Kiitokset kaikille blogiani lukeville kuin myös kysymyksiä lähettäneille. Yksi eniten esitetyistä kysymyksistä on, että ”kuinka poliisi nyt yhtäkkiä on alkanut vainoamaan”. Totean tähän, että eivät he yhtäkkiä ole minua alkaneet vainoamaan, sillä sanottu lainvastainen toiminta on jatkunut vuosia. Viranomaiset ja nimenomaan poliisit ovat aloittaneet itseeni kohdistuvan silmittömän ja keinoja kaihtamattoman ajojahdin jo vuosia sitten. Minulta on myös kysytty, että onko minulla antaa mitään esimerkkejä siitä, kuinka minua on kohdeltu lainvastaisesti. Vastaan, että totta kai on. Ohessa yksi:
Vuonna 2007 poliisit pidättivät minut valtavalla operaatiolla. Ei tarvitse omata kovinkaan suurta mielikuvitusta ymmärtääkseen, että mallia tähän oli haettu historian kirjoista koskien neuvostoliittolaisten tunkeutumista Afganistaniin. Minut teljettiin virikkeettömään putkaan, missä olosuhteet ovat yleiselläkin tasolla erittäin ankarat, ja joista Suomi jatkuvasti saa moitteita Euroopan kidutuksen vastaiselta komitealta. Viikosta ja kuukaudesta toiseen minulle väitettiin, että olisin syyllistynyt törkeään kiristykseen. Poliisi kuulusteli, painosti ja käytti kaikki keinot osoittaakseen rikoksen todeksi. Tiesin tietysti itse, että rikosnimike oli täysin tekaistu, perusteeton ja todennäköisesti hetkittäisen poliisin päässä syntyneen neronleimauksen tulosta. Ilmaisin tämän myös poliisille, mutta vihan sokaisemin silmin he kieltäytyivät näkemästä totuutta.
Muutaman kuukauden kuluttua poliisille sitten kävi kuten aikoinaan neukuille Afganistanissakin, eli he joutuivat luikkimaan häntä koipien välissä takavasemman kautta kotiin, tässä tapauksessa poliisitalolle. Helsingin käräjäoikeus nimittäin totesi käräjätuomari Sirkka Jäntin johdolla (Asiano: R 07/4655, tuomio 07/634), että olin törkeään kiristykseen täydellisen syytön.
Vaikuttaakin siltä, että käräjätuomarit niin Suomessa kuin ulkomailla ovat niitä jäljellä olevia harvoja viranomaisia joilta vielä saan oikeutta.
http://suomenetsityin.posterous.com
Vuonna 2007 poliisit pidättivät minut valtavalla operaatiolla. Ei tarvitse omata kovinkaan suurta mielikuvitusta ymmärtääkseen, että mallia tähän oli haettu historian kirjoista koskien neuvostoliittolaisten tunkeutumista Afganistaniin. Minut teljettiin virikkeettömään putkaan, missä olosuhteet ovat yleiselläkin tasolla erittäin ankarat, ja joista Suomi jatkuvasti saa moitteita Euroopan kidutuksen vastaiselta komitealta. Viikosta ja kuukaudesta toiseen minulle väitettiin, että olisin syyllistynyt törkeään kiristykseen. Poliisi kuulusteli, painosti ja käytti kaikki keinot osoittaakseen rikoksen todeksi. Tiesin tietysti itse, että rikosnimike oli täysin tekaistu, perusteeton ja todennäköisesti hetkittäisen poliisin päässä syntyneen neronleimauksen tulosta. Ilmaisin tämän myös poliisille, mutta vihan sokaisemin silmin he kieltäytyivät näkemästä totuutta.
Muutaman kuukauden kuluttua poliisille sitten kävi kuten aikoinaan neukuille Afganistanissakin, eli he joutuivat luikkimaan häntä koipien välissä takavasemman kautta kotiin, tässä tapauksessa poliisitalolle. Helsingin käräjäoikeus nimittäin totesi käräjätuomari Sirkka Jäntin johdolla (Asiano: R 07/4655, tuomio 07/634), että olin törkeään kiristykseen täydellisen syytön.
Vaikuttaakin siltä, että käräjätuomarit niin Suomessa kuin ulkomailla ovat niitä jäljellä olevia harvoja viranomaisia joilta vielä saan oikeutta.
http://suomenetsityin.posterous.com
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.