelleni kahvia ja tallustelisi ulos sitä juomaan. Kesät talvet, mikäpä höperöä pidättelisi.
Se oravapuuni, kuusi, jota en kyllästy katselemaan. Enkä koivuja ja varsinkin nyt, kun niissä on uudet lehdet.
Yritin keskittyä. Ihan siis suorastaan Älyttömästi keskityin. Keskityin kuusen oksiin ja vettä valuviin koivunlehtiin. Vain hetkosen katsoin vihreää oksaa ja yhtäkkiä huomasin ajattelevani multaisia pyörylöitä. Semmosia pieniä, jokseenkin saman kokoisia. Ravistelin itseäni ja toruin, käskin keskittyä kahviin ja ympäristööni. Ja tuoksuihin.
Mutta heevetti, aina kun luulin että nythän on Normaali aamu aamukahvin kera, niin taas löysin itseni ajattelemassa näitä pyöreitä melkein-saman-näköisiä. Miksi en kykene hallitsemaan itseäni? Sitäpaitsi kehoni on Tottunut tyhjyyteen, mitä vatsalaukkuuni tulee. En voi, enkä kykene ajattelemaan ruokaa aamuisin. Hyi. YÖK.
Tänä aamuna kuitenkin toisin. Heti kun olin saanut silmäfläskit rullattua ylähä, niin silmäni näkivät nämä pyöreät pyöreät. Ja näky tuli yhä uudestaan ja uudestaan, huolimatta oravapuusta, sateesta ja ihastuttavasta tuoksusta. Lintuja en nähnyt ollenkaan, enkä kuullut. Korvani olivat tukossa, kait.
Mistäs nyt tuuli puhaltaa. Ja kuinka voi olla mahdollista, että Heikunkeikku tekee aloituksen. ALOITUKSEN. Tradaa. Kerran vuodessa, jotain. Siihen Täytyy olla joku erityinen syy.
Toki on syy.
Te palstalaiset ootte tietysti syöneet jo uusia perunoita ja teille tämä ei ole läheskään yhtä suureellisen suurta, kuin minulle nyt. Ostin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa Uusia perunoita. Kiesus ja KÄÄK, että en saa noita perunoita pois mielestäni. Heti herättyäni vatsalaukku suorastaan HUU-SI uusia perunoita. Luulen jopa, että heräsin vatsani huutoon.
Tähän lyhyen aloitukseni perään pistän kysymyksen :)
Millä tavalla koette/koitte, kun ensimmäiset uudet perunat ovat käden ulottuvilla ja avaatte suun ja sullotte perunan suuhun? Maiskis. Minä ainaskin tahdon sillin kera ja nimenomaan Tomaattisilliä.
Entä te?
Kohta-pian menen pistämään perunat tulelle. Oi tätä armasta päivää. olen onnellinen, suorastaan Onnellinen. :)
Yksi eikä kaksikaan sadetta pitele minua siitä, ettenkö kaataisi pannumyssyn alla olevasta kahvipannusta ittelleni kahvia ja tallustelisi ulos sitä juomaan. Kesät talvet, mikäpä höperöä pidättelisi.
Se oravapuuni, kuusi, jota en kyllästy katselemaan. Enkä koivuja ja varsinkin nyt, kun niissä on uudet lehdet.
Yritin keskittyä. Ihan siis suorastaan Älyttömästi keskityin. Keskityin kuusen oksiin ja vettä valuviin koivunlehtiin. Vain hetkosen katsoin vihreää oksaa ja yhtäkkiä huomasin ajattelevani multaisia pyörylöitä. Semmosia pieniä, jokseenkin saman kokoisia. Ravistelin itseäni ja toruin, käskin keskittyä kahviin ja ympäristööni. Ja tuoksuihin.
Mutta heevetti, aina kun luulin että nythän on Normaali aamu aamukahvin kera, niin taas löysin itseni ajattelemassa näitä pyöreitä melkein-saman-näköisiä. Miksi en kykene hallitsemaan itseäni? Sitäpaitsi kehoni on Tottunut tyhjyyteen, mitä vatsalaukkuuni tulee. En voi, enkä kykene ajattelemaan ruokaa aamuisin. Hyi. YÖK.
