Onko Canonille

Joo, mutta noista puuttuu USM. Canonin omaa f/1.4 50mm USM:ia on joskus saanut noin halvalla uutenakin tarjouksesta. Kannattaa katsella käytettyjä.

Canonisti minäkin kirjoitti:

Joo, mutta noista puuttuu USM. Canonin omaa f/1.4 50mm USM:ia on joskus saanut noin halvalla uutenakin tarjouksesta. Kannattaa katsella käytettyjä.

valokuvaajat kuvasivat kaikkea ja vielä manuaalitarkenteisilla laseilla? ei ollut kuvanvakaajia eikä muita härpäkkeitä.

iejdndh kirjoitti:

valokuvaajat kuvasivat kaikkea ja vielä manuaalitarkenteisilla laseilla? ei ollut kuvanvakaajia eikä muita härpäkkeitä.

Hevosellakin päästin paikasta A paikkaan B

iejdndh kirjoitti:

valokuvaajat kuvasivat kaikkea ja vielä manuaalitarkenteisilla laseilla? ei ollut kuvanvakaajia eikä muita härpäkkeitä.

Alkeellinenkin tekniikka riitti ennen koska kuvaajien osaaminen oli paljon korkeammalla tasolla. Nykyään jokainen räkänokka leikkii ammattikuvaajaa vaikka ei tajua valokuvauksesta ja kameroista tuon taivaallista. Niiden mielestä optisen zoomin pyörittely ajaa saman asian kuin ns. jalkazoomi. Väkisinkin pistää suupieliä kohti korvia.

ennen oli ennen... kirjoitti:

Alkeellinenkin tekniikka riitti ennen koska kuvaajien osaaminen oli paljon korkeammalla tasolla. Nykyään jokainen räkänokka leikkii ammattikuvaajaa vaikka ei tajua valokuvauksesta ja kameroista tuon taivaallista. Niiden mielestä optisen zoomin pyörittely ajaa saman asian kuin ns. jalkazoomi. Väkisinkin pistää suupieliä kohti korvia.

Ennen supertietokoneessa ole vähemmän tehoa kuin tämän päivän taskulaskimessa ja se "riitti". Nykypäivänä on aivan erilaiset vaatimukset kuin ennen, pitää saada pimeässä diskossa kuvan Britneysta, missä näkyy, onko sillä alkarit vai ei ja jos ei, niin millainen karvoitus on intiimialueilla.

afadsfdasfads kirjoitti:

Ennen supertietokoneessa ole vähemmän tehoa kuin tämän päivän taskulaskimessa ja se "riitti". Nykypäivänä on aivan erilaiset vaatimukset kuin ennen, pitää saada pimeässä diskossa kuvan Britneysta, missä näkyy, onko sillä alkarit vai ei ja jos ei, niin millainen karvoitus on intiimialueilla.

"... pitää saada pimeässä diskossa kuvan Britneysta, missä näkyy, onko sillä alkarit vai ei ja jos ei, niin millainen karvoitus on intiimialueilla."

Eikö tuo ole ennemmin G11:sta heiniä kuin järkkärirungon? Siinähän parannettiin juuri kennon hämäräkuvausominaisuuksia vähentämällä pikseleitä roimasti.

Canonisti minäkin kirjoitti:

"... pitää saada pimeässä diskossa kuvan Britneysta, missä näkyy, onko sillä alkarit vai ei ja jos ei, niin millainen karvoitus on intiimialueilla."

Eikö tuo ole ennemmin G11:sta heiniä kuin järkkärirungon? Siinähän parannettiin juuri kennon hämäräkuvausominaisuuksia vähentämällä pikseleitä roimasti.

No paljonko jäi vähentämisen jälkeen pikselitiheydeksi? Paljonko järkkäreissä on pikselitiheys suunnilleen? Nuo asiat kun selvität itsellesi, ymmärrät miksei pokkarilla kannata kuvata edes keskellä päivää pilvisellä säällä, puhumattakaan mistään pimeästä diskosta.

canonisti en ikinä kirjoitti:

No paljonko jäi vähentämisen jälkeen pikselitiheydeksi? Paljonko järkkäreissä on pikselitiheys suunnilleen? Nuo asiat kun selvität itsellesi, ymmärrät miksei pokkarilla kannata kuvata edes keskellä päivää pilvisellä säällä, puhumattakaan mistään pimeästä diskosta.

