Minä tahtoisin kovasti saada lapsen, mutta ongelmana on se ettei minusta ole huolehtimaan lapsesta. Ei nyt ja ehkä ei koskaan...
Olen omassa lapsuudessani joutunut kokemaan kovia ja ollut monesti psykiatrisessa sairaalahoidossa niin lapsena kuin aikuisenakin.
Sopivaa lääkitystä ei ole vielä tähänkään päivään mennessä löytynyt, enkä varmaan voisi edes raskautua jos syön lääkkeitä.
Pitäisi kai ainakinvähintään 2 vuotta elää normaalia elämää, ennen kuin voisi edes harkita lapsen "hankkimista"... Minua kuitenkin masentaa se että en ehkä koskaa tule voimaan niin hyvin että kykenisin huolehtimaan lapsesta.
Olen puhunut tästä psykiatrian poliklinikalla jossa käyn viikottain, mutta minulle vaan sanotaan että ei kannata miettiä perheenperustamista ennen kuin ollaan hyvässä kunnossa ja nyt tulisi vaan keskittyä siihen mielen parantamiseen.
Tottahan se on että minun pitäisi keskittyä nyt itseni parantamiseen, eikä musertaa lisää itseäni lapsihaaveilla, mutta se on helpompaa sanoa kuin toteuttaa.
Kukaan ei suostu puhumaan minun kanssani tästä ja tunnen olevani niin yksin tämän asian kanssa.
Minulla kai ei ole mitään fyysistä estettä raskautumiselle (paha sanoa kun ei ole kokemusta), vaan nämä "pään vaivat".
Toivottavasti jonakin päivänä saan itseni eheytettyä ja asiani kuntoon jotta minustakin voisi tulla hyvä äiti...
Olen omassa lapsuudessani joutunut kokemaan kovia ja ollut monesti psykiatrisessa sairaalahoidossa niin lapsena kuin aikuisenakin.
Sopivaa lääkitystä ei ole vielä tähänkään päivään mennessä löytynyt, enkä varmaan voisi edes raskautua jos syön lääkkeitä.
Pitäisi kai ainakinvähintään 2 vuotta elää normaalia elämää, ennen kuin voisi edes harkita lapsen "hankkimista"... Minua kuitenkin masentaa se että en ehkä koskaa tule voimaan niin hyvin että kykenisin huolehtimaan lapsesta.
Olen puhunut tästä psykiatrian poliklinikalla jossa käyn viikottain, mutta minulle vaan sanotaan että ei kannata miettiä perheenperustamista ennen kuin ollaan hyvässä kunnossa ja nyt tulisi vaan keskittyä siihen mielen parantamiseen.
Tottahan se on että minun pitäisi keskittyä nyt itseni parantamiseen, eikä musertaa lisää itseäni lapsihaaveilla, mutta se on helpompaa sanoa kuin toteuttaa.
Kukaan ei suostu puhumaan minun kanssani tästä ja tunnen olevani niin yksin tämän asian kanssa.
Minulla kai ei ole mitään fyysistä estettä raskautumiselle (paha sanoa kun ei ole kokemusta), vaan nämä "pään vaivat".
Toivottavasti jonakin päivänä saan itseni eheytettyä ja asiani kuntoon jotta minustakin voisi tulla hyvä äiti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Taustoistasi en sen paremmin tiedä, mutta menisin tuolle lääkärien kannalle. Varsinkin kun itsekin tiedostat ongelmasi... Tavallaan olet vahva, kun myönnät asian! Toivottavasti saat elämässäsi asiat siihen järjestykseen, että voit toteuttaa unelmasi. Uskalla unelmoida, sillä se voi jonain päivänä olla lähempänä. Älä kuitenkaan vaivu synkkyyteen, sillä jokaisella pilvellä on kultareinus...
"Paranemisia"!!!!!!
... niin kovasti lapsen. Mutta sepä ei kuitenkaan ole pääasia vaan se, että lapsella olisi edellytykset olla onnellinen. Lapsen tarpeiden pitäisi olla etusijalla eikä minun itsekkään tahtoni. Lapsia ei voi hankkia itselle.
Samoja ajatuksia siis täällä pyörittelen. Omasta masennusjaksostani on jo useita vuosia, ja siksi olemme mieheni kanssa päätyneet yrittämiseen. Ja nyt sitten onkin jo ikää sen verran, että se taitaa olla aika hankalaa. Vähän pelottaa, jos se oikeasti tärppäisi, minkälaiset vaikutukset raskaudella sinänsä on esimerkiksi synnytyksen jälkeen mielialaan. Mutta mieheni on luvannut jaksaa, jos minä en aina jaksa.
Minkälainen tukiverkko sinulla on itselläsi?
Lapsethan sinänsä myös tuovat elämään iloa ja onnea, ehkä voit jonkin kerhotoiminnan tai vastaavan puitteissa hakeutua tilanteisiin joissa olet tekemisissä lasten kanssa ja kokea, millaista on vastata jatkuvasti lapsen tarpeisiin. Onko se sinulle voimaannuttavaa vai kuluttavaa?
Lapsen saaminen ei yleensä paranna ketään, ja voi tuoda niille alttiille ihmisille tunteita riittämättömyydestä, kykenemättömyydestä ja arvottomuudesta.
Jos siis biologinen kellosi ei vielä käy viimeisiä tunteja, keskity itsesi parantamiseen ja lapsiin sekä heidän kanssaan tavallisen arjen viettämisen kokemuksiin tavalla tai toisella. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin, yleensä.
Oletko pohtinut miksi haluat lapsen? Mitä lapsi sinulle edustaa? Oletko miettinyt mitä lapsi käytännössä tarkoittaa? Valvottuja öitä, korvatulehduksia, koliikkia, lääkärireissuja. Miten jaksaisit ne? Olisitko silloin onnellinen? Netä ne hyvät hetket... kesälomareissut, syntymäpäivät jne. Nekin tarkoittavat paljon valmistelua ja panostamista, järjestelmällisyyttä ja huolehtimista. Jos sinulla on paljon psykiatrisia ongelmia, tämänkaltaiset asiat eivät varmasti ole sitä ominta ja helpointa osa-aluetta.