Tänä aamuna kuitenkin toisin. Heti kun olin saanut silmäfläskit rullattua ylähä, niin silmäni näkivät nämä pyöreät pyöreät. Ja näky tuli yhä uudestaan ja uudestaan, huolimatta oravapuusta, sateesta ja ihastuttavasta tuoksusta. Lintuja en nähnyt ollenkaan, enkä kuullut. Korvani olivat tukossa, kait.
Mistäs nyt tuuli puhaltaa. Ja kuinka voi olla mahdollista, että Heikunkeikku tekee aloituksen. ALOITUKSEN. Tradaa. Kerran vuodessa, jotain. Siihen Täytyy olla joku erityinen syy.
Toki on syy.
Te palstalaiset ootte tietysti syöneet jo uusia perunoita ja teille tämä ei ole läheskään yhtä suureellisen suurta, kuin minulle nyt. Ostin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa Uusia perunoita. Kiesus ja KÄÄK, että en saa noita perunoita pois mielestäni. Heti herättyäni vatsalaukku suorastaan HUU-SI uusia perunoita. Luulen jopa, että heräsin vatsani huutoon.
Tähän lyhyen aloitukseni perään pistän kysymyksen :)
Millä tavalla koette/koitte, kun ensimmäiset uudet perunat ovat käden ulottuvilla ja avaatte suun ja sullotte perunan suuhun? Maiskis. Minä ainaskin tahdon sillin kera ja nimenomaan Tomaattisilliä.
Entä te?
Kohta-pian menen pistämään perunat tulelle. Oi tätä armasta päivää. olen onnellinen, suorastaan Onnellinen. :)
Vastaukset 46
Vanhimmat
ONNEE ALOTUKSESTASI! Huomaa miten ne pienet samannäköiset pyörylät siulle merkkaa, ku ihan alotuski tulee:))))
Miulle ne on ruokaa, mut hyvää sellasta, herkkua, ei niin mahottoman intohimoista kuitenkaa, eikä missään tapauksessa sillin kanssa):
Mutta sulava voi-nokare ja tilliä, nammm..
En oo viel käteni ulottuville uusia saanu): Mut kohta puoliin, porisee miunki kattilassa niitä:)))))
Kiitos sasus onnitteluista :) Joo, oon aatellut, että teen aloituksen vasta sitten, kun on jokin hyvin Erityinen asia, jota tahdon sanoa. Ja nythän se tuli. :)
Lapsuuskodissa tehtiin semmosta "kastiketta" (jota silloin tällöin itsekin teen), perunoitten keitinvettä pistetään pikkasen kulhoon ja siihen pilkotaan raakaa sipulia ja sitten paiskataan voita, joka sulaskelee kuumassa vedessä. Lisätään pikkasen suolaa ja silputaan aimo kasa tilliä perään. Ja siinäpä se sitten onkin.
Yleisesti ottaen syön perunoita hyvin harvoin. Nämä uudet perunat ovat poikkeuksia, kun en niitä voi vastustaa.
vinkki onki hyvä, kiitosta. Oon tottunu ilman kastiketta pelkän voin kanssa syömään niitä, mut nyt onki sellanen kastike toi, jota tarttee kokeilla:))))
Jepulis, kastike on pikkasen kevyempää plaatua, kuin jos laittaisi pelkästään voita.
Unohdin tosta kastikkeesta yhen asian, nimittäin sipulin varret. Sipulin varsia saksin paljon sekaan.
Ja kun sipulien päälle kaataa ihan kiehuvana sen veden, niin sipulit himpun verran pehmiää, tekeentymisen jälkeen.
Kävin hetki sitten laittamas perunat kypsymään :))
Siitähän tulee väistämättä se yksi mieleen...
Sulatejuuston kanssa voisi ajatella.
Hämmästyttävä tyär sie oot. Aivan ihmeellinen.
Ymmärrän hyvin avioerosi poliisista, eihän heidän mielikuvituksensa yllä juuri pamppua pidemmälle.
Hitto ku oisit täällä päin, naimisiin mentäis.