Canon G11: 23 Miljoonaa pikseliä /neliösenttimetrillä

Kun taas miun Canon 5D:ssä on 1.5 Miljoonaa pikseliä /neliösenttimetrillä


Eli on vähän eroa :)

canonisti en ikinä kirjoitti:

No paljonko jäi vähentämisen jälkeen pikselitiheydeksi? Paljonko järkkäreissä on pikselitiheys suunnilleen? Nuo asiat kun selvität itsellesi, ymmärrät miksei pokkarilla kannata kuvata edes keskellä päivää pilvisellä säällä, puhumattakaan mistään pimeästä diskosta.

5D 1.5 MP/cm²
5D II 2.4 MP/cm²
50D 4.5 MP/cm²
550D 5.4 MP/cm²
G11 23 MP/cm²
G10 34 MP/cm²
IXUS 130 50 MP/cm²

Tuossa hieman vertailua, joka osoittaa, että "suunta on oikea, mutta korjaus riittämätön. Siinä mielessä olet oikeassa. Kun objektiiviksi vaihdetaan zoomin tilalle kelvollinen f/1.4 kiinteä, niin nykyisen kokoiseen runkoon saadaan varmsti sopimaan vähintään puolikenno jos ei kinarikennoa.

Huhuja oikeasta G:stä (vrt GIII) liikkui jo ennen G11:n julkistamista, mutta vielä saatiin tyytyä tuollaiseen puolivillaiseen viritykseen. Sekin kuitenkin osoittaa, että pikselitiheyden maksimi nykytekniikalla oli saavutettu.

Toive G12 on:
- kinokenno,
- f/1.4 50mm,
- sama akku kuin ykkösissä.

Canonisti minäkin kirjoitti:

5D 1.5 MP/cm²
5D II 2.4 MP/cm²
50D 4.5 MP/cm²
550D 5.4 MP/cm²
G11 23 MP/cm²
G10 34 MP/cm²
IXUS 130 50 MP/cm²

Tuossa hieman vertailua, joka osoittaa, että "suunta on oikea, mutta korjaus riittämätön. Siinä mielessä olet oikeassa. Kun objektiiviksi vaihdetaan zoomin tilalle kelvollinen f/1.4 kiinteä, niin nykyisen kokoiseen runkoon saadaan varmsti sopimaan vähintään puolikenno jos ei kinarikennoa.

Huhuja oikeasta G:stä (vrt GIII) liikkui jo ennen G11:n julkistamista, mutta vielä saatiin tyytyä tuollaiseen puolivillaiseen viritykseen. Sekin kuitenkin osoittaa, että pikselitiheyden maksimi nykytekniikalla oli saavutettu.

Toive G12 on:
- kinokenno,
- f/1.4 50mm,
- sama akku kuin ykkösissä.

Normaaleille kuvaajille, laadukkaat zoomit maksavat, mutta ovat käytössä mukavia. Jos jollekkin laadukkaan
zoomin kuvanlaatu ei riitä, niin siitä vaan ostelemaan sellaisia kiinteitä, että voi loistaa hyvillä kuvillaan ja
jättää kertomatta, miten paljon kuvia on runkattu potosopissa.

Talven lumia kirjoitti:

Normaaleille kuvaajille, laadukkaat zoomit maksavat, mutta ovat käytössä mukavia. Jos jollekkin laadukkaan
zoomin kuvanlaatu ei riitä, niin siitä vaan ostelemaan sellaisia kiinteitä, että voi loistaa hyvillä kuvillaan ja
jättää kertomatta, miten paljon kuvia on runkattu potosopissa.

