En tiedä onko tämä tyypillistä naisille vai tyypillistä Kaloille (kyllä, astrologia ON magiaa, koska magiaa on kaikki selittämätön, ja selkeää teoriaa a:n toimivuudesta ei ole vielä tehty, ja a. toimii, jumprahuiti) MUTTA koen erittäin tarpeelliseksi löytää yhteys. Tämä yhteys voi olla yhteys koko olemassaoloon (elämä, maailmankaikkeus) tai yhteys vain yksittäiseen olentoon, jossa tapauksessa yksittäisestä olennosta tulee kanava kokonaisuuteen (elämä jne.)
Olen olettanut että ihmisten välillä yhteys syntyy ymmärtämisen kautta, mutta ilmeisesti olen pahasti väärässä. Mitä kautta yhteys sitten syntyy, tai tulisiko sen syntyä?
Onko pähkäpäinen laumafiilis ainoa tapa yhteyteen, vai onko syvä, lähes telepaattinen, kanssakäyminen mahdollista vain rakastavaisten välillä tai perheen sisällä?
Jos oletetaan että kaikki elämä ja elävät olennot ovat maagisia (ts. selittämättömiä olemassaolossaan), eikö voi syntyä maagista yhteyttä kahden erillisen olennon välille?
Oletteko koskaan kokeneet ventovieraan ihmisen, satunnaisesti tapaamanne eläimen tai vaikkapa peruskallion kanssa sellaisen kokemuksen että todella KOHTAATTE toisen olennon... Että pääsette omien ennakkoluulojenne yli, menette ohi ylimielisestä kaikkitietävästä mielestänne ja puhtaana, vilpittömänä ja avoimena todella kohtaatte jonkun vailla mitään odotuksia, toiveita, pelkoja, inhoja... puhtaan vastaanottavaisena ja takertumatta ja iloa tapaamisesta tuntien?
Onko "sielujen" kohtaaminen mahdollista, voiko toisesta olennosta tulla kanava elämän suurille energioille?
- Syy miksi nuorempana suhtauduin magiaan jo sanana inhoten johtui nimenomaan siitä riistosta mitä koin ko. harrasteen piirissä tapahtuvan. Kuulin ja luin että kutsutaan henkiä ja pakotetaan ne tekemään maagin tahdon mukaan. Olen aina inhonnut yli kaiken toisen olennon tahdon ja vapauden, siis olennon rajojen, tallomista. Ainoastaan shamanismissa olin näkevinäni jotain reilua ja arvostettavaa, sillä siinähän tripillä kohdattuja olentoja ei kurmuuteta ja alisteta. Sittemmin olen kokenut magian nimikkeenä kaikelle selittämättömälle jossa kuitenkin on tietynlainen "etenemisen tuntu"... Että se ei olisikaan vain vallan ja mammonan tavoittelua, vaan sana olisi yleisnimike tietoisesti tahdotulle kehitykselle.
Olenko aivan hakoteillä hakiessani yhteyttä, kuvitellessani että SE ON magiaa? Alistanko minä olentoja odottaessani että välillemme muodostuu informaation ja energian kanava???
En voi sanoa kuin että ???????????????? ja tajusikohan tästä taas kukaan mitään?
Olen olettanut että ihmisten välillä yhteys syntyy ymmärtämisen kautta, mutta ilmeisesti olen pahasti väärässä. Mitä kautta yhteys sitten syntyy, tai tulisiko sen syntyä?
Onko pähkäpäinen laumafiilis ainoa tapa yhteyteen, vai onko syvä, lähes telepaattinen, kanssakäyminen mahdollista vain rakastavaisten välillä tai perheen sisällä?
Jos oletetaan että kaikki elämä ja elävät olennot ovat maagisia (ts. selittämättömiä olemassaolossaan), eikö voi syntyä maagista yhteyttä kahden erillisen olennon välille?
Oletteko koskaan kokeneet ventovieraan ihmisen, satunnaisesti tapaamanne eläimen tai vaikkapa peruskallion kanssa sellaisen kokemuksen että todella KOHTAATTE toisen olennon... Että pääsette omien ennakkoluulojenne yli, menette ohi ylimielisestä kaikkitietävästä mielestänne ja puhtaana, vilpittömänä ja avoimena todella kohtaatte jonkun vailla mitään odotuksia, toiveita, pelkoja, inhoja... puhtaan vastaanottavaisena ja takertumatta ja iloa tapaamisesta tuntien?
Onko "sielujen" kohtaaminen mahdollista, voiko toisesta olennosta tulla kanava elämän suurille energioille?
- Syy miksi nuorempana suhtauduin magiaan jo sanana inhoten johtui nimenomaan siitä riistosta mitä koin ko. harrasteen piirissä tapahtuvan. Kuulin ja luin että kutsutaan henkiä ja pakotetaan ne tekemään maagin tahdon mukaan. Olen aina inhonnut yli kaiken toisen olennon tahdon ja vapauden, siis olennon rajojen, tallomista. Ainoastaan shamanismissa olin näkevinäni jotain reilua ja arvostettavaa, sillä siinähän tripillä kohdattuja olentoja ei kurmuuteta ja alisteta. Sittemmin olen kokenut magian nimikkeenä kaikelle selittämättömälle jossa kuitenkin on tietynlainen "etenemisen tuntu"... Että se ei olisikaan vain vallan ja mammonan tavoittelua, vaan sana olisi yleisnimike tietoisesti tahdotulle kehitykselle.
Olenko aivan hakoteillä hakiessani yhteyttä, kuvitellessani että SE ON magiaa? Alistanko minä olentoja odottaessani että välillemme muodostuu informaation ja energian kanava???
En voi sanoa kuin että ???????????????? ja tajusikohan tästä taas kukaan mitään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä mitä tarkemmin tarkoitat yhteydellä, vaan eiköhän se niin taida olla, että selittämisen tasolla yhteisymmärrys on se korkein aste jota voi toivoa: jaettu kieli, jaettuja selityksiä. Paljon harjottelua ja pitkää pinnaa. Ennen tosielämän koitoksia suosittelen kuivaharjoittelemaan kielen ja selitysten jakamista vaikkapa jollain netin lukuisista keskusteluryhmistä.
Joissain tuolla ännännen tason telepaattisissa ym. yhteyksissä oma pää ja selittämispakko on vain tiellä. Pätee kai tässäkin, että se mitä suuresti kaipaan ja tunnen puuttuvan, sitä nimenomaan en voi saada mulle ittelleni sitä tahtomalla. Vai?
Alan uskoa että maagista yhteyttä ei väkisin pakerreta. Se on lahja joka jostakin Tuntemattomasta tipahtaa, jos on tipahtaakseen. Kieli pitkällä odottaessa vain saa kielivärkkinsä kuivumaan.
*ngh*
Monen kelailevan samoja juttuja.Eiköhän jotkut asiat mitä tarvitsee tule ajallaan,pakottamatta.
Joskus odottaa kieli suussa,joskus kurottaa pitkällä,haluaisi nopeuttaa asioiden etenemistä(jos ne on etenemässä lainkaan?).Ihminen kai haluaisi vangita ajankin.Mutta juodaan vodaa odotellessa.JEP.