Kouchigari, tai sitten Yokoguruma, jompikumpi, mutta Tsubamegaehi pistäs kyllä teikäläisen vähä huutelemaan, että "Haloo, hei älä ny viitti", toisaaltaan Dakiwakare olis mun lemppari, no joo puhumattakaan Hanegoshista.
No onhan noita.
Vieläkö sitä muistais. Mieleen muistuvi, jos hetken harjottelis.
Uusia perunoita ja Sulatejuustoa. Vai niin. Sellaista en ole kokeillut. Moniin paikkoihin sulatejuustoa tälläilen, vaan uusiin perunoihin en.
Mihinkäs jäinkään. Ai niin joo. Taitaa se Dakiwakare passata parhaimmin.
Katsohan sinä, sadanneljänkymmenenyhdeksännen kerran korjaan erheellisen väittämäsi, että olisin ottanut avioeron aviomiehestäni. Nimittäin En ole ottanut avioeroa.
Okei saat itse valita, mimmosen käsittelyn saat, mikäli vielä erheilet.
Luettelo tässä: http://www.youtube.com/watch?v=mYJRzKRVLGo
ensimmäiset uudet potut ja niiden kanssa sillin asemasta tapenadea, smetanaa kans.
nam!!
Nyt olen saanut rauhan :) Olen nimittäin nautiskellut kesän ensimmäiset uudet perunat ja olo on mitä mainioin. Pienestä se on meikäläisen onni kiinni, heh :)
Täytyy tunnustaa, että googlasin tuon Tapenaden. Nyt tiedän mistä on kyse.
Varmasti suurta herkkua sellaisten mielestä, jotka oliiveista pitävät. Minä en piittaa oliiveista, maistuvat semmoselta vanhahtavalta, lemmehtyneeltä. Noukin oliivit veks, jos ovat jossakin salaatissa.
Muutama tuttu tykkää oliiveista, kuin hullut joulupuurosta ja ihmettelevät suuresti, kun sanon yäk.
vastaa aikaslailla marskin vorscmakia.
Ja siitä voi tehdä sellaisen kuin haluaa, mielikuvitus rajana
Jaha. Taas meikäläinen käväs googlettamas marskin vorscmakiaa ja voi apua, kun olen vaivaantunut, koska joudun, lähes väkisin, mutta pakotetusti rehellisyyteni vuoksi, sanomaan Yäk. Ainakin se venäläinen resepti, johon laitettiin silliä ja jotakin paistin tähteitä ja muuta sörsseliä. Ihan ensteks tuli sianruoka mieleen. Ei herahdellut vesi kielelle. Sappineste kävi tekemäs Uu-käännöksen kurkus.
No, toki siihen sitten vois laittaa vaikka mitä sekotuksia, mutta minä en ryhdy innostumaan.
Uudet perunat ja vaikkapa semmosta yksinkertaista juttua, kuin klimppi huoneenlämpöistä voita, siihen pilkotaan Kaaaauhia kasa persiljaa, tilliä, ruohosipulia, sipulinvarsia ja suolaa. Kauniin vihreä töhnä ja se sitten pläiskästään perunoitten päälle. Yksinkertaista ja helppoa. :)
Hyvähän se on, kun on erimoisia makuja. Enkä sano hyökkäämättömyyssopimustani irti, vaikka sinulla onkin tuon kaltainen ruokamaku :)
ei kai me naimisiin oltu menossa?
Joten jatkan edelleenkin sen syömistä mistä nautin ;)))
Hyvänen aika sentään, toden totta voi hyvänen aika.
Emmememe naimisiin oltu menos, emmeme, voi Hyvänen aika :))
Napsi vaan poskees edelleenkin sinun herkku-herkku-ruokia.:)
selvyyden vuoks, sanon näin oluen juoneena, että teitsin ei kannata haaveilla meikäläisestä....
Kun ei kerran tapenade kelpaa ;))))
ja sipulivoi kastike = minun herkku!!!!
Ei mitään muuta saa olla mukana. Se on siinä.
Sun herkkus kelepaa mullekin. Sipulivoi kastike.
Kummallista, että Noin yksinkertainen ruoka voi olla Nii-in hyvää.
Ihan kielinystyrät heiluskelee innokkaina.:)
kuule uusiaperunoita jo syöty, sillin, munan ja voisula kastikkeen kera ja tilliä paljon.