Kirjoittaja kaipasi max 300 linssiä, joten 24-70/f2,8 zoomin ehdottaminen lienee turhaa, sillä linssi maksaa lähes tonnin enemmän käytettynäkin (eikä siinä ole edes kuvanvakaajaa). Kiinteät linssit ovat hyvä ratkaisu, jos voi kuvata vakioetäisyydellä varsinkin jos kuvia voi ottaa uudestaan ja uudestaan.

Ainakin 80-luvulla kasvatustieteessä käytettiin termiä piilo-opetussuunnitelma sellaisista asioista, jotka opetettiin ihan huomaamatta. Zoomeihin liittyy paljon tällaisia asioita, kuten ajatus siitä, että kuva pitää saada mahdollisimman helposti, kuvaajan ei kuulu etsiä parasta näkökulmaa vaan oleellista on se, että kohde peittää kennon. Zoomeihin liittyy ajatus riittävän hyvästä ja mahdollisimman nopeasta ja helposta. Kiinteisiin yhdistetään ponnistus ja mahdollisimman hyvä lopputulos, joka tehdään kameralla eikä tietokoneella.

Minusta omien lasten kuvaamisessa pitäisi oleellista olla lasten kanssa oleminen, yhteinen leikki. Lasten on hyvä oppia. että hyvä kuva ei tule siitä, että kävellään paikalle, räpsitään ja tehdään loppu fotoshopissa. Hyvä kuva, kuten mikä tahansa kunnolla tehty työ, vaatii paneutumista ja harjoittelua ja sitä otetaan päivästä toiseen. Aikanaan otin poikani kanssa kuvaa, jossa hän hyppäsi sänkyyn viitta hulmuten, Yhdestä hypystä sai vain yhden kuvan, josta puuttui jalat tai pää, kuva oli tarkennettu väärään paikkaan, valoa oli liian vähän tms. Kuvia otettiin 3-4 kerralla ja katsottiin mitä tuli. Kunnollisen kuvan saamiseen meni sen ajan vehkeillä viikkotolkulla aikaa, mutta kumpikin muistaa sekä kuvan että kuvaamisen. Vastaavan kuvan pystyisin ottamaan nykyään vartissa, mutta silloin ei syntyisi muistikuvia.


Olen muuten samaa mieltä siitä, että laadukkaat zoomit ovat mukavia ja sopivat moneen paikkaan, mutta silloin kun kuvaan sisältyy paljon rakkautta tai niiden pitää olla mahdollisimman hyviä, kannattaa usein käyttää kiinteintä.

Talven lumia kirjoitti:

Normaaleille kuvaajille, laadukkaat zoomit maksavat, mutta ovat käytössä mukavia. Jos jollekkin laadukkaan
zoomin kuvanlaatu ei riitä, niin siitä vaan ostelemaan sellaisia kiinteitä, että voi loistaa hyvillä kuvillaan ja
jättää kertomatta, miten paljon kuvia on runkattu potosopissa.

Kyllä tämän palstan "ammattilaiset" käyttää aikaa enemmän photarirunkkaukseen kuin varsinaiseen valokuvaamiseen, riippumatta siitä onko siinä kamerassa L-putki vai suttukitti. Sellaisille kuvaajille mikä tahansa järkkäri on helmiä sioille.

Talven lumia kirjoitti:

Normaaleille kuvaajille, laadukkaat zoomit maksavat, mutta ovat käytössä mukavia. Jos jollekkin laadukkaan
zoomin kuvanlaatu ei riitä, niin siitä vaan ostelemaan sellaisia kiinteitä, että voi loistaa hyvillä kuvillaan ja
jättää kertomatta, miten paljon kuvia on runkattu potosopissa.

"Kiinteät ovat menneen talven lumia."

...kun nuo lumet eivät taida olla vieläkään sulaneet tähän asiaan liittyen. Tuossa vähän vertailua kalliin zoomin (> 2000 €) ja halpojen osin vanhojenkin kiinteitten kuvanlaadusta.

http://kurtmunger.com/sony_cz_24_70mm_f_2_8_lens_compsid113.html

Canonilla tuo vastaava L-zoomi ei taida yltää edes tuon Zeiss ZA Vario-Sonnar T*:n tasolle, joten ei se vertailua ainakaan paranna zoomin puolesta. Toki croppirungossa tuo äärireunapiirtokin zoomeissa paranee, mutta niin käy kiinteissäkin.