Söin itseni tajuttomaksi niitä, nimittäin nukuin aterian päälle pari tuntia.
No mä arvasin, että palstalla on immeisiä, jotka ovat jo nautiskelleet uusia perunoita.
Olisin minäkin, jos olisin kaupasta aikaisemmin löytänyt. Eilen olikin onnen päivä, kun törmäsin juuri tulleisiin perunoihin.
Huomenna on taas uusi Uusiperunapäivä ja minä lappaan perunaa naamaan. :)
peruna, en tunne mitään sen kummempia intohimoja edes uusia perunoita kohtaan.
Mutta tänään ostin uuden huulipunan, Ikuinen Rakkaus nimeltään, se on kyllä nätti :))
Pyh :/ "Peruna on peruna....."
Ettet nyt vaan olis kares.
Huulipuna on huulipuna, en tunne mitään sen kummempia intohimoja, vaikka olis nimeltään Ikuinen Rakkaus.
Mutta eilen ostin petunioita ja globelioita. Tänään istutin, kyllä on nättejä :)))
kun perunoita ostetaan ja syödään monta kertaa viikossa ja joka vuosi, paitsi minä en syö niin paljon.
Mutta, ja ISO MUTTA, minä en ole tätä ennen ostanut huulipunaa ainakaan viiteen vuoteen ;)
Sitä paitsi jostain luin, ettei näin vanha akka saa enää käyttää huulikiiltoa vaan ehdottomasti pitää
olla huulipunaa, ota opikses :)))
Oletko nähnyt Potunioita, tänään puutarhamyymälässä ihailin, ovat napakampia kuin petuniat, eivätkä
roiku niin paljon? Petunioista kehitetty uusi juttu.
No hyvä on sitten, minä mietin.
Hetkinen
(miettii..........................................)
Mietitty on. Ja vastaan.
Mutku Minä en syö perunoita, tuskin koskaan. JA nyt sitten, kun näitä uusia perunoita sain ja josta lähtee kuoretkin lentämään melkein pelkällä puhalluksella, niin johan sitä meikäläinen innostuu tavattomasti.
Sitten Sinä tulet pastalle ja tokaiset Kylmästi vaan meikäläiselle, että "peruna on peruna".:(
ARVAA vaan, miltä se tuntui :( Syrämes:(
Oho, viiteen vuoteen et ole lipsassu huulipunaa huuliisi. Minä tälläilen tämän tästä punaa huuliin.
Huulikiiltoa en oo tälläillyt, kuin joskus vuonna kasi ja sitäkin normaalin huulipunan päälle.
Hyvä on sitten. Tehdään niin, että Minä nautin Perunoista ja sinä et sekaannu siihen ja Sinä maalailet huulias ja minä en sekaannu siihen. Minusta se on vallan hyvä ehdotus.
En ole nähnyt Potunioita. Ekana aattelin, että laskeskelet leikkiä ja yhdistit Potun ja Petunian :), enkä vieläkään ole varma, viserteletkö mitäkin viserryksiä. Mutta napakampi versio kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. Roikkuvista en tykkääkkääkäää.:)
kasvimaan, sillä täällä ei ole satanut ainakaan viikkoon.
Olenhan minä punaa laittanut, mutta en ole ostanut ;))
Hyvä kuitenkin, että pääsimme yhteisymmärrykseen, kai, oletan näin :)
Tässä sulle potunia ja tietoa siitä.
http://www.agrimarket.fi/Piha_ja_Puutarha/Taimet/Koristekasvit/Potunia/
Taitaa täältä päin se sade tulla sinne. Koko aamun on satanut ja eilen. Nyt aurinko paistaa ja sateesta ei tietoakaan.
Nyt sanon, että Suu-suur-kiitokset tuosta linkistä ja siitä, että aloit Potunioista puhumaan.
Nimittäin minäpä ostan saareen niitä. Kauniita kukkia on paljon, mutta saareen ei voi pistää semmosia, jotka tuuli tuivertaa kalanruodon näkösiksi. Potuniat sopii maan mainiosti saareen. Hyvän vinkin annoit.
Istutan sinne myös samettikukkia, jotka kukkii koko kesän, eikä piittaa tuulesta ja sitten yhteen oikein isoon ruukkuun oon laittanut Tupakkaa, monena vuotena peräkkäin. Niitten tilalle voisin noita Potunioita laittaa, ovat värikkäämpiä ja vaihteeksi kiva tällätä erilaista. Jepulis :)
viikonlopuksi on sadetta luvattu runsain mitoin, perunatkin saavat sitten vettä :)
Kiva, että saatoin olla avuksi ja löysit uuden kukkatuttavuuden, uusi oli minullekin.
Tosi kivan näköinen kukkanen.
uuspottu on vanhanaikaisesti aromikas eikä nykyaikaisesti veen makunen niin kuuma pottu puoliks , päälle kirnuvoita ja silleen pari ensimmäistä, sit voi kolmannen jo koristella tillilläkin.
Äiti teki sellaista voi-vesi-suola-sipuklinvarsi kastiketta kuppeihin ja siihen dipattiin tillinvarsien kaa keitetyt uudet potut ja silliä, matjess silliä ehdottomasti ja lisukkeena sellaista kurorittuu kurkkuu joka on pikasesti liotettu sokeri-etikka liemes hyvin ohkkasina siivuina.
Juuri tuollaisesta voi-vesi-suola-sipulinvarsi kastikkeesta kirjoitin tuonne ylemmäs.
Toden totta, oon aivan unohtanut tuon sokeri-etikka-liemi-kurkun. Viimeksi tein sitä, olisko pari vuotta sitten. Lapsuuskodissa äitini teki sitä usein kesäisin ja itsekin oon paljon tehnyt, paitsi en tajua, miten oon nyt unohtanut sen. Meikäläinen tekee huomenna, se on varmaa.
ne uudet perunat niitä ruotsalaisia? Ei taida vielä olla kotimaisia myynnissä, vai onko? Jos on niin ostan kotimaisia, muuten jään odottamaan sitä makunautintoa. Uudet perunat, voi ja silli, mikä sen parempaa.
Myös olen katsellut mansikoita, mutta kotimaisia on hiukan jo, hinta vaan on kyllä liian iso. Täytynee odotella niitäkin ja syödä sitten kotimaista mansikkaa kun on hinta enempi kohdallaan.
Kyllä ne taisivat olla ruotsalaisia. Maku oli silti mainio ja kuten tuola aikasemmin kirjotin, niin kuoret lähtivät helposti veks.
En ole kiinnittänyt huomiota, onko mansikoita. Oletan, että on. Nää täälläpäin olevat suomenruottalaaset viljelevät mansikoita myös suurissa kasvihuoneissa ja mansikoita on myynnissä aika aikasessa vaiheessa.
Tykkään mansikoista, mutta en NIIN paljon, että alkaisin ostamaan niitä, kun ovat kaikista kalleimmillaan.
Ostan pari isoa laatikollista sitten vähän tuonnempana ja pistän pakastimeen.
Alan minäkin oottelemaan niitä kotimaisia uusia perunoita, kuhan nyt innostuin eilen, kun törmäsin perunalaatikkoon kaupassa, enkä mitenkään voinut sitä ohittaa. Riittää vielä huomiseksi.:)
sitä "kurkkukameraa"?
Ilman kuvaa, on minun pakko oletaa, että säilöt purkkiisi pieniä ja ryppyisiä.
H.
Pyh, suorastaan pakko toistaa: Pyh !
Semmosia pieniä, ryppyisiä käppänöitä en purkkiini säilö :/
Ikänä piitannu.
Kyllä se on niin, että jos jotakin Kasvatan, niin se olkoot kasvattamisen arvoinen.
Olen myös hyvin tarkka tuon säilömisen kanssa, tunnustelen kurkkua kädelläni ja jos se on semmosen mukavan pökkö, niin sitä on hyvä säilöä. Helpompi käsitellä.
En minä kurkkukameraa ole ehdottanut, kuhan myötäilin, kun joku Muu ehdotti. Kaiketi se olit sinä.
piti kiukutella alastomista broilereista.
Sääksen poikasista.
Muistaakseni teillä on/oli joku Katarina Svedlin, lentopalloilija joka sai Kreikan sekaisin?