UPDATE_8617533 kirjoitti:

"Kiinteät ovat menneen talven lumia."

...kun nuo lumet eivät taida olla vieläkään sulaneet tähän asiaan liittyen. Tuossa vähän vertailua kalliin zoomin (> 2000 €) ja halpojen osin vanhojenkin kiinteitten kuvanlaadusta.

http://kurtmunger.com/sony_cz_24_70mm_f_2_8_lens_compsid113.html

Canonilla tuo vastaava L-zoomi ei taida yltää edes tuon Zeiss ZA Vario-Sonnar T*:n tasolle, joten ei se vertailua ainakaan paranna zoomin puolesta. Toki croppirungossa tuo äärireunapiirtokin zoomeissa paranee, mutta niin käy kiinteissäkin.

Zoomit kuuluvat kaiketi kaikilla kuvaajilla johonkin vaiheeseen. Kun taitoa ja näkemystä ei vielä ole, mutta intoa sitäkin enemmän. Kokemuksen karttuessa ymmärtää enemmän ja voi objektiivisemmin miettiä, omia tarpeitaan kuvaustyylinsä kautta. Itse en ole zoomia kaivannut yli kymmeneen vuoteen. En vain keksi sille mitään käyttöä omassa kuvaustyylissäni.

Kimmo Koo kirjoitti:

Kirjoittaja kaipasi max 300 linssiä, joten 24-70/f2,8 zoomin ehdottaminen lienee turhaa, sillä linssi maksaa lähes tonnin enemmän käytettynäkin (eikä siinä ole edes kuvanvakaajaa). Kiinteät linssit ovat hyvä ratkaisu, jos voi kuvata vakioetäisyydellä varsinkin jos kuvia voi ottaa uudestaan ja uudestaan.

Ainakin 80-luvulla kasvatustieteessä käytettiin termiä piilo-opetussuunnitelma sellaisista asioista, jotka opetettiin ihan huomaamatta. Zoomeihin liittyy paljon tällaisia asioita, kuten ajatus siitä, että kuva pitää saada mahdollisimman helposti, kuvaajan ei kuulu etsiä parasta näkökulmaa vaan oleellista on se, että kohde peittää kennon. Zoomeihin liittyy ajatus riittävän hyvästä ja mahdollisimman nopeasta ja helposta. Kiinteisiin yhdistetään ponnistus ja mahdollisimman hyvä lopputulos, joka tehdään kameralla eikä tietokoneella.

Minusta omien lasten kuvaamisessa pitäisi oleellista olla lasten kanssa oleminen, yhteinen leikki. Lasten on hyvä oppia. että hyvä kuva ei tule siitä, että kävellään paikalle, räpsitään ja tehdään loppu fotoshopissa. Hyvä kuva, kuten mikä tahansa kunnolla tehty työ, vaatii paneutumista ja harjoittelua ja sitä otetaan päivästä toiseen. Aikanaan otin poikani kanssa kuvaa, jossa hän hyppäsi sänkyyn viitta hulmuten, Yhdestä hypystä sai vain yhden kuvan, josta puuttui jalat tai pää, kuva oli tarkennettu väärään paikkaan, valoa oli liian vähän tms. Kuvia otettiin 3-4 kerralla ja katsottiin mitä tuli. Kunnollisen kuvan saamiseen meni sen ajan vehkeillä viikkotolkulla aikaa, mutta kumpikin muistaa sekä kuvan että kuvaamisen. Vastaavan kuvan pystyisin ottamaan nykyään vartissa, mutta silloin ei syntyisi muistikuvia.


Olen muuten samaa mieltä siitä, että laadukkaat zoomit ovat mukavia ja sopivat moneen paikkaan, mutta silloin kun kuvaan sisältyy paljon rakkautta tai niiden pitää olla mahdollisimman hyviä, kannattaa usein käyttää kiinteintä.