Häneltäkö opit sen otteen?
Iloisesti
H.
Kyllä, kyllä, jyvällä ollaan. Tosin Minä en alastomista broilereista ole eden vihjauksen vihjausta pistellyt.
Toki se kurkkukamera sen puoleen olisi sopinut aloitukseksi, semmoseksi vastineeksi pienten munien hautomisesta, johon aloitukseen teikäläisellä oli sormet pelissä. Josta en nyt tämän enempää ala kirjoittamaan, tämänkin sanoin hiljaa kuiskaten.
Omien kokemusten myötä, olen oppinut sekä käsittelemään, että säilömään kurkkuja.
Ihan mielenkiintoista, jos ottaa oikein asiakseen. Ja jos on oikea asento. Tarkoitin asenne.
vasta potut maahan, kuten sipulitkin. Uusia pottuja tuoreen sipulin kera on siis odotettavissa tuossa heinäkuun lopulla. Mutta ei kaupasta taida kohta muuta saadakaan kuin tämän vuoden pottuja, joten kai minä syön uusia perunoita jo aiemmin.
Ei mulla erikoista himoa ole uusiin perunoihin sinänsä. Se on vaan niin kiva tuossa ulkona keitellä ja taivastella, kuinka ihanaa kun saa taas niitä uusia perunoita :-)
Kun omasta maasta perunoita kuopii ja voi ne heti paiskata kattilaan, niin ovat ehdottomasti eri luokkaa, kuin kaupasta ostetut. Tai sitten se Tunne, kun ovat itse kasvatettuja ja maasta kaivettu.
Vai ulkona keität. Se onkin kivaa. Mun kohdalla on niin, että perunat ovat ainoat, jotka keitän sisällä. No joo, riisit myös. Muut jutut teenkin sitten ulkona. Siis tarkoitin tietysti, kun olen saaressa. Täälä kaupungissa on pakko mojua sisällä keittiössä. Mutta sitten meen kyllä ulos syömään.
Kyllä munkin perunan himoni tästä laantuu, jahka muutamat ämpärilliset oon vetänyt naamaani :)
..uudet perunat on omasta maasta otettuja, niin ne ovat takuuvarmasti juuri tuollaisia himottavia ja hyviä :) Kaupasta ostaen niistä ei aina tiedä millaisia ovat.
Mä taas kuullotan voissa suuren sipulin ja pikkusen suolaa joukkoon. Ai että on hyvä yhdistelmä. En tuosta sillistä oikeastaan perusta ollenkaan.
Totta, totta, oma maa mansikka..... eiku piti sanoman, että oma maa peruna :)
Voissa ruskistettu sipuli on namskistarallaa, ah niin hyvää-niin hyvää.
Sipulia oon tukkimas vähä kaikkiin ruokiin, no en kovinkaan usein jälkiruokiin:) mutta muihin kylläkin.
Uusien perunoitten kanssa en ole sipulia syönyt muuta kuin siten, että raakaa sipulia keitinveden kera ja siihen voita ja ne sipulinvarret.
Mutta voisihan sitä kokeilla vaihtelun vuoksi mainitsemallasi tavalla. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ehdotus. Niiaus :)
Siit se alkaa aloitusten teko nimittäin.
Tähänasti oon purrut pölyä mutta urakan loppumisen kunniaksi aattelin uusia perunoita minäkin maistaa.
Se on harras tilaisuus istumaasento on sellanen etukeno perunat rinnan alla suojassa,niitä kun on kaikenlaisia nälkäisiä liikkeellä.
Sun kuvailema kastike oli jokapäiväistä lapsuuressa oli sitten uusia tai vanhoja perunoita mutta vieläkin se maistuu.
No voih, minä kirjoitin sinulle vastauksen ja yhtäkkiä se hävisi taivaan tuuleen. Noh, ei hätiä mitiä, alotetaampas alusta :)
Jos pölyä oot pureskellut, niin vallan Mainiosti nyt sitten sopii ruveta lappaamaan Uusia perunoita naaman sisään. Ja varsinkin, jos olet urakkasi saanut loppuun. Kyllä mahtaa keittiö nyt olla koria :)
Istuma-asentosi on vallan hyvä, etukenossa ja perunat rinnan alla suojas. Jep. Mulla on se hyvä puoli, että kun syöskentelen täälä vaan yksikseni, niin ei tarvitse suojella aivan NIIN HirrRRRrrvittävästi perunoitaan.
Ennen muinoin tapasin syödä siten, kuin nämä Höyryn hengittäjät tapaavat höyryä hengittää tukkoisuutta parantaakseen. Mulla on ollut perunalautanen pöydällä ja isoo froteepyyhe siitä pään yli kiepsautettuna.
Naisena se on huomattavasti varmempi tapa suojella, kuin pelkkä avopöytämäinen systeemi.
Kaikki tuommoinen. 140 kiloisena tiedän. Nyt kaksinumeroisena ajattelen toisin, kauheat kilot takana.
lihottaa jos yli oman tarpees ahmit.
Niinpä, ja varsinkin mitä kukin JUO. :)) Meille vesi-ihmisille ei siitä paljon kaloreita heru, sulle ja mulle.
Kyllä ne kalorit kuluu, jos muutamia kertoja kärrynpyörää vääntää. Tai naapurien iloksi joutsenlampea tanssahtelee.
Sinäkin voisit tehdä itsellesi vessapaperista semmosen balettihameen. Kuten siinä yhdessä mainoksessakin.
Ajattele, miten PAL-JON kaloria kuluisi, jos pimpottelisit kodissasi balleriinan viehkeitä hypähdyksiä.
Hyppy ylös ja varpaat hyvässä ojennuksessa klapajutat kinttujas toisiaan vasten. Yhden hypähdyksen aikana ehdit klapisuttaa aika monta kertaa. Sitten toistat hypyn. Ja toistat. Ja toistat.
:)
mutta tuskin maltan odottaa päivää kun saan ensimmäiset syömäkokoiset kaivettua tuosta miniperunapellosta.
Ehkä jonkin aikaa joutuu odottamaan, vasta alkaa vartta pukkaamaan.
Mutta on se semmonen herkku, että odottaa kannattaa. Uutta perunaa ja erilaisia sillejä, niitä syödäänkin sitten lähes päivittäin.
Hyvää kannattaa aina ootella. Se onkin Juhlapäivä, kun ensimmäistä kertaa lähdet ketaroitas siirtelemään kohti miniperunapeltoa. Kuokka olkapäätä vasten nojaamas. :) Suu hymys ja kevyt astunta.
Olisitkohan sinä nyt tämän ketjun eka immeinen, joka kirjoittaa, että Silli kelpaa uusien perunoitten kera.
Silli on hyvää.
Se on helppoa ruuan laittoa, kun nakkaa perunat kattilaan ja avaa sillipurkin. Pläiskäsee pari salaatinlehtä väriä antamaan lautasen reunalle ja vaikkapa tomaatin siivuja. Juhlaruoka valmis, Tradaaaaa.
kelpaa, silli, vaan sitä on ehdottomasti oltava uuden perunan kanssa. Vähän tuoretta tilliä vielä pihalta perunoiden päälle ja kasvihuoneesta tomaatti lautaselle niin siinä se, mahtava kesäateria. Herkutellaan.
Toinen kesäruoka, mitä jo tekis mieli, on kesäkeitto. Sen eteen joutuu jo hieman enemmän näkemään vaivaa vaikkei sekään niin suuritöinen ole.
Jaahas, teikäläisellä on kasvihuone, josta voi helposti kipasta hakemassa ihanan ja herkullisen tomaatin.
Lapsuuskodissani oli myös kasvihuone, mutta sen kommin ei semmosta ole ollut, vaikka niin usein on meinattu rakentaa.
Kesäkeitto on myös näitä "vanhanajan" kesäruokia. Kuten maitoperunat, siinäkin kauhean yksinkertainen ruoka, ja hyvää on sekin.
Keitetty meriahven sopii myös uusien perunoiden kera. Täälä päin, varsinkin ruotsalaisissa perheissä, ahvenet laitetaan perunoitten kanssa yhtäaikaa kiehumaan. Siis perunoitten päälle. Monet ei tykkää keitetystä ahvenesta, mutta minä tykkään. Ja hurjasti sipulia ja tilliä.