Filmijärkkärillä ja ainoa objektiivini oli 50mm. Rakkautta oli mukana, koska lapset ja heidän Äitinsä ovat
olleet kuvauskohteena. Olen myös sitä mieltä, että zoomit ovat käytännöllisiä, itselläni on vain yksi kiinteä,
nimittäin makro.

Kimmo Koo kirjoitti:

Kirjoittaja kaipasi max 300 linssiä, joten 24-70/f2,8 zoomin ehdottaminen lienee turhaa, sillä linssi maksaa lähes tonnin enemmän käytettynäkin (eikä siinä ole edes kuvanvakaajaa). Kiinteät linssit ovat hyvä ratkaisu, jos voi kuvata vakioetäisyydellä varsinkin jos kuvia voi ottaa uudestaan ja uudestaan.

Ainakin 80-luvulla kasvatustieteessä käytettiin termiä piilo-opetussuunnitelma sellaisista asioista, jotka opetettiin ihan huomaamatta. Zoomeihin liittyy paljon tällaisia asioita, kuten ajatus siitä, että kuva pitää saada mahdollisimman helposti, kuvaajan ei kuulu etsiä parasta näkökulmaa vaan oleellista on se, että kohde peittää kennon. Zoomeihin liittyy ajatus riittävän hyvästä ja mahdollisimman nopeasta ja helposta. Kiinteisiin yhdistetään ponnistus ja mahdollisimman hyvä lopputulos, joka tehdään kameralla eikä tietokoneella.

Minusta omien lasten kuvaamisessa pitäisi oleellista olla lasten kanssa oleminen, yhteinen leikki. Lasten on hyvä oppia. että hyvä kuva ei tule siitä, että kävellään paikalle, räpsitään ja tehdään loppu fotoshopissa. Hyvä kuva, kuten mikä tahansa kunnolla tehty työ, vaatii paneutumista ja harjoittelua ja sitä otetaan päivästä toiseen. Aikanaan otin poikani kanssa kuvaa, jossa hän hyppäsi sänkyyn viitta hulmuten, Yhdestä hypystä sai vain yhden kuvan, josta puuttui jalat tai pää, kuva oli tarkennettu väärään paikkaan, valoa oli liian vähän tms. Kuvia otettiin 3-4 kerralla ja katsottiin mitä tuli. Kunnollisen kuvan saamiseen meni sen ajan vehkeillä viikkotolkulla aikaa, mutta kumpikin muistaa sekä kuvan että kuvaamisen. Vastaavan kuvan pystyisin ottamaan nykyään vartissa, mutta silloin ei syntyisi muistikuvia.


Olen muuten samaa mieltä siitä, että laadukkaat zoomit ovat mukavia ja sopivat moneen paikkaan, mutta silloin kun kuvaan sisältyy paljon rakkautta tai niiden pitää olla mahdollisimman hyviä, kannattaa usein käyttää kiinteintä.

Kiinteiden kanssa kohteiden rajaus tossu eteen tossu taakse on varsinkin pitkien teleiden kanssa mahdotonta. 300-500mm. teleet, kohde liian lähellä tai liian kaukana, niin potosopissa niitä sitten veivataan
ja rajataan ja kuvien laatu kärsii. Sisätiloissahan tarvitaan aina laajakulmaa ja jalkazoomaus on jokseenkin
mahdollinen. Ainakin minä satsaan mieluummin laadukkaaseen zoomiin, kuin johonkin 1100€ maksavaan
potosop cs 5:teen.

Miten sen ottaa kirjoitti:

Kiinteiden kanssa kohteiden rajaus tossu eteen tossu taakse on varsinkin pitkien teleiden kanssa mahdotonta. 300-500mm. teleet, kohde liian lähellä tai liian kaukana, niin potosopissa niitä sitten veivataan
ja rajataan ja kuvien laatu kärsii. Sisätiloissahan tarvitaan aina laajakulmaa ja jalkazoomaus on jokseenkin
mahdollinen. Ainakin minä satsaan mieluummin laadukkaaseen zoomiin, kuin johonkin 1100€ maksavaan
potosop cs 5:teen.

myös sille, joka haluaa tehdä nopeasti. Uusi Spot healing brush on erinomainen ja Puppet Warp nopeuttaa moni tarkkaan tehtäviä töitä. Tarkoituksenmukaisten ohjelmien ostaminen on toki yhtä mielekästä kuin kameroiden ostaminen.

Käytän toki paljon enemmän aikaa kuvaamiseen kuin niiden käsittelemiseen ja siksi minulla on aina satoja kuvia, joille pitäisi tehdä jotain.


"Ainakin minä satsaan mieluummin laadukkaaseen zoomiin, kuin johonkin 1100€ maksavaan potosop cs 5:teen."

Useimmat eivät suinkaan maksan Photoshopistaan tonnia vaan päivittävän sen. Minä sain ensimmäisen Photoshopin skannerin kylkiäisenä. 3, 5, CS3, CS4 ja CS5 taitaa olla minun päivitystieni. Nykyään käytän Master-pakettia, jonka päivityshinta 899 $ eli runsas tonni, mutta saan vähentää sen verotuksessa. (Adoben ohjelmat vievät suunnilleen puolet ostamieni ohjelmien hinnasta, mutta ovat ne sen arvoisia). Halvimmillaan Photoshopin päivitys on vain pari sataa ALV.

iejdndh kirjoitti:

valokuvaajat kuvasivat kaikkea ja vielä manuaalitarkenteisilla laseilla? ei ollut kuvanvakaajia eikä muita härpäkkeitä.

Lisää valoa, niin niistä hämäristä kerrostalo-olohuoneista saadaaan teräviä kuvia.

tyhmähkö kirjoitti:

Lisää valoa, niin niistä hämäristä kerrostalo-olohuoneista saadaaan teräviä kuvia.

Se salama ei auta tarkennukseen. Valovoimaa, valovoimaa ja valovoimaa ovat kolme tärkeintä sääntöä.

Siinämielessä olet oikeassa, että kunnollinen kääntyväpäinen salama on joskus avuksi. Salamalla otetut kuvat tosin harvoin ovat tunnelmakuvia. Enemmän reportaasimaisia muistikuvia.

Fiksumpi_ kirjoitti:

Se salama ei auta tarkennukseen. Valovoimaa, valovoimaa ja valovoimaa ovat kolme tärkeintä sääntöä.

Siinämielessä olet oikeassa, että kunnollinen kääntyväpäinen salama on joskus avuksi. Salamalla otetut kuvat tosin harvoin ovat tunnelmakuvia. Enemmän reportaasimaisia muistikuvia.

Salaman tarkennuksen apuvalo auttaa tarkentamaan vaikka pilkkopimeässä.

Tunnelmakuvia saa, kun ei käytä suoraa salamaa, vaan hajottaa tai heijastaa. Onhan elokuvissakin tunnelmallisia kohtauksia, vaikka valotehoa on kymmenistä kilowateista megawatteihin. Kolmella sopivasti asetetulla salamalla saa ihmeitä aikaan. Yksikin voi olla ihan ok, kun heijastaa valon vaikka seinän tai katon kautta.

Omat kokemukseni koskevat vain ulkoista kääntyväpäistä salamaa, koska kamerassani ei moista ole sisäänrakennettuna.

Valovoimasta on eniten apua silloin, kun salamaa ei voi jostain syystä käyttää. Valovoimalla voi "pysäyttää" vaikkapa linnun, ravihevosen tai lentokoneen.

Kynttilänvalokuvat yms. vallitsevaa valoa korostavat kuvat ovat tietysti asia erikseen. Niissäkin voi tosin varovaisella salaman käytöllä hallita kohteen valaistusta, esim. täyttämään ne varjokohdat joiden halutaan näkyvän.

Se vastaa näin perustrigonometrian mukaan n. 48mm putkea kinokoolla, jos oletetaan croppifaktoriksi 1.6x ja kinokoon kennon kooksi 36x24mm. Kuvakulmia ei voi laskea kertomalla polttoväliä kroppikertoimella, vaikka monet niin tekevätkin!